Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Vierailija kirjoitti:

Pysy liikkeellä ja pystyssä niin kauan kuin mahdollista supistusten alettua. Se edistää syntymää ja oman kehosi itsemääräämismahdollisuuksia. Luota itseesi, hengitykseesi, kehoosi ja vauvaasi.

Niin tämä. Ainoa synnytykseni kesti aivan alusta loppuun asti noin 4,5 tuntia. Lähes koko tämän ajan olin jalkeilla, ainoastaan viiden minuutin automatkan sairaalalle ja synnytysjakkarakokeilun ajan istuin, muuten seisoin koko ajan. Sairaalalle mentiin siinä vähän ennen neljän tunnin täyttymistä ja siinä vaiheessa olin 8 senttiä auki eli suoraan synnytyssaliin. Muutama eri ponnistusasentokokeilu ennen hyvän asennon löytymistä. Lopullinen ponnistus seisten, eli painovoima teki osan työstä. Aktiivisuuteni varmaan edesauttoi synnytyksen ripeyttä, samoin kotona pysyminen viime tinkaan asti. 

Älä synnytä. Eikä ainakaan alateitse. Jos pakko synnyttää, pyydä että leikkaavat. Lapselle kamalan traumatisoivaa tajuta, että syntynyt likaisesta alapäästä.

Jokainen synnytys on erilainen. Toinen kuolee synnytykseen äiti tai vauva. ( molemmat tapaukset tiedän)  Toiset ei. 

Älä siis kuuntele ketään.  Luota henkilökuntaan.

Epiduraali. 

Yritä saada synnyttää jossain muussa asennossa kuin siinä kaikkein tyypillisimmässä selällään jalat koukussa. On oikeasti kivuliain asento synnyttäjälle. Kätilöt tätä monesti suosii, koska heille ergonomisin.

Ensikertalaisenkin synnytys voi edetä ponnistusvaiheeseen tosi nopeasti. Ja ponnistaminen tuntuu samalta kuin kakkahätä! Nämä meni minulta siinä hujakassa yli ymmärryksen. Kätilö onneksi huomasi että nyt vaihtu vaihde seuraavaan.

Vaadi sektio.

Ota kaikki puudutteet mitä tarjoavat 

Keskity käsiin ja ylävartaloon joissa ei ole kipuja ja jotka toimivat normaalisti, ovat kuten aina. Mieti että alakroppa tekee työtään ja sinä keskityt vain kehon yläosaan.

Se, että sulla on joku mukana. Jos ei isä, niin joku muu. Itse synnytin kaksoset pikkukeskosina koronan aikana. Isä lähetettiin kotiin odottamaan kun Koronan takia ei saanut tulla kuin saliin. Tutkimusten jälkeen pääsinkin heti saliin kun olin jo niin pitkällä ja vaikka ilmoitin isälle heti niin hänellä kesti päästä motarilta takaisinpäin. Saliin en saanut kävellä jotta pikkukeskoset ei tipu 😅 mutta munt jätettiin saliin ihan yksin ja se oli aika spookya! Synnytin vielä niin ajoissa että en ollut ehtinyt edes käydä synnytystoiveita enkä mitään läpi. Kun isä tuli, niin tuntui turvallisemmalle vaikkei hän osannut mitään tehdäkään, mutta oli joku kuitenkin vierellä.

Kaikissa synnytyksessä on ollut ammattitaitoiset kätilöt. Pysyneet tilanteessa ajan tasalla. Itse pyrkinyt liikkumaan ja keskittymään miten keho tekee työtään.Minulle rauhallisuus ja mieheni läsnäolo tukivat. Loppuhetkillä hyvät kätilön kannustukset.

Onko kokemuksia altaaseen synnyttämisessä? Saako riskiraskaudessa lupaa synnyttää altaaseen?

Jos lähdet synnyttämään vähän ennen puoltayötä, koita sinnitellä siihen asti kun vuorokausi vaihtuu. Joudut muuten maksamaan koko vuorokaudesta vaikka menisit minuuttia vaille 24 sisään ;)

Hanki suunniteltu sektio.

Vierailija kirjoitti:

Ota mukaan tukihenkilö. Yllätyin, miten suuren osan ponnistusajastakin joutui olemaan huoneessa ilman kätilöä. Heillä voi olla monta synnytystä hoidettavana samaan aikaan, eikä heillä ole paljonkaan aikaa auttaa. Tukihenkilö oli todella tarpeellinen apuna, sen lisäksi se lisäsi turvallisuuden tunnettani, etten ollut yksin huoneessa vaan joku oli vahtimassa vointiani ja olisi voinut tarvittaessa hälyttää apua.

Mulla sama. Olisin ollut koko synnytyksen todella yksin, jos mies ei olisi ollut mukana. 

Mies myös pelasti minut mahdolliselta rakon repeämältä, koska en epiduraalin takia tuntenut pissahätää. Virtsa kertyi rakkoon eikä päässyt ulos (vauva painoi virtsateitä?). 

Mies oli sitten jossain vaiheessa huomannut ison läpikuultavan pallon vatsani alaosassa ja lähtenyt hakemaan kätilöä. Itse en sitä vatsani takaa nähnyt..

Pikku-rouva ponnistaa nyt vaan!

Äijät pois sieltä huseeraamasta niin kaikki menee luontevammin. Tulevaisuudessa puhutaan vitsinä tuosta isien mukana olosta, ehkä siksikin että naiset tulee olemaan itsenäisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kukaan ei kertonut mulle: ponnistusvaihe menee niin, että vauvan pää menee ensin ulospäin, sitten takaisin, ulospäin, takaisin ja sillain homma etenee. Kyllä se sieltä syntyy, kun venyttelet menemään. Kuuntele omaa kehoasi! Itse runnoin vauvan ulos ihan väärässä asennossa ja hirveällä draivilla. Ei ollut hyvä lopputulos. 

Minulla sama. Kukaan ei kertonut, että siinä kuuluukin himmailla.. Ponnistin vauvan liian vauhdilla pihalle. Repeshän siinä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysy liikkeellä ja pystyssä niin kauan kuin mahdollista supistusten alettua. Se edistää syntymää ja oman kehosi itsemääräämismahdollisuuksia. Luota itseesi, hengitykseesi, kehoosi ja vauvaasi.

Niin tämä. Ainoa synnytykseni kesti aivan alusta loppuun asti noin 4,5 tuntia. Lähes koko tämän ajan olin jalkeilla, ainoastaan viiden minuutin automatkan sairaalalle ja synnytysjakkarakokeilun ajan istuin, muuten seisoin koko ajan. Sairaalalle mentiin siinä vähän ennen neljän tunnin täyttymistä ja siinä vaiheessa olin 8 senttiä auki eli suoraan synnytyssaliin. Muutama eri ponnistusasentokokeilu ennen hyvän asennon löytymistä. Lopullinen ponnistus seisten, eli painovoima teki osan työstä. Aktiivisuuteni varmaan edesauttoi synnytyksen ripeyttä, samoin kotona pysyminen viime tinkaan asti. 

Minulle ei annettu edes vaihtoehtoja ponnistusasentoon. Kätilö käski selälleen ja ottaa polvitaipeista kiinni. En tiennyt, että olisin saanut valita. 

Älä synnytä.