Kontrolloiva äiti
Onko teillä? Mulla menee hermot mun äitiin :(
Sille ei voi kertoa mitään, tai se ottaa huoleni omikseen. Esimerkiksi jos sanon, että minulla on aika lääkärille ensi viikolla, se vaatii saada tietää tarkalleen minä päivänä ja kellonaikana ja onko lääkäri mies vai nainen jne, ja se kirjoittaa nuo ylös voidakseen muistuttaa asiasta muutaman päivän välein ja antaa neuvoja. Se soittaa ennen sitä kysyäkseen että joko olen menossa ja sen jälkeen, että miten meni.
Tuon takia vastaan yleensä sen uteluihin etten muista. Tai sitten jätän kokonaan kertomatta. Jos erehdyn kertomaan jotain, se soittaa niin pitkään että asia on hoidettu niinkuin hän haluaa. Ja se tuntuu kuvittelevan ihan tosissaan, etten muista hoitaa omia normaaleja asioitani.
Nytkin olen luvannut käydä sen luona kylässä, ja se soittaa parin päivän välein että joko tiiän tarkalleen koska ja millä junalla ja neuvoo ja muistuttaa jatkuvasti niinkuin en muistaisi/osaisi. Sitten se loukkaantuu kun en hoida asioita niinkuin sen mielestä olisi helpointa tai jaksa selittää sille kaikkia yksityiskohtia.
Olen koittanut puhua sen kanssa tästä, ja hetkeksi se lopettikin mutta nyt jatkaa taas :(
Kommentit (7)
Ihmekös tuo, jos niin usein sanot, ettet muista :D
Otahan taas puheeksi, ehkä taas rauhoittuu.
Minun isosiskoni. Paitsi että hän mm käytti lapsiani lääkärissä ja esidiagnostisoi... Ja kun emme uskoneet, teki 30 ls-ilmoitusta saadakseen käsityksensä läpi.
Joo, olen miettinyt että uskooko se tuota etten muista, sillä sanon sen aika välinpitämättömästi ja äiti vähän loukkaantuu siitä, joten ehkä se tajuaa etten jaksa selittää...
Se on sairaanhoitaja ja katsonu mun potilastietoja luvatta! Jos se tekisi tuon uudelleen, loukkaantuisin todella.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:46"]
Se on sairaanhoitaja ja katsonu mun potilastietoja luvatta! Jos se tekisi tuon uudelleen, loukkaantuisin todella.
ap
[/quote]
Mä sanoisin äidille, että tuo on laitonta ja jos sulla vielä on epäilys että näin tapahtuu niin narauttaisit hänet.
Vaikeeta se on, mutta ei siihen auta muu kuin että sanot suoraan. Kirjoitat vaikka. Sanot, että jos äiti haluaa että ootte vielä tulevaisuudessa väleissä, niin lopettaa tuon. Jos oot täysi-ikäinen niin et todellakaan ole tilivelvollinen äidillesi.
Mulla on tällainen anoppi. Mitään ei voi kertoa ilman, että kokee tehneensä jossain yksityiskohdassa VÄÄRIN. Esimerkiksi kerroin tehneeni jotain ruokaa perheelleni. Tätä kuvittelin neutraaliksi aiheeksi, josta naisten kesken voidaan keskustella luontevasti. Mutta kun ei. Käytin jotain väärää valmistusaineita (esim tyyliin erilaiset kermat, joita voi ruuanvalmistuksessa käyttää; valitsen aina sen väärän merkin, jota kauhistellaan).
Tai jos lähetän kuvan lapsestani, anoppi zoomaa sitä tyyliin onko riittävästi vaatetta/sukat jalassa/mitä materiaalia tuo on, onkohan hyvä lapselle.
Miten tällaisesta pääsee eroon? Jonkin verran auttaa se, että puhuu vain esim säästä tai ottaa yhteyttä harvemmin.
Mun äiti on vielä astetta pahempi. Koettaa esim. soittaa lääkäriin mun ajan jälkeen ja udella sieltä mun asioita (ikää mulla reilu 30 nyt), en oo tosin enää vuosiin kertonut hälle mitään asioitani, tuo lääkäriepisodi tapahtui kun olin reilu 20v.