Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät ja yksinäisyys
25.02.2014 |
Olen 24v nainen, minulla on mies, jonka kanssa olen seurustellut yläasteikäisestä lähtien. Meillä on myös kaksi lasta. Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä, mutta todelliseksi ongelmaksi on muodostunut se, ettei minulla ole yhtään ystäviä. Miehellä on kyllä, ja hän saa helposti bestmanit hankittua ja varmasti häissäkin on hauskaa kun on pajon ystäviä ympärillä, mutta mulla ei siis ole ainuttakaan. Miesten kavereiden vaimojakaan en yhtään tunne, vaikka ollaan samoissa porukoissa pyöritty vuosikaudet. Niillä on jotenkin ihan omat piirinsä eikä mua koskaan pyydetä mukaan "vaimojen" yhteisiin menoihin, vaikka olen siis yrittänyt parhaani mukaan tutustua heihin juttelemalla, kutsumalla kylään, pyytämällä fb kavereiksi jne. En tiedä mistä kiikastaa, sillä olen ihan tavallinen nuori nainen, ihan hauska ja huumorintajuinen, mutta ehkä vähän ujo.
Mua surettaa ihan älyttömästi nyt se, etten saa polttareita, ei ole ketään ketä pyytää kaasoksi ja mitä mä siellä häissäkään sitten illalla teen kun sukulaiset alkaa lähtemään ja jää vain kaverit? Serkut yms. on mua REILUSTI nuorempia, ei edes täysi-ikäisiä vielä, ja sisaruksiakaan mulla ei ole. Haluaisin melkein olla vaan menemättä naimisiin tämän ongelman takia. Toisaalta haaveilen kuitenkin perinteisistä kirkkohäistä, että mitään maistraattivihkimistä ja pullakahveja en haluaisi.
Esim. mun omat vanhemmat, tai miehen sisarukset ja kaverit ei kukaan tiedä kuinka yksinäinen olen. Kaikki ne luulee että mulla on omat kaveripiirit. Hävettää, että omissa häissäni tämä tilanne paljastuu kaikille, ja sitten mua katsotaan kummastellen että "missä morsiamen kaverit on?!?!"...
Onko kukaan muu mennyt naimisiin tällaisessa tilanteessa ja miten häät onnistui?
Kommentit (74)
Oletko ap hoikka ja kaunis? Olen nimittäin huomannut, että miesten vaimojen sisäpiiriin pääsee paljon helpommin mukaan uusi vaimo, jos hän on vaatimattoman näköinen, suorastaan ruma tai ainakin pulska. Hoikat ja kauniit koetaan selvästi uhkaksi, eikä heidän kanssa haluta kaveerata. Nämä jälkimmäiset taas ystävystyvät kuitenkin miesten kanssa paremmin, mikä ärsyttää lisää niitä vaimoja. Hankalaa on naisen elämä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:38"]
Oletko ap hoikka ja kaunis? Olen nimittäin huomannut, että miesten vaimojen sisäpiiriin pääsee paljon helpommin mukaan uusi vaimo, jos hän on vaatimattoman näköinen, suorastaan ruma tai ainakin pulska. Hoikat ja kauniit koetaan selvästi uhkaksi, eikä heidän kanssa haluta kaveerata. Nämä jälkimmäiset taas ystävystyvät kuitenkin miesten kanssa paremmin, mikä ärsyttää lisää niitä vaimoja. Hankalaa on naisen elämä :)
[/quote]
Siis komppaan ihan täysin! Muistan kun seurustelumme alkuaikoina yritin tutustua mieheni kaveripariskuntiin, ja kaikki ne tytöt vaikutti jotenkin todella kylmäkiskoisilta. Poikien kanssa pääsin heti samalle aaltopituudelle, ja nyt, vuosia myöhemmin ollaan myös niiden "vaimojen" kanssa hyviä kavereita. Joskus yksi heistä saunassa parin siiderin jälkeen tunnusti, että anteeksi kun oltiin sulle aluksi ilkeitä. Oli vain kuulemma alkanut ärsyttää, kun poikakaverit puhuu että "miten kiva se Antin Maija onkaan, sunkin kannattais tutustua siihen" ja kyseessä on nätti blondi :) olin tietenkin tavallaan imarreltu, mutta tavallaan ärsytti että olivat kuvitelleet, että tulen heidän miehiä pokailemaan, mullahan oli ja on oma ukko ja hänen takiaan ylipäänsä niihin piireihin päädyin :D
No mutta ei ne aivan tuulesta temmattuja ajatuksia ole, että oma mies rakastuukin johonkin kaveriin/kaverin tyttökaveriin. Allekirjoittaneella meni kymmenisen vuotta sitten välit silloin bestiksen kanssa, kun hänen miehensä oli ilmoittanut haluavansa erota, koska on ihastunut minuun. Olin itse silloin sinkku, mutta en tietenkään olisi ikimaailmassa koskenut kaverini mieheen, enkä ole ollut kumpaankaan missään yhteyksissä sen jälkeen. Edelleenkin harmittaa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 10:02"]
No mutta ei ne aivan tuulesta temmattuja ajatuksia ole, että oma mies rakastuukin johonkin kaveriin/kaverin tyttökaveriin. Allekirjoittaneella meni kymmenisen vuotta sitten välit silloin bestiksen kanssa, kun hänen miehensä oli ilmoittanut haluavansa erota, koska on ihastunut minuun. Olin itse silloin sinkku, mutta en tietenkään olisi ikimaailmassa koskenut kaverini mieheen, enkä ole ollut kumpaankaan missään yhteyksissä sen jälkeen. Edelleenkin harmittaa.
[/quote]
Niin ja siis tarkennuksena: kaverini katkaisi välit minuun, oli sitä mieltä että olen aiheuttanut heidän eronsa. Ikinä en erityisesti kaveerannut miehen kanssa enkä ole häneen ollut omasta tahdostani yhteydessä (vaikka hän aluksi yrittikin olla), kaverini sen sijaan ei halua tietää minusta mitään.
Pitääkö mennä naimisiin vain sukupuolitarpeiden takia? Onnellisempi voi olla ihan vain yksikeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:41"]
Naimisiin voi mennä vaikka maistraatissa, jos haluaa. Ei ole pakko järjestää mitään prinsessahäitä. Kannattaisi panostaa enemmän parisuhteeseen, kun yhden päivän satuleikkeihin.
[/quote]
Naimisiin voi mennä kirkossa vaikka ei hääjuhlia järjestäisikään.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:43"]
Milloin te ymmärrätte, että vihkiminen ja häät on kaksi eri asiaa eikä sellaista asiaa olekaan kuin "kirkkohäät"! Se on kirkkovihkiminen ja sen jälkeen voi järjestää hääjuhlan jos haluaa, mutta ei ole pakko. Vaihtoehtoisesti voi valita siviilivihkimisen ja sen jälkeen hääjuhlan tai sitten ei.
[/quote]
Miksi ihmeessä tätä on alapeukutettu? Noinhan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 05:11"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:43"]
Milloin te ymmärrätte, että vihkiminen ja häät on kaksi eri asiaa eikä sellaista asiaa olekaan kuin "kirkkohäät"! Se on kirkkovihkiminen ja sen jälkeen voi järjestää hääjuhlan jos haluaa, mutta ei ole pakko. Vaihtoehtoisesti voi valita siviilivihkimisen ja sen jälkeen hääjuhlan tai sitten ei.
[/quote]
Miksi ihmeessä tätä on alapeukutettu? Noinhan se on.
[/quote]
Varmaan siksi, että vituttavaa pätemistä. Kaikki kyllä tietää.
vähän sama homma. kun menin naimisiin, minulla olisi ollut yksi lapsuuden ystävä, jonka olisin voinut kutsua, mutta hän ei olisi päässyt häihini. miehellä kavereita riittää. päädyimme pitämään hyvin pienet, mutta kauniit ja hyvin suunnitellut kirkkohäät aivan lähisuvun kesken.
olen myös saman ikäinen kuin sinä ap, ja täytyy sanoa että ystävien puutteen takia tuntuu, että jotain jää nuoruudesta kokematta. opiskeluaikoina kuuluin kyllä porukkaan, mutta ketään ei jäänyt pysyväksi ystäväksi. Luulen että olin liian erilainen, muut oli nuorempia, minulla oli jo lapsi, enkä päässyt niin vain rilluttelemaan. lisäksi kuljin kouluun eri paikkakunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, jos asut oulun seudulla niin tutustaan? Olen 31v ja yhden lapsen äiti. Voisin myös tulla häihisi, jos siltä tuntuu :) Vastaile tähän, jos kiinnostaa. Keksin sitten tarvittaessa jonkun emailin mihin voi ottaa yhteyttä.
Missä sun häät on? Me voitas av-palstalaisten kanssa tulla sun ystäviksi häihin, sulla olisi varmasti kauniita ja mukavia naisia ympärillä hääpäivänäsi. Olisi kiva irtiotto kotiäidin arjesta tulla juhliisi! Saisi laittautua niihin ennenlapsia-mekkoihin, jos mahtuu:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan ole ketään kavereita tai ystäviä, ei ole koskaan ollutkaan. Onneksi minä en halunnutkaan sitten mitään polttareita tai kaasoja, maistraatissa käytiin vihillä ilman sen kummempia seremonioita.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:25"]Ei mullakaan ole ketään kavereita tai ystäviä, ei ole koskaan ollutkaan. Onneksi minä en halunnutkaan sitten mitään polttareita tai kaasoja, maistraatissa käytiin vihillä ilman sen kummempia seremonioita.
[/quote]
Ja ap tekee tällä tiedolla mitä? Luit varmaan itsekin, että tällaiset häät ei ole sitä miyä ap toivoo.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:11"]
Siis rakas ihminen, miten nuo häät eroaa sitten sun normaalista elämästä? Siis jos sulla ei ole tänään eikä huomenna kavereita niin sulla ei ole myöskään häissä kavereita. Miksi sun pitää sitten nimenomaan itkeä niiden kavereiden perään juuri häissä, joka on kuitenkin juhla sun naimisiinmenon kunniaksi eikä mikään tilaisuus missä lasketaan kuinka monta kaveria kullakin on.
Siis jos sulla ei ole ketään ketä pyytää kaasoksi niin älä pyydä ketään. Järjestä kirkkohäät ilman kaasoja. Suomalainen vihkitilaisuus ei vaadi kaasoja. Tai pyydä nuoria sukulaistyttöjä, ne olisi tosi onnellisia siitä. Jos sulla ei ole ketään kenen kanssa viettää polttareita niin älä vietä polttareita. Ne on idioottimaiset kuitenkin.
Ja sun pitää nyt oikeasti laittaa aikusen tytön pikkuhousut jalkaan ja myöntää itselleen että sulla ei ole kavereita MUTTA SIINÄ EI OLE MITÄÄN HÄVETTÄVÄÄ. Ja aikuiset ihmiset eivät arvostele toisiaan sen perusteella että "mä ja Maija ollaan kavereita mutta Tiina ei ole mun kaveri" vaan ajattelevat enemmänkin että Maijan kanssa on helppo jutella ja meillä on tosi paljon yhteistä puheenaihetta mutta Tiina jauhaa aina vaan sen koiraharrastuksesta ja sen koirista.
Eli jos sä ajattelet vaan "mä haluan että noi on mun kavereita ja ne ottaa mut mukaan rinkiin" niin sä et tuu koskaan saamaan ystäviä. Jos sä haluat tavata ihmisiä kenestä voisi tulla ystäviä niin sun pitää tehdä jotain muutakin kun olla vaan kotona miesten ja lasten kanssa ja odottaa että miehen kavereiden vaimot ottaisivat sua kavereikseen.
Käytkö sä töissä? Käytkö kodin ulkopuolella harrastuksissa? Vaikka eläisi kuinka syrjäkylällä niin aina voi liittyä vaikka Marttaliittoon ja alkaa harrastaa säilömistä tai mennä työväenopistolle kurssille neulomaan. tai vaikka jutella niistä omista lapsista/koirista netissä jossain palstalla. Ja kun tekee jotain mistä tykkää niin sitä kautta löytää ihmisiä kenen kanssa haluaa viettää aikaa. Niistä sitten tulee jossain vaiheessa tärkeitä ystäviä joihin voi luottaa. Eli sun pitää alkaa elää elämää ja nauttia siitä ja kommunikoimaan kaikenlaisten ihmiseten kanssa.
[/quote]
Tämä oli tosi hyvä kirjoitus! Kolahti mulle, jolla on pitkälti samoja ajatuksia kuin ap:lla. Kiitos tästä, oot aivan oikeassa!