Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät ja yksinäisyys
25.02.2014 |
Olen 24v nainen, minulla on mies, jonka kanssa olen seurustellut yläasteikäisestä lähtien. Meillä on myös kaksi lasta. Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä, mutta todelliseksi ongelmaksi on muodostunut se, ettei minulla ole yhtään ystäviä. Miehellä on kyllä, ja hän saa helposti bestmanit hankittua ja varmasti häissäkin on hauskaa kun on pajon ystäviä ympärillä, mutta mulla ei siis ole ainuttakaan. Miesten kavereiden vaimojakaan en yhtään tunne, vaikka ollaan samoissa porukoissa pyöritty vuosikaudet. Niillä on jotenkin ihan omat piirinsä eikä mua koskaan pyydetä mukaan "vaimojen" yhteisiin menoihin, vaikka olen siis yrittänyt parhaani mukaan tutustua heihin juttelemalla, kutsumalla kylään, pyytämällä fb kavereiksi jne. En tiedä mistä kiikastaa, sillä olen ihan tavallinen nuori nainen, ihan hauska ja huumorintajuinen, mutta ehkä vähän ujo.
Mua surettaa ihan älyttömästi nyt se, etten saa polttareita, ei ole ketään ketä pyytää kaasoksi ja mitä mä siellä häissäkään sitten illalla teen kun sukulaiset alkaa lähtemään ja jää vain kaverit? Serkut yms. on mua REILUSTI nuorempia, ei edes täysi-ikäisiä vielä, ja sisaruksiakaan mulla ei ole. Haluaisin melkein olla vaan menemättä naimisiin tämän ongelman takia. Toisaalta haaveilen kuitenkin perinteisistä kirkkohäistä, että mitään maistraattivihkimistä ja pullakahveja en haluaisi.
Esim. mun omat vanhemmat, tai miehen sisarukset ja kaverit ei kukaan tiedä kuinka yksinäinen olen. Kaikki ne luulee että mulla on omat kaveripiirit. Hävettää, että omissa häissäni tämä tilanne paljastuu kaikille, ja sitten mua katsotaan kummastellen että "missä morsiamen kaverit on?!?!"...
Onko kukaan muu mennyt naimisiin tällaisessa tilanteessa ja miten häät onnistui?
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:14"]Hei! Minullakin on vain muutama kaveri, mutta kuitenkin vietän hääni iloisella mielellä. Kutsuin jopa sellaisia nuoruuden ystäviä, joista olen etääntynyt hieman. En oikeastaan jaksa stressata asiasta, muuta saattavat ajatella, että pitäisi olla enemmän ystäviä, mutta minä olen onnellinen. Vai oletko koskaan itse ajatellut pahaa morsiammesta, jolla on vain vähän ystäviä?
[/quote]
Vain vähän ystäviä on eriasia kuin ei ystäviä ollenkaan. Mitä sitä kieltämään, ONHAN se vähän huomiotaherättävää jos sulhaselta on häissä iso kaveriporukka ja morsiammelta ei ketään. Sinä myös tunnut olevan sinut tilanteesi kanssa ja olet onnellinen, mutta ap ilmeisesti haluaisi enemmän kavereita eukä ole onnellinen tilanteeseensa. Siinä on iso ero nimittäin.
minä viihdyn läheisten ystävieni kanssa, kutsun omiin häihin vain kourallisen kavereita...so what?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:14"]Hei! Minullakin on vain muutama kaveri, mutta kuitenkin vietän hääni iloisella mielellä. Kutsuin jopa sellaisia nuoruuden ystäviä, joista olen etääntynyt hieman. En oikeastaan jaksa stressata asiasta, muuta saattavat ajatella, että pitäisi olla enemmän ystäviä, mutta minä olen onnellinen. Vai oletko koskaan itse ajatellut pahaa morsiammesta, jolla on vain vähän ystäviä?
[/quote]
Vain vähän ystäviä on eriasia kuin ei ystäviä ollenkaan. Mitä sitä kieltämään, ONHAN se vähän huomiotaherättävää jos sulhaselta on häissä iso kaveriporukka ja morsiammelta ei ketään. Sinä myös tunnut olevan sinut tilanteesi kanssa ja olet onnellinen, mutta ap ilmeisesti haluaisi enemmän kavereita eukä ole onnellinen tilanteeseensa. Siinä on iso ero nimittäin.
minä viihdyn läheisten ystävieni kanssa, kutsun omiin häihin vain kourallisen kavereita...so what?
[/quote]
[/quote]
Niin? Ei mitään so what. Pointti oli, että ei se mitään jos kavereita on vähän ja se itselle ok, mutta jos kavereita ei ole ollenkaan vaikka niutä kovasti haluaisi ja häpeää yksinäisyyttäön. Etkö nyt ymmärrä tuossa olevaa eroa?!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:36"]
Kuulostaa tutulta! Meillä käy miehen kavereita mutta heidän vaimonsa ja tyttöystävät jäävät kotiin tai ovat muissa menoissa. Eli jos vaikka saunailta, mies saunoo kavereiden kans ja mä sit yksin. Olen yrittänyt tutustua paremmin mut ne sisäpiirit..niihin en pääse. Joten olen aina kotona. Mies käy kavereilla illanvietoissa ja mä oon kotona. En väkisin tuppaudu kylään jos ei kutsuta. Ja kukaan ei ole edes kysynyt mieheltäni missä minä olen tai mitä teen. Ja varmasti tietävät että istun yksin kotona kun tää on pieni paikka. Me mentii naimisiin lapsen ristiäisissä, näin vältyin juuri tolta tilanteelta jota sä nyt pelkäät. Mitäpä häillä kun ei ole ketä kutsua. Koita jaksaa! Puhu miehellesi jos hän ymmärtää.
[/quote]
Kuulostaa ihan minulta... Ystäviä vaan ei ole. Muutin uudelle paikkakunnalle miehen perässä ja nyt parisuhde on ainut ihmissuhde.
Mutta hei, mie tulisin miellelläni häihisi, kaasoksi, morsiusneidoksi! :D
Toivottavasti löydät ystäviä, kuin myös allekirjoittanut :)
Olisko kannattanut pitää aikaisemmin olemassa oleviin yhteyttä, eikä nyt rueta voivottelemaan kun ystäviä ei olekaan kun sinä niitä tarvitsisit? kaverillani on polttarit tänä kesänä, eikä ole montaa kaveria kutsulistalla polttareihin, koska kavereita ei vain ole. tässä sen huomaa, kun ei ole pitänyt kavereita arvossa ja viitsinyt varata aikaa niiden näkemiseen ja yhteiseen tekemiseen. viihtyy kotona eikä pidä yhteyttä kavereihin, on vaan perheensä kanssa. jos kysyy jonnekin ja aina tulee kieltävä vastaus, niin ei ihmiset jaksa montaa kertaa pyytää, kun lakkaavat pyytämästä. näin se vaan menee. joten pidä jatkossa parempi huoli ap kavereista, kun niitä saat!!
Siis rakas ihminen, miten nuo häät eroaa sitten sun normaalista elämästä? Siis jos sulla ei ole tänään eikä huomenna kavereita niin sulla ei ole myöskään häissä kavereita. Miksi sun pitää sitten nimenomaan itkeä niiden kavereiden perään juuri häissä, joka on kuitenkin juhla sun naimisiinmenon kunniaksi eikä mikään tilaisuus missä lasketaan kuinka monta kaveria kullakin on.
Siis jos sulla ei ole ketään ketä pyytää kaasoksi niin älä pyydä ketään. Järjestä kirkkohäät ilman kaasoja. Suomalainen vihkitilaisuus ei vaadi kaasoja. Tai pyydä nuoria sukulaistyttöjä, ne olisi tosi onnellisia siitä. Jos sulla ei ole ketään kenen kanssa viettää polttareita niin älä vietä polttareita. Ne on idioottimaiset kuitenkin.
Ja sun pitää nyt oikeasti laittaa aikusen tytön pikkuhousut jalkaan ja myöntää itselleen että sulla ei ole kavereita MUTTA SIINÄ EI OLE MITÄÄN HÄVETTÄVÄÄ. Ja aikuiset ihmiset eivät arvostele toisiaan sen perusteella että "mä ja Maija ollaan kavereita mutta Tiina ei ole mun kaveri" vaan ajattelevat enemmänkin että Maijan kanssa on helppo jutella ja meillä on tosi paljon yhteistä puheenaihetta mutta Tiina jauhaa aina vaan sen koiraharrastuksesta ja sen koirista.
Eli jos sä ajattelet vaan "mä haluan että noi on mun kavereita ja ne ottaa mut mukaan rinkiin" niin sä et tuu koskaan saamaan ystäviä. Jos sä haluat tavata ihmisiä kenestä voisi tulla ystäviä niin sun pitää tehdä jotain muutakin kun olla vaan kotona miesten ja lasten kanssa ja odottaa että miehen kavereiden vaimot ottaisivat sua kavereikseen.
Käytkö sä töissä? Käytkö kodin ulkopuolella harrastuksissa? Vaikka eläisi kuinka syrjäkylällä niin aina voi liittyä vaikka Marttaliittoon ja alkaa harrastaa säilömistä tai mennä työväenopistolle kurssille neulomaan. tai vaikka jutella niistä omista lapsista/koirista netissä jossain palstalla. Ja kun tekee jotain mistä tykkää niin sitä kautta löytää ihmisiä kenen kanssa haluaa viettää aikaa. Niistä sitten tulee jossain vaiheessa tärkeitä ystäviä joihin voi luottaa. Eli sun pitää alkaa elää elämää ja nauttia siitä ja kommunikoimaan kaikenlaisten ihmiseten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:44"]Minulla on muutamia kavereita, harvoja ja valittuja, ja se näkyi häissäkin. Halusin juhliin vain ne ihmiset, joiden kanssa minulla on oikeasti merkityksellinen ystävyyssuhde.
Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole ystäviä, vaikka niitä haluaisit, voisitko vielä hankkia ystäviä?
[/quote]
Haluaisin enemmän kuin mielelläni hankkia ystäviä, mutta mistä sellaisia noin vain hankitaan? Olen oikeastaan koko elämäni yrittänyt hankkia ystäviä, mutta aina kaikilla on jo ne omat piirit joihin en mahdu mukaan. Kouluaikoina mulla oli välillä jokunen ystävä, mutta nekin suhteet kariutui aina siihen kun ystävilläni oli muita ystäviä niin paljon, että he menivät aina minun edelleni ja minä jäin ns. Varavaihtoehdoksi jos kukaan muu ei voinut olla.
[/quote]
Voi luoja sentään, siis ei ystäviä hankita/saada. Vain hiekkalaatikolla kysytään "ollaanx kavereita". Aikuiset ihmiset elää omaa elämää ja tekee asioita, ja siinä sivussa tapaavat ihmisiä joiden kanssa viihtyvät. Jossain vaiheessa nähdään enemmän ja joskus vähemmän, elämäntilanteen mukaan. Mutta jos mun ystävä/tuttu/kaveri alkaisi tarrautumaan minuun että "mulla ei ole ketään ystäviä, kukaan ei päästä mua piireihin, ollaaks kavereita" niin mäkin juoksisin karkuun ja nopeasti.
Ei häihin ole pakko mitään kavereita väkisin kutsua, eikä polttareissakaan ole pakko olla kymmentä parasta kaveria ikinä. Meidän häissämme ei ollut kuin yksi minun ja yksi vaimon kaveri puolisoineen ja ihan hyvät häät oli. Polttaritkin voi ihan hyvin pitää sukulaisten tai ei niin parhaiden ystävien kanssa jos sellaiset haluaa.
Toinen mitä voisit miettiä, että onko muillakaan niin vankkoja kaverisuhteita kuin luulet. Aikuisilla ihmisillä on paljon vähemmän aikaa viettää ystävien kanssa kuin lapsilla/teineillä/nuorilla. Ei niiden häihin tai polttareihin kutsuttavien ystävien ole pakko olla mitään täydellisiä hengen heimolaisia. Aikuiset, varsinkin vanhemmat, vaan viettävät enemmän aikaa perheensä kanssa kuin ystävien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin olla sun kaasona ja tietenkin kaveri! Laitahan tänne mailiosoite :)
Minäkin haikailen lähes päivittäin laajemman kaveripiirin perään, varsinkin kun meillä ei ole lapsia ja useampi kaveri toisi elämään enemmän sisältöä ja miellekkyyttä. Ap olet kuitenkin kahden lapsen äiti, joka voit aivan hyvin viettää seuraavat 20-30 vuotta keskittyen vain ja ainoastaan perheeseesi (mies, lapset + omat vanhemmat ja sisarukset jos on). Niin tekee moni muukin. Kyllä sinun luulisi jossain vaiheessa tutustuvan lasten koulunkäyntien ja harrastusten kautta muihin perheenäiteihin ja siitä syntyy sitä sosiaalista säpinää. Noin lähtökohtaisesti Suomi on kuitenkin pullollaan äitejä ja isiä, joilla ei ole vuosikymmeniin yhtään kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, kun täällä palstalla on niin paljon ihmisiä, joilla ei ole ystäviä. Tosin se selittää täällä hengailun. Itse olen täällä, kun olen pitemmällä saikulla ja on tylsää, kun ystävät ja mies on päivät töissä ja sairaus rajoittaa tekemistä.
Haluaisin osata neuvoa ystäväpulassa. Miehesi kavereiden puolisot eivät välttämättä tajua, ettei sinulla ole ystäviä ja haluaisit seuraa. Itsellä ei ole sen jälkeen ollut pulaa ystävistä, kun päätin tietoisesti, lopeyyaa pelkäämisen. Esim. Että jos joku ihminen esim. harrastuksessa, opiskeluissa tai töissä vaikuttaa kivalta, en mieti turhaan, että pitääkö se mua nyt outona, jos pyydän sitä kylään tai kahville tms. Tai että jos viihdyn jonkun seurassa, kerron sen. Päätin siis lopettaa olettamasta ja pelkäämästä, ettei ihmiset pidä musta.
Ja kas, se toimi. Kun on itse aloitteellinen ja suora, ystäviä löytyy. Se ei aluksi ole helppoa, mutta lopulta siihen oppii niin että siitä avoimuudesta ja positiivisuudesta tulee osa persoonaa.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:55"]Mulle nämä häät on vaan jotenkin sellaiset, etten haluaisi mennä maistraatissa/paratiisisaarella/ihan vain muutaman sukulaisen kesken naimisiin, sillä en ole oikein koskaan saanut järjestää mitään juhlia itselleni (tai minulle ja miehelle yhdssä). Minulle ei järjestetty lukion jälkeen lakkiaisia, sillä valmistuin puoli vuotta muita ryhmäläisiäni aikaisemmin, ja häpesin silloinkin sitä ettei ole kutsua muita kuin lähimmät sukulaiset, jotka sitten olisi ihmetelleet että missä kaikki kaverit? Baby showereita ei luonnollisesti järjestänyt minulle kukaan, synttäreitä en ole juhlinut ehkä 10v synttärien jälkeen, tuparit on aina olleet enemmän miehen tuparit kuin mun, koska kaikki vieraat on olleet miehen kavereita jne.
Siksi haluaisin edes yhdet juhlat joskus järjestää, ja häät voisi olla sellaiset. Mutta kun ei niin ei... :(
[/quote]
Äskeiseen kommenttiini viitaten yksi esimerkki. Aloin myös järjestää juhlia ja kutsumaan ihan vaan tuttuja, miettimättä, että pitääkö ne mua outona, kun kutsun synttäreille, vaikkei olla kovin läheisiä. Osa varmasti piti outona, mutta osa tuli paikalle ja sain sitten kutsuja heidänkin juhliin ja tutustuon heidän kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mieheni on ihan samanlainen. Hänellä on 12 v nuorempi veli, joka oli tosi nuori meidän mennessä naimisiin ja veli oli ns bestman. Hänellä ei myöskään ollut polttareita.
Olemme olleet naimisissa ja olen yhden hänen ystävänsä nähnyt.
atk-nörtti ja ei ole ainoa lajissaan, myös hyvä ystäväni on mennyt samanlaisen kanssa naimisiin.
Häissä oli niin paljon tohinaa ettei sulhasen "yksinäisyys" missään tuntunut.
Voithan pyytää jos mies vihjaisee ystävilleen sinun polttareista.
Mutta oikeesti , 2 lasta ja kaipaat polttareita . Olisko pitänyt ekana pitää ne häät ja sitten vassta lapset jos kaipaat kaikkea tätä. Pidätkö huntua myös häissä ?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:40"]Pitääkö ne omat kaverit olla naisia? Mä ainakin pidän mieheni kavereita ominakin kavereinani, eikä mua ole koskaan jätetty minkään porukan ulkopuolelle vain sen takia että olen nainen. Aina jos on miehen kavereita kylässä tai ollaan niiden kanssa ulkona, mä juttelen porukassa ihan samalla tavalla kuin kenen tahansa tuntemieni ihmisten kanssa.
Mitä kumman ihmisiä sellaiset ovat, jotka eivät voi jutella kuin oman sukupuolensa ja "omien" ystäviensä kanssa? Jos olette noin kauan olleet yhdessä, luulisi että tunnet ne miehenkin kaverit oikein hyvin ja voit niiden kanssa puhua.
[/quote]
Tätä mäkin mietin. Toki on kiva, että on ees joku tyttökaveri, mutta kyllä mäkin pidän alun perin mieheni kavereita myös ominani, mutten edes tunne kaikkien puolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:52"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:44"]Minulla on muutamia kavereita, harvoja ja valittuja, ja se näkyi häissäkin. Halusin juhliin vain ne ihmiset, joiden kanssa minulla on oikeasti merkityksellinen ystävyyssuhde.
Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole ystäviä, vaikka niitä haluaisit, voisitko vielä hankkia ystäviä?
[/quote]
Haluaisin enemmän kuin mielelläni hankkia ystäviä, mutta mistä sellaisia noin vain hankitaan? Olen oikeastaan koko elämäni yrittänyt hankkia ystäviä, mutta aina kaikilla on jo ne omat piirit joihin en mahdu mukaan. Kouluaikoina mulla oli välillä jokunen ystävä, mutta nekin suhteet kariutui aina siihen kun ystävilläni oli muita ystäviä niin paljon, että he menivät aina minun edelleni ja minä jäin ns. Varavaihtoehdoksi jos kukaan muu ei voinut olla.
[/quote]
Oletatko itse, ettet mahdu vai sanotaanko sulle niin. Tuskin ihmisillä on jotain kaverikiintiötä, joka täyttyy. Et tietenkään voi heti olla perillä kaikista sisäpiirijutuista, mutta vähitellen.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:14"]Hei! Minullakin on vain muutama kaveri, mutta kuitenkin vietän hääni iloisella mielellä. Kutsuin jopa sellaisia nuoruuden ystäviä, joista olen etääntynyt hieman. En oikeastaan jaksa stressata asiasta, muuta saattavat ajatella, että pitäisi olla enemmän ystäviä, mutta minä olen onnellinen. Vai oletko koskaan itse ajatellut pahaa morsiammesta, jolla on vain vähän ystäviä?
[/quote]
Vain vähän ystäviä on eriasia kuin ei ystäviä ollenkaan. Mitä sitä kieltämään, ONHAN se vähän huomiotaherättävää jos sulhaselta on häissä iso kaveriporukka ja morsiammelta ei ketään. Sinä myös tunnut olevan sinut tilanteesi kanssa ja olet onnellinen, mutta ap ilmeisesti haluaisi enemmän kavereita eukä ole onnellinen tilanteeseensa. Siinä on iso ero nimittäin.
[/quote]
En ole se kelle vastasit, mutta en mä ole ainakaan häissä huomannut ketkä on morsiamen ja ketkä sulhasen kaveteita. Omissa häissä aion pyytää jonkun erikseen sanomaan kirkkoon tulijoille, että ei ole mitään puolia, istukaa sinne missä on tilaa. Itsellä on iso ja tiivis suku, jonka haluan kutsua ja mies taas ei pidä sukuun yhteyttä. Näyttäisi hassulta, jos ihmise vahingossa toimisivat vanhojen tapojen mukaan.
Ap, eihän kaaso ja bestman ole pakollisia. Jospa pyytäisit, ettei miehelläsikään ole bestmaniä ja kutsutte kaverit vain vieraiksi.
Ap, vaikka minä en naimisiin olekkaan menossa, tiedän tuon tunteen aivan hirveän hyvin. Olen jo etukäteen ahdistunutkin siitä, että kun ei minulla ole yhtään ystävää kuka kaaso olisi jos joskus naimisiin menen, eikä sinne häihinkään ketään ketä kutsua.
Miten se onkin että teini-iän jälkeen kaikilla jo on ne omat piirinsä, ja niihin on _todella_ vaikea päästä sisään... :(
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 17:38"]Ap, vaikka minä en naimisiin olekkaan menossa, tiedän tuon tunteen aivan hirveän hyvin. Olen jo etukäteen ahdistunutkin siitä, että kun ei minulla ole yhtään ystävää kuka kaaso olisi jos joskus naimisiin menen, eikä sinne häihinkään ketään ketä kutsua.
Miten se onkin että teini-iän jälkeen kaikilla jo on ne omat piirinsä, ja niihin on _todella_ vaikea päästä sisään... :(
[/quote]arg no ei todellakaan ole näin! Vasta aikuisena ne oikeat ystävyydet muodostuvat. Toki nuoruusystäviäkin jää mutta monesti ne parhaat kaverit löytyvät vasta työpaikalta tai perhekerhoista tai harrastuksista. Ja todellakaan ei ole olemassa mitään piirejä ellet sitten elä jossain tyhjiössä missä kaikki ovat kusipäitä paitsi sinä. Jos säkin nyt vaan lakkaisit (siis ap) yrittämästä olla niiden naisten kaveri vaan yrittäisit vaan kysellä niiltä mitä kuulu. Tai keksi puheenaihetta jostain maailman tapahtumasta etkä miettisi koko ajan mitä ne on sinusta mieltä.
Älä mene naimisiin noin nuorena ja varsinkaan yläasteaikaisen poikaystäväsi kanssa. Tee muutaman vuoden irtiotto - lähde opiskelemaan, matkustele, pidä hauskaa... Saat niitä ystäviäkin ja menet sitten naimisiin sen poitsusi kanssa jos siltä vielä tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:24"]
Älä mene naimisiin noin nuorena ja varsinkaan yläasteaikaisen poikaystäväsi kanssa. Tee muutaman vuoden irtiotto - lähde opiskelemaan, matkustele, pidä hauskaa... Saat niitä ystäviäkin ja menet sitten naimisiin sen poitsusi kanssa jos siltä vielä tuntuu.
[/quote]
meillä on kaksi lasta, kuten jo sanoin.... ei tässä paljon irtiottoja tehdä, ja haluan mennä tämän miehen kanssa naimisiin, parisuhteemme voi hyvin!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:14"]Hei! Minullakin on vain muutama kaveri, mutta kuitenkin vietän hääni iloisella mielellä. Kutsuin jopa sellaisia nuoruuden ystäviä, joista olen etääntynyt hieman. En oikeastaan jaksa stressata asiasta, muuta saattavat ajatella, että pitäisi olla enemmän ystäviä, mutta minä olen onnellinen. Vai oletko koskaan itse ajatellut pahaa morsiammesta, jolla on vain vähän ystäviä?
[/quote]
Vain vähän ystäviä on eriasia kuin ei ystäviä ollenkaan. Mitä sitä kieltämään, ONHAN se vähän huomiotaherättävää jos sulhaselta on häissä iso kaveriporukka ja morsiammelta ei ketään. Sinä myös tunnut olevan sinut tilanteesi kanssa ja olet onnellinen, mutta ap ilmeisesti haluaisi enemmän kavereita eukä ole onnellinen tilanteeseensa. Siinä on iso ero nimittäin.