Tarvitseeko lapsi sittenkin rauhaa ja "tylsyyttä" kehittyäkseen?

VOI LUOJA.

No, onneksi tajusitte tuon edes nyt, kun lapsi on vielä pieni.

Miten voi olla mahdollista, että jollekin tulee yllätyksenä ja suurena ihmettelyn aiheena tällainen? Osa on niin muiden vietävänä, että sitten vasta pakollinen pysähtyminen saa heidät ajattelemaan itse. Kaikki mitä media ja isot sedät ja tädit sanoo ei aina ole se ainoa ja oikea tapa toimia.

Mutta hyvä ap, että tämän kuitenkin nyt huomasit.

Tai sitten ei, toki myös lapsen temperamentti ja kodin olosuhteet vaikuttavat.

Tosin etätöissä, meillä ollaan etätöissä klo 8-16 töitä tehden, ei lapsen kanssa leikkien.

https://yle.fi/uutiset/3-10226728

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta hyötyy päiväkodeista sillä tavalla, että lapset "ajetaan sisään" systeemiin, hierarkiaan, yhteiskuntajärjestelmään. Oppivat nopeammin mitä kuuluu tehdä, miten ajatella. En kyllä näe tässäkään hirveästi hyötyä lapsen kannalta jos on sopeutuva persoona. Ehtii muuttua kulutusyhteiskunnan orjaksi myöhemminkin.

Tässähän se tulikin tiivistettynä hienosti.

Miten niin ”sittenkin”? Hämmentävää tuo kiireen kanssa kilpajuoksu kun on ollut iät ja ajat kuitenkin tiedossa että kutakuinkin kaikki kehitys (aivot, lihakset, luovuus) yms tapahtuu levossa ja kun on vapaata aikaa, tilaa kehitykselle ja oikean tasoisia haasteita.

Onkohan käynyt niin että sitä olosuhteiden pakosta nykymaailmassa tapahtuvaa jatkuvaa suorittamista ja ympäriinsä päättömästi juoksemista on alettu aidosti pitää terveimpänä ja parhaana tapana toimia.

Tottahan toki ihmisen elämässä tapahtuu järkevämpiä asioita jos ei perheen aikuisten ajasta mene vaikka 30 tuntia viikossa työmatkoihin, kuljetteluun yms. Sehän on melkein yhden ihmisen viikon työpanos jonka voi käyttää vaikka lasten kanssa olemiseen.

Vaikea sanoa. Onhan toisaalta myös tutkimuksia, joiden mukaan lasten taidot taantuvat huimasti kesäloman aikana.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ”sittenkin”? Hämmentävää tuo kiireen kanssa kilpajuoksu kun on ollut iät ja ajat kuitenkin tiedossa että kutakuinkin kaikki kehitys (aivot, lihakset, luovuus) yms tapahtuu levossa ja kun on vapaata aikaa, tilaa kehitykselle ja oikean tasoisia haasteita.

Onkohan käynyt niin että sitä olosuhteiden pakosta nykymaailmassa tapahtuvaa jatkuvaa suorittamista ja ympäriinsä päättömästi juoksemista on alettu aidosti pitää terveimpänä ja parhaana tapana toimia.

Tottahan toki ihmisen elämässä tapahtuu järkevämpiä asioita jos ei perheen aikuisten ajasta mene vaikka 30 tuntia viikossa työmatkoihin, kuljetteluun yms. Sehän on melkein yhden ihmisen viikon työpanos jonka voi käyttää vaikka lasten kanssa olemiseen.

No tässä on vähän kaksi eri puolta. Ehkä se "sittenkin" viittaa siihen, että virikkeitä on joskus korostettu ja pidetty erityisen tavoiteltavana asiana. Eli siis "sittenkin" lapsi voi kasvaa hyvin niinkin, ettei virikkeitä korosteta. Näissä keskusteluissa hämää joskus se, että ajatellaan kaikkien lasten elävän jossain uratykkiperheissä, joissa äiti juoksee jakkupuku kahisten lattemuki kourassa viemään lastaan erityisen kehittäviin harrastuksiin - aika pahuksen monessa perheessä on työttömyyttä, masennusta, toivottomuutta jne. jne. Ei näiden perheiden lasten ongelma ole ylenmääräiset virikkeet vaan virikkeettömyys (no muiden ongelmien ohella). Eli mielestäni ei voi sanoa, että virikkeet ovat hyvä tai paha, se riippuu ihan täysin tilanteesta. Elämäntyyli ylipäänsä on muuttunut kaiketi kiireisemmäksi eli siksi nykyisin halutaan nostaa esiin tuota rauhoittumista, mutta on ihan ymmärrettävää, jos joskus puhutaan myös virikkeiden lisäämisestä, koska joillekin juuri se on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?

Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.

T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen"

Siis kehittyykö lapsi kotona vai pk:ssa missä aikuisen huomiosta taistelee 20 mukkeloa?

Askartelut tehdään liukuhihna-tyylillä, että kaikki ehtii .

Toisaalta pk on erinomainen paikka lapsille joiden vanhemmat ei jaksa/ viitsi /tai osaa olla lastensa kanssa . Mieluummin rentoutuvat esim netissä/ älypuhelinta näpräillen.

Turha niitä päiväkotejakaan on demonisoida liikaa. Ihmettelen myös tällä palstalla viljentäviä näkemyksiä siitä, minkä mukaan ihmisen kohtalo on sinetöity jonkun muutaman lapsuusvuoden perusteella. Joo, varmasti jos niissä tapahtuu jotain poikkeuksellisen traumaattista, mutta monen lapsen tulevaisuutta ennakoivat vahvasti a) geenit, mihin ei väriväreillä ikkunaan maalaaminen vaikuta pätkääkään, ja b) myös myöhemmin elämässä tapahtuvat asiat. Moni ala-asteella laiska koululainen voi olla myöhemmin akateemisesti hurjan menestynyt, ja moni äidin ja isin kultamussukka koulun priimus täysi välistäputoaja täysi-ikäistyttyään. Usein kuitenkin näillä asioilla on jotain korrelaatiota toki keskenään, sitä en kiellä. Kuitenkin tällä palstalla hypetetään ihan suunnattomasti jotain ala-asteen matematiikan arvosanoja akateemisina saavutuksina ja lapsesta povataan yleisneroa, vaikka tosiasiassa a-a:n matematiikka on vielä ihan hullun helppoa ja pitää olla poikkeuksellisen laiska/epämotivoinut tai tyhmä, ettei siinä pärjää. Pysykää nyt mammat housuissanne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi järjestettyä varhaiskasvatusta nimenomaan päiväkodin piirissä sitten hehkutetaan asiantuntijoiden ja median osalta niin paljon? Jos totuus useimpien lasten kohdalla onkin jotain muuta? Onko tarkoitus vaan rauhoittaa vanhempien omaatuntoa?

Kuplat puhkeaa. Ei kannata pitää kaikkea totean, mitä asiantuntijat sanovat. Kannattaa pyrkiä ajattelemaan itse, se on heidän tämän hetkinen näkemys, joka voi viiden vuoden kuluttua olla toisenlainen.

Mietippä itseäsi,omaa oloasi. Millanen fiilis itselläsi on työviikon jälkeen, kun päivän päälle illat ovat täynnä harrastuksia, minuutti aikataulua ja tohinaa?

Verrattuna viikkoon, kun käyt töissä, mutta illat rennosti kotona ja koiran kanssa lenkillä?

Ei kai harrastuksissakaan mitään pahaa ole. Liika vaan on liikaa, ja kauhea stressi aikataulu kuluttaa ihan hirveästi.

Luonnollisempi, rauhallisempi rytmi on parempi. Sen kertoo keho ja mieli.

Olen sitä mieltä että jos päiväkodissa on oikeudenmukaisia ja lämminhenkisiä aikuisia on päiväkoti varmasti ihan ok paikka lapselle kasvaa. Lapsi saa paljon sosiaalisten taitojen harjoitusta eikä näinollen syrjäydy niin helposti koulussa. Lapsi saa virikkeitä,leikkejä, lauluja ja loruja, joita nykyaikana harvat vanhemmat jaksavat lastensa kanssa puuhata.. ryhmien vaan pitäisi olla pieniä.

Kotona toivoisin että vanhemmat olisivat lapsilleen aidosti läsnä, leikkisivät, tekisivät palapelejä jne. Muovailuvahaa, piirtämistä, ulkoilua .. tämän yhdistelmä on mielestäni todella hyvä. Päiväkodissa lapsi saa paljon treeniä sosiaalisiin taitoihin mutta hyvin vähän yksilöllistä huomiota.

T.t.varhaiskasvatuksen opettaja

Miksi päiväkodeista ei voisi tehdä kodinomaisempia?

Miksi täytyy olla liukuhihna askartelua ja monta juttua päivässä?

Miksi ei voi olla yksi juttu: tänään leivotaan! Annetaan lapsien sotkea ja olla siinä rauhassa.

Syömiset toki pitää olla. Ulos lasten ehdoilla, kuka väsähtää leipomiseen menee aiemmin, kuka jaksaa keskittyä, vähän myöhemmin.

Miksi yleensä järjestetyissä harrastuksissa juostaan niin paljon, lapsetkin laitetaan niihin? Joku harha, että muuten ei pärjää elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ”sittenkin”? Hämmentävää tuo kiireen kanssa kilpajuoksu kun on ollut iät ja ajat kuitenkin tiedossa että kutakuinkin kaikki kehitys (aivot, lihakset, luovuus) yms tapahtuu levossa ja kun on vapaata aikaa, tilaa kehitykselle ja oikean tasoisia haasteita.

Onkohan käynyt niin että sitä olosuhteiden pakosta nykymaailmassa tapahtuvaa jatkuvaa suorittamista ja ympäriinsä päättömästi juoksemista on alettu aidosti pitää terveimpänä ja parhaana tapana toimia.

Tottahan toki ihmisen elämässä tapahtuu järkevämpiä asioita jos ei perheen aikuisten ajasta mene vaikka 30 tuntia viikossa työmatkoihin, kuljetteluun yms. Sehän on melkein yhden ihmisen viikon työpanos jonka voi käyttää vaikka lasten kanssa olemiseen.

No tässä on vähän kaksi eri puolta. Ehkä se "sittenkin" viittaa siihen, että virikkeitä on joskus korostettu ja pidetty erityisen tavoiteltavana asiana. Eli siis "sittenkin" lapsi voi kasvaa hyvin niinkin, ettei virikkeitä korosteta. Näissä keskusteluissa hämää joskus se, että ajatellaan kaikkien lasten elävän jossain uratykkiperheissä, joissa äiti juoksee jakkupuku kahisten lattemuki kourassa viemään lastaan erityisen kehittäviin harrastuksiin - aika pahuksen monessa perheessä on työttömyyttä, masennusta, toivottomuutta jne. jne. Ei näiden perheiden lasten ongelma ole ylenmääräiset virikkeet vaan virikkeettömyys (no muiden ongelmien ohella). Eli mielestäni ei voi sanoa, että virikkeet ovat hyvä tai paha, se riippuu ihan täysin tilanteesta. Elämäntyyli ylipäänsä on muuttunut kaiketi kiireisemmäksi eli siksi nykyisin halutaan nostaa esiin tuota rauhoittumista, mutta on ihan ymmärrettävää, jos joskus puhutaan myös virikkeiden lisäämisestä, koska joillekin juuri se on tarpeen.

Eiköhän lapsilla osassa näistä perheistä, missä on ongelmia ole sitä virikettä liikaa? Valitettavan usein se lapsi alkaa ottaa aikuisen vastuuta ja tehdä hänen hommia. Sellainen lapsi kaipaa rauhaa ja turvallista paikkaa, jossa saa olla, ei tarvitse huolehtia aikuisista.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti on hyväksi niille lapsille, joiden kotioloissa on ongelmia. Tätä on tutkittukin, ja tästä syystä osa asiantuntijoista niin kovasti ajaa lapsia varhain päivähoitoon. Mutta sehän ei tarkoita että päivähoito on paras ratkaisu kaikille lapsille. Tämä on enemmänkin työllisyyspolitiikkaa.

Tämä. Päiväkodissa voi olla ainoat turvalliset aikuiset, johon lapsi kiintyy. Heille päiväkoti on henkireikä. Ei päde kaikkiin tällä tasolla kuitenkaan.

Ilman päiväkotia jää todennäköisimmin ilman kavereita, koska myöhemmin kaikki muut ovat "tunteneet päiväkodista asti", eivätkä osaa tai halua tutustua enää keneenkään.

Meillä 4 v. Oppi lukemaan korona kevään aikana kotona ollessaan. Muutenkin kehittyi ihan silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ”sittenkin”? Hämmentävää tuo kiireen kanssa kilpajuoksu kun on ollut iät ja ajat kuitenkin tiedossa että kutakuinkin kaikki kehitys (aivot, lihakset, luovuus) yms tapahtuu levossa ja kun on vapaata aikaa, tilaa kehitykselle ja oikean tasoisia haasteita.

Onkohan käynyt niin että sitä olosuhteiden pakosta nykymaailmassa tapahtuvaa jatkuvaa suorittamista ja ympäriinsä päättömästi juoksemista on alettu aidosti pitää terveimpänä ja parhaana tapana toimia.

Tottahan toki ihmisen elämässä tapahtuu järkevämpiä asioita jos ei perheen aikuisten ajasta mene vaikka 30 tuntia viikossa työmatkoihin, kuljetteluun yms. Sehän on melkein yhden ihmisen viikon työpanos jonka voi käyttää vaikka lasten kanssa olemiseen.

No tässä on vähän kaksi eri puolta. Ehkä se "sittenkin" viittaa siihen, että virikkeitä on joskus korostettu ja pidetty erityisen tavoiteltavana asiana. Eli siis "sittenkin" lapsi voi kasvaa hyvin niinkin, ettei virikkeitä korosteta. Näissä keskusteluissa hämää joskus se, että ajatellaan kaikkien lasten elävän jossain uratykkiperheissä, joissa äiti juoksee jakkupuku kahisten lattemuki kourassa viemään lastaan erityisen kehittäviin harrastuksiin - aika pahuksen monessa perheessä on työttömyyttä, masennusta, toivottomuutta jne. jne. Ei näiden perheiden lasten ongelma ole ylenmääräiset virikkeet vaan virikkeettömyys (no muiden ongelmien ohella). Eli mielestäni ei voi sanoa, että virikkeet ovat hyvä tai paha, se riippuu ihan täysin tilanteesta. Elämäntyyli ylipäänsä on muuttunut kaiketi kiireisemmäksi eli siksi nykyisin halutaan nostaa esiin tuota rauhoittumista, mutta on ihan ymmärrettävää, jos joskus puhutaan myös virikkeiden lisäämisestä, koska joillekin juuri se on tarpeen.

Eiköhän lapsilla osassa näistä perheistä, missä on ongelmia ole sitä virikettä liikaa? Valitettavan usein se lapsi alkaa ottaa aikuisen vastuuta ja tehdä hänen hommia. Sellainen lapsi kaipaa rauhaa ja turvallista paikkaa, jossa saa olla, ei tarvitse huolehtia aikuisista.

Voi olla näinkin, valitettavasti. Toisaalta en oikein osaa pitää virikkeenä vaikka sitä, että lapsi pesee alkoholisoituneiden vanhempiensa kusisia patjoja (Kaarina Davisia mukaillen). Tarkoitan virikkeellä jotain sinänsä lapselle sopivaa tekemistä: joillain sitä on liikaa ja joillain liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä järjestetyissä harrastuksissa juostaan niin paljon, lapsetkin laitetaan niihin? Joku harha, että muuten ei pärjää elämässä?

Joskus varmaan juuri noista syistä, että pelätään muuten tapahtuvan jotain syrjäytymistä, mutta aika usein ihan siksi, että harrastuksissa voi olla kivaa. Usein harrastukset ovat jotenkin tavoitteellisia ja onneksi vielä on ihmisiä, joista on kivaa oppia uutta. En käsitä tätä harrastusten demonisointia, jossa lapselle rakkaastakin harrastuksesta tehdään joku mörkö ja sen kivan tekemisen sijaan lapsen pitäisi vain köllötellä kotona puhelinta tuijottaen tai vaihtoehtoisesti reippailla metsäretkillä iskän ja äiskän kanssa illasta toiseen. Toki on niitäkin tapauksia, joissa lapsi ei halua harrastaa, mutta vanhempi pakottaa, mutta ei se kai yleensä niin mene.

Itsekin muutuin tämän koronavuoden aikana, vaikka olen jo viisikymppinen. Kävin kyllä normaalisti töissä, mutta muuten vietin aikaa pääasiassa perheeni kanssa luonnossa. Vuosi 2019 oli kamala, kun vanha äitini kuoli ja isäni teki itsemurhan. Edellisinä vuosina tapahtui myös muuta vakavaa, mm. aikuisen lapseni vakavaa sairastumista. Sitten tuli vuosi 2020 - ja minä olin kuin viilipytty. Ei päässyt paljon mihinkään, mutta oli lähimetsät ja niistä löysin tasapainon ja rauhan. Istuin penkillä, katsoin puita ja lintuja, joskus jopa eläimiä. Keräsin yrttejä, sieniä ja marjoja. Rukoilin ja yhtäkkiä näin kaiken takana loputtoman kauneuden. Sieluun tuli rauha ja tyytyväisyys, tunsin oloni kaikesta huolimatta jopa onnelliseksi. Seuraavaan vuoteen menen paljon vahvempana ihmisenä.