Itsensä viiltely?! Miksi teinit tekee sitä?

Katsoin dokumentin itsensä satuttamisesta joskus ja siinä oli monia erilaisia tarinoita ja syitä.

Jotkut viiltelivät koska mikään ei henkisesti tai fyysisesti tuntunut miltään, esim. erästä tyttöä oli seksuaalisesti hyväksikäytetty 5-vuotiaana ja hänellä oli sen johdosta tullut ihan jokin kemiallinen muutos aivoissa että hän ei pysty tuntemaan oikein mitään, ja hän koki että näin hän pystyy hetken tuntemaan jotain. Ei tarvitse varmaan olla mitään näin vakavaa aina taustalla, että tavallaan olon tasaisuuden takia viiltelisi.

Toiset taas sanoivat että on henkisesti niin paha olla että fyysisellä kivulla henkinen kipu hetkeksi lakkaa.

Jos muistan oikein oli joitakin joilla on kroonisentyyppisiä fyysisiä kipuja ja viiltelemällä muut kivut saa hiljenemään kun kipu joka lähtee yhdestä paikasta on hetken se ainut singnaali jota mieli kuuntelee.

Itse en ole viillellyt mutta olen muuten satuttanut itseäni. Olen aina ollut sellainen että esim hermostuessani saatan lyödä tai potkaista jotain kovaa mistä aiheutuu kipua itselleni, tai itkun noustessa painaa kynsiä ihoon. Se on siis ollu muutenkin tapa kontrolloida tunteita. Yläkoulussa jäin yhdessä vaiheessa todella yksin, tunsin ettei ole ketään joka ymmärtää ja kun rippikoulunaloitusmessussa minulle ei penkkirivillisestä kouluni tyttöjä moikannut kukaan mutta myöhemmin tulleelle kaikki sanoivat iloisesti moi ja tekivät penkille tilaa (jota eivät siis minulle tehneet) tuli minulle niin paha olo että raavin pientä aluetta ranteessani ja raavin sen verille. Sen jälkeen tuli jotenkin rauhallinen olo, enkä alkanut itkeä.

Yksi tuttu oli tehnyt samoin tosin paljon suuremman joskus ja ajattelin että sillä olin joskus vannonut etten ikinä viiltele niin kokeilen sitten tätä.

Siitä lähtien siitä tuli sellainen taianomainen pahanolonpoistaja. Raapaumat laajenivat ja yksi käsivarressa niin paha että se alkoi mätiä ja jätti selkeän arven. Kun sitä ihmiset kauhistelivat sanoin että se on hyttysenpurema jota olen vain raapinut (hyttysenpuremat raavin usein tosi pahaksi, mutten nyt ihan niin pahaksi). Muistakin jäänyt arpia mutta ei niitä enää huomaa.

Nyt opiskellessa on tullut välillä niin paska olo että on tehnyt mieli satuttaa itseä. Siis siitä että tuntuu ettei tee tarpeeksi tai onnistuu huonosti. Raapiminen muuttui itsensä lyömiseksi ja puremiseksi. Siitä jäi joskus aika isoja selkeitä mustelmia useimmiten käsivarsiin kun ne nyt tuossa on sopivasti lyötävänä ja purtavana. Niitä
Piti sitten meikeillä peittää tai keksiä jotain tekosyitä kysyville (mm. omalle äidille). Nyt se vaihe mennyt taas ohi.

Sama satutushimo voi tulla suuttumuksesta toiseen ihmiseenkin, mutta lähinnä tyytymättömyydestä itseensä. Olen herkkä itkemään joten olen myös usein käyttänyt itsensä satuttamista sen estämisenä: suuttumuksessa ja pettymyksessäkin kyyneleet tulisivat sitten satuttamisen sijasta. Se on tavallaan koukuttavaa, siitä tulee se normi tunteidenkäsittelymalli.

Uskon myös että jotkut käyttävät sitä huomion hakemiseen, mutta kyllä sekin usein pahaan oloon liittyy joten aina pitää selvittää ja yrittää auttaa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 06:26"]Lihavat vois viillellä enempi ni sais vuoltua ylimääräisen läski kerroksen pois.
[/quote]

Oon toteuttanu! Repikää siitä!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:53"]

Olen myös miettinyt samaa! Miksi ylipäätänsä ihmiset voivat henkisesti niin huonosti? Mikä on pielessä?

[/quote]

Jos heillä on vaan liian hyvin asiat? Vai muistaako kukaan koskaan kuulleensa, että joku olisi viillellyt sota-aikana tai vähän sen jälkeenkään? Ei, kyllä se on tämän 'hyvinvointiyhteiskunnan' ilmiö. Sitä paitsi viiltelijöillä vaikuttaa olevan asiat päällisin puolin paljon paremmassa kunnossa kuin jollakin ns. huono-osaisemmalla. En tiedä, onko näin kun oma otos viiltelijöistä on hyvin vähäinen, lähes olematon.

Entisaikaan oli kuppaus, korvasiko se viiltelyä? Olipahan ainakin verenvuotoa, jos se saa aikaan jonkinlaista endorfiinituotantoa.

Kuinkahan siinä käy, kun nämä viiltelijäteinit ovat vanhainkoti-iässä? Siellä sitä ahdistusta vasta onkin.

Itse yritin viillellä nuorena purkaakseni ahdistusta jotenkin, mutta ne viillot oli aina jälkeenpäin niin käsittämättömän kipeät päivätolkulla etten pystynyt jatkamaan. Sitä ihmettelen vieläkin eikö muilla ole tuota jälkikipua, vai onko osa ihmisistä herkempiä sille? Piti sitten keksiä muita itsensä turrutuskeinoja. Onneksi nueajat ovat jo kaukaista menneisyyttä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:33"]Viiltely on myös joskus joku "coolius" juttu. On coolia, jos joku tekee itselleen viiltoja, ja aiheuttaa itselleen sillä tavalla mielihyvää. Yäks sanon minä.

[/quote] et sinäkään tiedä mistään mitään.

[/quote]

Ja sinä sitten tiedät? Ainakin mun lähipiirissä asiat menee just näin. Aina on niitä, jotka ei tiedä miten purkaa ahdistusta, mutta myös ns. cooliuden vuoksi viiltelijöitä. Älkää olko noin sinisilmäisiä ja luottako median luomaan kuvaan masentuneista!

[/quote] itsekö viiltelet ollaksesi cool? Vai väitätkö tietäväsi mitä muut ajattelee ja miksi toimivat tietyllä tavalla?

[/quote]

Olen keskustellut asiasta viiltelevien ihmisten kanssa enkä tee typeriä päätelmiä niin kuin useimmat täällä. Itse en ikinä viillellyt, purin pahan olon eri tavoin.

[/quote] ja oletuksesi on että kertoisivat sinulle rehellisesti pahasta olostaan?

[/quote]

Totta kai? Masennuksesta selvittyään olemme keskustelleet luottamuksellisesti asiasta, onko se niin ihmeellistä?

Jos joku tuttusi kertoo sinulle, että sinun lapsellasi on viiltoja, mitä teet?

Uskotko viestin tuojaa vai haukutko pystyyn?

Miten sitten kohtaat sen oman lapsesi?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 17:35"]

Jos joku tuttusi kertoo sinulle, että sinun lapsellasi on viiltoja, mitä teet?

Uskotko viestin tuojaa vai haukutko pystyyn?

Miten sitten kohtaat sen oman lapsesi?

[/quote]

Saattaisin varmaan järkyttyä ja olla puhumatta siitä ulkopuolisille. Ainakaan en lähtisi purkamaan elämääni yhtään kenellekään, jolle lapsen kuulumiset eivät kuulu. Olisi lähinnä ammattilaisten ja perheen keskeistä. Torjuntakin saattaisi olla reaktio jollekin, sehän on yksi kriisin vaiheista.

Koska niillä on, yhyyh, niin vaikeaa.

"Mikä voi olla niin huonosti" ette te tavalliset tallaajat ymmärrä

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:53"]Olen myös miettinyt samaa! Miksi ylipäätänsä ihmiset voivat henkisesti niin huonosti? Mikä on pielessä?
[/quote] maailma

huono olo ja haluavat huomiota. Jos oikeasti haluaisi tappaa itsensä tulisi suonet avata pitkittäissuunnassa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:06"]huono olo ja haluavat huomiota. Jos oikeasti haluaisi tappaa itsensä tulisi suonet avata pitkittäissuunnassa.
[/quote] niin no jotku "treenailee" sitä varten. Jotkut ihan vaan rankaisee itseään. Kaikki eivät viiltele näkyville paikoille.

Viiltely saattaa mennä ohi jos kyseinen henkilö onnistuu kiinnittämään huomionsa muualle, purkamaan tunteitaan johonkin muuhun ja hankkimaan jotain mukavaa tekemistä. Mutta viiltely saattaa ikävä kyllä jatkua aina aikuisuuteen asti :(