Ehdoton yläikäraja minkä jälkeen et enää tekisi lapsia?

Itse pidin ehdottomana takarajana 35v. Mut sitten olin 37 kun sain iltatähden ihan suunnitellusti. Kohta 41 ja ei (luultavastikkaan) aikomusta enää lisääntyä.

Isoisotätini oli 52v kun sai luomusti viimeisensä. Et onhan tässä vielä aikaa ;)

Ehdoton rajani olisi siinä, kun en enää tulisi luonnollisesti raskaaksi. En tietenkään tarkoita, ettenkö olisi hankkiutunut mahdollisesti nuorempana lapsettomuushoitoihin, jos niitä olisi tarvittu. Sain nuorimmaiseni 4 vuotta sitten 40-vuotiaana, ja hyvin menee. Enää ei kuitenkaan lapsia tule, koska miehelle tehtuun sterilisaatio ja olen uskollinen. Oma isoäitini sai nuorimmaisensa 46-vuotiaana, ja hyvin meni kaikki hänellä silloinkin. Eli aivan normaalia on omassa suvussani saada lapsia nuorena ja vanhempana. :)

30v on oma "rajani". Toinen lapsi syntyi kun olin 21v. Nyt 30 mittarissa ja 5 vuoden yrityksestä huolimatta en ole tullut raskaaksi. Yritys lopetetaan kevään aikana ja käyn sterilomassa itseni, ihan vaan varmuuden vuoksi ettei sitten myöhemmin enää käy vahinkoa. Vauvahaihattelut jääköön ja alan keskittyä toisenlaiseen eloon.

Minullakin 32v. En tekisi itse toista lasta sen jälkeen, yksi on jo.

30-35. Lapsiluku on jo tosin täynnä :)

Mä nyy vain haluan olla 40v iässä jo sellaisessa elämänvaiheessa johon ei kuulu vauvat :)

48

48

30

olen nyt 23 ja esikoista ootan.

2 lasta jos saan ei yhtään enempää.

Oma rajani oli 20, eikä päivääkään yli. Sen jälkeen en olisi voinut enää edes kuvitella lapsien saamista. Onneksi lapsiluku tuli täyteen hyvissä ajoin ennen kuin olin lähelläkään itselleni asettamaa ikärajaa.

Hyi saatana, 40v synnyttäjä.

Miettiikö kukaan teistä sitä LASTA eikä jaksamista tms?!

Siis, kun lapsi on 10v, 15v niin olette suurin piirtein niiden mummoja/pappoja, yäks.

Lapselle varmasti häpeä, kun muiden vanhemmat novat paljon uorempia (normaali-ikäisiä).

Itselle ehdoton yläikäraja on 30v.

Ehdottomasti 37v :-)  Onneksi olin 9pv vaille tuon kuopuksen saadessani. Nyt olen 51v kolmen teinitytön äiti. Pitikö tässä olla jotain vaikeaa?

Tiedoksi: nykyisin normaali lapsentekoikäon on 30+. Vanhempainilloissa on vanhempaa väkeä. Niitä lapsia hävettää, joilla on niin nuoret vanhemmat - poikkeavat joukosta.

32 mulla. Sain silloin kuopuksen ja ero omassa jaksamisessa hurja verrattuna nuorempana saatuihin lapsiin. Mutta jos olisin saanut tuolloin esikoisen, en olisi muusta tiennyt.

Kuopuksen syntyessä olin 29. Mies olisi halunnut kolmatta, mutta minä emmin. 38-vuotiaana sanoin, että nyt en enää iän takia halua. En halunnut kyllä itsekkäistä syistä muutenkaan enempää, myös geeniperimän takia mutta se vasta toisena. 

40v.

Te, jotka asetatte rajan siihen 30v. koska tahdotte, että lapsella olisi nuorekas äiti, mietittekö asiaa oman jaksamisen vai muiden lasten vanhempien mahdollisten mielipiteiden kannalta?

Mä suoraa sanottuna kärsin vanhempieni iästä. Äiti sai mut ku oli 42 ja isä 50

Nyt oon 25 ja voitte vaan kuvitella millasta häpiää oli ensinnäki yläaste. Nykyään oon jo tottunu tähän että vanhemmat on iäkkäämpiä ku muilla, muttei se poista sitä tosiasiaa, ettei heillä ole enää moniakaan _terveitä_ vuosia jäljellä

Varmaankin 50 tai se kun vaihdevuodet alkavat. Toivoisin tosin lasta hieman yli kolmikymppisenä, mutta eihän sitä tiedä, miten tässä käy.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:17"]

Täällä 43-v. esikoisvauvan äiti ja toinen tulossa. Ihan klisee, ettei muka "jaksa". Miksei jaksais? Mäkin luulin nuorena, et tän ikäsenä jo kaipais haudan lepoo. höpöhöpö

[/quote]

Minun kohdalla kyse onkin siitä, että minulla on jo lapsia, nuorinkin menee kohta yläasteelle. En jaksa aloittaa alusta, nautin nyt tästä elämästä. Kyse ei ole fyysisestä jaksamisesta. 

[/quote]

Minullekin ikäraja oli 40v. Kuopuksesta ajattelin, että jos ei tule ennen neljääkymmentä, saa jäädä tekemättä. Olin 35 kun tärppäsi, joten tehtiin vielä se yksi.

Ja kyse ei ole siitä fyysisestä jaksamisesta. Minä vain en jaksa 7/ei kiinnostanut alkaa uudelleen enää nelikymppisenä vauva-aikaa, vaan halusin tehdä elämässäni muutakin. Olen nyt 52v ja hyvissä voimissa ja joka kesä juoksen muutaman maratonin ja talvella käyn filandiahiihdossa, joten fyysinen kunto on hyvä.

Mutta se jaksaminen meinaa myös sitä, että ei jaksa uudelleen aloittaa vauva-aikaa, vaan haluaa elämälleen muutakin.

Itse ainakin nautin siitä, että lapset ovat isoja ja on eri tavalla aikaa muuhun ja voi keskittyä omiin juttuihinkin (ja nyt tulee kaikki vastaamaan, että minä ainakin pystyin tekemään kaikkea ja matkustamaan miehen kanssa kuukaudeksi Intiaan tukiverkkojen takia, vaikka meillä oli 20 vauvaa neljänkymmenen jälkeen) ja miehen kanssa astua elämässä ihan uuteen aikakauteen.

Mutta tässä siis onkin kyse henkilökohtaisesta rajasta. Joku toinen ajattelee toisin, joku toinen ihan toisin.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:48"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:40"]Mistä ihmeestä sen voi tietää tai päättää. Hassu kysymyskin. Elämä on niin monimuotoista ja epäennustettavaa että on naurettavaa kuvitella että voisi lyödä lukkoon ajatuksen tasolla jotain noin suurta.

[/quote]

Kyllä sen vaan voi. Ihan samalla tavalla voi myös päättää, ettei tule teiniäidiksi. Pitää ehkäisystä huolen jne. En mä halua olla vauvan äiti enää nelikymppisenä ja todellakun voin sen jo nyt alle kolmekymppisenä tietää.

[/quote]

Juuri näin. Eli itse hommasin sterilisaation heti kuopuksen syntymän jälkeen, koska en enää halunnut itse lapsia.

Se, jonka viimeinen raskaus alkoi 35 vuotiaana ja on tyytyväinen ratkaisuun 52vuotiaana.

Tasan 30 v on raja, äitini teki minut vähän alle 30 veenä ja oli pirun väsynyt, raskaus oli vaikeampi kuin silloin kun sai siskoni 18 veenä.. Siskoni teki yhden juuri 30 kriisin kynnyksellä (3 lapsi oli, muut teki nuorempana) ja voi elämä, meni parisuhde kriisiin, alkoi juhlimaan kuin hullu, ei jaksanut enää edes vaunuilla tai puistoilla kuten aikaisemmin..

Itselle ihanteellisinta olisi että ennen 25 veetä ois lapset tehty.. :) Nyt on yksi mahassa, yksi mahan ulkopuolella ja vielä ois vuosi 25 synttäreihin..

Luultavasti kuitenkin menee yli 25, jos vielä yksi tehdään ;)

Nää on tosi hyviä keskusteluja, tuntuu että on tosiaankin hajaantunut ryhmä: ne, jotka tekevät lapset nuorena ja ne, jotka voisivat vielä yli 30 veenäkin tehdä :)

Itse olen kuitenkin iloinen että ekaa aloin odottamaan 20 veenä, nyt 24 veenä toinen tulossa :) Ja ehkä se yksi vielä, "tyttö, jos tulis" :)

Tämä toinen raskaus on jo ollut ekaa vaikeampi henkisesti, hirveä väsymys oli alussa ja 2 viime kuukautta olin sumussa.

Itse en jaksaisi tätä 10 vuoden kuluttua enää, niin paljon elämässä muutenkin tulevaisuudessa. Työhön keskittyminen, lasten kasvatus, matkustelu :)