Häät ja yksinäisyys

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:24"]

Älä mene naimisiin noin nuorena ja varsinkaan yläasteaikaisen poikaystäväsi kanssa. Tee muutaman vuoden irtiotto - lähde opiskelemaan, matkustele, pidä hauskaa... Saat niitä ystäviäkin ja menet sitten naimisiin sen poitsusi kanssa jos siltä vielä tuntuu. 

[/quote] ja lapset isälle irtioton ajaksi? Vai ap:n mukaan?

Kuulostaa tutulta! Meillä käy miehen kavereita mutta heidän vaimonsa ja tyttöystävät jäävät kotiin tai ovat muissa menoissa. Eli jos vaikka saunailta, mies saunoo kavereiden kans ja mä sit yksin. Olen yrittänyt tutustua paremmin mut ne sisäpiirit..niihin en pääse. Joten olen aina kotona. Mies käy kavereilla illanvietoissa ja mä oon kotona. En väkisin tuppaudu kylään jos ei kutsuta. Ja kukaan ei ole edes kysynyt mieheltäni missä minä olen tai mitä teen. Ja varmasti tietävät että istun yksin kotona kun tää on pieni paikka. Me mentii naimisiin lapsen ristiäisissä, näin vältyin juuri tolta tilanteelta jota sä nyt pelkäät. Mitäpä häillä kun ei ole ketä kutsua. Koita jaksaa! Puhu miehellesi jos hän ymmärtää.

Naimisiin voi mennä vaikka maistraatissa, jos haluaa. Ei ole pakko järjestää mitään prinsessahäitä. Kannattaisi panostaa enemmän parisuhteeseen, kun yhden päivän satuleikkeihin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:36"]

Kuulostaa tutulta! Meillä käy miehen kavereita mutta heidän vaimonsa ja tyttöystävät jäävät kotiin tai ovat muissa menoissa. Eli jos vaikka saunailta, mies saunoo kavereiden kans ja mä sit yksin. Olen yrittänyt tutustua paremmin mut ne sisäpiirit..niihin en pääse. Joten olen aina kotona. Mies käy kavereilla illanvietoissa ja mä oon kotona. En väkisin tuppaudu kylään jos ei kutsuta. Ja kukaan ei ole edes kysynyt mieheltäni missä minä olen tai mitä teen. Ja varmasti tietävät että istun yksin kotona kun tää on pieni paikka. Me mentii naimisiin lapsen ristiäisissä, näin vältyin juuri tolta tilanteelta jota sä nyt pelkäät. Mitäpä häillä kun ei ole ketä kutsua. Koita jaksaa! Puhu miehellesi jos hän ymmärtää.

[/quote]

ihanaa etten ole ainut! Tai siis ei ole ihanaa että sinäkin olet yksinäinen, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Helpompaa olisi, jos mieskin olisi yksinäinen niin voitaisi pitääkin pienet häät joissa olisi vain lähimmät sukulaiset paikalla, mutta nyt kun miehellä kuitenkin on iso kaveriporukka niin sehän haluaisi ehdottomasti kutsua ne kaverinsa häihin. Ja ymmärränhän mä sen. Kyllä mäkin haluaisin kaverini häihin jos mulla sellaisia olisi. Olen puhunut miehelle tästä, mutta hän vaan sanoo että enhän mä häissä yksin ole, kun siellä on ne miehen kavereiden puolisot. Mies ei millään tajua sitä, että varmaan omissa häissänikin mä istuisin yksin ja ne kavereiden vaimot hihittelisi keskenään jossain. Ei ne vaan halua mua porukkaansa enkä mä halua väkisin tunkea sellaiseen porukkaan, joka ei ilmselvästi mua joukkoonsa halua.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:16"]

Olen 24v nainen, minulla on mies, jonka kanssa olen seurustellut yläasteikäisestä lähtien. Meillä on myös kaksi lasta. Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä, mutta todelliseksi ongelmaksi on muodostunut se, ettei minulla ole yhtään ystäviä. Miehellä on kyllä, ja hän saa helposti bestmanit hankittua ja varmasti häissäkin on hauskaa kun on pajon ystäviä ympärillä, mutta mulla ei siis ole ainuttakaan. Miesten kavereiden vaimojakaan en yhtään tunne, vaikka ollaan samoissa porukoissa pyöritty vuosikaudet. Niillä on jotenkin ihan omat piirinsä eikä mua koskaan pyydetä mukaan "vaimojen" yhteisiin menoihin, vaikka olen siis yrittänyt parhaani mukaan tutustua heihin juttelemalla, kutsumalla kylään, pyytämällä fb kavereiksi jne. En tiedä mistä kiikastaa, sillä olen ihan tavallinen nuori nainen, ihan hauska ja huumorintajuinen, mutta ehkä vähän ujo. 

Mua surettaa ihan älyttömästi nyt se, etten saa polttareita, ei ole ketään ketä pyytää kaasoksi ja mitä mä siellä häissäkään sitten illalla teen kun sukulaiset alkaa lähtemään ja jää vain kaverit? Serkut yms. on mua REILUSTI nuorempia, ei edes täysi-ikäisiä vielä, ja sisaruksiakaan mulla ei ole. Haluaisin melkein olla vaan menemättä naimisiin tämän ongelman takia. Toisaalta haaveilen kuitenkin perinteisistä kirkkohäistä, että mitään maistraattivihkimistä ja pullakahveja en haluaisi.

Esim. mun omat vanhemmat, tai miehen sisarukset ja kaverit ei kukaan tiedä kuinka yksinäinen olen. Kaikki ne luulee että mulla on omat kaveripiirit. Hävettää, että omissa häissäni tämä tilanne paljastuu kaikille, ja sitten mua katsotaan kummastellen että "missä morsiamen kaverit on?!?!"...

Onko kukaan muu mennyt naimisiin tällaisessa tilanteessa ja miten häät onnistui?

[/quote]

Sama tilanne, tosin ilman lapsia ja ikää parisen vuotta enemmän... Asia vaivaa myös minua, mutta toivon että saan vielä ystäviäkin ennen kuin naimisiinmeno koittaa... Paikkakunnan vaihdoksen jälkeen ollut vaikea tutustua ihmisiin, mulla ei ole yhtään kaveria tällä hetkellä täällä, vaikka koen että olen ihmisenä ja ystävänä kuitenkin ihan yhtä hyvä tyyppi kuin muutkin. Se surettaa, mutta toivottavasti löydän vielä ystäviä joskus ja toivottavasti muutkin yksinäiset löytävät:)

Olen miettinyt itse, että yksi kaunis vaihtoehto perinteisille kirkkohäille voisi olla kahdenkeskinen tilaisuus jossain paratiisisaarella meren rannalla...

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:41"]

Naimisiin voi mennä vaikka maistraatissa, jos haluaa. Ei ole pakko järjestää mitään prinsessahäitä. Kannattaisi panostaa enemmän parisuhteeseen, kun yhden päivän satuleikkeihin.

[/quote]

tiedän kyllä, mutta kuten kirjoitin aloituksessa niin haluaisin kuitenkin ihan tavalliset kirkkohäät jatkoineen. Olen haaveillut jäistä ihan pienestä asti, ja olen aika varma että myöhemmin kaduttaisi jos en viettäisikään sellaisia "kunnon" häitä. Ymmärrn kyllä itsekin ristiriidan tässä asiassa -- haluan isot häät joissa olisi paljon sukulaisia ja sekä minun että miehen kavereita, mutta kun minulla niitä kavereita ei ole niin unelmieni häitä en voi saada.

Parisuhteeseen panostan paljon, luonnollisesti siihen on aikaa panostaa kun se on lähes ainoa ihmissuhteeni omien vanhempien ja lasteni lisäksi. 

En minä ainakaan ole tullut ajatelleeksi, ettei jollain aikuisella olisi kavereita. Tai jos onkin, niin oletan että se on tietoinen valinta. Että semmoinen ihminen haluaa olla yksin. Meillä käy miehen kavereita, mutta en minä ole koskaan ajatellut, että lähdempäs nyt kutsumaan niiden mahdolliset tyttöystävät/naisystvät kanssa. Jos tulevat, mikäs sen kivempi. Minä istuin kuitenkin arki-illat mieluiten yksin, ja jos kaipaan seuraa, soitan kavereilleni. Niitä on muutama, ja näemme harvoin, mutta ei se ole heitä haitanut. Jos kavereita haluaisin lisää, niin kai niitä jostain saisi? En ole koskaan niitä liiemmin haalinut. Kolmen vuoden opiskelujen aikana taisi koko koulusta olla 1-3 kiinnostavaa/siedettävää henkilöä, joista YHTEEN pidän yhteyttä FB:n kautta, mutta näemme max  kerran vuodessa. Etäisyyttä on jotain.. 2-3km, eli ei ole siitä kiinni? :D JOS kuitenkin kaipaa ystäviä, ei pelkästään häiden takia, niin pitää vaan lähteä metsästämään! Harrastuksien, työn, tai vaikka sitten niiden miehen kaverien naisia.

Mulla on vähän sama homma. Yksi naispuoleinen hyvä ystävä ja jokunen miespuoleinen, joista olen vähän etääntynyt kun elämäntilanne on niin eri enkä jaksa dokata. Polttarit kaksin parhaan kaverin kanssa? Plääh. Puhumattakaan toiveissa olevista baby showereista.. 

Hääjuhlassa riittää paras ystävä kaasoksi ja tärkeät ihmiset ympärillä.

Miten olisi vihkiminen jossain paratiisisaarella, menkää kahdestaan ilman lapsia, sukulaisia ja kavereita?

Tai varatkaa kaunis kirkko ja pitäkää pienet häät, kutsukaa ihan vain lähimmät ihmiset. Oikeasti läheiset.

Näin välttyisit tältä ahdistukselta. Ymmärrän, itseänikin alkaa stressata kun ajattele vieraslistaa. En tiedä ketä kutsua, ketkä kavereista on tarpeeksi läheisiä, ketkä pitäisi kutsua vaikka ei olla läheisiä ja niin edelleen.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:41"]

Naimisiin voi mennä vaikka maistraatissa, jos haluaa. Ei ole pakko järjestää mitään prinsessahäitä. Kannattaisi panostaa enemmän parisuhteeseen, kun yhden päivän satuleikkeihin.

[/quote]

Voi tietenkin, mutta onko väärin haaveilla perinteisistä kirkkohäistä? Miten häiden viettäminen haluamallaan tavalla on pois parisuhteeseen panostamisesta? Onhan se kamalaa, että yksinäiset ihmiset ovat surullisia siitä että he eivät saa samanlaisia hetkiä elämässään kuin suuri osa ihmisistä? Häät ystävineen, polttarit, syntymäpäiväjuhlat ym? Ei ole kivaa olla yksinäinen.

Mulle nämä häät on vaan jotenkin sellaiset, etten haluaisi mennä maistraatissa/paratiisisaarella/ihan vain muutaman sukulaisen kesken naimisiin, sillä en ole oikein koskaan saanut järjestää mitään juhlia itselleni (tai minulle ja miehelle yhdssä). Minulle ei järjestetty lukion jälkeen lakkiaisia, sillä valmistuin puoli vuotta muita ryhmäläisiäni aikaisemmin, ja häpesin silloinkin sitä ettei ole kutsua muita kuin lähimmät sukulaiset, jotka sitten olisi ihmetelleet että missä kaikki kaverit? Baby showereita ei luonnollisesti järjestänyt minulle kukaan, synttäreitä en ole juhlinut ehkä 10v synttärien jälkeen, tuparit on aina olleet enemmän miehen tuparit kuin mun, koska kaikki vieraat on olleet miehen kavereita jne. 

Siksi haluaisin edes yhdet juhlat joskus järjestää, ja häät voisi olla sellaiset. Mutta kun ei niin ei... :(

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:55"]

Mulle nämä häät on vaan jotenkin sellaiset, etten haluaisi mennä maistraatissa/paratiisisaarella/ihan vain muutaman sukulaisen kesken naimisiin, sillä en ole oikein koskaan saanut järjestää mitään juhlia itselleni (tai minulle ja miehelle yhdssä). Minulle ei järjestetty lukion jälkeen lakkiaisia, sillä valmistuin puoli vuotta muita ryhmäläisiäni aikaisemmin, ja häpesin silloinkin sitä ettei ole kutsua muita kuin lähimmät sukulaiset, jotka sitten olisi ihmetelleet että missä kaikki kaverit? Baby showereita ei luonnollisesti järjestänyt minulle kukaan, synttäreitä en ole juhlinut ehkä 10v synttärien jälkeen, tuparit on aina olleet enemmän miehen tuparit kuin mun, koska kaikki vieraat on olleet miehen kavereita jne. 

Siksi haluaisin edes yhdet juhlat joskus järjestää, ja häät voisi olla sellaiset. Mutta kun ei niin ei... :(

[/quote]

niin ja olen siis ap

Varmasti itsellä sama tilanne edessä parin vuoden päästä... Käydään pareilla kahveilla ja tutustutaan. Ja ollaan sitten toistemme kaasot häissä :D 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:55"]

Mulle nämä häät on vaan jotenkin sellaiset, etten haluaisi mennä maistraatissa/paratiisisaarella/ihan vain muutaman sukulaisen kesken naimisiin, sillä en ole oikein koskaan saanut järjestää mitään juhlia itselleni (tai minulle ja miehelle yhdssä). Minulle ei järjestetty lukion jälkeen lakkiaisia, sillä valmistuin puoli vuotta muita ryhmäläisiäni aikaisemmin, ja häpesin silloinkin sitä ettei ole kutsua muita kuin lähimmät sukulaiset, jotka sitten olisi ihmetelleet että missä kaikki kaverit? Baby showereita ei luonnollisesti järjestänyt minulle kukaan, synttäreitä en ole juhlinut ehkä 10v synttärien jälkeen, tuparit on aina olleet enemmän miehen tuparit kuin mun, koska kaikki vieraat on olleet miehen kavereita jne. 

Siksi haluaisin edes yhdet juhlat joskus järjestää, ja häät voisi olla sellaiset. Mutta kun ei niin ei... :(

[/quote]

Mua harmittaa sun puolesta :(

Oon itsekin tuntenut oloni aina vähän ulkopuoliseksi. Mulla oli samat ystävät ala- ja yläasteen (on vieläkin yli 20-vuotiaana, nähdään vaan harvoin). Lukioon muutin toiselle paikkakunnalle sain joitakin kavereita, jotka oli samat koko lukioajan, mutta en ystäviä. Ei oikeastaan pidetä lukiokavereiden kanssa yhteyttä. Opiskelen yliopistossa ja on kavereita, mutta ei meistä kovin läheisiä ole tullut. Koulujen ulkopuolelta on ihan pari ystävää vaan. Nään ystäviäni harvoin.

Ja kaikki omat juhlani tuntuvat menneen pieleen... Rippi- ja lakkiaisjuhlissa olen tuntenut oloni rumaksi, valokuvat on epäonnistuneita. Mulla ei ole oikeastaan ikinä ole ollut muita synttärijuhlia, kuin sukulaisten kesken. Jos me kutsutaan ihmisiä kylään, ne on miehen kautta tuttuja, joihin en oikein ole onnistunut tutustua. Olen huono tutustumaan ihmisiin ja en tunne oloani mukavaksi seurueessa, jos se on iso ja en tunne osaa porukasta.

Muista, että sulla on mies, joka varmasti rakastaa sua ja haluaa kanssasi naimisiin, sulla on lapsia ja vanhemmat elossa. Älä mieti sitä, mitä muut ajattelevat häissä siitä, että sulla ei ole ystäviä. Ymmärrän kyllä, että tuntuu kurjalta. Ootko puhunut miehellesi tästä asiasta?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 16:50"]

mun mieheni on ihan samanlainen. Hänellä on 12 v nuorempi veli, joka oli tosi nuori meidän mennessä naimisiin ja veli oli ns bestman. Hänellä ei myöskään ollut polttareita.

Olemme olleet naimisissa ja olen yhden hänen ystävänsä nähnyt.

atk-nörtti ja ei ole ainoa lajissaan, myös hyvä ystäväni on mennyt samanlaisen kanssa naimisiin.

Häissä oli niin paljon tohinaa ettei sulhasen "yksinäisyys" missään tuntunut.

Voithan pyytää jos mies vihjaisee ystävilleen sinun polttareista.

Mutta oikeesti , 2 lasta ja kaipaat polttareita . Olisko pitänyt ekana pitää ne häät ja sitten vassta lapset jos kaipaat kaikkea tätä. Pidätkö huntua myös häissä ?

[/quote]

Ihan ohis, mutta onpa hölmö kommentti. Mullapa onkin 6 lasta ja haluan vielä häät ja polttarit. Ja ei, en olisi voinut pitää niitä ennen lapsia koska mieheni oli silloin vasta 9-vuotias kun aloin esikoista odottaa eli en olisi voinut tavata häntä silloin, liikuttiin vähän eri piireissä. Nyt kuitenkin kun naimisiin menen, haluan elämäni ainoat polttarit viettää. Ap on tehnyt elämänsä ratkaisut hänelle sopivalla tavalla, ei ole yhtä ainoaa oikeaa kaavaa miten ja missä järjestyksessä elämä pitäisi elää. Ja kyllä, elämää voi elää senkin jälkeen kun on lapsia saanut, ei tarvitse muumioitua hellan ja lastenhuoneen välille vaan on lupa olla ihan normaali ihminen omine toiveineen, haaveineen, tunteineen.

Eipä minullakaan ystäviä. Menimme maistraatissa naimisiin. En ole kokenut polttareita,hääjuhlia,enkä muitakaan suuria juhlia,joissa minä olisin pääosassa. Luulin olevani muutamalle hyvä ystävä,mutten saanut edes kutsua häihin,enkä lapsen kastajaisiin. Mieheni sisar myös valittaa olevansa yksinäinen,asutaan suht lähekkäin. Ihmettelin,kun häneltäkään ei tullut kutsua syntymäpäivilleen,kun muutaman työtutun kanssa lähti ulos. Välimmekään eivät pahat ole,soitellaan ja kyläillään puolin ja toisin.

Ei ole pakko olla kaasoja! Ja voit päättää, että polttareiden sijaan saat parin päivän kylpyläloman omaan rentoutumiseen ja kaunistautumiseen ennen häitä. Ei häissä lasketa kuka on kenenkin ystävä sen kummemmin. Onko sinulla kovin korkea kynnys pitää ketään ystävänäsi? 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:36"]

Kuulostaa tutulta! Meillä käy miehen kavereita mutta heidän vaimonsa ja tyttöystävät jäävät kotiin tai ovat muissa menoissa. Eli jos vaikka saunailta, mies saunoo kavereiden kans ja mä sit yksin. Olen yrittänyt tutustua paremmin mut ne sisäpiirit..niihin en pääse. Joten olen aina kotona. Mies käy kavereilla illanvietoissa ja mä oon kotona. En väkisin tuppaudu kylään jos ei kutsuta. Ja kukaan ei ole edes kysynyt mieheltäni missä minä olen tai mitä teen. Ja varmasti tietävät että istun yksin kotona kun tää on pieni paikka. Me mentii naimisiin lapsen ristiäisissä, näin vältyin juuri tolta tilanteelta jota sä nyt pelkäät. Mitäpä häillä kun ei ole ketä kutsua. Koita jaksaa! Puhu miehellesi jos hän ymmärtää.

[/quote]

Tuossa tilanteessa helposti syyttää "niitä sisäpiirejä", mutta eivät nekään ole maailman alusta alkaen pyörineet, vaan ensin on ollut yksi vaimo, sitten on tullut toinen, joka häneen on tutustunut, sitten kolmas on hetken aikaa ollut kolmantena pyöränä, mutta on päässyt sisäpiireihin... Et sinä niistä kavereita saa kotona istumalla. Rohkeasti mukaan illanistujaisiin, olet mukava vaimoille ja varmasti kaverustutte lopulta. Sitäpaitsi, miksi pitäisi kaverustua vaimoihin? Minä olen ainakin mieheni miespuolisten kavereiden kanssa paljon paremmissa väleissä kuin heidän vaimojensa, toki voin heitäkin kavereikseni sanoa ja kutsumme toisiamme juhliin yms. mutta miehen miespuolisista kavereista voin muutamaa sanoa jopa ystäväkseni.

Pidä kirkkohäät mutta jätä pois bestmanit ja kaasot. voihan teidän lapset antaa sormukset ym. 

Miten niin ei voi muka ystävystyä vanhemman tai nuoremman työkaverin kanssa? Heti lukion jälkeen olin kaksi vuotta töissä samassa paikassa, kaikki muut oli vähintään 10v mua vanhempia ja parhaimmaksi kaverikseni myöhemmin jäi jo silloin +50v mies. Soitellaan hänen kanssa edelleen, ja jos olisin vieläkin siellä töissä kutsuisin hänet varmaan häihinikin. :D Ihmeellinen käsitys tuo, että kaverin täytyy olla saman ikäinen.