Ihmisen elämä on ohi 40-vuotiaana

Neljänkympin kohdalla elämän iltarusko alkaa jo kajastaa. Tuntuu, että elon malja ei ENÄÄ ole puoliksi TÄYNNÄ, vaan se on JO puoliksi TYHJÄ. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, ja moni sairastaa masennusta ja työuupumusta. On selkävaivoja, alkavaa sydänvikaa, suonikohjuja ja rintasyöpää. Siinä iässä aletaan lukea lehtien kuolinilmoituksia ja etsiä niistä oman ikäisiä vainajia.

Jos olet vanhapiika, et enää löydä mistään vapaata ikäistäsi miestä, joka ei jo olisi yhden kerran ollut pitkässä avoliitossa ja polttanut kuuminta tunne-elämäänsä loppuun. Jos jonkun miehen löydät, hänellä on lapsenruokkomaksut maksettavana, hän kaveeraa entisen muijansa kanssa "hyvinä ystävinä, jotka ovat eronneet sovussa", eikä hänellä enää ole jäljellä palavaa rakkautta, jota kohdistaisi sinuun. Auton rassaaminen, formulat ja tv kiinnostavat enemmän kuin uusi nainen.

Jos olet vanhapoika, sinulle voi nelikymppisenä iskeä halua vielä jatkaa sukuasi, kun havahdut siihen, että kuoltuasi sinusta ei jää mitään jäljelle. Ikäistäsi naista et voi vaimoksesi hankkia, koska sellaiset naiset alkavat olla jo lapsentekoiän ohittaneita, ja nuoremmat eivät sinusta kiinnostu, vaikka itse kuvittelisit olevasi millainen komistus tahansa. Pitää siis vain tyytyä edelleen käymään Thaimaan ilotaloissa talvilomalla.

Jos taas olet naimisissa tai avoliitossa oleva ihminen, liittosi vetelee viimeisiään, ja kohta on aika kaataa kulissi, kunhan lapset ovat itsenäistyneet. Sinulla ei ole enää puolisosi kanssa mitään sanottavaa toisillenne, ja hellien tunteiden aika on jäänyt jo yli kymmenen vuoden taakse.

Nelikymppisenä sänkyhommat ovat väsähtäneen oloisia, eikä sohvalla kaljaa lipittävä tv:n orja tai keittiössä tiskialtaan äärellä jäpättävä hapannaama jaksakaan kauheasti kiinnostaa. Viikatemieskin alkaa jo vilkutella oven raosta luurankokädellään, kun lääkärisi toteaa sinulla olevan alkavia sydän- ja verisuonisairauksien oireita, ja alkaa laskeutuminen vaivalloiseen vanhuuteen.

Elämä on menettänyt makunsa. Naistenlehtiä lukiessa alkaa ärsyttää, kun kaikki lehdissä esiintyvät naiset ovat 25-30 -vuotiaita kauniita menestyjiä, kun itse olet slummilähiön vuokramurjussa asuva siivooja. Miehenä taas työpaikallasi havahdut siihen, että kaikki muut ovat sinua 15 vuotta nuorempia ja kaveeraavat vain keskenään.

Kaikki ikäisesi työkaverit ovat vuosien varrella lähteneet sairaseläkkeelle tai saaneet lopputilin, ja nuoria sankareita on tullut tilalle. Sinulla ole mitään yhteistä nykyisen nuoremman työporukan kanssa. Kadehtien joudut kuuntelemaan, kuinka he kertovat yli-inhimillisistä suorituksistaan punttisalilla ja näyttävät valokuvia seikkailumatkoistaan Etelä-Amerikan viidakoissa tai vuoristokiipeilystään Himalajalla.

Jaa´a, kyllä se niin on, että elämä oli joskus ihan kivaa, mutta se oli 1980- ja 90-lukua se, edellistä vuosituhatta. Nyt ovat sen ajan nuoret, menevät, urheiluautoilevat adonikset muuttuneet kaljuuntuviksi Corollalla ajaviksi paskamahoiksi, ja hyvän näköiset pörröpäiset discopimut tulleet roikkotukkaisiksi, kärpäslätkärintaisiksi kurttunaamoiksi.

Neljänkymmenen vuoden kriittisen pisteen ylitettyäsi huomaat, että työelämässäkään ei koskaan tullut saavutettua mitään - toisin meni joidenkin vanhojen koulukaveriesi elämä, niiden, joista tuli menestyviä ja kuuluisia, ja joista saat viikoittain lukea lehtien sivuilta. Jokin meni lasten kasvatuksessakin pieleen, kun jälkikasvusta tuli pikkurikollisia gangstaräppäreitä ja rääväsuisia katutappelijapissaliisoja. Ei olisi uskonut vielä silloin, kun pikku Jani oli partiolainen ja pikku Iida kävi pyhäkoulua.

Tulis ydinsota ja grillais kaikki.