Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko lapsi sittenkin rauhaa ja "tylsyyttä" kehittyäkseen?
Olemme eläneet nyt puoli vuotta hyvin rauhallista elämää. Kesän lapsi oli pois päiväkodista. Me vanhemmat olemme olleet etätöissä. Aamuisin ei ole kiire. Järjestetyt harrastukset on unohdettu. Niiden sijaan teemme yhdessä luontoretkiä, luemme kirjoja, piirrämme, askartelemme, jne. Uimassa käytiin joka päivä niin kauan, kuin kelit antoi myöden eli lähes syyskuun loppuun. Lapsi oppi uimaan.
Nyt hän saa päiväkodissa kehuja. On kuulemma tosi paljon edistynyt, reipastunut ja kehittynyt ihan joka tavalla.
Ajattelin, etä olisi päinvastoin, kun on oltu vaan hissuksiin oman perheen kanssa niin paljon. Mutta toisaalta, meillä on ollut paljon kiireetöntä aikaa lapsen kanssa. Asioihin on voinut paneutua ihan eri tavalla, kun ei ole kiire lähteä iltaisin harrastuksiin eikä ole niin kiire nukkumaan, koska päiväkotiin ei tarvitse lähteä ennen klo 8 aamulla, jne.
Lapsi on sosiaalisempi ja rohkeampi. Hän osaa keskittyä paremmin kuin ennen. Motoriset taidot ovat kehittyneet huomasti, samoin on tullut uusia akateemisia alkeistaitoja, kuten matematiikan alkeistaitoja. Hän keksii itsekseen pitkiä juonileikkejä. Hän ei ole yhtään niin kärsimätön, kuin oli esimerkiksi viime syksynä, jolloin kotonakin olisi pitänyt olla koko ajan valmista ohjelmaa kuten päiväkodissa.
Onko avain lapsen kehitykseen sittenkin rauhallinen läheisten aikuisten kanssa vietetty aika?
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi järjestettyä varhaiskasvatusta nimenomaan päiväkodin piirissä sitten hehkutetaan asiantuntijoiden ja median osalta niin paljon? Jos totuus useimpien lasten kohdalla onkin jotain muuta? Onko tarkoitus vaan rauhoittaa vanhempien omaatuntoa?
Päiväkodit on kehitetty työelämän ja työssäkäyvien vanhempien, ei lasten, tarpeisiin. Onhan se nyt päivänselvää. Tietenkin varhaiskasvatusta pyritään kehittämään.
Oikeastikin aikuinen ihminen miettii kumpi on lapselle parempi päiväkoti vai hyvät kotiolot?
Näiden yhdistelmä.
Ihan tavallinen lapsi, jolla on tavalliset sosiaaliset taidot, ei tarvitse päiväkotia yhtikäs mihinkään.
Oma äitini oli kotiäiti, kun olin pieni. Minustakin tuli kotiäiti. Olisinko uratykki, jos äitini olisi ollut sellainen?
Yhteiskunta hyötyy päiväkodeista sillä tavalla, että lapset "ajetaan sisään" systeemiin, hierarkiaan, yhteiskuntajärjestelmään. Oppivat nopeammin mitä kuuluu tehdä, miten ajatella. En kyllä näe tässäkään hirveästi hyötyä lapsen kannalta jos on sopeutuva persoona. Ehtii muuttua kulutusyhteiskunnan orjaksi myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi järjestettyä varhaiskasvatusta nimenomaan päiväkodin piirissä sitten hehkutetaan asiantuntijoiden ja median osalta niin paljon? Jos totuus useimpien lasten kohdalla onkin jotain muuta? Onko tarkoitus vaan rauhoittaa vanhempien omaatuntoa?
Päiväkodit on kehitetty työelämän ja työssäkäyvien vanhempien, ei lasten, tarpeisiin. Onhan se nyt päivänselvää. Tietenkin varhaiskasvatusta pyritään kehittämään.
Oikeastikin aikuinen ihminen miettii kumpi on lapselle parempi päiväkoti vai hyvät kotiolot?
Näiden yhdistelmä.
Ihan tavallinen lapsi, jolla on tavalliset sosiaaliset taidot, ei tarvitse päiväkotia yhtikäs mihinkään.
Oma äitini oli kotiäiti, kun olin pieni. Minustakin tuli kotiäiti. Olisinko uratykki, jos äitini olisi ollut sellainen?
Hyvin todennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
No ei kotivanhemmuutta ihan syyttä ylistetä. Varmana lapsi on siinä enemmän yksilö, kuin kymmenpäisessä kakaralaumassa, jossa kaikki tekevät samaa
Riippuu. Ainakin minun vanhempani rajoittivat ilmaisuani todella rankasti. Päiväkodissa olisin kehittynyt paljon avoimemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi järjestettyä varhaiskasvatusta nimenomaan päiväkodin piirissä sitten hehkutetaan asiantuntijoiden ja median osalta niin paljon? Jos totuus useimpien lasten kohdalla onkin jotain muuta? Onko tarkoitus vaan rauhoittaa vanhempien omaatuntoa?
Päiväkodit on kehitetty työelämän ja työssäkäyvien vanhempien, ei lasten, tarpeisiin. Onhan se nyt päivänselvää. Tietenkin varhaiskasvatusta pyritään kehittämään.
Oikeastikin aikuinen ihminen miettii kumpi on lapselle parempi päiväkoti vai hyvät kotiolot?
Näiden yhdistelmä.
Ihan tavallinen lapsi, jolla on tavalliset sosiaaliset taidot, ei tarvitse päiväkotia yhtikäs mihinkään.
Oma äitini oli kotiäiti, kun olin pieni. Minustakin tuli kotiäiti. Olisinko uratykki, jos äitini olisi ollut sellainen?
Vaikea sanoa. Minä olin kotiäiti ja kahdesta lapsestani tuli paljon tienaavia uraohjuksia, kolmas hankki myös yliopistokoulutuksen, mutta tyytyi normaalimpaan työelämään, jossa ei olla töissä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hyötyy päiväkodeista sillä tavalla, että lapset "ajetaan sisään" systeemiin, hierarkiaan, yhteiskuntajärjestelmään. Oppivat nopeammin mitä kuuluu tehdä, miten ajatella. En kyllä näe tässäkään hirveästi hyötyä lapsen kannalta jos on sopeutuva persoona. Ehtii muuttua kulutusyhteiskunnan orjaksi myöhemminkin.
Toi on totta. Olin äitini kanssa kotona esikouluun asti. Meillä oli kivaa: teimme mm. ikkunamaalauksia vesiväreillä ikkunoihin ja muuta hauskaa päivisin. Kun jouduin esikouluun, en pitänyt siitä. Olin jo irrottautunut systeemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkoti on hyväksi niille lapsille, joiden kotioloissa on ongelmia. Tätä on tutkittukin, ja tästä syystä osa asiantuntijoista niin kovasti ajaa lapsia varhain päivähoitoon. Mutta sehän ei tarkoita että päivähoito on paras ratkaisu kaikille lapsille. Tämä on enemmänkin työllisyyspolitiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kotivanhemmuutta ihan syyttä ylistetä. Varmana lapsi on siinä enemmän yksilö, kuin kymmenpäisessä kakaralaumassa, jossa kaikki tekevät samaa
Riippuu. Ainakin minun vanhempani rajoittivat ilmaisuani todella rankasti. Päiväkodissa olisin kehittynyt paljon avoimemmaksi.
Minulla oli päinvastoin. Jälkeenpäin ajatellen sain vapaan kasvatuksen. Äitini tietyllä tavalla kannusti minua kapinoimaan sovinnaisuutta vastaan. Tänäkään päivänä en ole oikein sopeutunut yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hyötyy päiväkodeista sillä tavalla, että lapset "ajetaan sisään" systeemiin, hierarkiaan, yhteiskuntajärjestelmään. Oppivat nopeammin mitä kuuluu tehdä, miten ajatella. En kyllä näe tässäkään hirveästi hyötyä lapsen kannalta jos on sopeutuva persoona. Ehtii muuttua kulutusyhteiskunnan orjaksi myöhemminkin.
Toi on totta. Olin äitini kanssa kotona esikouluun asti. Meillä oli kivaa: teimme mm. ikkunamaalauksia vesiväreillä ikkunoihin ja muuta hauskaa päivisin. Kun jouduin esikouluun, en pitänyt siitä. Olin jo irrottautunut systeemistä.
Muistan, kuinka väriä valui ikkunapuiden väliin ja seinille ja äitini oli vain, että anna mennä vain 😂
Päiväkodissa opitaan paljon hyviä taitoja ja aina vanhemmilla ei ole aikaa tai halua opettaa lasta kotona ja altistaa erilaisille vaikutteille.
Olennaista on, että lapsella pitää olla välillä tylsää. Se on hurjan opettavaista. Siinä oppii sietämään epämukavuutta ja löytämään vaihtoehtoisia toimintamalleja. Pahvilaatikko voikin olla kuuraketti tai shakkilauta muuttua kuninkaanlinnaksi.
Minusta on myös hieman surullista, miten osa lapsista ei osaa leikkiä. Tämä on ehkä vähän kärjistettyä mutta osa leikkii pelkästään esimerkiksi tietyn televisiosarjan kohtauksia tai leikkiä ohjataan niin, että yksi määrää toisten vuorosanat. Tämä voi toki liittyä luonne-eroihinkin mutta väkisinkin ajattelen, että ehkä tällä on jotain tekemistä sillä, että tylsyys ei ole päässyt ruokkimaan mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa lapsista sanoo että ei aina ehdi leikkiä koska harrastus ja koulu vie niin paljon aikaa. Tosi masentava fiilis tulee tuosta. Toivottavasti nyt olis sillekin paremmin aikaa. Jotkut aikuiset ei myöskään ymmärrä arvostaa sitä vapaata leikkiä vaikka ei se ole mitään lorvimista todellakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kotivanhemmuutta ihan syyttä ylistetä. Varmana lapsi on siinä enemmän yksilö, kuin kymmenpäisessä kakaralaumassa, jossa kaikki tekevät samaa
Riippuu. Ainakin minun vanhempani rajoittivat ilmaisuani todella rankasti. Päiväkodissa olisin kehittynyt paljon avoimemmaksi.
Minulla oli päinvastoin. Jälkeenpäin ajatellen sain vapaan kasvatuksen. Äitini tietyllä tavalla kannusti minua kapinoimaan sovinnaisuutta vastaan. Tänäkään päivänä en ole oikein sopeutunut yhteiskuntaan.
Eikös se sitten mennyt pieleen? Yhteiskuntaan sopeutumattomuus kuulostaa minulta rikollisen ajattelumaailmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 2,5v on kyllä kehittynyt hurjasti sen jälkeen kun aloitti päiväkodin puoli vuotta sitten, esim puheen ja motoristen taitojen osalta, mutta toisaalta tuon ikäinen nyt kehittyy hurjasti joka tapauksessa. Mutta kyllähän jokainen tutkimus osoittaa, että tylsyys on lapsille hyväksi ja liika ohjelmointi tappaa luovuuden. Riippuu ihan hirveän paljon kodista ja ehkä myös lapsen persoonasta ja myös siitä päiväkotiryhmästä, onko päiväkoti vai kotihoito parempi vaihtoehto, siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Melko varmaa on kuitenkin se, että jos vanhempi tekee töitä niin parempi lapsen on olla päiväkodissa kuin kaiket päivät kotona tietokonetta tuijottavan vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi järjestettyä varhaiskasvatusta nimenomaan päiväkodin piirissä sitten hehkutetaan asiantuntijoiden ja median osalta niin paljon? Jos totuus useimpien lasten kohdalla onkin jotain muuta? Onko tarkoitus vaan rauhoittaa vanhempien omaatuntoa?
Ongelma on siinä, että varhaiskasvatuksesta tehdään liian isoa ja suurta. Ne alan ihmiset haluavat luonnollisesti kehittyä ja kehittää. Ei kukaan halua olla vain tarhantäti joka hoitaa perusasiat, vaan halutaan suunnitella suuria ja tehdä hyvää varhaiskasvatusta. Ihan että oma ura ja oma ala kehittyvät.
Joskus vain menee lapsi pesuveden mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi järjestettyä varhaiskasvatusta nimenomaan päiväkodin piirissä sitten hehkutetaan asiantuntijoiden ja median osalta niin paljon? Jos totuus useimpien lasten kohdalla onkin jotain muuta? Onko tarkoitus vaan rauhoittaa vanhempien omaatuntoa?
Ongelma on siinä, että varhaiskasvatuksesta tehdään liian isoa ja suurta. Ne alan ihmiset haluavat luonnollisesti kehittyä ja kehittää. Ei kukaan halua olla vain tarhantäti joka hoitaa perusasiat, vaan halutaan suunnitella suuria ja tehdä hyvää varhaiskasvatusta. Ihan että oma ura ja oma ala kehittyvät.
Joskus vain menee lapsi pesuveden mukana.
Tässä on ihan sama juttu kuin peruskoulussakin. Silläkin alalla on omat visionäärinsä ja suunnittelijansa ja virkamiehensä, ja heidän työnsä perustuu siihen, että keksitään aina uutta. Miksi he olisivat missään palkattuina, jos mentäisiin kuten ennenkin? Eri asia vaan on, palvelevatko nämä avoimet oppimisympäristöt ja ilmiöoppimiset lapsia. Sitä ei varmaan ole tutkittu.
Sanoisin, että lapsi tarvitsee ja ei tarvitse tylsyyttä. Monissa perheissä ongelma on tosi hektinen elämänmeno, mikä ei edesauta luovuuden ja oman ajattelun kehittymistä saati sitten keskittymiskykyä. Toisaalla ovat ne perheet, joissa lapsen virike on olla kotona vanhemman kanssa, joka on ehkä niin ongelmainen, ettei kykene viemään lasta edes kerhoon, ei ehkä puistoonkaan. Siinä sitten katsotaan kun äiti somettaa ja kippaa välillä makkaraperunat ruoaksi. Näille lapsille virikkeet olisivat kullanarvoisia.
Olen itse aika rauhallisen elämäntavan kannattaja ja kotihoidetut lapseni ovat pärjänneet sitten koulussa hyvin. Kuitenkin olen alkanut ihmetellä myös sitä demonisointia, joka kohdistuu esim. lasten harrastuksiin. Kouluikäisellä voi hyvinkin olla jo kunnianhimoa ja halua kehittyä jossain jutussa taitavammaksi ja on surullista ajatella, että tätä sitten paheksutaan. Monelle suomalaiselle ainoa turvallinen paikka on koti (jos sekään) ja maailma on lähtökohtaisesti jotenkin paha. On ikävää, jos lapselle syötetään tällainen ajattelumalli, että toiset ihmiset ovat lähinnä vitsaus ja on ylintä onnea maata kotona sohvalla. (Elin itse tämäntapaisen lapsuuden.)
Tän takia musta on älytöntä, jos päiväkoti-ikäsellä lapsella on paljon harrastuksia. Mun mielestä max 1, jos sitäkään. Päiväkoti on tosi hektistä, lapsi tarvitsee aikaa palautua. Alakoulussa 1-2lk 1-2 päivänä harrastusta, muuten lepoa. Tähänkin vaikuttaa se, että onko iltapäiväkerhossa.
Ehkä hieman aiheesta ohi, mutta lasten kanssa kauan työskennelleenä huomaan, että viimeisen 10 vuoden aikana lapsien mielikuvitus on huonontunut todella paljon. Se tuntuu johtuvan siitä, että ei tarvitse koskaan itse keksiä leikkejä/tapoja viihdyttää itseään. Aina on jokin laite käytettävissä, joten ei olla totuttu tylsyyteen. Harva osaa enää keksiä itse tekemistä tai kirjoittaa tarinoita tai piirtää kuvia jne.
Ihan tavallinen lapsi, jolla on tavalliset sosiaaliset taidot, ei tarvitse päiväkotia yhtikäs mihinkään.