Itsensä viiltely?! Miksi teinit tekee sitä?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:33"]Viiltely on myös joskus joku "coolius" juttu. On coolia, jos joku tekee itselleen viiltoja, ja aiheuttaa itselleen sillä tavalla mielihyvää. Yäks sanon minä.

[/quote] et sinäkään tiedä mistään mitään.

[/quote]

Ja sinä sitten tiedät? Ainakin mun lähipiirissä asiat menee just näin. Aina on niitä, jotka ei tiedä miten purkaa ahdistusta, mutta myös ns. cooliuden vuoksi viiltelijöitä. Älkää olko noin sinisilmäisiä ja luottako median luomaan kuvaan masentuneista!

Tai ehkä ne ei vaan välitä kuka näkee. Turhaa piilotetllakaan, kun ei ketään kiinnostaa. Ja sitten katsotaan kuin halpaa makkaraa, ja vahvistetaan se mielikuva että viiltelevä on arvoton.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:33"]Viiltely on myös joskus joku "coolius" juttu. On coolia, jos joku tekee itselleen viiltoja, ja aiheuttaa itselleen sillä tavalla mielihyvää. Yäks sanon minä.

[/quote] et sinäkään tiedä mistään mitään.

[/quote]

Ja sinä sitten tiedät? Ainakin mun lähipiirissä asiat menee just näin. Aina on niitä, jotka ei tiedä miten purkaa ahdistusta, mutta myös ns. cooliuden vuoksi viiltelijöitä. Älkää olko noin sinisilmäisiä ja luottako median luomaan kuvaan masentuneista!

[/quote] itsekö viiltelet ollaksesi cool? Vai väitätkö tietäväsi mitä muut ajattelee ja miksi toimivat tietyllä tavalla?

Kerran minun tytär kertoi,  että kaveri viiltelee. Olin (!) tuon tytön äidin ystävä ja kerroin siitä viiltelystä äidille. Sain sellaisen kieltoryöpyn niskaani, etten uskonut todeksi. Samantien loppui kaikenlainen yhteydenotto. No, totuus varmaan kirpaisi ja viestintuoja ammuttiin. Pysyy nyt sitten kulissit pystyssä....

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:33"]Viiltely on myös joskus joku "coolius" juttu. On coolia, jos joku tekee itselleen viiltoja, ja aiheuttaa itselleen sillä tavalla mielihyvää. Yäks sanon minä.

[/quote] et sinäkään tiedä mistään mitään.

[/quote]

Ja sinä sitten tiedät? Ainakin mun lähipiirissä asiat menee just näin. Aina on niitä, jotka ei tiedä miten purkaa ahdistusta, mutta myös ns. cooliuden vuoksi viiltelijöitä. Älkää olko noin sinisilmäisiä ja luottako median luomaan kuvaan masentuneista!

[/quote] itsekö viiltelet ollaksesi cool? Vai väitätkö tietäväsi mitä muut ajattelee ja miksi toimivat tietyllä tavalla?

[/quote]

Olen keskustellut asiasta viiltelevien ihmisten kanssa enkä tee typeriä päätelmiä niin kuin useimmat täällä. Itse en ikinä viillellyt, purin pahan olon eri tavoin.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:33"]Viiltely on myös joskus joku "coolius" juttu. On coolia, jos joku tekee itselleen viiltoja, ja aiheuttaa itselleen sillä tavalla mielihyvää. Yäks sanon minä.

[/quote] et sinäkään tiedä mistään mitään.

[/quote]

Ja sinä sitten tiedät? Ainakin mun lähipiirissä asiat menee just näin. Aina on niitä, jotka ei tiedä miten purkaa ahdistusta, mutta myös ns. cooliuden vuoksi viiltelijöitä. Älkää olko noin sinisilmäisiä ja luottako median luomaan kuvaan masentuneista!

[/quote] itsekö viiltelet ollaksesi cool? Vai väitätkö tietäväsi mitä muut ajattelee ja miksi toimivat tietyllä tavalla?

[/quote]

Olen keskustellut asiasta viiltelevien ihmisten kanssa enkä tee typeriä päätelmiä niin kuin useimmat täällä. Itse en ikinä viillellyt, purin pahan olon eri tavoin.

[/quote] ja oletuksesi on että kertoisivat sinulle rehellisesti pahasta olostaan?

Kaverini viiltelee itseään. En tiedä mitä tehdä.

Tiedän, että tein väärin, kun sanoin, että sun pitäisi lopettaa tuo.

Se kävi kutakuinkin näin (kun hän kertoi) 
Olimme viestitelleet edellisenä iltana ja kaverini sanoi, että sillä on salaisuus, jota ei aijo koskaan keroa kellekkään, koska jos sen vanhemmat saa tietää, niin se on niin kuollut.

Noop, seuraavana päivänä me ensin käveltiin, naurettiin ja puhuttiin niitä näitä (ei oltu nähty kahteen viikkoon) me mentiin sitten puistoon kiikkulautaan (joo tiedän 12 vuotiaat kiikkulaudassa...) mutta kuitenkin, sitten se keskustelu jotenkin ajautui siihen mun kaverin pahaan oloon / salaisuuteen / ''masennukseen''. Mä intin kauan, että ei se voi olla niin paha, ei voi.

Sitten mä sanoin, että lähetä se mulle viestinä, no sitten se lähetti sen mulle ja siinä luki: ''mä viiltelen''

Sitte mää vaan sanoin sille, että MITÄ? viiltelet! (mä en ollu koskaan ees kuullu mistään hitsin viiltelystä!)

No kyselin siltä kaikenlaista siitä viiltelystä ja se vaan sano et sillä on huonot välit sen vanhempien kaa ja että sitä masentaa se että ne muka huutaa sille. 

Mä kysyin että eikö sen vanhemmat huomaa, niin se vaan sano, et ''äiti melkein huomas mut mä vaan sanoin, et koira raapi''

Ja sitten käyttää pitkähihaisia / punttisia vaatteita.

Ja se myöskin sano, että en saa kertoo kellekkään, no mulla oli illalla nukkumaan mennessä niin paha olo siitä, että mun oli ihan pakko keroa äitille.

Se vaan sano, et oli kuullu sellasesta, ja ei ymmärrä miks ihmiset tekee niin jne. ja en mäkään ymmärrä!

Ja se mun kaveri oli kuulemma alottanu sen joskus toukokuussa, ja mun mielestä se on laihtunutkin aika paljon siitä ajasta (esim. maalis-huhtikuusta) olemme siis molemmat 12 vuotiaita ja olemme tunteneet 3-vuotiaasta asti.

En ymmärrä miten kaverini on sortunut tällaseen!

Enkä todellakaan voi kertoo sen porukoille, koska se kaveri ei vois enää luottaa muhun (vaikka se oliskin vaan sen parhaaks)

En tiedä mitä teen!?

Omalla kohdallani, noin 18-vuotiaana, kyse oli näin jälkikäteen pohdittuna jonkinlaisesta masennuksesta. Vaikka ulkoisesti kaikki elämässäni oli hyvin, koin valtavaa tyhjyyden ja lohduttomuuden tunnetta. Itkin usein yksin salaa, ja pahan olon tunne alkoi hiljalleen kasaantua sietämättömäksi ja oirehtia jokapäiväisessä elämässä. Lopulta tilanne ajautui siihen, että olin laatinut suunnitelman mahdollisimman huomaamattomasta ja muiden kannalta harmittomasta itsemurhasta.

Viiltely astui kuvaan melko myöhäisessä vaiheessa, enkä oikein muista mitä kautta kipinä syntyi. Huomasin joka tapauksessa pian, että fyysinen kivun tunne turrutti kaiken henkisen pahan olon, tavallaan nollaten tilanteen. Ehkä asialla on jotain fysiologista perää, mutta kivun tuomasta tunteettomuuden tilasta alkoi melko pian saada jonkinlaista nautintoa, jos sitä nyt niin voi kuvata. Koin asiasta suurta häpeää, mikä ei tietenkään parantanut kokonaistilannetta millään tavalla.

Oma pelastukseni oli se, että rakastuin - ja ennen kaikkea koin myös vastarakkautta. Opin sitä kautta näkemään elämässä jotain elettävän arvoista, ja aikuistumisen myötä opin kanavoimaan ongelmiani terveemmällä tavalla.

Teille, jotka näette läheisenne painiskelevan näiden asioiden kanssa, ei minulla valitettavasti ole mitään kunnollista neuvoa antaa. Koittakaa kuitenkin ymmärtää, että läheisellänne on todennäköisesti niin paha olo, että sen turruttamiseen tekee miltei mitä vain. Itse viiltelyyn puuttuminen tuskin onnistuu, sillä silloin se vain siirtyy näkymättömiin ja asian stigma pahenee. Olkaa tukena, osoittakaa, että arvostatte läheistänne ja olkaa luottamuksen arvoisia. Jos asiasta on jo keskusteltu suoraan, niin tarjotkaa yhteistä ohjautumista psykoterapiaan.

Teini-ikäisille asetetaan niin kovat vaatimukset ympäristö on heitä kohtaan niin julma, että en ihmettele sitä, että jotkut oireilevat.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:53"]Olen myös miettinyt samaa! Miksi ylipäätänsä ihmiset voivat henkisesti niin huonosti? Mikä on pielessä?
[/quote]

Eihän viiltely ole edes vaarallista. Teinit tekee sitä vääräänsuuntaan. Jos joku haluaisi kuolla, pitää viiltää toiseen suuntaan valtimo auki. Kukaan ei sitä tee, koska ei halua kuolla.

Olen viillellyt, ainoastaan mieheni tietää, koska huomasi. Valehtelin ties mitä syitä mistä tulleet (ei ole näkyvällä paikalla), jossain vaiheessa ei uskonut. Lupasin miehelle lopettaa ja kerran tein senkin jälkeen. Olin 18 vuotias sillon ja masentunut. Viiltelin ahdistukseen. Ahdistus on pahin tunne, minkä tiedän. Ei pysty tekemään mitään, ahdistaa ja haluaa sen loppuvan. Viiltely tuo fyysistä kipua ja verenvuoto vapauttaa endorfiinejä eli tuo hyvää oloa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 01:51"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:53"]Olen myös miettinyt samaa! Miksi ylipäätänsä ihmiset voivat henkisesti niin huonosti? Mikä on pielessä?
[/quote]

Eihän viiltely ole edes vaarallista. Teinit tekee sitä vääräänsuuntaan. Jos joku haluaisi kuolla, pitää viiltää toiseen suuntaan valtimo auki. Kukaan ei sitä tee, koska ei halua kuolla.

Olen viillellyt, ainoastaan mieheni tietää, koska huomasi. Valehtelin ties mitä syitä mistä tulleet (ei ole näkyvällä paikalla), jossain vaiheessa ei uskonut. Lupasin miehelle lopettaa ja kerran tein senkin jälkeen. Olin 18 vuotias sillon ja masentunut. Viiltelin ahdistukseen. Ahdistus on pahin tunne, minkä tiedän. Ei pysty tekemään mitään, ahdistaa ja haluaa sen loppuvan. Viiltely tuo fyysistä kipua ja verenvuoto vapauttaa endorfiinejä eli tuo hyvää oloa.
[/quote]

Niin siis fyysinen kipu vähentää sitä henkistä kipua

Jos haluaa viiltelyn loppuvan, kannattaa näyttää teinille kuvia ja kokemuksia miltä tuntuu kun arvet ei koskaan lähde pois. Viiltely ei ole vaarallista, mutta arvet voivat hävettää. Multa tosin ne on kummasti jo lähteneet näin 10 vuoden jälkeen. Ei tosin ollut kovin syviä. Samoja arpia muutaman kerran availin.

Viiltely on oire ja se syy voi olla vaikka poikaystävä tai joku muu ihan tavallinen asia.

Vanha ketju mutta vastaan silti: itselläni ei ollut mitään itsemurha aikeita halusin vain satuttaa itseäni, se jotenkin auttoi.. Koin valtavaa pahaa oloa perhe tilanteestani ja se oli jo jatkunut koko lapsuuden ajan ja niin sitten löysin "avun" veitsestä. Vieläkin joskus tulee vahva "tarve" tarttua veitseen tai johonkin muuhun terävään jos asian menevät todella huonosti vaikka olen jo onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen äiti.
Ja se mitä jotkut sanovat huomion hausta ei kohdallani pidä paikkaansa, minä viiltelin yleensä jalkaan minne kukaan ei nähnyt.

Minä viiltelin teininä. Kotona sain usein haukkuja ja lyttäämistä, koin olevani huono ja epäkelpo lapsi vanhemmileni, ja viiltelin ikään kuin rangaistukseksi itselleni.

Sairastin myös syömishäiriön, ja yhdistin itseni satuttamisen siihen. Laskin tarkkaan kalorit ja liikkumiseni, ja jokaista "liikaa syötyä" kaloria kohtaan pistin itseäni nuppineulalla. Siitä ei jäänyt jälkiä että kukaan huomaisi, halusin kelvata edes itselleni ja laihtua.

Olisin tarvinnut luotettavaa aikuista joka olisi viettänyt aikaa kanssani ihan vaan siitä syystä että minä olen hänen mielestään mukava tyyppi. Olla, toimia tarvittaessa olkapäänä, ja voisi luottaa ettei kerro vanhemmilleni.

Viiltely menee usein murrosiän jälkeen ohi, mutta jos ongelmia ei käsitellä niin pahan olon purkaminen luultavasti muuttuu esim. liialliseksi päihteiden käytöksi.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:48"]En tajua ja olen aikuinen, miksi sitä tehdään? ?Haluaisin auttaa lapseni kaveria, joka viiltelee koko ajan itseään. Käy saamassa jotain hoitoakin, mutta ei se tunnu auttavan.

Mitä teen??
[/quote]
Et tiedä paljoa,jos kuvittelet viiltelyn olevan teinien juttu ainoastaan.
Joskus sisäinen tuska vaan kasvaa niin että ulkoinen tuska helpottaa sitä edes vähän.
Ja teineillä kyse on usein huomiohuorauksesta.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 02:41"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 02:36"]

Älä lannistu ap! Ongelmat on usein niin syvällä, että niiden käsittely terapiassakin voi viedä vuosia. Sinun ja sinun lapsesi olemassa olo saattaa olla hyvinkin tärkeää tälle nuorelle. Joidenkin nuorten itsemurha on estynyt sillä, että heillä on ollut yksikin välittävä ihminen. Tällä nuorella on kaksi :) Hän on lisäksi elossa, joten kaikki mahdollisuudet parempaan vointiin tulevaisuudessa ovat olemassa.

Tiedätkö hänen kotitaustoistaan?

[/quote]

Tiedän jotain, ei vaikuta kivalta kodilta ja pojalla on lisäksi erittäin vakava muukin terv. ongelma. Poikaa kiusataan koulussa jne. On niin voimaton olo, mutta teen tietysti kaikkeni mitä vaan voin.

ap.

[/quote]

kouluterveydenhoitajaan voi olla yhteydessä. Kertoa huolensa. Ehkä sieltä apuja ja yhteistoimintaa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 21:26"]Kaverini viiltelee itseään. En tiedä mitä tehdä.

Tiedän, että tein väärin, kun sanoin, että sun pitäisi lopettaa tuo.

Se kävi kutakuinkin näin (kun hän kertoi) 
Olimme viestitelleet edellisenä iltana ja kaverini sanoi, että sillä on salaisuus, jota ei aijo koskaan keroa kellekkään, koska jos sen vanhemmat saa tietää, niin se on niin kuollut.

Noop, seuraavana päivänä me ensin käveltiin, naurettiin ja puhuttiin niitä näitä (ei oltu nähty kahteen viikkoon) me mentiin sitten puistoon kiikkulautaan (joo tiedän 12 vuotiaat kiikkulaudassa...) mutta kuitenkin, sitten se keskustelu jotenkin ajautui siihen mun kaverin pahaan oloon / salaisuuteen / ''masennukseen''. Mä intin kauan, että ei se voi olla niin paha, ei voi.

Sitten mä sanoin, että lähetä se mulle viestinä, no sitten se lähetti sen mulle ja siinä luki: ''mä viiltelen''

Sitte mää vaan sanoin sille, että MITÄ? viiltelet! (mä en ollu koskaan ees kuullu mistään hitsin viiltelystä!)

No kyselin siltä kaikenlaista siitä viiltelystä ja se vaan sano et sillä on huonot välit sen vanhempien kaa ja että sitä masentaa se että ne muka huutaa sille. 

Mä kysyin että eikö sen vanhemmat huomaa, niin se vaan sano, et ''äiti melkein huomas mut mä vaan sanoin, et koira raapi''

Ja sitten käyttää pitkähihaisia / punttisia vaatteita.

Ja se myöskin sano, että en saa kertoo kellekkään, no mulla oli illalla nukkumaan mennessä niin paha olo siitä, että mun oli ihan pakko keroa äitille.

Se vaan sano, et oli kuullu sellasesta, ja ei ymmärrä miks ihmiset tekee niin jne. ja en mäkään ymmärrä!

Ja se mun kaveri oli kuulemma alottanu sen joskus toukokuussa, ja mun mielestä se on laihtunutkin aika paljon siitä ajasta (esim. maalis-huhtikuusta) olemme siis molemmat 12 vuotiaita ja olemme tunteneet 3-vuotiaasta asti.

En ymmärrä miten kaverini on sortunut tällaseen!

Enkä todellakaan voi kertoo sen porukoille, koska se kaveri ei vois enää luottaa muhun (vaikka se oliskin vaan sen parhaaks)

En tiedä mitä teen!?
[/quote]

Vasikka (vaikka provo onkin)

Pojan kropassa muutama viilto näyttää hyvältä ja tytöt tykkää ku on sellanen kovanaama

Lihavat vois viillellä enempi ni sais vuoltua ylimääräisen läski kerroksen pois.