Lue keskustelun säännöt.
Voivatko nainen ja mies olla pelkkiä ystäviä?
25.02.2014 |
Ongelmani on vastaava; haluan jätkäkavereita, mutta aina hyvinkin lyhyessä ajassa vastakkainen sukupuoli haluaakin jotain enemmän.
Olen parikymppinen, isoveljien keskellä elänyt, hyvin miesvaltaisessa työssä käyvä nuori nainen ja olen aina viihtynyt hyvin poikaporukoissa. Ongelmani on se, että kun löydän kivan mahdollisen jätkäkaverin ja heittäydyn hänen seurassaan hyvinkin tuttavalliseksi (hengaillaan toisen luona ja jauhetaan paskaa useita tunteja putkeen kuin oltaisiin tunnettu iät ja ajat), ei mene kauaakaan ennenkuin olen taas sydäntenmurskaajaroolissa.
Vaikka olenkin ulkonäötäni varsin huoliteltu usein, pitävät isossa porukassa muut jätkät minua kuin melkein yhtenä heistä. Huumorintajulla on siinä myös merkittävä rooli, sillä en ole mikään perinteinen, kaivo neiti vaan heittäydyn tunteella mukaan siihen mitä teenkin enkä pelkää heittää itseäni likoon myöskään huumorin suhteen. Käyn monien kanssa erikseen baarissa kahdestaankin silloin kun muut eivät kynnelle kykene. Tunnelma on rento kuten porukassakin eikä ilmapiirissä ole mitään epätavallisen flirttiä. Inhottaa vaan miten kaverisuhde alkaa jäätyä, kun loppujen lopuksi aina paljastuu, että he ovat olettaneet minun olleen kiinnostunut heistä iloisen ja tuttavallisen luonteeni takia; tästä on siis seurannut se, että he ovat kiintyneet minuun enemmän kuin olisin toivonutkaan. Monesti olen myös sanonut, etten hae muuta kuin kaveruutta, mutta aina se jotenkin menee ohi ja taas sitä ollaan niin sydäntensärkijää. Vituttaa, koska oikeasti haluaisin myös miespuolisia kavereita, mutta ovatko haaveeni pelkkää unelmaa?
Ja ei, kyse ei ole mistään luxusongelmasta eikä bmi:ni ole 17,5; nyt siskot auttakaa!
Kommentit (87)
Tämä aihe on välillä omissakin ajatuksissani, sillä mulla on kaksi hyvää miespuolista ystävää. Olen heihin aikoinaan (10 v sitten) tutustunut työpaikalla - nykyään olemme kaikki eri työpaikoissa, mutta ystävyys on säilynyt. Kellekään ei tullut mitään romanttisia ajatuksia mieleen, kun kotoa löytyi puoliso valmiiksi.
Ongelmana lähinnä on toisen miehen uudehko tyttöystävä, jonka mielestä nainen ja mies eivät selvästikään voi olla pelkkiä ystäviä. Hän terrorisoi illanviettojamme soittamalla itkuraivaripuheluita, uhkailee pettävänsä, haukkuu jne. Mimmi olisi tervetullut liittymään seuraan, mutta jättäytyy omasta halustaan pois.
No. Jospa tämä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama ongelma, olisi kiva jos olisi miespuolisia ystäviä, mutta eihän siitä ikinä mitään tule. En tosin koe olevani mikään sydäntenmurskaaja, mutta jokaisessa yrityksessä olla jonkun miehen ystävä on se mennyt siihen että joko olen a) joutunut torjumaan lähestymisyrityksen jonka jälkeen välit yleensä viilenevät tai b) itsekin ollut jutussa mukana, jonka jälkeen jotain hämärää säätöä ja välien viilentyminen. Miespuoliset "kaverini" ovatkin siis lähinnä avomieheni ystäviä (joiden kanssa en kylläkään vietä ikinä keskenäni aikaa), joiden kohdalla varmaan tämä kaverin tyttöystävä -aspekti torjuu useimmat lähestymiset, mutta on näissäkin ollut niitä jotka kaksin kanssani jäädessään yrittävät sitten jotakin muuta. Ainoa miespuolinen ystävä, jota näen itsekseni on exäni, jonka kanssa kemia on vissiin kulutettu loppuun ja tiedetään ettei asiat luista.
En tiedä, kai mussa on sitten jotain vikaa, joten naispuolisiin ystäviin on tyytyminen (ja siis ihania toki hekin, en ole mikään naiset on juoruilevia akkoja ja miehet parhaita - tyyppinen ihminen vaan lähinnä ihminen jota harmittaa miksen voi onnistua näinkin yksinkertaisessa asiassa kuin olla pelkkä ystävä miehen kanssa). Mitäköhän teen väärin?
Minulle ovat kaikki miespuoliset kaverit sanoneet että olen seksikäs ja kaunis ja silti olemme voineet olla kavereita. Minulla on ollut paljon seurusteluehdokkaita, nämä kaverit jossain vaiheessa yleensä osa heistä, mutta kun olen alkanut seurustelemaan jonkun muun kanssa ovat silti pysyneet kavereina, jotkut monia vuosia ja vaikka seurustelleet itsekin muiden kanssa.
Maailma ei ole mustavalkoinen. Mutta sitähän täällä av:lla ei voida mitenkään ymmärtää. :)
Mulla on/oli todella hyvä mies-puolinen ystävä. Hän oli minulle todella läheinen ja aina tukena ja henkireikänä. Sitten hän alkoi seurustella nykyisen tyttöystävänsä kanssa noin 3 vuotta sitten.... siihen loppui meidän ystävyys :( Nainen on todella, siis TODELLA, mustasukkainen ja luulee ilmeisesti meidän välillämme olevan kipinää. Olen yrittänyt selittää naiselle että me ollaan oltu hyviä ystäviä 10- vuotiaista lähtien joten jos välillämme olisi kipinää niin eiköhän se olisi jo syttynyt... mutta kun ei niin ei. Ainut milloin voimme tavata on jotkut juhlat joihin heidän on "pakko tulla".. esim tyttäreni syntymäpäivät/tuparit.... Ja aina nainen tulee mukaan ja istuu myrtsinä hiljaa :/ hän myös tarkkailee kaverini puhelinta joten hänen on poistettava kaikki viestit ja puhelutiedot jos joskus soittelemme. Nyt välimme ovat viilentyneet, osaksi sen naisen takia, osaksi siksi että olen loukkaantunut että hän antaa noin vaan uuden naisen pilata välimme..
Miehen ja naisen välisessä kaveruudessa on paljon ongelmia mutta kyllä se on mahdollista :) Mulla on vieläkin koulu ajoilta miespuolisia kavereita joihin pidän yhteyttä silloin tällöin, mutta todella harvoin. Lähinnä moikkaillaan ja kuulumiset vaihdetaan jos kaupassa törmätään. Peruskoulussa/lukiossa mulla oli enemmän poikia kavereina kuin tyttöjä :D
Lukiossa miespuolinen biologian opettajani kerran tokaisi, etteivät miehet ja naiset pystyisi olemaan täysin ystäviä vailla taka-ajatuksia ellei a) mies ole hyvä, b) nainen ole sysiruma, c) miehen hormonitoiminnassa ole huomattavia vääristymiä/heikentymiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:38"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:55"]
Tulee mieleen että kaipaat miesten huomiota ja haluat olla sellainen poikaporukan prinsessa jota ihastellaan ja suojellaan. Mutta koskea ei saa.
[/quote]
Niin. Epäselvä viestintä kaverina olemisesta pitää takaportin auki, että pojat odottaisivat kenet hän sitten valitsee. Veljet ovat siitä erilaisia, että heille ei tarvitse näitä asioita selvittää.
[/quote]
Jep, näin miehet ajattelevat.
Usein muuten juuri naiset kuvittelevat, että ollaan vain kavereita, siinä missä miehellä on mielessä jotain muutakin. Jos ei suhdetta niin seksiä ainakin. Sitten tämä mies koettaa parhaansa mukaan järkkäillä "viattomia" tilanteita, joista siihen itse asiaan voitaisiin "vahingossa" päätyä.
Ei, mun mielestä mies ja nainen eivät voi olla sataprosenttisen aitoja kavereita koskaan. Naisen puolelta ehkä joo, mutta miehen puolelta pelissä kyllä on aina jotain muutakin.
Ei kavereilta haluta seksiä eikä niiden kanssa haluta seurustella.
T. Mies.
[/quote]
No ei pidä kyllä paikkaansa kaikkien miesten osalta. Minä en voi naisena sanoa mitään noin yleistävää naisista oikein missään asiassa. Samoin miehiäkin on monenlaisia, myös sellaisia miehiä, jotka kykenevät ystävyyteen. Se että sinä et kykene, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu kykenisi. Esim. oma mieheni tuntee fyysistä vetoa vain harvoihin naisiin, vaikka onkin ollut ystävä useiden naisten kanssa, ihastunut on vielä harvemmin. [/quote]
Jep, miehet myös harvemmin kertovat naisille totuutta näistä asioista. Miksikö? Siinä saa niin helposti nenilleen.
Totta kai nuorempana melkein jokainen mies on halunnut melkein jokaista omanikäistään naista. Se on luonnollista biologiaa. Naiset tosin suuttuvat tämän luonnollisen faktan paljastamisesta, joten siitä pitää naisseurassa olla hyshys.
Väitän edelleen, ettei sukupuolten välistä kaveruutta koeta samalla lailla miesten ja naisten keskuudessa. Miehen hormonitasot vain ovat niin valtavat, kaikki mahdollisuudet pitää käyttää ja uusia mahdollisuuksia pitää pedata parhaansa mukaan. Tähän väliin osuvat nämä "kaverisuhteet" nuorten naisten kanssa.
Mahdollisesti hormonitasojen ja seksihalujen laskettua mies saattaa pystyä aitoon, toverilliseen ja omalta puoleltaan täysin seksuaalisväritteittömään kaveruuteen naisen kanssa. Vanhoille miehillehän on näin jo käynyt.
Ehdotan siis, että jos haluatte oikeasti kaverimiehiä, siis aidosti kavereiksi ilman mitään taka-ajatuksia, voisitte lähestyä n. seitsemänkymppisiä miehiä. Nuoremmilla nimittäin kyllä on taka-ajatuksena joku muukin kuin ajatustenvaihto.
T. Mies.
[/quote]
Lisäisin tähän sen, että nuorikin mies voi kyllä olla naiselle ihan vain kaveri siinä tapauksessa, ettei nainen ole hänen mielestään seksuaalisesti viehättävä.
T. toinen mies