Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Ei Naistenklinikka Helsinki! 

Vierailija kirjoitti:

Äijät pois sieltä huseeraamasta niin kaikki menee luontevammin. Tulevaisuudessa puhutaan vitsinä tuosta isien mukana olosta, ehkä siksikin että naiset tulee olemaan itsenäisempiä.

En usko, että sairaaloihin palkataan kätilöitä niin paljon, että jokaisella synnyttäjällä on joku seurana synnytyksen alusta loppuun. Jos sinusta naisten pitää olla synnyttäessä suurin osa ajasta yksin, niin toivon sinulle kaikkea pahaa.

Keskity hengitykseen js rentoutumiseen, joita olet harjoitettut odotusajan.Vuodelta 1967 ja 1969 kokemukset.Ei äijää häiritsemään....

Älä odota, että se olisi elämys tai sen voisi tehdä oikein. Älä ota paineita siitä, että pitäisi onnistua jotenkin. Tärkeintä on sun ja vauvan terveys, joten sektio ei ole epäonnistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Ponnistusvaiheessa ota synnytysjakkara!

Mulle tuli ainakin vuosisadan peräpukamat jakkaralla synnyttäessä. Kesti todella monta kuukautta parantua niistä  jos ollenkaan parantuu lopullisesti.   😭

Kun olin synnyttämässä neljättä, olin aivan yksin kaksi tuntia sairaalassa. Siellä syntyi niin paljon lapsia samana yönä, ensisynnyttäjille, että minun ei katsottu tarvitsevan ollenkaan apua. Enkä tarvinnutkaan. Soitin kelloa kun alkoi ponnistuttaa. Silloin kätilö saapui auttamaan.

Sen neuvon antaisin että kävele niin pitkään kuin voit. Se nopeuttaa valtavasti. 

Älä odota siitä mukavaa reissua. ÄLÄ luule että ei satu. Älä luule että voit raapustaa paperille mitä haluat tapahtuvan, koska synnytys ei lue paperiasi. Itse en saanut puudutuksia lääkärin puutteen takia joten älä usko niitä puudutettuja äitejä jotka sanoo ettei se satu. Älä hermostu kun kakka tulee äläkä sitä että lapsen isä näkee kun ulostat. Älä luule että lapsesi on maailman kaunein, hän voi olla ryppyinen ja punainen ja kallokin vinossa. MENE synnytykseen ilman etukäteis suunnitelmia ja anna sen edetä omaa  tahtiaan. Vauva on maailman paras palkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu unohtuu heti kun vauva on sylissä. T. Kaksi isoa lasta ilman kipulääkkeitä synnyttänyt

 

Niinkö? Ei ainakaan minulla.

Hengittämistä kannattaa harjoitella. Itse kivuissani pidätin hengitystä ja siitä seurasi hapenpuutetta vauvallekin. Minulla on pahoja suonenvetoja ja olen nyt huomannut, että parhaiten ne saa loppumaan, kun hengittää mahdollisimman syvään ja yrittää "kiivetä" kivun yläpuolelle. Olisinpa hoksannut tuon synnyttäessäkin.

Tämä. Eka synnytys meni ihan plörinäksi, kun "en osannut hengittää". Tajusin vasta jälkeenpäin. Onneksi sitten seuraaviin sen jo tajusin. Synnytin ilman lääkkeitä kolmesti. 

Hengittely (rentoutus) auttaa myös muissa kivuissa. Menkat etenkin. Ja jos on jalka murtunut tms.

Kuuntele itseäsi. Jos on jotenkin huono olla vaikka synnytys ei vielä olisi alkanutkaan, niin soita synnärille. Minulla ainoa oire pre-eklampsiasta oli hömelö olo, eikä näkynyt perus virtsakokeissa joita neuvolassa joka käynnillä otetaan. Eli herkästi synnärille seurantaan omaa oloa kuunnellen jos siltä tuntuu. Eikä muuten haittaa yhtään jos kokoa löytyy verenpainemittari, hyödyllinen kapine. Synnytys itsessään etenee omaa tahtiaan, siinäkin pyrkisin kommunikoimaan kätilön kanssa.

Älä lue kauhujuttuja synnytyksestä. 

Vaadi ajoissa epiduraali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät pois sieltä huseeraamasta niin kaikki menee luontevammin. Tulevaisuudessa puhutaan vitsinä tuosta isien mukana olosta, ehkä siksikin että naiset tulee olemaan itsenäisempiä.

En usko, että sairaaloihin palkataan kätilöitä niin paljon, että jokaisella synnyttäjällä on joku seurana synnytyksen alusta loppuun. Jos sinusta naisten pitää olla synnyttäessä suurin osa ajasta yksin, niin toivon sinulle kaikkea pahaa.

Miehestä ei ole siinäkään vaiheessa lapsentekoa mitään iloa. Eikö sinulla ole ystäviä? 

Kipu on vaan kipua.Ei mitään uuteen elämään verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät pois sieltä huseeraamasta niin kaikki menee luontevammin. Tulevaisuudessa puhutaan vitsinä tuosta isien mukana olosta, ehkä siksikin että naiset tulee olemaan itsenäisempiä.

En usko, että sairaaloihin palkataan kätilöitä niin paljon, että jokaisella synnyttäjällä on joku seurana synnytyksen alusta loppuun. Jos sinusta naisten pitää olla synnyttäessä suurin osa ajasta yksin, niin toivon sinulle kaikkea pahaa.

Miehestä ei ole siinäkään vaiheessa lapsentekoa mitään iloa. Eikö sinulla ole ystäviä? 

Miehen kanssahan se lapsi on alullekin saatettu. En olisi halunnut mukaan ketään ystävistäni, en edes äitiäni. Oma mies oli minulle paras kaveri synnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä odota siitä mukavaa reissua. ÄLÄ luule että ei satu. Älä luule että voit raapustaa paperille mitä haluat tapahtuvan, koska synnytys ei lue paperiasi. Itse en saanut puudutuksia lääkärin puutteen takia joten älä usko niitä puudutettuja äitejä jotka sanoo ettei se satu. Älä hermostu kun kakka tulee äläkä sitä että lapsen isä näkee kun ulostat. Älä luule että lapsesi on maailman kaunein, hän voi olla ryppyinen ja punainen ja kallokin vinossa. MENE synnytykseen ilman etukäteis suunnitelmia ja anna sen edetä omaa  tahtiaan. Vauva on maailman paras palkinto.

Luetun ymmärtäminen: yksi (1) neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensikertalaisenkin synnytys voi edetä ponnistusvaiheeseen tosi nopeasti. Ja ponnistaminen tuntuu samalta kuin kakkahätä! Nämä meni minulta siinä hujakassa yli ymmärryksen. Kätilö onneksi huomasi että nyt vaihtu vaihde seuraavaan.

Mulla tämä vaihe teki ainoastaan sen, että epiduraali lakkasi toimimasta. Mitään muuta signaalia aukeamisesta ei ollut, kuin kipu. Ei tarvetta ponnistaa, ei hätää.. ei mitään.

Yksilöllistä. Minulla jo alkusupistukset tuntuivat kakkahädältä. Epiduraalin vaikutus kesti synnytyksen loppuun.

Vaadi kivunlievitystä.

Osta aikuisten vaippoja synnytyksen jälkeisten päivien vuotoon

Älä hauku miestäsi synnytyksen aikana , se vaan yrittää auttaa ja tukea sinua !