Lue keskustelun säännöt.
En rakasta enää lastani
06.11.2020 |
Teinitytär. Jatkuvaa taistelua kaikesta. Ärhentelee, haukkuu hulluksi (jota toki olenkin), kaikki tekemäni ruoka on kategorisesti pskaa. En osaa auttaa oikein kotitehtävissä, mutta vaatii silti apua ja raivoaa. Uhkailee itsemurhalla. Mikään apu ei kelpaa, tarkoitan ammattiapua. Oon tehnyt töitä, että välimme parantuisivat ja jotain kehitystä on tapahtunutkin, mutta epätoivo iskee aina uudelleen, kun en tyttären mielestä tee mitään oikein. Itken paljon.
Tämä kaikki on vaikuttanut minuun niin, että en enää tunne rakastavani häntä. Suoritan pakolliset kuviot, mutta vain velvollisuudesta.
Kommentit (111)
Kaikkien heidän kannattaa lukea tämä teksti, jotka tulevat aukomaan päätää siitä ettei meillä ole lapsia. Onpa onnea tuo...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela kirjoitti:
Kaikkien heidän kannattaa lukea tämä teksti, jotka tulevat aukomaan päätää siitä ettei meillä ole lapsia. Onpa onnea tuo...?
Tämän ketjun aihe ei ole sinun lapsettomuutesi vaan teinin kanssa pärjääminen.
Kai ymmärrät että ei ole normaalia olla rakastamatta lastaan?
Vierailija kirjoitti:
ei vai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
"Keskivaikea masennus ja tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus."
Kai ymmärrät, että psykoosisairaus ei tarkoita, että olisin koko ajan psykoosissa, vaan että siihen on taipumus. Tarkemmin määrittelemätön - termi johtuu siitä, että psykoosini kesti niin vähän aikaa, ettei sen syytä ehditty selvittää. Siitä on jo monta vuotta ja sen syntyyn vaikutti monta asiaa, jotka ovat nyt toisin.
Eli tyttären äiti on sairastanut psykoosin, ja on masentunut, tavallaan menettänyt isäänsä joka on sairauden takia muuttunut. Suhteesi lapsen isään loppui sairastumisen takia(?) joten tytär uskoo että heikkoutta ei kannata näyttää, joutuu vaan hylkäämäksi. Se että näkee sinun heikkona ja itkevän ei ole varmastikaan helppoa hänelle. Tuon ikäiselle pitäisi olla luotettavaa aikuista jolle kääntyä. Ei ihme että hänellä ei mene hyvin. Jos yhtään välität tyttärestäsi, hoida itsesi kuntoon. Käytkö edes töissä?
Vanhemmat, muistelkaa omaa murkkuikää silloin, kun lapsenne raivoaa ja kiukuttelee.
Se vaan kuuluu elämään ja menee kyllä ohi.
Sinä olet äiti/isä, tehtäväsi on tukea nuorta vaikeana ajan jaksona, eikä asettua nuoren tasolle.
Rakkaus on se voima, joka vie nuoren kohti aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei vai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
"Keskivaikea masennus ja tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus."
Kai ymmärrät, että psykoosisairaus ei tarkoita, että olisin koko ajan psykoosissa, vaan että siihen on taipumus. Tarkemmin määrittelemätön - termi johtuu siitä, että psykoosini kesti niin vähän aikaa, ettei sen syytä ehditty selvittää. Siitä on jo monta vuotta ja sen syntyyn vaikutti monta asiaa, jotka ovat nyt toisin.
Eli tyttären äiti on sairastanut psykoosin, ja on masentunut, tavallaan menettänyt isäänsä joka on sairauden takia muuttunut. Suhteesi lapsen isään loppui sairastumisen takia(?) joten tytär uskoo että heikkoutta ei kannata näyttää, joutuu vaan hylkäämäksi. Se että näkee sinun heikkona ja itkevän ei ole varmastikaan helppoa hänelle. Tuon ikäiselle pitäisi olla luotettavaa aikuista jolle kääntyä. Ei ihme että hänellä ei mene hyvin. Jos yhtään välität tyttärestäsi, hoida itsesi kuntoon. Käytkö edes töissä?
Käyn osa-aikatyössä, muuhun ei rahkeet tällä hetkellä riitä. Psykoterapiaan pitäisi mennä, mutta toistaiseksi lääkäri on torpannut aikeet. Elämäntapahtumille en voi mitään, enkä sille, että isänsä muuttui sairastuttuaan. Asiantuntijat, joiden perään tässä kovasti huudellaan muuten olivat samaa mieltä siitä, että isän on parempi asua muualla, lastenkin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei vai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
"Keskivaikea masennus ja tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus."
Kai ymmärrät, että psykoosisairaus ei tarkoita, että olisin koko ajan psykoosissa, vaan että siihen on taipumus. Tarkemmin määrittelemätön - termi johtuu siitä, että psykoosini kesti niin vähän aikaa, ettei sen syytä ehditty selvittää. Siitä on jo monta vuotta ja sen syntyyn vaikutti monta asiaa, jotka ovat nyt toisin.
Eli tyttären äiti on sairastanut psykoosin, ja on masentunut, tavallaan menettänyt isäänsä joka on sairauden takia muuttunut. Suhteesi lapsen isään loppui sairastumisen takia(?) joten tytär uskoo että heikkoutta ei kannata näyttää, joutuu vaan hylkäämäksi. Se että näkee sinun heikkona ja itkevän ei ole varmastikaan helppoa hänelle. Tuon ikäiselle pitäisi olla luotettavaa aikuista jolle kääntyä. Ei ihme että hänellä ei mene hyvin. Jos yhtään välität tyttärestäsi, hoida itsesi kuntoon. Käytkö edes töissä?
Käyn osa-aikatyössä, muuhun ei rahkeet tällä hetkellä riitä. Psykoterapiaan pitäisi mennä, mutta toistaiseksi lääkäri on torpannut aikeet. Elämäntapahtumille en voi mitään, enkä sille, että isänsä muuttui sairastuttuaan. Asiantuntijat, joiden perään tässä kovasti huudellaan muuten olivat samaa mieltä siitä, että isän on parempi asua muualla, lastenkin kannalta.
Kannattaa painostaa sitä psykoterapiaa. Ilmaisiakin numeroita löytyy mistä saa neuvoa. Koulupsykologi on myös siellä vanhempia varten, Kannattaa soittaa. Kyllä apua löytyy, et todellakaan ole yksin. Tulee myöhemmin harmittamaan jos et käytä sitä turvaverkkoa mitä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei vai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
"Keskivaikea masennus ja tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus."
Kai ymmärrät, että psykoosisairaus ei tarkoita, että olisin koko ajan psykoosissa, vaan että siihen on taipumus. Tarkemmin määrittelemätön - termi johtuu siitä, että psykoosini kesti niin vähän aikaa, ettei sen syytä ehditty selvittää. Siitä on jo monta vuotta ja sen syntyyn vaikutti monta asiaa, jotka ovat nyt toisin.
Eli tyttären äiti on sairastanut psykoosin, ja on masentunut, tavallaan menettänyt isäänsä joka on sairauden takia muuttunut. Suhteesi lapsen isään loppui sairastumisen takia(?) joten tytär uskoo että heikkoutta ei kannata näyttää, joutuu vaan hylkäämäksi. Se että näkee sinun heikkona ja itkevän ei ole varmastikaan helppoa hänelle. Tuon ikäiselle pitäisi olla luotettavaa aikuista jolle kääntyä. Ei ihme että hänellä ei mene hyvin. Jos yhtään välität tyttärestäsi, hoida itsesi kuntoon. Käytkö edes töissä?
Käyn osa-aikatyössä, muuhun ei rahkeet tällä hetkellä riitä. Psykoterapiaan pitäisi mennä, mutta toistaiseksi lääkäri on torpannut aikeet. Elämäntapahtumille en voi mitään, enkä sille, että isänsä muuttui sairastuttuaan. Asiantuntijat, joiden perään tässä kovasti huudellaan muuten olivat samaa mieltä siitä, että isän on parempi asua muualla, lastenkin kannalta.
Kannattaa painostaa sitä psykoterapiaa. Ilmaisiakin numeroita löytyy mistä saa neuvoa. Koulupsykologi on myös siellä vanhempia varten, Kannattaa soittaa. Kyllä apua löytyy, et todellakaan ole yksin. Tulee myöhemmin harmittamaan jos et käytä sitä turvaverkkoa mitä nyt on.
Koulupsykologi onkin ainoa taho, mihin en ole ollut yhteydessä. Koulussa tytöstä ei olla niin huolissaan, koska hän menestyy hyvin, on kavereita, asenne on koulunkäyntiin on hyvä, eikä mitään oireilua näy siellä. Ryhmänohjaaja oli peräti ihmeissään, kun kerroin (tytön luvalla) näistä ongelmista. Asia tuli puheeksi, kun tytöllä oli yhdessä vaiheessa paljon poissaoloja kaikkien käyntien takia (pene, nuorisopsykka, muut perussairauteen liittyvät lääkärikäynnit). Mutta ehkä vielä yritän sitä koulupsykologiakin tavoitella, koska se ei ota jos ei annakaan.
Olen siis hakemasta päästyäni hakenut lapselle apua, mutta tytär vastustaa kaikkea. Nuorisopsykalla tai koulun psykiatrisella hoitajalla ei puhu mitään. Väkisin on ketään vaikea auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei vai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi tyttären olevan niin tyhmä, että luulee pärjäävänsä ilman apuasi. Koti, ruoka, vaatteet ym
Jos YH-äiti on masentunut, psykoottinen, eikä pysty/jaksa hakea apua niin lapselle huostaanotto olisi lapselle parempi ratkaisu. Saisi ympärilleen vakautta ja aikuisia jotka tietävät miten olla nuorten kanssa joilla on ollut ongelmia. Olen nähnyt miten oikeasti pahempi teinitapaus "parantui" kun pääsi pois perheestään.
En ole psykoottinen. Ja ehkä ymmärrät lukemasi, teini kategorisesti kieltäytyy käymässä missään "avussa". Olen hankkinut apua monelta taholta. Tiedän, että yksi syy teinin kieltäytymiseen on se, että hänen kanssaan toimineet ammattilaiset ovat vaihtuneet moeen kertaan. Muutaman kerran on ollut sama henkilö ja taas vaihtuu. Voin kyllä ymmärtää häntä tässä.
"Keskivaikea masennus ja tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus."
Kai ymmärrät, että psykoosisairaus ei tarkoita, että olisin koko ajan psykoosissa, vaan että siihen on taipumus. Tarkemmin määrittelemätön - termi johtuu siitä, että psykoosini kesti niin vähän aikaa, ettei sen syytä ehditty selvittää. Siitä on jo monta vuotta ja sen syntyyn vaikutti monta asiaa, jotka ovat nyt toisin.
Eli tyttären äiti on sairastanut psykoosin, ja on masentunut, tavallaan menettänyt isäänsä joka on sairauden takia muuttunut. Suhteesi lapsen isään loppui sairastumisen takia(?) joten tytär uskoo että heikkoutta ei kannata näyttää, joutuu vaan hylkäämäksi. Se että näkee sinun heikkona ja itkevän ei ole varmastikaan helppoa hänelle. Tuon ikäiselle pitäisi olla luotettavaa aikuista jolle kääntyä. Ei ihme että hänellä ei mene hyvin. Jos yhtään välität tyttärestäsi, hoida itsesi kuntoon. Käytkö edes töissä?
Käyn osa-aikatyössä, muuhun ei rahkeet tällä hetkellä riitä. Psykoterapiaan pitäisi mennä, mutta toistaiseksi lääkäri on torpannut aikeet. Elämäntapahtumille en voi mitään, enkä sille, että isänsä muuttui sairastuttuaan. Asiantuntijat, joiden perään tässä kovasti huudellaan muuten olivat samaa mieltä siitä, että isän on parempi asua muualla, lastenkin kannalta.
Kannattaa painostaa sitä psykoterapiaa. Ilmaisiakin numeroita löytyy mistä saa neuvoa. Koulupsykologi on myös siellä vanhempia varten, Kannattaa soittaa. Kyllä apua löytyy, et todellakaan ole yksin. Tulee myöhemmin harmittamaan jos et käytä sitä turvaverkkoa mitä nyt on.
Koulupsykologi onkin ainoa taho, mihin en ole ollut yhteydessä. Koulussa tytöstä ei olla niin huolissaan, koska hän menestyy hyvin, on kavereita, asenne on koulunkäyntiin on hyvä, eikä mitään oireilua näy siellä. Ryhmänohjaaja oli peräti ihmeissään, kun kerroin (tytön luvalla) näistä ongelmista. Asia tuli puheeksi, kun tytöllä oli yhdessä vaiheessa paljon poissaoloja kaikkien käyntien takia (pene, nuorisopsykka, muut perussairauteen liittyvät lääkärikäynnit). Mutta ehkä vielä yritän sitä koulupsykologiakin tavoitella, koska se ei ota jos ei annakaan.
Olen siis hakemasta päästyäni hakenut lapselle apua, mutta tytär vastustaa kaikkea. Nuorisopsykalla tai koulun psykiatrisella hoitajalla ei puhu mitään. Väkisin on ketään vaikea auttaa.
Sehän kuulostaa todella hyvältä jos koulu menee hyvin ja on kavereita. Kyllähän teini-ikään kuuluu rajojen kokeilu, ja kaikki tuntuu paljon dramaattisemmalta ja isommalta tuossa iässä. Kannattaa myös muistaa kertoa hänelle niistä asioista joista olet hänestä ylpeä. Kun hoitaa hyvin koulut on kaikki mahdollisuudet tulevaisuudessa avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon hänelle että et rakasta häntä enään. Katso mitä tapahtuu.
Kai ymmärrät, että psykoosisairaus ei tarkoita, että olisin koko ajan psykoosissa, vaan että siihen on taipumus. Tarkemmin määrittelemätön - termi johtuu siitä, että psykoosini kesti niin vähän aikaa, ettei sen syytä ehditty selvittää. Siitä on jo monta vuotta ja sen syntyyn vaikutti monta asiaa, jotka ovat nyt toisin.