Lue keskustelun säännöt.
Voivatko nainen ja mies olla pelkkiä ystäviä?
25.02.2014 |
Ongelmani on vastaava; haluan jätkäkavereita, mutta aina hyvinkin lyhyessä ajassa vastakkainen sukupuoli haluaakin jotain enemmän.
Olen parikymppinen, isoveljien keskellä elänyt, hyvin miesvaltaisessa työssä käyvä nuori nainen ja olen aina viihtynyt hyvin poikaporukoissa. Ongelmani on se, että kun löydän kivan mahdollisen jätkäkaverin ja heittäydyn hänen seurassaan hyvinkin tuttavalliseksi (hengaillaan toisen luona ja jauhetaan paskaa useita tunteja putkeen kuin oltaisiin tunnettu iät ja ajat), ei mene kauaakaan ennenkuin olen taas sydäntenmurskaajaroolissa.
Vaikka olenkin ulkonäötäni varsin huoliteltu usein, pitävät isossa porukassa muut jätkät minua kuin melkein yhtenä heistä. Huumorintajulla on siinä myös merkittävä rooli, sillä en ole mikään perinteinen, kaivo neiti vaan heittäydyn tunteella mukaan siihen mitä teenkin enkä pelkää heittää itseäni likoon myöskään huumorin suhteen. Käyn monien kanssa erikseen baarissa kahdestaankin silloin kun muut eivät kynnelle kykene. Tunnelma on rento kuten porukassakin eikä ilmapiirissä ole mitään epätavallisen flirttiä. Inhottaa vaan miten kaverisuhde alkaa jäätyä, kun loppujen lopuksi aina paljastuu, että he ovat olettaneet minun olleen kiinnostunut heistä iloisen ja tuttavallisen luonteeni takia; tästä on siis seurannut se, että he ovat kiintyneet minuun enemmän kuin olisin toivonutkaan. Monesti olen myös sanonut, etten hae muuta kuin kaveruutta, mutta aina se jotenkin menee ohi ja taas sitä ollaan niin sydäntensärkijää. Vituttaa, koska oikeasti haluaisin myös miespuolisia kavereita, mutta ovatko haaveeni pelkkää unelmaa?
Ja ei, kyse ei ole mistään luxusongelmasta eikä bmi:ni ole 17,5; nyt siskot auttakaa!
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:23"]Vituttaa, koska oikeasti haluaisin myös miespuolisia kavereita, mutta ovatko haaveeni pelkkää unelmaa?
[/quote]
Vituttaa kun haaveet ei toteudu vaan jää pelkäksi unelmaksi... Ei kuulosta miltään "olishan se ihan ok kun oon miesvaltasella alalla ja kaikkee" -tapaukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:40"]
Ei miehet(kään) voi tunteilleen mitään. Jos kaveri- tai työporukassa pyörii mukava rempseä nuori nainen, niin varmasti osa miehistä ihastuu tähän. Jossain vaiheessa osa näistä miehistä sitten uskaltaa sen ihastuksensa paljastaa. Kuvauksesi perusteella vaikutat juuri tällaiselta sosiaaliselta puheliaalta naiselta. Moni mies tykkää juuri tuon kaltaisista naisista.
Ei ole sinun syysi, että sinuun ihastutaan. Se täytyy vain kestää. Sillä hetkellä, kun toinen osapuoli ihastuksensa paljastaa, niin kyllä se ystävyys usein siihen loppuu. Tai ainakin ystävyyssuhde on outo, kunnes tämä ihastunut mies sitten ihastuu johonkin toiseen naiseen ja aloittaa seurustelusuhteen, jolloin ihastus sinuun vihdoin lopahtaa.
Elämä on. Uskoisin, että pelimiehet ovat niitä, kenen kanssa ystävyys onnistuu parhaiten ilman ihastumisia. Sitten nämä ujommat ja vähemmän kokeneet miehet ihastuvat hyvin helposti juuri tällaisiin ystävänaisiin. Näitä miehiä kannattaa todella varoa.
[/quote]
Saatat olla pääpiirteittäin melko oikeassa.
Tosin mulla on omakohtainen kokemus siitä, kuinka monia seksisuhteita pyörittänyt pelimiehentapainen ihastui muhun ja enemmän tai vähemmän yritti torpedoida parisuhdettani vuoden ajan. Sisäpiirin tiedon perusteella olisi oikeasti halunnut nimenomaan suhteeseen kanssani, mutta jaa-a. Toisaalta oli seurustellutkin joskus jopa pidempään, mutta ei kai sen jälkeen ollut löytänyt ketään itseään kiinnostavaa, joten ehkä sen takia käyttäytyi kuin pelimies.
Lisäksi tuollainen kiltti ja ujompi mies ihastui muhun, mutta hänkin oli tahollaan parisuhteessa.
Olen just tuollainen sosiaalinen ja puhelias, ihmisille hymyilevä tyyppi. Oon kiinnostunut monista asioista, joita pidetään miesten juttuina, joten pystyn puhumaan niistä. Monesti tulee käytyä filosofisia keskusteluja varsinkin miesten kanssa (joita tällä hetkellä on lähipiirissäni naisia enemmän), koska tykkään paljon pohtia kaikenlaista. Kyllä mä ymmärrän, että muhun joku saattaa ihastua, ihan normaaliahan se on. Itse olen aina ollut melko aseksuaalinen, joten vastakaikua en siksi ole elämässäni antanut kuin parille. Monesti mun suhtautuminen ihastuksentunnustuksiinkin on aika platonista, saatan esimerkiksi vaan sanoa "okei, niin mä vähän arvelinkin" tms ja jatkaa normaalisti. Se ehkä loukkaa joitakuita ja sekin verottaa suhdetta, mutta sille ei mahda mitään.
Kaikesta huolimatta mulla on monenlaisia miespuolisia ystäviä: on niitä ujompia ja kokemattompia, on äänekkäitä ja vahvaluonteisia, on pleijerityyppisiä ja sitten fiksuja filosofeja. Lisäksi on vähän pintapuolisempia kavereita, joista en voi tietää haluaisivatko multa muuta kuin kaveruutta vai eivät. Aika moni näistä ystävistä on laillani nykyään suhteessa ja se yleensä viimeistään auttaa siihen ihastukseen. Kaikki eivät kuitenkaan ole missään vaiheessa olleetkaan ihastuneita minuun ja heidän kanssaan on kieltämättä päässyt muodostumaan vahvempi suhde. Toisaalta yksi naispuolinen kaveri on ollut minuun ihastunut ja se on ehkä jopa syventänyt meidän suhdettamme. Ehkä tähän vaikuttaa se ero, että jos torjun naisen, siitä ei ajatella kummempaa, koska ihmiset oletetaan heteroiksi. Miehen torjuminen on siis melko eri asia monelle.
Eikä läheskään kaikki näistä miehistä ole heti suostuneet tunnustamaan ihastustaan. Ovat siis kyllä tajunneet, etten minä halua mitään muuta kuin kaveruutta ja pitäneet siksi omana tietonaan. Olen jotain muuta kautta saanut kuulla varmistuksen asiasta, tai heiltä itseltään sitten, kun ihastus on ohi, mutta olen sen aina itsekin huomannut käytöksestä.
Täällä joku väittää, että miehiin tutustuminen on muka heidän kiusaamistaan. Musta olisi kuitenkin ikävää ja typerää olla tarkoituksella tutustumatta miehiin, jos tuntuu synkkaavan, vain koska kyseessä on mies. Se olisi vähintään yhtä typerää, kuin tarkoituksella etsiä kavereiksi nimenomaan pelkkiä kaksilahkeisia. Mun mielestä naiset ja miehet voivat hyvin olla keskenään kavereita, ei näitä ihastumisongelmia läheskään aina tai kaikille tule ja niistä voi päästä yli jos tulee. Usein ole itse viettänyt aikaa sekaporukoissa, lähipiiriin on ihan sattumalta muodostunut enemmän miehiä. Tunnen ainakin kaksi miestä, joiden kaveripiiri muodostuu suurimmilta osin naisista, koska he tulevat mielestään parhaiten juttuun naisten kanssa. Kumpikaan ei ole pelimies, molemmilla takanaan/kesken vain yksi pitkä seurustelusuhde. Joskus asiat eivät mene ns. normien mukaisesti, että tultaisiin paremmin toimeen saman sukupuolen kanssa kuin itse on, ja silloin niitä kavereita voi onneksi hankkia vastakkaisesta sukupuolesta.
Sori pitkä viesti.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:55"]
Tulee mieleen että kaipaat miesten huomiota ja haluat olla sellainen poikaporukan prinsessa jota ihastellaan ja suojellaan. Mutta koskea ei saa.
[/quote]
Niin. Epäselvä viestintä kaverina olemisesta pitää takaportin auki, että pojat odottaisivat kenet hän sitten valitsee. Veljet ovat siitä erilaisia, että heille ei tarvitse näitä asioita selvittää.
[/quote]
Jep, näin miehet ajattelevat.
Usein muuten juuri naiset kuvittelevat, että ollaan vain kavereita, siinä missä miehellä on mielessä jotain muutakin. Jos ei suhdetta niin seksiä ainakin. Sitten tämä mies koettaa parhaansa mukaan järkkäillä "viattomia" tilanteita, joista siihen itse asiaan voitaisiin "vahingossa" päätyä.
Ei, mun mielestä mies ja nainen eivät voi olla sataprosenttisen aitoja kavereita koskaan. Naisen puolelta ehkä joo, mutta miehen puolelta pelissä kyllä on aina jotain muutakin.
Ei kavereilta haluta seksiä eikä niiden kanssa haluta seurustella.
T. Mies.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:55"]
Tulee mieleen että kaipaat miesten huomiota ja haluat olla sellainen poikaporukan prinsessa jota ihastellaan ja suojellaan. Mutta koskea ei saa.
[/quote]
Niin. Epäselvä viestintä kaverina olemisesta pitää takaportin auki, että pojat odottaisivat kenet hän sitten valitsee. Veljet ovat siitä erilaisia, että heille ei tarvitse näitä asioita selvittää.
[/quote]
Jep, näin miehet ajattelevat.
Usein muuten juuri naiset kuvittelevat, että ollaan vain kavereita, siinä missä miehellä on mielessä jotain muutakin. Jos ei suhdetta niin seksiä ainakin. Sitten tämä mies koettaa parhaansa mukaan järkkäillä "viattomia" tilanteita, joista siihen itse asiaan voitaisiin "vahingossa" päätyä.
Ei, mun mielestä mies ja nainen eivät voi olla sataprosenttisen aitoja kavereita koskaan. Naisen puolelta ehkä joo, mutta miehen puolelta pelissä kyllä on aina jotain muutakin.
Ei kavereilta haluta seksiä eikä niiden kanssa haluta seurustella.
T. Mies.
[/quote]
No ei pidä kyllä paikkaansa kaikkien miesten osalta. Minä en voi naisena sanoa mitään noin yleistävää naisista oikein missään asiassa. Samoin miehiäkin on monenlaisia, myös sellaisia miehiä, jotka kykenevät ystävyyteen. Se että sinä et kykene, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu kykenisi. Esim. oma mieheni tuntee fyysistä vetoa vain harvoihin naisiin, vaikka onkin ollut ystävä useiden naisten kanssa, ihastunut on vielä harvemmin.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:55"]
Tulee mieleen että kaipaat miesten huomiota ja haluat olla sellainen poikaporukan prinsessa jota ihastellaan ja suojellaan. Mutta koskea ei saa.
[/quote]
Niin. Epäselvä viestintä kaverina olemisesta pitää takaportin auki, että pojat odottaisivat kenet hän sitten valitsee. Veljet ovat siitä erilaisia, että heille ei tarvitse näitä asioita selvittää.
[/quote]
Jep, näin miehet ajattelevat.
Usein muuten juuri naiset kuvittelevat, että ollaan vain kavereita, siinä missä miehellä on mielessä jotain muutakin. Jos ei suhdetta niin seksiä ainakin. Sitten tämä mies koettaa parhaansa mukaan järkkäillä "viattomia" tilanteita, joista siihen itse asiaan voitaisiin "vahingossa" päätyä.
Ei, mun mielestä mies ja nainen eivät voi olla sataprosenttisen aitoja kavereita koskaan. Naisen puolelta ehkä joo, mutta miehen puolelta pelissä kyllä on aina jotain muutakin.
Ei kavereilta haluta seksiä eikä niiden kanssa haluta seurustella.
T. Mies.
[/quote]
No ei pidä kyllä paikkaansa kaikkien miesten osalta. Minä en voi naisena sanoa mitään noin yleistävää naisista oikein missään asiassa. Samoin miehiäkin on monenlaisia, myös sellaisia miehiä, jotka kykenevät ystävyyteen. Se että sinä et kykene, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu kykenisi. Esim. oma mieheni tuntee fyysistä vetoa vain harvoihin naisiin, vaikka onkin ollut ystävä useiden naisten kanssa, ihastunut on vielä harvemmin. [/quote]
Jep, miehet myös harvemmin kertovat naisille totuutta näistä asioista. Miksikö? Siinä saa niin helposti nenilleen.
Totta kai nuorempana melkein jokainen mies on halunnut melkein jokaista omanikäistään naista. Se on luonnollista biologiaa. Naiset tosin suuttuvat tämän luonnollisen faktan paljastamisesta, joten siitä pitää naisseurassa olla hyshys.
Väitän edelleen, ettei sukupuolten välistä kaveruutta koeta samalla lailla miesten ja naisten keskuudessa. Miehen hormonitasot vain ovat niin valtavat, kaikki mahdollisuudet pitää käyttää ja uusia mahdollisuuksia pitää pedata parhaansa mukaan. Tähän väliin osuvat nämä "kaverisuhteet" nuorten naisten kanssa.
Mahdollisesti hormonitasojen ja seksihalujen laskettua mies saattaa pystyä aitoon, toverilliseen ja omalta puoleltaan täysin seksuaalisväritteittömään kaveruuteen naisen kanssa. Vanhoille miehillehän on näin jo käynyt.
Ehdotan siis, että jos haluatte oikeasti kaverimiehiä, siis aidosti kavereiksi ilman mitään taka-ajatuksia, voisitte lähestyä n. seitsemänkymppisiä miehiä. Nuoremmilla nimittäin kyllä on taka-ajatuksena joku muukin kuin ajatustenvaihto.
T. Mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla aivan sama ongelma, vaikka olen yksinhuoltaja 2-vuotiaalle pojalleni, luulin etteivät ihmiset kiinnostu sellaisesta ''tyttöystävä'' meiningillä! väärässä olin, kavereita saan paljonkin, juurikin mies puolisia. Hetkessä he kuitenkin ilmaisevat kiinnostuneensa jostain aivan muusta. Itse en halua seurustelu kumppania vaan vain ystäviä.. Toivoni on menetetty!
Inhoan suunnattomasti sitä, kun joku kirjoittelee omasta sukupuolestaan kuin tuntisi sen jokaisen edustajan.
On naisia, jotka kiinnostuvat kaikista miehistä ja miehiä, jotka eivät kiinnostu yhdestäkään naisesta. Eivät kaikki miehet halua jokaista omanikäistään naista, vaikka jonkun kaveripiiri koostuisi pelkästään tällaisista miehistä. Jotkut näkevät naiset ensisijaisesti ihmisinä, eivätkä nimenomaan naisina, he pystyvät olemaan naisten ystäviä. He eivät halua pilata hyvää kaverisuhdetta haaveilemalla seksistä tai parisuhteesta. Onneksi olen nähnyt asian omin silmin jo useasti, muuten saattaisin vaikka uskoa nettikirjoituksia jotka kivenkovaan väittävät päinvastoin.
Eivät kaikki naiset myöskään ole kaikkien miesten mielestä viehättäviä. Tuttaviini kuuluu erittäin nirsoja yksilöitä, mitä seksiin tai parisuhteisiin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No KYLLÄ voi. Minulla on yhtä paljon miespuolisia kuin naispuolisia ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:38"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:55"]
Tulee mieleen että kaipaat miesten huomiota ja haluat olla sellainen poikaporukan prinsessa jota ihastellaan ja suojellaan. Mutta koskea ei saa.
[/quote]
Niin. Epäselvä viestintä kaverina olemisesta pitää takaportin auki, että pojat odottaisivat kenet hän sitten valitsee. Veljet ovat siitä erilaisia, että heille ei tarvitse näitä asioita selvittää.
[/quote]
Jep, näin miehet ajattelevat.
Usein muuten juuri naiset kuvittelevat, että ollaan vain kavereita, siinä missä miehellä on mielessä jotain muutakin. Jos ei suhdetta niin seksiä ainakin. Sitten tämä mies koettaa parhaansa mukaan järkkäillä "viattomia" tilanteita, joista siihen itse asiaan voitaisiin "vahingossa" päätyä.
Ei, mun mielestä mies ja nainen eivät voi olla sataprosenttisen aitoja kavereita koskaan. Naisen puolelta ehkä joo, mutta miehen puolelta pelissä kyllä on aina jotain muutakin.
Ei kavereilta haluta seksiä eikä niiden kanssa haluta seurustella.
T. Mies.
[/quote]
No ei pidä kyllä paikkaansa kaikkien miesten osalta. Minä en voi naisena sanoa mitään noin yleistävää naisista oikein missään asiassa. Samoin miehiäkin on monenlaisia, myös sellaisia miehiä, jotka kykenevät ystävyyteen. Se että sinä et kykene, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu kykenisi. Esim. oma mieheni tuntee fyysistä vetoa vain harvoihin naisiin, vaikka onkin ollut ystävä useiden naisten kanssa, ihastunut on vielä harvemmin. [/quote]
Jep, miehet myös harvemmin kertovat naisille totuutta näistä asioista. Miksikö? Siinä saa niin helposti nenilleen.
Totta kai nuorempana melkein jokainen mies on halunnut melkein jokaista omanikäistään naista. Se on luonnollista biologiaa. Naiset tosin suuttuvat tämän luonnollisen faktan paljastamisesta, joten siitä pitää naisseurassa olla hyshys.
Väitän edelleen, ettei sukupuolten välistä kaveruutta koeta samalla lailla miesten ja naisten keskuudessa. Miehen hormonitasot vain ovat niin valtavat, kaikki mahdollisuudet pitää käyttää ja uusia mahdollisuuksia pitää pedata parhaansa mukaan. Tähän väliin osuvat nämä "kaverisuhteet" nuorten naisten kanssa.
Mahdollisesti hormonitasojen ja seksihalujen laskettua mies saattaa pystyä aitoon, toverilliseen ja omalta puoleltaan täysin seksuaalisväritteittömään kaveruuteen naisen kanssa. Vanhoille miehillehän on näin jo käynyt.
Ehdotan siis, että jos haluatte oikeasti kaverimiehiä, siis aidosti kavereiksi ilman mitään taka-ajatuksia, voisitte lähestyä n. seitsemänkymppisiä miehiä. Nuoremmilla nimittäin kyllä on taka-ajatuksena joku muukin kuin ajatustenvaihto.
T. Mies.
[/quote]
No kliseisesti sanottu, mutta minä ja mieheni pystymme puhumaan toisillemme lähes kaikesta seksiin ja tunteisiin liittyen. Mieheni on sanonut minulle suoraan, että fantasioi eräästä kampaajatytöstä, joka operoi hiuksiani muutama vuosi sitten ja usko tai älä, en vetänyt tästä hernettä nenään eikä siitä tullut miehelle mitään seuraamuksia. Mutta mieheni naismaku on niin monimutkainen, että ihan mielenkiinnostakin haluan tietää, minkänäköiset naiset häntä viehättävät. En ole mustasukkaista tyyppiä ja minulla on aika hyvä itsetunto ulkonäkööni liittyen, jotemme olemme voineet puhua edellämainitusta asiasta aika vapaasti. Samoin minä olen voinut kertoa vapaasti, minkälaisiin ihmisiin minä tunnen fyysistä vetovoimaa ja olemme yhdessä puineet erästä ihastustani.
Kliseisesti myös sanon, että kysyttyäni mieheltäni väittämääsi asiaa, hän tokaisi yksioikoisesti, että ei pidä paikkaansa. Olemme kolmekymppisiä ja mieheni ei myöskään ajattele 24/7 seksiä. Tässäkään asiassa minulla ei ole syytä uskoa, että mieheni valehtelisi. Olen meidän suhteessamme se aktiivisempi osapuoli seksin saralla. Ja tämä ei johdu ulkonäöstäni, sillä tiedän olevani viehättävä ja seksikäs, sekä mieheni että muiden mielestä. Jotkut miehet eivät vain ole munan vietävissä, vaan osaavat ajatella aivoillaan suurimman osan ajasta ja kohdella naisia ihmisinä ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko porukka poikaporukka enää, jos siinä on mukana (vähintään) yksi tyttökin? Mulla oli lapsena muutama porukka, jossa olin ainoa tyttö, veljen ja sen kavereiden kanssa kuljin. Harrastus oli myös varsin poikamainen, toki siellä tyttöjäkin oli. En silti ajatellut hengailevani poikaporukoissa, koska itse en kerran ollut poika.
Nykyisin kaveriporukka koostuu molemmista sukupuolista, eikä se, kenen kanssa tulee toimeen ja kenen ei, riipu sukupuolesta.
Minäkin olen töissä miesvaltaisella alalla, jossa myös asiakkaiden eduststajat ovat miehiä. Kaikki sisarukseni ovat miehiä.
Kaveriporukka on muodostunut pikkuhiljaa 15v. aikana miesvoittoiseksi, eli olen ainoa nainen eikä minulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa kuin ap:llä. Ehkä johtuen siitä, että ryhmä on muodostunut itsestään ja "pojat" tutustuivat silloiseen poikaystävääni, nykyiseen aviomieheeni. Ne, yleensä uudet tulokkaat, jotka ovat yrittäneet lähennellä ovat tippuneet pois ystäväporukasta tai lakkasivat yrittämästä kun ymmärsivät, mikä on homman nimi. Pienen otannan perusteella vaikuttaisi siltä, että miehet joilla on siskoja osaavat suhtautua helpommin naispuolisiin kavereihin vain kavereina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on vain mies puolisia kavereita enimmäkseen ja on niistä pari vuosia sitten aluksi yrittänyt jotain enemmänkin mutta olen suoraan sanonut että olet KAVERI ei muuta. Ja on ne siitä yli päässyt ja edelleen kavereita. Tuota en kyllä ymmärrä/usko että jokainen olisi jotain muutakin haluamassa?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:40"]
Ei miehet(kään) voi tunteilleen mitään. Jos kaveri- tai työporukassa pyörii mukava rempseä nuori nainen, niin varmasti osa miehistä ihastuu tähän. Jossain vaiheessa osa näistä miehistä sitten uskaltaa sen ihastuksensa paljastaa. Kuvauksesi perusteella vaikutat juuri tällaiselta sosiaaliselta puheliaalta naiselta. Moni mies tykkää juuri tuon kaltaisista naisista.
Ei ole sinun syysi, että sinuun ihastutaan. Se täytyy vain kestää. Sillä hetkellä, kun toinen osapuoli ihastuksensa paljastaa, niin kyllä se ystävyys usein siihen loppuu. Tai ainakin ystävyyssuhde on outo, kunnes tämä ihastunut mies sitten ihastuu johonkin toiseen naiseen ja aloittaa seurustelusuhteen, jolloin ihastus sinuun vihdoin lopahtaa.
Elämä on. Uskoisin, että pelimiehet ovat niitä, kenen kanssa ystävyys onnistuu parhaiten ilman ihastumisia. Sitten nämä ujommat ja vähemmän kokeneet miehet ihastuvat hyvin helposti juuri tällaisiin ystävänaisiin. Näitä miehiä kannattaa todella varoa.
[/quote]
Komppaan! Nämä minun kaveripoikani joiden kanssa kestävä ystävyys onnistuu ovat tai olivat juurikin pelimiehiä. Heillä on niin paljon muita mahdollisuuksia seurusteluun/seksiin että jos minä en heidän kanssa seurustele he eivät siitä mitenkään loukkaannu (ainakaan pahasti) ja saavat yleensä kuukauden sisällä uuden naisen. Kuitenkin jos meillä on ollut hyvä yhteys ja meillä on hauskaa yhdessä, ystävyys jatkuu ja ei siinä mitään. Ujompien miesten kanssa on ystävyys pitänyt lopettaa kun he ottavat tämän että en halua seurustella suoraan sydämeen.
AInoana ongelmana on ollut seurustelukumppanien mustsukkaisuus, nämä miehet kun ovat tällaisia komeita pelimiehiä. Siksi kerron aina heti alkuun että tykkään hengaila miesten kanssa, että minulla on muutama hyvä "isoveli" joiden kanssa ei kuitenkaan ole ollut mitään petipuuhia koskaan eikä tule olemaan koska asia on käsitely aikoja sitten kun olimme molemmat sinkkuja. Jos mies ei pysty tätä hyväksymään hänelle tulee olemaan hankalaa. Kuitenkin nykyinen kumppani hyväksyy, ja on jopa myös ystävystynyt näiden kaveripoikien kanssa.
26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla on miespuolisia kavereita, en ihan ystävyydestä puhuisi kuitenkaan. Asiaa auttaa se, että olen naimisissa ja äiti.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 07:58"]
Kyllä minulla on miespuolisia kavereita, en ihan ystävyydestä puhuisi kuitenkaan. Asiaa auttaa se, että olen naimisissa ja äiti.
[/quote]
Minäkin olen naimisissa ja äiti. Mutta minulla on säilynyt sinkkuajoilta hyviä miesystäviä jotka ovat nyt itsekin naimisissa ja isejä. Homma toimii kun aviopuolisot hyväksyy tämän ja nyt tapailemme ystäväpariskuntina ja ystäväperheinä. Välillä näen näitä kaverieta yksinkin, kahvilla käymme jne. Ei mitään ihmeellistä. Ei kannata rajoittaa elämää sukupuolen mukaan, jää paljolta paitsi.
Nainen ja mies eivät voi olla vain kavereita! Jossain vaiheessa mies haluaa naisen pöksyihin!
Paitsi jos nainen ei ole ulkoisesti viehättävä, siten jonkun asteinen kaveruus on mahdollista.
M30
Tässä kuulkaa ihan oikeasti miehen ja naisen ajatusmaailmat eroavat toisistaan aivan valtavasti, viestin nro. 72 kirjoittaja esittää asian aivan oikein.
Mutta onhan se vaikeaa nähdä asioita toisen sukupuolen näkökulmasta. Siksi en olekaan yllättynyt, että naiset täällä eivät hyväksy miesten näkökulmaa.
Mikä ei tietenkään tee siitä vähemmän totta: aika moni naisten kavereina pitämistänne miehistä kyttää tilaisuutta päästä jonkun verukkeen ja "itsestään kehittyvän tilanteen" kautta naisen pöksyihin. Vähintään niin, että hankitaan kaverinaisia, jotta voidaan osoittaa niille seksikiinnostuksille että "hei katso olen moderni mies, mulla on naisia kavereina vaikka kuinka paljon!".
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:36"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:40"]
Ei miehet(kään) voi tunteilleen mitään. Jos kaveri- tai työporukassa pyörii mukava rempseä nuori nainen, niin varmasti osa miehistä ihastuu tähän. Jossain vaiheessa osa näistä miehistä sitten uskaltaa sen ihastuksensa paljastaa. Kuvauksesi perusteella vaikutat juuri tällaiselta sosiaaliselta puheliaalta naiselta. Moni mies tykkää juuri tuon kaltaisista naisista.
Ei ole sinun syysi, että sinuun ihastutaan. Se täytyy vain kestää. Sillä hetkellä, kun toinen osapuoli ihastuksensa paljastaa, niin kyllä se ystävyys usein siihen loppuu. Tai ainakin ystävyyssuhde on outo, kunnes tämä ihastunut mies sitten ihastuu johonkin toiseen naiseen ja aloittaa seurustelusuhteen, jolloin ihastus sinuun vihdoin lopahtaa.
Elämä on. Uskoisin, että pelimiehet ovat niitä, kenen kanssa ystävyys onnistuu parhaiten ilman ihastumisia. Sitten nämä ujommat ja vähemmän kokeneet miehet ihastuvat hyvin helposti juuri tällaisiin ystävänaisiin. Näitä miehiä kannattaa todella varoa.
[/quote]
Saatat olla pääpiirteittäin melko oikeassa.
Tosin mulla on omakohtainen kokemus siitä, kuinka monia seksisuhteita pyörittänyt pelimiehentapainen ihastui muhun ja enemmän tai vähemmän yritti torpedoida parisuhdettani vuoden ajan. Sisäpiirin tiedon perusteella olisi oikeasti halunnut nimenomaan suhteeseen kanssani, mutta jaa-a. Toisaalta oli seurustellutkin joskus jopa pidempään, mutta ei kai sen jälkeen ollut löytänyt ketään itseään kiinnostavaa, joten ehkä sen takia käyttäytyi kuin pelimies.
Lisäksi tuollainen kiltti ja ujompi mies ihastui muhun, mutta hänkin oli tahollaan parisuhteessa.
Olen just tuollainen sosiaalinen ja puhelias, ihmisille hymyilevä tyyppi. Oon kiinnostunut monista asioista, joita pidetään miesten juttuina, joten pystyn puhumaan niistä. Monesti tulee käytyä filosofisia keskusteluja varsinkin miesten kanssa (joita tällä hetkellä on lähipiirissäni naisia enemmän), koska tykkään paljon pohtia kaikenlaista. Kyllä mä ymmärrän, että muhun joku saattaa ihastua, ihan normaaliahan se on. Itse olen aina ollut melko aseksuaalinen, joten vastakaikua en siksi ole elämässäni antanut kuin parille. Monesti mun suhtautuminen ihastuksentunnustuksiinkin on aika platonista, saatan esimerkiksi vaan sanoa "okei, niin mä vähän arvelinkin" tms ja jatkaa normaalisti. Se ehkä loukkaa joitakuita ja sekin verottaa suhdetta, mutta sille ei mahda mitään.
Kaikesta huolimatta mulla on monenlaisia miespuolisia ystäviä: on niitä ujompia ja kokemattompia, on äänekkäitä ja vahvaluonteisia, on pleijerityyppisiä ja sitten fiksuja filosofeja. Lisäksi on vähän pintapuolisempia kavereita, joista en voi tietää haluaisivatko multa muuta kuin kaveruutta vai eivät. Aika moni näistä ystävistä on laillani nykyään suhteessa ja se yleensä viimeistään auttaa siihen ihastukseen. Kaikki eivät kuitenkaan ole missään vaiheessa olleetkaan ihastuneita minuun ja heidän kanssaan on kieltämättä päässyt muodostumaan vahvempi suhde. Toisaalta yksi naispuolinen kaveri on ollut minuun ihastunut ja se on ehkä jopa syventänyt meidän suhdettamme. Ehkä tähän vaikuttaa se ero, että jos torjun naisen, siitä ei ajatella kummempaa, koska ihmiset oletetaan heteroiksi. Miehen torjuminen on siis melko eri asia monelle.
Eikä läheskään kaikki näistä miehistä ole heti suostuneet tunnustamaan ihastustaan. Ovat siis kyllä tajunneet, etten minä halua mitään muuta kuin kaveruutta ja pitäneet siksi omana tietonaan. Olen jotain muuta kautta saanut kuulla varmistuksen asiasta, tai heiltä itseltään sitten, kun ihastus on ohi, mutta olen sen aina itsekin huomannut käytöksestä.
Täällä joku väittää, että miehiin tutustuminen on muka heidän kiusaamistaan. Musta olisi kuitenkin ikävää ja typerää olla tarkoituksella tutustumatta miehiin, jos tuntuu synkkaavan, vain koska kyseessä on mies. Se olisi vähintään yhtä typerää, kuin tarkoituksella etsiä kavereiksi nimenomaan pelkkiä kaksilahkeisia. Mun mielestä naiset ja miehet voivat hyvin olla keskenään kavereita, ei näitä ihastumisongelmia läheskään aina tai kaikille tule ja niistä voi päästä yli jos tulee. Usein ole itse viettänyt aikaa sekaporukoissa, lähipiiriin on ihan sattumalta muodostunut enemmän miehiä. Tunnen ainakin kaksi miestä, joiden kaveripiiri muodostuu suurimmilta osin naisista, koska he tulevat mielestään parhaiten juttuun naisten kanssa. Kumpikaan ei ole pelimies, molemmilla takanaan/kesken vain yksi pitkä seurustelusuhde. Joskus asiat eivät mene ns. normien mukaisesti, että tultaisiin paremmin toimeen saman sukupuolen kanssa kuin itse on, ja silloin niitä kavereita voi onneksi hankkia vastakkaisesta sukupuolesta.
Sori pitkä viesti.
[/quote]
No jos vaikka suhtautuisit niihin ihastuksen tunnustuksiin vähän sympaattisemmin, niik ehkä ystävyys vois jatkua, vaikka et antaisikaan tunteille vastakaikua.
Mielestäni ja kokemusteni mukaan ei voi.
Tai ainakin siihen ystävyyteen kuuluu sitten seksikin.
Mä en oo oikein sellasta tyyppiä, johon miehet ihastuis usein, vaikken oo mitenkään ruma. Mun mielestä miespuolisten kavereiden kanssa hengailussa on vaan se huono puoli, että muut naiset puhuu pahaa ja väittää, että yritän vikitellä näitä miehiä (vaikka minulla on jo puoliso) ja että kavereiden tyttöystävät ja säädöt suhtautuvat epäillen. Välillä tosiaan tuntuu, että naiset epäilevät, etteivät naiset ja miehet voi olla kavereita ja miehet ajattelevat, että voivat. Ehkä ap:n kaltaiset naiset, joihin kaikki ihastuvat, pitävät yllä tätä mielikuvaa.
P.s. Minäkin olen avoin, iloinen, flirttaileva jne, mutta ei ne mun kaverimiehet mitään luule.