Lue keskustelun säännöt.
Ehdoton alaraja, jota ennen et tekisi lapsia?
Kommentit (42)
Mulle se on pitkään ollut 30v. Nyt täytin 30v. ja alan henkisesti olla valmis äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 ja perustelu: oma koulutus ensin valmiiksi, oma asunto hankittuna ja työuraa takana. Sitten on aikaa nauttia ja kärsiä lapsesta.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:48"]
35 ja perustelu: oma koulutus ensin valmiiksi, oma asunto hankittuna ja työuraa takana. Sitten on aikaa nauttia ja kärsiä lapsesta.
[/quote]
"kärsiä".... toivottavasti ei sinulle siunaannukaan lapsia "kärsittäväksi"... :( surullista.
Olen nyt 22 ja elämäntilanne alkaa ensi kerran edes etäisesti näyttää siltä, että omalla kohdallani asia voisi olla piakkoin ajankohtainen. Tämäkin on totta kai ihmiskohtainen asia, mutta itse alan nyt olla siinä pisteessä että asiasta aletaan varmasti piakkoin miehen kanssa keskustelemaan.
25 v. Minulla oli jo tuolloin koulutus valmiina, asunto hankittu, ihanan miehen kanssa takana useita yhteisiä vuosia ja vakituinen työpaikka rahoitusalalla. Päätimme kuitenkin vielä muutaman vuoden nauttia elämästä ja matkustella kaksistaan, ja lapset tehtiin kun olin 28, 30 ja 33 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:48"]
35 ja perustelu: oma koulutus ensin valmiiksi, oma asunto hankittuna ja työuraa takana. Sitten on aikaa nauttia ja kärsiä lapsesta.
[/quote]
"kärsiä".... toivottavasti ei sinulle siunaannukaan lapsia "kärsittäväksi"... :( surullista.
[/quote]
Höhlä! #t=88
Teininä kuvittelin että ei lapsia ennen 30 ikävuotta. 22 vuotiaana minulla oli jo omistusasunto, yliopisto-opiskelut ulkomailla ja mikä tärkeintä ; mies . Unelmieni mies, joka on syntynyt isäksi. Niinpä 23v hankimme lapsen. Olen aina ollut hyvin kypsä ikäisekseni, joten sopi minulle.. Mutta alle 20v kuullostaa vähän liian nuorelta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen 18 ikävuotta olisin itse ollut liian nuori äidiksi. (Tosin ei silloin ollut miestäkään.)
Nyt olen 38 v ja esivaihdevuodet kolkuttelee ovella niin, etten enää ilmeisesti raskaudu.
Naisella mahdollisuus hankkia lapsia on melko lyhyt.
Maija
p.s. Meillä pidempään lasta yritetty, kevyemmän pään hedelmöityshoidot olleet käytössä. Olin puolitoista vuotta sitten raskaanakin, mutta raskaus päättyi keskiraskauden keskenmenoon. Vaan 'vasta' (tai sitten 'jo') nyt kroppa sanoo, ettei raskaus ilmeisesti kohdallani ole enää mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 on ihan EHDOTON alaraja. Olen tällä hetkellä 24 ja koen, että pystyisin kasvattamaan lapsen, jos nyt tulisin raskaaksi, mutta en todellakaan halua vielä lapsia, sillä haluan panostaa työuraani ensin.
Minulla se oli 30 v.
Teininä olin jo sitä mieltä, eikä mielipide siitä muuttunut. 31-vuotiaana sain esikoiseni.
Monessa muussa asiassa mielipiteeni on vaihtuneet moneen kertaan, vain tämä lapsiasia pysyi selvänä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 21 ja voisin kuvitella olevani valmis korkeintaan n. 2 vuoden päästä. Koulut on käyty, mutta tällä hetkellä olen työtön. Tarkoitus olisi alkaa säästää käsirahaa omaan asuntoon heti kun saan töitä, on jo vakaa parisuhde ja henkisesti koen olevani valmis. Toki jos nyt vahinko sattuisi, niin olisin jo nytkin valmis. Miehen kanssa ollaan puhuttu, että 25 vuotiaina alettaisiin yrittämään eli se olisi "ihanne-ikä".
Sain vahinkolapseni "onnellisessa" tilanteessa, että vakityö ja säästöjä löytyi 21-vuotiaana. En kylläkään tahallani olisi moiseen tilanteeseen lähtenyt hankkiutumaan. Lapsi on kuitenkin rakas ja maailmoja tärkeämpi. Oma alaikäraja olisi varmaankin 19-20. En tajua, että miten lapsellisia osa näistä mammoista on, jos vielä kolmekymppisenäkin itseä vauvattaa niin paljon, ettei voi mitään elävää jättää vastuulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20... ? Eikä sekään ehdoton.
Opiskelen yliopistossa (alallamme on lähes varma työllistyminen) ja olen aina halunnut olla nuori äiti. Mieheni on minua 8v vanhempi, hänkin oli valmis isäksi, omistusasunto ja miehellä koulut käyty ja hyvä työ. Vuosi sitten saimme tytön, olin 20. Olen jo palannut opiskelemaan ja kaikki sujuu hienosti :) lapsi ei ole hoidossa vaan työ ja koulu onneksi joustaa lapsen verran, lisäksi tukiverkosto on hyvä! Omat vanhempani ovat enemmän kuin iloisia lapsenlapsesta ja ovat vasta päälle nelikymppisiä, joten jaksavat touhutakin hänen kanssaan :) ihanaa! Ja ennen kuin joku sanoo että sysään lapseni vanhemmilleni hoitoon niin en suinkaan - hekin ovat työssä käyviä ihmisiä, mutta minusta on ihanaa että lapsen ympärillä on paljon rakastavia aikuisia.
26v. Todella moni kaveripiirissäni erosi 25-vuotiaana tai rupesi vihdoinkin opiskelemaan sitä "omaa" alaa. Juhliminenkin kiinnosti vähemmän ja oma identiteetti alkoi muodostua.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:55"]
Teininä kuvittelin että ei lapsia ennen 30 ikävuotta. 22 vuotiaana minulla oli jo omistusasunto, yliopisto-opiskelut ulkomailla ja mikä tärkeintä ; mies . Unelmieni mies, joka on syntynyt isäksi. Niinpä 23v hankimme lapsen.
[/quote]
Mitä maksoi? Mistä kaupasta ostitte? Saitteko alennusta?
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:48"]
35 ja perustelu: oma koulutus ensin valmiiksi, oma asunto hankittuna ja työuraa takana. Sitten on aikaa nauttia ja kärsiä lapsesta.
[/quote]
"kärsiä".... toivottavasti ei sinulle siunaannukaan lapsia "kärsittäväksi"... :( surullista.
[/quote]
Höhlä! #t=88
[/quote]
No minä jo säikähdin.
Itse nimittäin kasvoin juuri tuollaisena "vanhempien kärsimyksenä".
Oikein osuva linkki!
nro 5.
Mun mielestä ideealisti ei ennen 25-v, mutta ainahan elämä ei suju suunnitelmien mukaan ja kyllä varmaan löytyy 20-kymppisiäkin äitejä, jolta hommat sujuu loistavasti.
20-23 v