Ehdoton yläikäraja minkä jälkeen et enää tekisi lapsia?

30 vuotta. Nyt kahden lapsen äiti ja kaksi lasta. Ehkä teen vielä sen yhden tai sitten en. 30 vuoden raja sen takia,että haluan tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia. Vauvat ja alle kouluikäiset vaativat paljon hoitoa. Siis tietnekin olen edelleenkin äiti lapsilleni mutta oma elämä houkuttaa

Ja Ps. Mua on luultu 10 vuotta vanhemmaksi mitä olen, viimeiset 2 vuotta olen ollut "30" kaikille vaikka olen ollut alle 25 v :D

Ei sillä iällä ole väliä, kyllä se vauva-arki ja uhmaiset lapset imee sit viimeistään sen fyysisen puolen kuiviin ;)

Ja jos on henkisesti kypsä ihminen ja valmis vanhemmaksi ei kenenkään tarvitse hävetä.

Jotkut ovat "ikinuoria" vaikka olisivat tehneet lapset yli 30 veenä, kuten äitini.

Ihmiset, lapsi voi hävetä myös äitinsä luonnetta - ei ikää ;) Mitäs sitten teette kun lapsi häpeää sinun "fossiiliuttasi" tai "ylinuorekkuuttasi" ;)

Kaikkea ne lapset voi hävetä..

Äitilläni oli 40 veenä 30 vuotias poikaystävä ja tapaili 25 vuotiasta kun olin 15, kyllä hävetti.

Ja äitini teki minut "tilastojen mukaan ihanteellisessa" iässä ;D Ooooouuuu-ouuuuu, eiks ne tilastot pelastakkaaaaan???

kukaan ei voi ennustaa miten oikeasti käy. lapsia ei "tehdä". onni on jos niitä edes saa.

N. 36 vuotta. Olen saanut lapseni 30v. ja 33v. eli en kovin nuorena. En todellakaan koe, että olisin esim. 40-vuotiaana vanha äidiksi (fyysisesti tai henkisesti). Päinvastoin, ja siksi haluan hyödyntää hyvää jaksamistani "isojen" lasteni kanssa. Matkustelemme mm. paljon ja vauvojen & taaperoiden kanssa se on aina oma lukunsa.  

20+ istuin yliopiston penkillä ja sen jälkeen pääsin unelmieni työhön. Lasten aika tuli myöhemmin. Nyt on myös taloudelliset mahdollisuudet huolehtia jälkikasvusta,   ja opiakeluaikana sai myös nauttia nuoruudesta ja vapaudesta!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 08:07"]

kukaan ei voi ennustaa miten oikeasti käy. lapsia ei "tehdä". onni on jos niitä edes saa.

[/quote]

No kyllä yläikärajan voi päättää. Lasta yritetään siihen asti, kuin itselleen yläikärajan päättää. Jos ei tule, niin sitten yrittäminen lopetetaan ja aloitetaan ehkäisy.

Yksinkertaista, eikö

Nyt tämän toisen jälkeen en tekisi enää lapsia, eli 23v :) 

0v. Eli koskaan en ole lasta tehnyt enkä tee. Vihaan vauvoja.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 08:15"]Nyt tämän toisen jälkeen en tekisi enää lapsia, eli 23v :) 

[/quote]

Paitsi kun miehes jättää sut ja eroot ja oot uusioperhe njönjjöönjjööö!!!! -tyypillinen kateellinen AV-ämmä

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 06:39"]

Hyi saatana, 40v synnyttäjä.

Miettiikö kukaan teistä sitä LASTA eikä jaksamista tms?!

Siis, kun lapsi on 10v, 15v niin olette suurin piirtein niiden mummoja/pappoja, yäks.

Lapselle varmasti häpeä, kun muiden vanhemmat novat paljon uorempia (normaali-ikäisiä).

Itselle ehdoton yläikäraja on 30v.

[/quote]

Itse häpeisin, js mulla olis noin ahdasmieliset ja ilkeet vanhemmat, jotka eiymmärrä elämää. Se on suurempi uhka kuin ikä.

Nykyään on paljon nelikymppisenä lapsia saaneita, joten ei kyllä enää erotu joukosta tai lapsi joudu häpeemään. Tosi yleistä nykyään. Kaikkeahan voi hävetä (vanhempien ikää, ylipainoa, pukeutumista, autoa, just name it), itse en koskaan kiinnittänyt huomiota, vaikka joidekin kaverieni vanhemmat oli vähän vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:44"]

Naiset, mielenkiinnosta kysyn mielipiteitänne mikä olisi omakohtainen yläikärajanne minkä jälkeen et enää tekisi lasta?

[/quote] 35 v raskaaksi, max.

Musta on todella outoa, että te naiset suhtaudutte niin aggressiivisesti vanhempiin äiteihin. Ei 40v. ole vielä vanha! Ja jos hänen biologiansa sallii raskaaksi tulon, niin mitä siinä on kenelläkään nokan koputtamista? Ja nämä kommentit "miettikää nyt sitä lastakin miten se joutuu häpeämään vanhaa äitiä" ... eli teidän mielestä on parempi jäädä syntymättä, kuin hävetä vähän?! Ja jos edes lapsi häpeää. Nykyään monet hyvin koulutetut naiset saavat lapsensa vasta myöhemmin. Viisikymppinen, kymmenenvuotiaan äiti ei ole nykyään enää harvinaisuus. Tiedän eräänkin sellaisen, ja oikein tikissä kunnossa edelleen. Pitää kunnostaan huolta, on hoikka ja superenerginen.

Jokaisella on ihan oma vapaus päättää lapsenhankinnasta. Itse olen nyt 30v. ja olen aina ajatellut, että lapset tulevat 30-40v. haarukassa. Mutta en pidä lainkaan mahdottomana, että vielä nelikymppisenäkin tulisi.

Mun omakohtainen ikäraja on ehdottomasti 38 v.

Ja tämä on ehdoton, koska olen sen ikäinen ja kolmas lapsi mahassa. Tämän jälkeen en missään tilanteessa ikinä enää aio olla raskaana. Tämä pienokainen on toki tervetullut vielä. 

43-vuotta on musta muuten ihan ok ikä vielä. 

Olen aina halunnut saada lapset nuorena, "ehdoton" yläikäraja on ollut 30v. 

Onneksi tapasin aviomieheni jo teininä, niin ensimmäisen lapsen sain 21-vuotiaana.

Nyt 25v. ja toinen lapsi saa tulla heti kun haluaa :)

35.. Ei jaksaisi (varmaan) paljoa myöhemmin enää aloittaa alusta koko rumbaa..

Olen hiljattain eronnut 27v, yksi lapsi..

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 06:39"]

Hyi saatana, 40v synnyttäjä.

Miettiikö kukaan teistä sitä LASTA eikä jaksamista tms?!

Siis, kun lapsi on 10v, 15v niin olette suurin piirtein niiden mummoja/pappoja, yäks.

Lapselle varmasti häpeä, kun muiden vanhemmat novat paljon uorempia (normaali-ikäisiä).

Itselle ehdoton yläikäraja on 30v.

[/quote]

Tiedätkö, täällä pääkaupunkiseudulla tuo sinun yläikärajasi on itse asiassa ensisynnyttäjien keski-ikä. Suurin osa naisista täällä saa siis lapset 30-35 vuotiaana. Itse olin toki yli 35-vuotiaana ensisynnyttäjänä "vanha", mutta kymmenen tai viidentoista vuoden kulutta se, että lapseni luokkakavereiden äidit ovat minua kolme tai neljä vuotta nuorempia, tuskin tulee näkymään enää yhtään mitenkään päällepäin. Saattapa jopa olla, että olemme viisikymppisinä nuorekkaamman oloisia kuin useimmat lapsensa alle 30-vuotiaana tehneet nelikymppiset, koulutustaso nimittäin korreloi Suomessa todella voimakkaasti yleisen terveyden ja kunnon kanssa.

Vähän asian vierestä kysyn. Te, jotka ette kertomanne mukaan jaksa enää aloittaa alusta, mitä tekisitte, jos lapsenlapsenne tarvitsisi sijaiskodin? Ottaisitteko vauvan tai isomman lapsen hoiviinne tuollaisessa tilanteessa? Vai sanoisitteko, että en enää aloita alusta?

Ikää ei sitäpaitsi pysty välttämättä päättelemään fyysisestä tai henkisestä olemuksesta. Muutama vuosi sinne tänne, ei sitä huomaa. ikääntyminen on niin yksilöllistä. Ja oikeasti akateemiset erittäin harvoin saavat lapsia akateemisena. Itsekin meinaan lapselleni sanoa, että opinnot ensin, sitten vasta lapset. Tiedän monia nuorena äidiksi tulleita, jotka katuu, kun ei ole ammattia, koulutusta ja se nuoruuskin jäi elämättä. Itse opsikelin yliopistossa ja kävin viihteellä. Eipä tarvi nyt enää "vanhana" äitinä surra että oma elämä jäi nuorena elämättä lasten takia. Olen nyt paljon kärsivällisempi, viisaampi ja elämää ymmärtävämpi äiti kuin kaksikymppisenä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 08:53"]

Musta on todella outoa, että te naiset suhtaudutte niin aggressiivisesti vanhempiin äiteihin. Ei 40v. ole vielä vanha! Ja jos hänen biologiansa sallii raskaaksi tulon, niin mitä siinä on kenelläkään nokan koputtamista? Ja nämä kommentit "miettikää nyt sitä lastakin miten se joutuu häpeämään vanhaa äitiä" ... eli teidän mielestä on parempi jäädä syntymättä, kuin hävetä vähän?! Ja jos edes lapsi häpeää. Nykyään monet hyvin koulutetut naiset saavat lapsensa vasta myöhemmin. Viisikymppinen, kymmenenvuotiaan äiti ei ole nykyään enää harvinaisuus. Tiedän eräänkin sellaisen, ja oikein tikissä kunnossa edelleen. Pitää kunnostaan huolta, on hoikka ja superenerginen.

Jokaisella on ihan oma vapaus päättää lapsenhankinnasta. Itse olen nyt 30v. ja olen aina ajatellut, että lapset tulevat 30-40v. haarukassa. Mutta en pidä lainkaan mahdottomana, että vielä nelikymppisenäkin tulisi.

[/quote]

No sen tiedän, että yksiä sisaruksia kiusataan koulussa sen takia, että vanhemmat on vanhoja.

Mutta kiusataan sitä toki monesta muustakin asiasta.

Mutta miksi taas vanhana lapsensa saaneet vetää herneet nenään, jos joku muu sanoo, ettei enää halunnut lapsia niin vanhana. Alkaa kauhea huuto, että miksi oot noin rapakunnossa ja minä ainakin jaksoin valvomiset yms.

Ihmiset ei halua samoja asioita. Joku haluaa viiskymppisenä tehdä muuta, kuin saatella ekaluokkalaista kouluun.