Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Ota doula sairaalaan mukaan miehen lisäksi. Kätilön koulutuksen saanut doula mieluiten. 

Älä turhia hötkyile. Jätin tokassa kaiken ponnistamisen ja pinnerryksen pois, syntyi hän silti. Keho osaa hommansa, keskity hengittelemään ja etsimään kipua pois vieviä asentoja. Mene altaaseen. Epiduraalia ei tarvi, kolme kertaa synnytin vain ilokaasulla ja lääkkeettömällä kivunlievityksin.  

Vierailija kirjoitti:

Ota doula sairaalaan mukaan miehen lisäksi. Kätilön koulutuksen saanut doula mieluiten. 

Älä turhia hötkyile. Jätin tokassa kaiken ponnistamisen ja pinnerryksen pois, syntyi hän silti. Keho osaa hommansa, keskity hengittelemään ja etsimään kipua pois vieviä asentoja. Mene altaaseen. Epiduraalia ei tarvi, kolme kertaa synnytin vain ilokaasulla ja lääkkeettömällä kivunlievityksin.  

Kätilöt kovasti käskevät ponnistamaan ja pinnistämään?

Jätä ukko kotiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät pois sieltä huseeraamasta niin kaikki menee luontevammin. Tulevaisuudessa puhutaan vitsinä tuosta isien mukana olosta, ehkä siksikin että naiset tulee olemaan itsenäisempiä.

En usko, että sairaaloihin palkataan kätilöitä niin paljon, että jokaisella synnyttäjällä on joku seurana synnytyksen alusta loppuun. Jos sinusta naisten pitää olla synnyttäessä suurin osa ajasta yksin, niin toivon sinulle kaikkea pahaa.

Miehestä ei ole siinäkään vaiheessa lapsentekoa mitään iloa. Eikö sinulla ole ystäviä? 

Oma mies oli mukana synnytyksessä ja hän oli korvaamaton. Lapsi oli meidän yhteinen, ei yhdenkään ystäväni, joten tietenkin halusin mieheni mukaan.

Ota rauhallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ota doula sairaalaan mukaan miehen lisäksi. Kätilön koulutuksen saanut doula mieluiten. 

Älä turhia hötkyile. Jätin tokassa kaiken ponnistamisen ja pinnerryksen pois, syntyi hän silti. Keho osaa hommansa, keskity hengittelemään ja etsimään kipua pois vieviä asentoja. Mene altaaseen. Epiduraalia ei tarvi, kolme kertaa synnytin vain ilokaasulla ja lääkkeettömällä kivunlievityksin.  

Ponnistamisen jätit pois? Kun se osa kyllä minulla ainakin tulee luonnostaan, on suorastaan pakko ponnistaa. Se on valtava tunne, ponnistamisen tarve. Olen 4 kertaa synnyttänyt. Ei minullakaan mitään kivunlievitystä ole ollut. Allasta ei ole ollut käytettävissä kertaakaan, sitä olisin toivonut, aina oli joko varattuna tai sitten oli siivoamatta edellisen jäljiltä. Mitään ilokaasua ei tarvita. Hengitykseen ei todellakaan tarvitse keskittyä, koska se tulee luonnostaan, luonto hoitaa, samoin kuin ponnistaminen tarve tulee. Siitä tietää, että vauva on tulossa ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota doula sairaalaan mukaan miehen lisäksi. Kätilön koulutuksen saanut doula mieluiten. 

Älä turhia hötkyile. Jätin tokassa kaiken ponnistamisen ja pinnerryksen pois, syntyi hän silti. Keho osaa hommansa, keskity hengittelemään ja etsimään kipua pois vieviä asentoja. Mene altaaseen. Epiduraalia ei tarvi, kolme kertaa synnytin vain ilokaasulla ja lääkkeettömällä kivunlievityksin.  

Ponnistamisen jätit pois? Kun se osa kyllä minulla ainakin tulee luonnostaan, on suorastaan pakko ponnistaa. Se on valtava tunne, ponnistamisen tarve. Olen 4 kertaa synnyttänyt. Ei minullakaan mitään kivunlievitystä ole ollut. Allasta ei ole ollut käytettävissä kertaakaan, sitä olisin toivonut, aina oli joko varattuna tai sitten oli siivoamatta edellisen jäljiltä. Mitään ilokaasua ei tarvita. Hengitykseen ei todellakaan tarvitse keskittyä, koska se tulee luonnostaan, luonto ho

Onko muita, joille ei koskaan tullut ponnistustatarvetta, vaan ponnistaminen aloitettiin kätilön käskystä?

Tekeekö epiduraali tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät pois sieltä huseeraamasta niin kaikki menee luontevammin. Tulevaisuudessa puhutaan vitsinä tuosta isien mukana olosta, ehkä siksikin että naiset tulee olemaan itsenäisempiä.

En usko, että sairaaloihin palkataan kätilöitä niin paljon, että jokaisella synnyttäjällä on joku seurana synnytyksen alusta loppuun. Jos sinusta naisten pitää olla synnyttäessä suurin osa ajasta yksin, niin toivon sinulle kaikkea pahaa.

Miehestä ei ole siinäkään vaiheessa lapsentekoa mitään iloa. Eikö sinulla ole ystäviä? 

Oma mies oli mukana synnytyksessä ja hän oli korvaamaton. Lapsi oli meidän yhteinen, ei yhdenkään ystäväni, joten tietenkin halusin mieheni mukaan.

Synnytys oli pelottavaa, en olisi halunnut olla siellä yksin. :(

Ei minullekaan tullut missään vaiheessa ponnistamisen tarvetta. Ei ollut epiduraalia, joten tiedä sitten mistä johtui.

Itseäni yllätti kätilön hermostuneisuus. Eli kannattaa henkisesti varautua siihen, että kätilö ei välttämättä ole kokenut ja rauhallinen, vaan esim. vastavalmistunut ja hyvin epävarma.

Vierailija kirjoitti:

Avautumisvaihe voi olla kivuton. Usko siis ennemmin supistusten säännöllisyyttä ja väliä, kuin kipua. 

 

Minulla juuri päin vastoin. Olen 4 lasta synnyttänyt, eikä ikinä ole ollut säännölliset supistukset kuin vasta lopussa.

Siis esikoisen syntyessä alkoi niin, että supistukset tuli 10-15 min. välein noin ekan tunnin ajan. Oli tauko, ei supistanut. Join teetä ja söin keksejä. Sitten yhtäkkiä alkoi voimakkaat supistukset, oksensin kaiken teen ja keksit pois. Mies hermoili, että miten ne tulee 3 minuutin välein. Ja sitten kun autossa oltiin matkalla synnärille, ne loppui kokonaan. Oli tulleet 3 min. välein ja sitten loppui. Synnärillä olin hiukan nolona, että kyllä minulla on ollut supistuksia klo 18-21, mutta kun ne loppui. Kätilö tutki, että kohdunsuu on kiinni ja sanoi, että ei se kyllä tänä yönä synny. Supistuskäyrässä ei näkynyt kuin ihan pienen liikettä ja kätilö sanoi, että niin heikko supistus, että ei ennakoi synnytystä. Me lähdettiin miehen kanssa kotiin. Kello oli kai noin 22.30. Heti välittömästi kun päästiin kotiin, alkoi vähän ennen klo 23 supistaa. Menin suihkuun ja supistuksia tuli taas 3-4 minuutin välein, mutta välillä oli taukojakin. Noin klo 01 oli niin kivuliasta, että oli pakko lähteä. Kohdunsuu oli auki 6 cm. Ponnistusvaihe kesti 7 minuuttia, ja vauva syntyi klo 02.07., joka sattuu olemaan äitini syntymäpäivä, ja myös tuo ponnistusvaiheen kesto 7 min. Minä olen kuulemma itse syntynyt myös tasan 7 minuutin ponnistusvaiheella. Paljon sattumia.

Neljännessä synnytyksessä supistukset oli niin epäsäännöllisiä, että minun oli pakko luottaa kivun tuntemukseen, eikä kelloon, kuinka tiheästi tulee. Neljäs lapsi syntyi kahdessa tunnissa ensimmäisestä supistuksesta, sairaalassa ehdin olla 15 minuuttia kirjattuna sisälle ja tosiaan syntyi muutamalla ponnistuksella, oli niin kova kiire ulos.

Neuvoni on: luota omiin tuntemuksiin supistuksista, älä kelloon, koska osalla naisista ei ole säännölliset supistukset.

Synnytä sairaalassa. 

Epiduraalia en suosittele. Oma kokemus. Epiduraali vei jalat alta, sitten en pystynyt enää liikkumaan. Toki se helpotti kipuja, mutta ponnistusvaiheessa en tuntenut oikein suuntaa. Syntyi repeämät. Toiseen synnytykseen valmistauduin henkisesti niin, että kyllä siinä taas tarvitaan se epiduraali. Jossain vaiheessa kivut tuntui niin sietämättömiltä, että pyysin sitä, mutta anestesialääkäri oli toisessa synnytyksessä kiinni. Kun hän tuli tunnin kuluttua, totesi, että kohdunsuu on niin paljon auki, ettei suostu enää laittamaan. Sain ilokaasua, joka ei vaikuttanut. Syykin selvisi sitten kun alkoi tulla kova ponnistamisen tarve. Kätilöt huomasivat, että ilokaasua ei ollut maskista tullut ollenkaan, pelkkää happea, oli unohdettu avata jokin hana. Toisen synnytyksen ponnistusvaihe oli todella helppo. Työnsin siihen suuntaan missä on väliliha. Vauva syntyi muutamassa minuutissa, ei repeämiä. Jokainen ponnistus oli hengityksellä, puhalsin hyvin pitkään ulos ilmaa keuhkoista. Sekin voi vaikuttaa, että kun ekassa synnytyksessä ei ollut sitä uloshengitystä apuna. Luulen silti, että suurin suu oli se epiduraali. Ei tuntunut ponnistuksen tarvetta, niin sattuiko ne edes oikeaan kohtaan. Siinähän ei ole järkeä, jos ponnistaa ihan väärään aikaan. Silloin se pitää aloittaa, kun se supistuksen aalto tulee, se ohjaa kyllä siinä hommassa, mutta ei epiduraalin kanssa mitään tuntemuksia tullut.