Lue keskustelun säännöt.
En rakasta enää lastani
06.11.2020 |
Teinitytär. Jatkuvaa taistelua kaikesta. Ärhentelee, haukkuu hulluksi (jota toki olenkin), kaikki tekemäni ruoka on kategorisesti pskaa. En osaa auttaa oikein kotitehtävissä, mutta vaatii silti apua ja raivoaa. Uhkailee itsemurhalla. Mikään apu ei kelpaa, tarkoitan ammattiapua. Oon tehnyt töitä, että välimme parantuisivat ja jotain kehitystä on tapahtunutkin, mutta epätoivo iskee aina uudelleen, kun en tyttären mielestä tee mitään oikein. Itken paljon.
Tämä kaikki on vaikuttanut minuun niin, että en enää tunne rakastavani häntä. Suoritan pakolliset kuviot, mutta vain velvollisuudesta.
Kommentit (111)
Kuka hullu vanhempi yrittää puhua teinikipuilijan kanssa?
Ole hiljaa ja anna hänen olla rauhassa.
Anna rahaa kun pyytää.
Vastaa kun kysytään.
Jos loukkaantuu ja ahdistuu teinin sanomisista, niin voi voi.
Kun tyttöni tulivat murrosikään ja pahimpaan teinivaiheeseen, muistin hyvin, millaista oli kun itse olin samassa iässä. Siispä jätin teinin rauhaan, mutta olin saatavilla, kun hän tarvitsi minua. Sillä selvittiin ja vuodessa parissa se oli ohi.
Eikä terve nuori ruuan ääreen nälkään kuole. Jos ei kelpaa se, mitä olet valmistanut, voi tehdä itse ruokansa niistä aineksista mitä kaapissa on.
Ei äidin itsensä ole mitään syytä taantua teiniksi. Kirjastosta löytyy opaskirjoja, jos on niin kauhean vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sussa on vanhempana jokin vikana kun et rakasta lastasi etkä kykene hankkimaan hänelle ja itsellesi apua. Ei ole hänen vika että olet heikko. Sinä olet aikuinen hän lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Miten menee AP?
Paremmin kuin eilen, ollaan tyttären kanssa puheväeissä jälleen.
Niin, viitaten noihin muihin kommentteihin, niin ollaan haettu apua monelta taholta, perheneuvolan asiakkaita oltiin vuosia (siitä jälkikäteen ajatellen oli eniten hyötyä), sieltä siirryttiin tutkimusjaksolle psykiatrian polille, kun mielestäni ongelmat olivat sitä luokkaa, että tarvitaan psykiatria, koulukuraattori on mukana, samoin koululla toimiva psykiatrinen hoitaja, myös ravitsemusterapeutilla on käyty. Sosiaalityö on mukana, mutta kun ongelma on siinä, että tytär kieltää kaikki ongelmansa, eikä suostu yhteistyöhön minkään tahon kanssa. On myös huomioitava, että tällaiset käynnit myös kuormittavat lasta, tulee poissaoloja koulusta ja sellaista. Hänellä on myös perussairauksia, jotka nekin vaativat käyntejä lääkärissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että minun pitäisi nähdä poikani sairauden ja päihdeongelman taakse. Mutta en enää näe sitä lasta, jota rakastin. Itkin monta vuotta joka päivä. Lopulta kyyneleet kuivuivat ja niin kuivui sydänkin. Kun riittävästi ottaa paskaa niskaan, vaikka kaikkensa on antanut, niin jopa äidinrakkaus haalenee. Tuskallinen toivon kipinä kyllä jää kiusaamaan. Kokonaan ei pysty luopumaan.
Pahoittelen poikaasi kohtaloa, mutta tämä teini-ikäinen jolle pitäisi tarjota vakautta ja ammatillista apua on nyt aika eri tilanne. Eiköhän se ole raskasta olla teini-ikäinen eikä ole ketään luotettavaa aikuista johon voisi kääntyä. Ja äiti vaan säälii itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myy se mannneille.
Yritin mutta Mertsi sano et ei maksa vaan sille ois pitänyt maksaa että ottaa sen. Kelan päätökset on myöhässä niin ei ollut antaa tässä kohtaa :/
Soita lastensuojeluun ja sano ettet pysty huolehtimaan lapsestasi masennuksen ja psykoosin takia. Kyllä ne auttavat, mutta sinun pitää osata myöntää se ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lastaan saa vihata ja onhan noita laitoksia mihin lapsensa voi lähettää. Mitä nuorempana niistä pääsee eroon niin sitä halvemmaksi se tulee. Ei oo mun mielestä sen kummempi juttu kuin laittaa vanhempansa johonkin hoitolaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Lähtis aika äkkiä ulkiruokintaan moinen pentu. Aika monta teiniä ollut eikä yksikään ole kapinoinut. Kasvatuksessahan se on vika jos lapsi haukkuu vanhempaansa.
Olet väärässä. Omat lapsesi eläneet todennäköisesti pelossa tai sitten ovat helppoja tai teidän suhde etäinen. Sanotaan, että mitä tiukemmin kiinni (äidissä), sen rajummin irti. Aggressio on välttämätön optimaaliselle itsenäistymiselle. Näitä mä mietin, kun mun teinipoika avautuu päivittäin, kuin myös sitä, että kyseenalaistaessaan KAIKEN vanhemmistaan, nuori löytää parhaiten oman itsensä ja itsensä näköisen elämän. Tätäkin mietin harva se päivä. Pysyn yleensä ottaen aikuisena ja kypsänä, aina en onnistu. En silti lakkaa yrittämästä enkä rakastamasta lastani. Välinpitämättömyyden tunne voi olla myös suoja. Jos jollain hetkellä tuntuu, ettei toista rakasta, se ei välttämättä ole kuitenkaan koko totuus.
Voimia meille teinien vanhemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos rohkeasta avautumisesta. Ei se lapsi aina paratiisin portteja avaa - samanlaisia itsekkäitä ja hankalia yksilöitä niistä kasvaa kuin täällä jo pyörii miljardeittain. Monelle lemmikki voisi olla loppuen lopuksi parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rakastaa niin voi ajan kanssa helpottaa.
Rakastaminen ei ole tahdosta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
Sinun vikasihan tuo on ja et ole ikinä rakastanutkaan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
Hänestä tuntuu varmasti epäreilulta että hän on se jonka pitää hakea apua, kun vaikuttaa siltä että ongelmat ovat alkaneet kotona. Itse olet masentunut etkä hae siihen apua mutta tyttären kuitenkin pitäisi? Ei se ole helppoa jakaa kotia masentuneen kanssa.
Kirjoita lapsellesi kirje. Kerro tuntemuksesi avoimesti, kuitenkaan syyllistamatta. Kerro lapsuudestasi, omista kipupisteista ja siita, kuinka lastasi rakastat. Aina. Toivot vain ja ainoastaan, etta hanella on hyva olla. Autat, kun han haluaa ottaa avun vastaan. Olet tukena ja turvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
Hänestä tuntuu varmasti epäreilulta että hän on se jonka pitää hakea apua, kun vaikuttaa siltä että ongelmat ovat alkaneet kotona. Itse olet masentunut etkä hae siihen apua mutta tyttären kuitenkin pitäisi? Ei se ole helppoa jakaa kotia masentuneen kanssa.
Niin, olen kyllä avun piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
"Keskivaikea masennus ja tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
Hänestä tuntuu varmasti epäreilulta että hän on se jonka pitää hakea apua, kun vaikuttaa siltä että ongelmat ovat alkaneet kotona. Itse olet masentunut etkä hae siihen apua mutta tyttären kuitenkin pitäisi? Ei se ole helppoa jakaa kotia masentuneen kanssa.
Niin, olen kyllä avun piirissä.
Mikset soita lastensuojeluun jos susta tuntuu että et itse pysty hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita lapsellesi kirje. Kerro tuntemuksesi avoimesti, kuitenkaan syyllistamatta. Kerro lapsuudestasi, omista kipupisteista ja siita, kuinka lastasi rakastat. Aina. Toivot vain ja ainoastaan, etta hanella on hyva olla. Autat, kun han haluaa ottaa avun vastaan. Olet tukena ja turvana.
Ei kannata luvata asioita jos ei ole valmis lupauksista pitämään kiinni.
Miten menee AP?