OPISKELIJAT! Miten teillä riittää rahat?!

Jos sulla on työpaikka, josta lähdet opiskelemaan, ja 8 vuotta työhistoriaa takana, voit saada aikuiskoulutustukea, se on suunnilleen ansiosidonnaisen verran sun palkasta. Työstä pitää vaan anoa opintovapaata, ymmärtääkseni sitä ei voi esimies estää.

Riippuu kyllä ehkä koulustakin mihin hakee, itse opiskelen aikuiskoulutuksessa uuteen ammattiin.

Juu minäkin kävin opiskelun aikana niin paljon töissä kuin mahdollista ja nyt saan siitä maksaa opintotukiani takaisin vähän isommalla kädellä. Kannattaa siis laskea myös tienestinsä hyvin tarkasti!

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, kuten joku jo edellä sanoikin: Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot... Suu säkkiä myöten ja eletään tulojen mukaan. Opettelua se vaatii, mutta kyllä siitä selviää.(lainaus päättyy)

Tähän lisäisin vielä, että pieni itsepetos auttaa myös: Kun haaveilee ja/ tai ajattelee, että valmistumisen jälkeen saattaisi sitten hakea "parempia" paikkoja, joiihin ei ilman tutkintoa pääse, jos ei omaa suhteita. Jos tai kun on tutkinto, niin on sitten ainakin se toinen.

Valitettavasti suomessa valmistuu liukuhihnalta maistereita, eikä vaan suomessa -myös vaikka yksin kiinassa- valmistuu/ löytyy satoja/tuhansia maistereita ja osaajia, jotka uhkaavat, sitä että vuosien opiskelusta saatava taloudellinen hyöty saattaa jäädä haaveeksi. Mutta toki opiskelu on mukavaa ja ainahan se on mukava kun voi sanoa, sitten joskus olevansa, sitten maisteri, vaikka en tiedä miksi. Siksi kai, että kuullostaa vielä korvissani paremmalta, kuin kouluja käymätön työtön. Siis siltä, että olen sisästänyt kansallisen koulutus-uskonnon; mikä vaan onnistuu ja järjestyy kun on huippu, huippu  maisteri yliopistosta, joka on aivan fantastista!

Käyn 2-3 pv viikossa töissä opintojen ohella. En nosta lainaa. Ylimääräiseen ei juuri ole varaa, mutta onneksi tulevassa ammatissa on aika hyvät tulevaisuudennäkymät.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 10:23"]

Olen miettinyt, että alottaisin koulun tämän vuoden lopulla. Hirvittää vain se asia, että opintotuki on jotain 290euroa kuussa :/ Asumistukeenkaan/avustukseen ei ole saumaa kun mies töissä (silti lapsien jälkeen eletään kädestä suuhun). Miten olette pärjänneet?

[/quote]

Sä itseasiassa saat kyllä opiskelijan asumislisää (maks 200e/kk) jos asutte vuokralla. Miehesi tulot eivät vaikuta opiskelijan asumislisään. Itselläkin siis töissä käyvä mies ja normaalia asumislisää ei saataisi, mutta opiskelijan asumislisää kylläkin :) Ja 300e/kk saat opintolainaa, se kannattaa ottaa, kyllä sen kokoaikatyössä saa maksettua pois ja sovittua todella pienet takaisinmaksuerätkin halutessaan (moni juuri valmistunut maksaa tuota 50-100e kuussa takaisin).

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 17:24"]

Vaikuttaako puolison tulot asumisavustukseen? Jos ei niin sehän tietty vähän voisi auttaa.. ja meillä ollaan ihan vuokra-asunnossa, eikä varmaankaan opiskelija luukkuun päästä koska asutaan aika ytimessä palveluiden lähellä. Ja tietääkseni täällä ei liiemmin olekkaan opiskelija-asuntoja.. :)

-AP

[/quote]

Oot ilmeisesti pk seudulta? Itseasiassa opiskelijan perheasuntoon saattaisi hyvinkin olla saumaa! Isoin ongelma on se, että opiskelijaYKSIÖITÄ ei ole tarpeeksi halukkaille, isompia asuntoja saattaa olla jopa tyhjillään. Kannattaa laittaa heti hakemus kun on koululta varmistus opiskelupaikasta, ja päivitellä sitä. Vaikka et ihan heti saisi, viimeistään puolen vuoden päästä perheasunto kyl irtonee.

Rahaa tulee kuussa noin 450e ja siitä menee vuokraan 230e.

Loput riittää ruokaan ja silloin tällöin viihteelle. Kyllä ne rahat saa riittämään ellei välttämättä halua pitää yllä mahdollisimman korkeaa elintasoa. Silloin vaihtoehtona on työt/laina/vanhemmilta rahan pummaaminen.

Pärjään siten että käyn osa-aikatöissä ja nostan samalla opintolainaa ja lisäksi saan vielä rahaa vanhemmiltani. Mielestäni esimerkiksi opintolainan nostaminen on pieni uhraus siihen nähden, että voi säilyttää edes jonkinlaisen elämäntyylin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 10:45"]Tuloni: opintoraha 221,4 e

muut tulot:

Eli joo, miten tulen toimeen? Onneksi saan asua miehen omistamassa asunnossa maksaen puolet yhtiövastikkeest (n. 100e) ja opiskelen koulussa jossa saan ilmaiset ruoat. Muuten asuisin varmaan jossain katuojassa.

Mutta opiskelu kannattaa aina! Vaikka olisi kovakin nälkä!

[/quote]

Siis onko sun miehellä tuloja? En ymmärrä, mikä parisuhde se on missä toinen näkee nälkää ja toinen elää herroiksi. Eikö mies voi maksaa edes koko yhtiövastiketta. Jos molemmat on opiskelijoita ja tulot yhteensä vaan opintorahat niin tietenkin eri juttu. Ja ennen kun alatte huutaa laiskasta av-mammasta, niin meidän perheessä se opiskelija on mies ja minä olen työssä käyvä. Totta kai meillä pariskuntana on sama elintaso. Tällä hetkellä minä maksan vuokrat, ruoat ym. isommat kulut.

Tulipas paljon kommentteja (kiitos kaikille ihanille opiskelijoille siitä). Onko täällä ketään joka käy parhaillaan aikuiskoulua? Kysymykset saattaa kuulostaa vähän tyhmältä, mutta saako aikuiskoulussa miten paljon päättää itse esim.milloin käy koululla/onko ilta-päivä tunteja ja sellaista? Lapsien kannalta iltapäivät sopisi opiskeluun parhaiten, koska mies päivisin töissä ja silloin olisi "varminta" päästä etenemään koulun saralla..

-AP

Mikä on asumistilanteenne? Jos asutte vuokralla, voisitteko muuttaa halvempaan asuntoon? Opiskelija-asuntoon voi muuttaa vaikka vain toinenkin olisi opiskelija.

Muuten vaikea antaa vinkkejä, kun ei tiedä tapojanne. Moni joka sanoo elävänsä kädestä suuhun, käyttää kuitenkin rahaa asioihin , joihin meidän opiskelijataloudessa ei tulisi ikinä mieleenkään laittaa rahaa. Ja meillä on kuitenkin kaikki tarvittava ja syödään hyvin, kun nykyään on osa-aikatyö. Asutaan vanhassa murjussa eikä ostella asioita.

Opintorahan asumislisään ei käsittääkseni vaikuta puolisontulot, mutta omistusasuntoon sitä ei saa.

Opintolaina. Se nousee syksyllä tietääkseni 400€/kk. Sitä olen itsekin nostanut, jotta pärjäisin. Kai sen joskus saa pois maksettua.

Pärjään hyvin, koska pidin välivuoden ja sain säästöjä:) On kiva, että voi elää "normaalia" elämää: ostaa uusia vaatteita tarvittaessa, käydä joskus elokuvissa/juhlimassa kavereiden kanssa...

Minä lähdin opiskelemaan muutaman vuoden työelämässä olon jälkeen, kun totesin olevani ihan väärällä alalla. Säästin edellisen vuoden mahdollisimman paljon rahaa, kun olin vielä töissä. Lisäksi sovittiin miehen kanssa että hän maksaa suuremman osan meidän laskuista sillä aikaa kun minä opiskelen. Ja vielä lisäksi vanhempani ovat tukeneet minua taloudellisesti (maksavat välillä ruokaostokset).

Tosi tiukkaa tämä opiskeluaika on ollut taloudellisesti. Mitään ylimääräistä ei voi ostaa. Hiukan on auttanut asiaa, kun teen osa-aikaisena töitä aina kun on mahdollista. On vain vaikeaa löytää sopivia osa-aikaisia töitä jotka eivät haittaa opiskelua, koska haluan saada opiskelut tosi nopeasti valmiiksi. On tämä silti kaiken vaivan arvoista.

Hyvin. Laina ja duuni. Ei sitä lainaa kannata pelätä, jos ei nyt ihan diipadaapa-korkea-työttömyys-alaa opiskele.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 10:45"]Tuloni: opintoraha 221,4 e

muut tulot:

Eli joo, miten tulen toimeen? Onneksi saan asua miehen omistamassa asunnossa maksaen puolet yhtiövastikkeest (n. 100e) ja opiskelen koulussa jossa saan ilmaiset ruoat. Muuten asuisin varmaan jossain katuojassa.

Mutta opiskelu kannattaa aina! Vaikka olisi kovakin nälkä!

[/quote]

Siis onko sun miehellä tuloja? En ymmärrä, mikä parisuhde se on missä toinen näkee nälkää ja toinen elää herroiksi. Eikö mies voi maksaa edes koko yhtiövastiketta. Jos molemmat on opiskelijoita ja tulot yhteensä vaan opintorahat niin tietenkin eri juttu. Ja ennen kun alatte huutaa laiskasta av-mammasta, niin meidän perheessä se opiskelija on mies ja minä olen työssä käyvä. Totta kai meillä pariskuntana on sama elintaso. Tällä hetkellä minä maksan vuokrat, ruoat ym. isommat kulut.

[/quote]

Mies myös opiskelee, mutta tulot hieman suuremmat johtuen tietystä terveydellisestä asiasta jota en ala täällä sen kummemmin erittelemään. Tietenkin mies auttaa kaikessa missä voi. Olen vaan sen verran yltiötunnollinen, etten voisi kuvitellakaan eläväni toisen siivellä.

Mutta hyvin me tullaan toimeen, eikä tätä enää kauaa kestä! Mieluummin elän muutaman vuoden hieman "huonompaa" elämää, kun saan kuitenkin täysin ilmaisen koulutuksen unelma-ammattiini (ja koulussa tosiaan ne sapuskat).

Ei miua ainakaan haittaa. 

Tulin hyvin toimeen. Tai ainakin jäin eloon. Käytin hyväkseni kaikki opiskelija-alennukset ja -etuudet (myös ruokakaupoissa), asuin solussa, kuljin bussilla ja pyörällä ja harrastin vain ilmaisia asioita. Kampaukseni oli tyyliä "pesu ja harjaus", leikkaus kerran vuodessa takaa ja silloin tällöin itse saksittuna edestä. Vaatteita ja kenkiä ostin vain ja ainoastaan tarpeeseen alennuksista kerran pari vuodessa. Söin mahdollisimman halpaa ruokaa. Asumisen lisäksi minulla oli vain puhelinlasku maksettavana. En nostanut lainaa kertaakaan, mutta kesäisin tein kesätenttejä, että sain kesäajalta asumislisän (se ei ainakaan silloin kuluttanut opintotukikuukausia) ja lisäksi siivosin, jotta sain rahaa talvikaudelle yllättäviin menoihin.

Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot... Suu säkkiä myöten ja eletään tulojen mukaan. Opettelua se vaatii, mutta kyllä siitä selviää.

Vaikuttaako puolison tulot asumisavustukseen? Jos ei niin sehän tietty vähän voisi auttaa.. ja meillä ollaan ihan vuokra-asunnossa, eikä varmaankaan opiskelija luukkuun päästä koska asutaan aika ytimessä palveluiden lähellä. Ja tietääkseni täällä ei liiemmin olekkaan opiskelija-asuntoja.. :)

-AP

Mies oli töissä ja matkusteltiin vähän vähemmän. Koulun käytäviltä keräsin tyhjiä energiajuomatölkkejä, niillä sain tytön pidettyä taskurahoissa :-)