Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko lapsi sittenkin rauhaa ja "tylsyyttä" kehittyäkseen?
Olemme eläneet nyt puoli vuotta hyvin rauhallista elämää. Kesän lapsi oli pois päiväkodista. Me vanhemmat olemme olleet etätöissä. Aamuisin ei ole kiire. Järjestetyt harrastukset on unohdettu. Niiden sijaan teemme yhdessä luontoretkiä, luemme kirjoja, piirrämme, askartelemme, jne. Uimassa käytiin joka päivä niin kauan, kuin kelit antoi myöden eli lähes syyskuun loppuun. Lapsi oppi uimaan.
Nyt hän saa päiväkodissa kehuja. On kuulemma tosi paljon edistynyt, reipastunut ja kehittynyt ihan joka tavalla.
Ajattelin, etä olisi päinvastoin, kun on oltu vaan hissuksiin oman perheen kanssa niin paljon. Mutta toisaalta, meillä on ollut paljon kiireetöntä aikaa lapsen kanssa. Asioihin on voinut paneutua ihan eri tavalla, kun ei ole kiire lähteä iltaisin harrastuksiin eikä ole niin kiire nukkumaan, koska päiväkotiin ei tarvitse lähteä ennen klo 8 aamulla, jne.
Lapsi on sosiaalisempi ja rohkeampi. Hän osaa keskittyä paremmin kuin ennen. Motoriset taidot ovat kehittyneet huomasti, samoin on tullut uusia akateemisia alkeistaitoja, kuten matematiikan alkeistaitoja. Hän keksii itsekseen pitkiä juonileikkejä. Hän ei ole yhtään niin kärsimätön, kuin oli esimerkiksi viime syksynä, jolloin kotonakin olisi pitänyt olla koko ajan valmista ohjelmaa kuten päiväkodissa.
Onko avain lapsen kehitykseen sittenkin rauhallinen läheisten aikuisten kanssa vietetty aika?
Kommentit (114)
Tarvii. Harrastuskierteessä olevat mukulat säälittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?
Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.
T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen
Meillä erityislapsi (kielellinen erityisvaikeus) haluttiin kuntoutuksen nimissä päiväkotiin. No siinähän kävikin niin, että kehitystä ei oikein tapahtunut paitsi siinä vaiheessa, kun tuli kesäloma ja lapsi oli kotona omassa rauhassa perheen kanssa ilman kiirettä ja suorittamista. Kehitys vauhdittui ihan hurjasti kesän aikana ja lapsi nukkuikin paremmin ja oli selvästi hyvinvoivampi. Eli joskus se suurin hyöty erityislapsellekin saattaisi toteutua kotona...
Varmaan lapselle on tärkeää tulla kuulluksi, nähdyksi, rauhassa ja siten uskaltaa olla itsensä ja oppia siinä enemmän
Näin juuri. Meille opetettiin yliopistossa suomen kielen opinnoissa, että lapsen kielen kehitykselle on tärkeää riittävän rauhallinen ympäristö, jossa lapselle puhutaan luontevasti siitä mitä milloinkin tehdään ("otetaan laatikosta haarukat", "missähän pipo on") eli mitään "ihmeitä" ei tarvitse tehdä, eikä miettiä mitään hienoa ja kehittävää puhuttavaa, mutta rauha ja keskittyminen on tärkeää. Ja päiväkotiin sitten ihan vain sen takia, että oppii puhumaan paremmin, hohhoijaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?
Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.
T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen
Meillä erityislapsi (kielellinen erityisvaikeus) haluttiin kuntoutuksen nimissä päiväkotiin. No siinähän kävikin niin, että kehitystä ei oikein tapahtunut paitsi siinä vaiheessa, kun tuli kesäloma ja lapsi oli kotona omassa rauhassa perheen kanssa ilman kiirettä ja suorittamista. Kehitys vauhdittui ihan hurjasti kesän aikana ja lapsi nukkuikin paremmin ja oli selvästi hyvinvoivampi. Eli joskus se suurin hyöty erityislapsellekin saattaisi toteutua kotona...
Varmaan lapselle on tärkeää tulla kuulluksi, nähdyksi, rauhassa ja siten uskaltaa olla itsensä ja oppia siinä enemmän
Näin juuri. Meille opetettiin yliopistossa suomen kielen opinnoissa, että lapsen kielen kehitykselle on tärkeää riittävän rauhallinen ympäristö, jossa lapselle puhutaan luontevasti siitä mitä milloinkin tehdään ("otetaan laatikosta haarukat", "missähän pipo on") eli mitään "ihmeitä" ei tarvitse tehdä, eikä miettiä mitään hienoa ja kehittävää puhuttavaa, mutta rauha ja keskittyminen on tärkeää. Ja päiväkotiin sitten ihan vain sen takia, että oppii puhumaan paremmin, hohhoijaa...
Puheen kehityksen ongelmista kärsivät pikkulapset passitetaan kyllä ensimmäisenä päiväkotiin, tämä on ihan asiantuntijoiden linja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?
Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.
T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen
Meillä erityislapsi (kielellinen erityisvaikeus) haluttiin kuntoutuksen nimissä päiväkotiin. No siinähän kävikin niin, että kehitystä ei oikein tapahtunut paitsi siinä vaiheessa, kun tuli kesäloma ja lapsi oli kotona omassa rauhassa perheen kanssa ilman kiirettä ja suorittamista. Kehitys vauhdittui ihan hurjasti kesän aikana ja lapsi nukkuikin paremmin ja oli selvästi hyvinvoivampi. Eli joskus se suurin hyöty erityislapsellekin saattaisi toteutua kotona...
Varmaan lapselle on tärkeää tulla kuulluksi, nähdyksi, rauhassa ja siten uskaltaa olla itsensä ja oppia siinä enemmän
Näin juuri. Meille opetettiin yliopistossa suomen kielen opinnoissa, että lapsen kielen kehitykselle on tärkeää riittävän rauhallinen ympäristö, jossa lapselle puhutaan luontevasti siitä mitä milloinkin tehdään ("otetaan laatikosta haarukat", "missähän pipo on") eli mitään "ihmeitä" ei tarvitse tehdä, eikä miettiä mitään hienoa ja kehittävää puhuttavaa, mutta rauha ja keskittyminen on tärkeää. Ja päiväkotiin sitten ihan vain sen takia, että oppii puhumaan paremmin, hohhoijaa...
Puheen kehityksen ongelmista kärsivät pikkulapset passitetaan kyllä ensimmäisenä päiväkotiin, tämä on ihan asiantuntijoiden linja.
Tiedän, että se on yleinen linja, sitä tässä ihmettelinkin. Mietin vain, keitähän nämä asiantuntijat ovat. Ovathan hekin asiantuntijoita, joiden mielestä koululaiset oppivat parhaiten ilman väliseiniä olevissa suurissa kouluissa, joissa itseohjaudutaan paikasta toiseen. No, ehkä tämä on sitä kasvatustieteiden asiantuntijuutta, kielitieteissä ajatellaan selvästi toisin. Toki varmaan on perheitä, joissa lapsille ei yksinkertaisesti puhuta, roikutaan ehkä vain somessa, ja silloin varmaan kieltä oppiikin paremmin päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi järjestettyä varhaiskasvatusta nimenomaan päiväkodin piirissä sitten hehkutetaan asiantuntijoiden ja median osalta niin paljon? Jos totuus useimpien lasten kohdalla onkin jotain muuta? Onko tarkoitus vaan rauhoittaa vanhempien omaatuntoa?
Ja sen vuoksi, että saadaan naiset nopeasti takaisin töihin.
Tämä juuri on se todellinen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylsyys nimenomaan kehittää mielikuvitusta ja haastaa lasta kehittymään.
Tämä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta, ja samoin on aikuisen laita. Some ja on demand -sisältö kuten tiktok, youtube, suoratoistot ja podcastit tuhoavat meidän aikuisten potentiaalin. Podcastitkin ovat olevinaan kehittäviä, mutta niitä kuunnellaan useimmiten jonkin epämukavan tunteen poistamiseen. Kuinka monesta, vaikka tieteeseen keskittyvästä podcast-jaksosta muistat yhtään mitään?
Puheen kehityksen ongelmista kärsivät pikkulapset passitetaan kyllä ensimmäisenä päiväkotiin, tämä on ihan asiantuntijoiden linja.
Heh, käytännössä eräänlainen vanhempien piilodissaus. Perheessä ei selvästikään puhuta lapselle tarpeeksi, joten laitetaan se ympäristöön, jossa puheelta ei voi välttyä. Ihan oikea päätös toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?
Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.
T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen
Hyvin todettu.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hyötyy päiväkodeista sillä tavalla, että lapset "ajetaan sisään" systeemiin, hierarkiaan, yhteiskuntajärjestelmään. Oppivat nopeammin mitä kuuluu tehdä, miten ajatella. En kyllä näe tässäkään hirveästi hyötyä lapsen kannalta jos on sopeutuva persoona. Ehtii muuttua kulutusyhteiskunnan orjaksi myöhemminkin.
Olen täysin samaa mieltä. Siksihän sinne (varhaiskasvatukseen) painostetaankin lapsia laittamaan jo pienestä pitäen. Menen tässä(kin) asiassa vastavirtaan ja hoidan kohta 4-vuotiasta kotona. Päiväkerho ja harrastustoiminta riittävät vallan mainiosti. Saa elää melko kiireetöntä elämää ja kehittää luovuuttaan vapaasti.
:)