Tarvitseeko lapsi sittenkin rauhaa ja "tylsyyttä" kehittyäkseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli mahdollisuus laittaa lapsi kaksivuotiaana päivähoitoon 9-13. Näin hän oli muutaman tunnin päivässä hoidossa ja minä sain vapaa-aikaa. Mielestäni tämä on paras ratkaisu lapselle: Lapsi saa olla muiden lasten kanssa ryhmässä, mutta myös runsaasti vapaata aikaa.

Nelivuotisena lapsi alkoi haluta olla pidempään päiväkodissa, joten hoitoaikaa pidennettiin.

Ja sinä sait lisää vapaa-aikaa. Ihanaa.

vein ainoan lapsen päiväkotiin n 3,5 v. Käytiin kyllä kerhossa .

Vietyäni lapsen päivätarhaan niin rojahdin sänkyyn. Oli paljon myös vapaapäiviä jolloin mentiin johonkin mihin milloinkin.

Olin siihen aikaan työtön. Vähän luuseri. Oon työtä sen jälkeen tehnyt.

"teemme yhdessä luontoretkiä, luemme kirjoja, piirrämme, askartelemme, jne. Uimassa käytiin joka päivä ---meillä on ollut paljon kiireetöntä aikaa lapsen kanssa. Asioihin on voinut paneutua ihan eri tavalla, kun ei ole kiire lähteä iltaisin harrastuksiin eikä ole niin kiire nukkumaan"

Eihän tämä yhtään kuulosta siltä, että ap:n lapsella on ollut tylsää. Kovasti on tehty kaikenlaista. 

Verratkaa sitten lapseen, jonka vanhemmat eivät jaksa tehdä mitään. Verratkaa lapseen, jolla oikeasti on tylsää.

Ap:n ja lapsensa tilanne on hyvä. Surullinen fakta kuitenkin on, että osa lapsista eivät kehittyisi juuri ollenkaan, jos eivät pääse kotinsa "rauhasta ja tylsyydestä" pois. 

Hoidin esikoista 5-vuotiaaksi kotona. Päiväkodissa kehuivat lapsen rikasta mielikuvitusta. Hän on siis todella taitava keksimään tarinoita ja satuja. Kaverina hän on myös suosittu, koska hänellä on hauskimmat ja mielikuvitusrikkaimmat leikit. Tyttö on paininut pikkuveljensä kanssa pienestä pitäen, joten leikkeihin mahtuvat mukaan niin tytöt kuin pojatkin. Lisäksi hän on perinyt isältään hyvät näyttelijän lahjat. Lapsi on rohkea esiintyjä. Päiväkodissa hän viihdytti toisia lapsia nukketeatteriesityksillään ja saduillaan. Väitänkin, että suurimmalle osalle lapsista kotihoito olisi paras hoitomuoto. Vaatii toki, että vanhemmat ovat positiivisia, kannustavia ja kuuntelevat lasta. Mutta eikö suurin osa vanhemmista tällaisia olekin? Kyllä vanhempi rakastaa lastaan enemmän kuin kukaan vieras. Vieras hoitaa vain työnsä, vanhemmalle lapsi on tärkeintä koko maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Hoidin esikoista 5-vuotiaaksi kotona. Päiväkodissa kehuivat lapsen rikasta mielikuvitusta. Hän on siis todella taitava keksimään tarinoita ja satuja. Kaverina hän on myös suosittu, koska hänellä on hauskimmat ja mielikuvitusrikkaimmat leikit. Tyttö on paininut pikkuveljensä kanssa pienestä pitäen, joten leikkeihin mahtuvat mukaan niin tytöt kuin pojatkin. Lisäksi hän on perinyt isältään hyvät näyttelijän lahjat. Lapsi on rohkea esiintyjä. Päiväkodissa hän viihdytti toisia lapsia nukketeatteriesityksillään ja saduillaan.

Kuulostaa lähinnä siltä, että lapsesi varastaa ajan kaikilta muilta. Oletko ihan varma, että ihan jokainen innostuu hänen sooloilustaan?

Mutta jos nyt kuvitellaankin, että kaikki ovat häneen ihastuneita, mitä luulet tapahtuvan, jos jokainen lapsi olisi samanlainen? Riittäisikö päiväkodeissa aika siihen, että jokainen lapsi pitää nukketeatteriesityksiä?

Eli kun sinä kehut omaa lastasi näistä teoista, niin tajuatko, että se vaatii muiden lasten "tyhmyyttä"? Muutenhan omallesi ei jäisi aikaa olla yhtä täydellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?

Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.

T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen"

Siis kehittyykö lapsi kotona vai pk:ssa missä aikuisen huomiosta taistelee 20 mukkeloa?

Askartelut tehdään liukuhihna-tyylillä, että kaikki ehtii .

Toisaalta pk on erinomainen paikka lapsille joiden vanhemmat ei jaksa/ viitsi /tai osaa olla lastensa kanssa . Mieluummin rentoutuvat esim netissä/ älypuhelinta näpräillen.

Oppivat myös siihen, että mitä tahansa teetkin, niin tuloksia tullaan vertaamaan toisten vastaaviin tuloksiin. Toisille se varmaan sopii, mutta on myös niitä, joille "kaapin paikka" näytetään jotässä vaiheessa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin esikoista 5-vuotiaaksi kotona. Päiväkodissa kehuivat lapsen rikasta mielikuvitusta. Hän on siis todella taitava keksimään tarinoita ja satuja. Kaverina hän on myös suosittu, koska hänellä on hauskimmat ja mielikuvitusrikkaimmat leikit. Tyttö on paininut pikkuveljensä kanssa pienestä pitäen, joten leikkeihin mahtuvat mukaan niin tytöt kuin pojatkin. Lisäksi hän on perinyt isältään hyvät näyttelijän lahjat. Lapsi on rohkea esiintyjä. Päiväkodissa hän viihdytti toisia lapsia nukketeatteriesityksillään ja saduillaan.

Kuulostaa lähinnä siltä, että lapsesi varastaa ajan kaikilta muilta. Oletko ihan varma, että ihan jokainen innostuu hänen sooloilustaan?

Mutta jos nyt kuvitellaankin, että kaikki ovat häneen ihastuneita, mitä luulet tapahtuvan, jos jokainen lapsi olisi samanlainen? Riittäisikö päiväkodeissa aika siihen, että jokainen lapsi pitää nukketeatteriesityksiä?

Eli kun sinä kehut omaa lastasi näistä teoista, niin tajuatko, että se vaatii muiden lasten "tyhmyyttä"? Muutenhan omallesi ei jäisi aikaa olla yhtä täydellinen. 

Hoitajat pitivät esityksistä, koska lapset viihtyivät niissä ja pitivät niiden katselusta. Tyttö teki näitä esityksiä siis ystäviensä kanssa, ei yksin. Hän innosti toisia lapsia mukaan. Mutta olet varmasti päättänyt etukäteen, että lapseni ei huomioi muita, joten turha varmaan kommentoida enempää. Eli minun pitäisi suomalaiseen tyyliin vaatimattomasti vain olla hiljaa eikä ainakaan vahingossakaan kehua lastani mistään. Selvä homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin esikoista 5-vuotiaaksi kotona. Päiväkodissa kehuivat lapsen rikasta mielikuvitusta. Hän on siis todella taitava keksimään tarinoita ja satuja. Kaverina hän on myös suosittu, koska hänellä on hauskimmat ja mielikuvitusrikkaimmat leikit. Tyttö on paininut pikkuveljensä kanssa pienestä pitäen, joten leikkeihin mahtuvat mukaan niin tytöt kuin pojatkin. Lisäksi hän on perinyt isältään hyvät näyttelijän lahjat. Lapsi on rohkea esiintyjä. Päiväkodissa hän viihdytti toisia lapsia nukketeatteriesityksillään ja saduillaan.

Kuulostaa lähinnä siltä, että lapsesi varastaa ajan kaikilta muilta. Oletko ihan varma, että ihan jokainen innostuu hänen sooloilustaan?

Mutta jos nyt kuvitellaankin, että kaikki ovat häneen ihastuneita, mitä luulet tapahtuvan, jos jokainen lapsi olisi samanlainen? Riittäisikö päiväkodeissa aika siihen, että jokainen lapsi pitää nukketeatteriesityksiä?

Eli kun sinä kehut omaa lastasi näistä teoista, niin tajuatko, että se vaatii muiden lasten "tyhmyyttä"? Muutenhan omallesi ei jäisi aikaa olla yhtä täydellinen. 

Sun kannattaa viedä lapsesi päiväkotiin hoidettavaksi, koska olet noin negatiivinen tyyppi. Ei lapsen kehu ole toisilta pois. Toista lasta voi kehua jostain muusta asiasta. Kaikissa lapsissa on hyviä puolia.

Oman lapseni pk-ura on jo takanapäin, mutta itselleni pisti silmään hakutilanteissa se, miten rumasti aikuiset puhuivat lapsille. Pihalla saadettiin huutaa pienistäkin jutuista, uhkailla jollain, sisällä taas vastattiin ilkeästi jne. Omani ei ollut niiden joukossa, jotka joutuivat tämmöisen käytöksen kohteeksi usein, mutta kuitenkin. Eräs harjoittelija, miespuolinen, jäi mieleen koska vaikka lapseni tykkäsi hänestä kovasti, tätä miestä rasitti lapseni tapa hakeutua hänen seuraansa. Huomautin hänelle kerran iloisesti, että "meidän x tykkää susta kovasti", kun lapseni istuutui samalla miehen viereen värittämään kuvaa, ja mies tokaisi kireästi "joo, sais tykätä vähän vähemmänkin..". Ja lapsi istui siis siinä vieressä! 

Ymmärrän että alalla on kiire jne. mutta en silti hyväksy tuollaista kielenkäyttöä tai lapsille huutamista. 

Vierailija kirjoitti:

Hoidin esikoista 5-vuotiaaksi kotona. Päiväkodissa kehuivat lapsen rikasta mielikuvitusta. Hän on siis todella taitava keksimään tarinoita ja satuja. Kaverina hän on myös suosittu, koska hänellä on hauskimmat ja mielikuvitusrikkaimmat leikit. Tyttö on paininut pikkuveljensä kanssa pienestä pitäen, joten leikkeihin mahtuvat mukaan niin tytöt kuin pojatkin. Lisäksi hän on perinyt isältään hyvät näyttelijän lahjat. Lapsi on rohkea esiintyjä. Päiväkodissa hän viihdytti toisia lapsia nukketeatteriesityksillään ja saduillaan. Väitänkin, että suurimmalle osalle lapsista kotihoito olisi paras hoitomuoto. Vaatii toki, että vanhemmat ovat positiivisia, kannustavia ja kuuntelevat lasta. Mutta eikö suurin osa vanhemmista tällaisia olekin? Kyllä vanhempi rakastaa lastaan enemmän kuin kukaan vieras. Vieras hoitaa vain työnsä, vanhemmalle lapsi on tärkeintä koko maailmassa.

Minusta kuulostaa siltä että lapsi on vaan temperamentiltaan vahvasti ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen. Jos taas perustemperamentti on hitaastilämpiävä niin ei lapsesi kaltaiseksi pysty noin vaan kasvattamaan, oli sitten kotona tai päivähoidossa

Se että lapsi on tylsistynyt kehittää lapsen sisäistä maailmaa ja mielikuvitusta, se tekee lapsesta luovemman.

Varhaiskasvatus taas parantaa lapsen sosiaalisia taitoja, joka taas helpottaa lapsen sopeutumista sosialisiin tilanteisiin aikuisena ja opettaa jakamaan asioita muiden kanssa.

Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita, molemmat ovat aikuisuudessa tärkeitä kykyjä.

Vierailija kirjoitti:

No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?

Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.

T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen

Meillä erityislapsi (kielellinen erityisvaikeus) haluttiin kuntoutuksen nimissä päiväkotiin. No siinähän kävikin niin, että kehitystä ei oikein tapahtunut paitsi siinä vaiheessa, kun tuli kesäloma ja lapsi oli kotona omassa rauhassa perheen kanssa ilman kiirettä ja suorittamista. Kehitys vauhdittui ihan hurjasti kesän aikana ja lapsi nukkuikin paremmin ja oli selvästi hyvinvoivampi. Eli joskus se suurin hyöty erityislapsellekin saattaisi toteutua kotona...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman päiväkotia jää todennäköisimmin ilman kavereita, koska myöhemmin kaikki muut ovat "tunteneet päiväkodista asti", eivätkä osaa tai halua tutustua enää keneenkään.

Näin ei todellakaan ole vielä alakoulun alkupuolella. Pienet koululaiset ovat hyvin valmiita tutustumaan uusiin kavereihin. Itse sain kaksi kertaa onnistuneesti uudet kaverit: ekaluokan alussa, kun menin kouluun suoraan kotihoidosta (tällöin ei ollut pakollista eskaria), ja vielä toiseen kertaan kolmosluokan alussa, kun perheeni muutti toiseen kaupunkiin. Toka kerta kyllä etukäteen jännitti, muttei siinäkään ollut mitään ongelmaa.

Sen voin kuvitella, että jostain 5-6 luokasta lähtien uutena tuleminen voi olla vaikeaa.

Sitten taas yläasteen alussa ja lukiossa tai amiksessa porukat vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin esikoista 5-vuotiaaksi kotona. Päiväkodissa kehuivat lapsen rikasta mielikuvitusta. Hän on siis todella taitava keksimään tarinoita ja satuja. Kaverina hän on myös suosittu, koska hänellä on hauskimmat ja mielikuvitusrikkaimmat leikit. Tyttö on paininut pikkuveljensä kanssa pienestä pitäen, joten leikkeihin mahtuvat mukaan niin tytöt kuin pojatkin. Lisäksi hän on perinyt isältään hyvät näyttelijän lahjat. Lapsi on rohkea esiintyjä. Päiväkodissa hän viihdytti toisia lapsia nukketeatteriesityksillään ja saduillaan.

Kuulostaa lähinnä siltä, että lapsesi varastaa ajan kaikilta muilta. Oletko ihan varma, että ihan jokainen innostuu hänen sooloilustaan?

Mutta jos nyt kuvitellaankin, että kaikki ovat häneen ihastuneita, mitä luulet tapahtuvan, jos jokainen lapsi olisi samanlainen? Riittäisikö päiväkodeissa aika siihen, että jokainen lapsi pitää nukketeatteriesityksiä?

Eli kun sinä kehut omaa lastasi näistä teoista, niin tajuatko, että se vaatii muiden lasten "tyhmyyttä"? Muutenhan omallesi ei jäisi aikaa olla yhtä täydellinen. 

---

Tämä äiti ei kyllä sanallakaan vihjannut että muut lapset olisivat tyhmiä tai tossukoita. Tuskin se hänenkään tyttärensä siellä yksinään tähtenä loisti. Yksi on hyvä jossain, toinen toisessa jutussa. Äiti nyt vain kertoi omasta tyttärestään.

On. Päiväkodissa lapsi on osa massaa, valitettavasti. En syytä päiväkodin työntekijöitä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on tylsistynyt kehittää lapsen sisäistä maailmaa ja mielikuvitusta, se tekee lapsesta luovemman.

Varhaiskasvatus taas parantaa lapsen sosiaalisia taitoja, joka taas helpottaa lapsen sopeutumista sosialisiin tilanteisiin aikuisena ja opettaa jakamaan asioita muiden kanssa.

Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita, molemmat ovat aikuisuudessa tärkeitä kykyjä.

Sosiaalisten taitojen kehittämiseen ei tarvita päiväkotia.

Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin jo vuoden ikäisenä. Päiväkodin vastapainoksi olimme iltaisin ja viikonloppuisin vain kiireettömästi kotona ja lapset saivat touhuta rauhassa mitä halusivat. Lapsilla ei ollut säännölliä harrastuksia, koska päiväkodissa oli riittävästi aktiviteetteja. Itse uskoin ja uskon vieläkin ettei lapsi tarvitse päiväkodin lisäksi mitään muuta ulkopuolisten toimesta ohjattua ja aikataulutettua aktiiviteettia ellei lapsi ole poikkeuksellisen aktiivinen. Ja todellakin luontaisesti aktiivinen eikä vain stressaantuneen aktiivinen. Uskon että monella lapsella levottomuus ja muut ongelmat johtuvat siitä että heillä on liikaa aktiviteettia ja liian vähän rauhallista aikaa touhuta itsekseen. Lapsen aivot tarvitsevat myös  lepoa ja rauhaa kehittyäkseen.

Tarvitsee. Kehittyäkseen hermostollisesti nimenomaan itsekseen, ei somea kopioivaksi robotiksi.  Tietenkin oikeaa sosiaalista kanssakäymistä myös  kohtuullisesti. 

Minä olen huomannut, että päiväkoti riittää omille lapsilleni virikkeeksi, harrastuksille ei oikein ole aika eikä energiaa kenelläkään meistä. Iltaisin lapset mielellään leikkii omiaan, piirtää, askartelee, ulkoilee omalla pihalla tai lähtee mukaan ulkoiluttamaan koiraa. Ehkä yhtenä iltana viikossa voidaan käydä jossain, 6-vuotiaalla on yksi harrastus ja 3-vuotiaalla ei yhtään. Aiemmin esikoisen kaveri tuli monena iltana kysymään leikkiseuraksi ja lapsi ei oikein olisi jaksanut lähteä, nyt muutettiin hieman kauemmas ja harvoin tuo iltaisin olisi kaveria vailla. Viikonloppuisin kyllä ja viikonloppuna lapset kaipaa kyllä taas jo muutakin kuin vain sitä vapaata leikkiä ja perus ulkoilua, muuten menee tappeluksi ja hillumiseksi.

Mutta ei minulle ole kyllä mikään uusi asia se, että tylsyys lisää luovuutta. Niin minulle sanottiin jo omassa lapsuudessa, ja niin olen monta kertaa sanonut omille lapsilleni. Mutta taas silloin, kun lapset olivat kotihoidossa kuopuksen ollessa vauva, tuntui että ohjelmaa pitää järjestää koko ajan ja lähes päivittäin käytiin jossain. Silloin 3v esikoinen ei vaan viihtynyt pelkästään kotona. Joten sanoisin, että paras yhdistelmä 3v eteenpäin ikäiselle on muutama tunti jotain järjestettyä päivittäin, joko vanhempien toimesta tai päiväkodissa, ja lisäksi sitten sitä tylsyyttä ja "vapaata leikkiä". Lapsesta riippuu tarvitseeko sitä ohjelmaa olla 10 tuntia vai 2 tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mietitäänpäs. Yksi aikuinen keskittää huomionsa yhteen lapseen vs yksi aikuinen jakaa huomionsa 7-8 lapsen kesken. Kummassa tulisi parempia tuloksia?

Varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea jollain elämän osa-alueella eikä vanhemmat syystä tai toisesta pysty sitä antamaan. Kaikkien muiden olisi parempi olla kotona 4-5 -vuotiaaksi. Ryhmätyötaidot koulua varteen oppii fiksu ja tasapainoinen lapsi nopeasti.

T. Varhaiskasvatuksen ammattilainen

Meillä erityislapsi (kielellinen erityisvaikeus) haluttiin kuntoutuksen nimissä päiväkotiin. No siinähän kävikin niin, että kehitystä ei oikein tapahtunut paitsi siinä vaiheessa, kun tuli kesäloma ja lapsi oli kotona omassa rauhassa perheen kanssa ilman kiirettä ja suorittamista. Kehitys vauhdittui ihan hurjasti kesän aikana ja lapsi nukkuikin paremmin ja oli selvästi hyvinvoivampi. Eli joskus se suurin hyöty erityislapsellekin saattaisi toteutua kotona...

Varmaan lapselle on tärkeää tulla kuulluksi, nähdyksi, rauhassa ja siten uskaltaa olla itsensä ja oppia siinä enemmän

Ja sitten ihmetellään, että miksi lapset eivät teiniksi kasvettuaan halua olla kotona vanhempien kanssa vaan ovat koko ajan menossa jossain muualla. Eihän lasten ja vanhempien välit voi olla läheiset, jos vanhemmat eivät ole lasten kanssa ihan syntymästä lähtien.

Itse olen ollut lapsena paljon kotona, mutta myös päiväkodissa. Päiväkodin arki on todella kiireistä, joka on paljon ympäristöä tarkkailevalle lapselle väsyttävää. Parhaimmat muistot lapsuudestani ovat ajalta, jolloin olin äitini kanssa kotona. Pidän kotona ja perheen kanssa olemisesta edelleenkin. En ole myöskään muita ikäisiäni yhtään huonompi koulussa. Itseasiassa sieltä luokan parhaimmasta päästä.