Lue keskustelun säännöt.
Miksi 60- ja 70-luvulla mentiin naimisiin alle 20v ja lapsi syntyi pikana sen jälkeen
05.11.2020 |
Mietin vaan, että siitäkö vanhemman väen kouluttamattomuus johtuu. Oli lapset ja työ.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat kysymättä. Avioliittoon kuuluu seksi., jota tekee mieli ja josta Seurasi vauvoja.
Kondomi oli kai jo silloin olemassa ja e-pilleritkin?
Niiden hankkiminen ei ollut noin vaan normaalia. Meneppä kylän terkkarille hakemaan pillerit. Kohta kaikki tietää ja mikä häpeä. Ei kortsujakaan myyty joka kadunkulmassa.rahaa oli vähän ja kaupat huonommin auki ja ostaminen noloa.
Ei se ehkäisy silloin mikään häpeä ollut. Mutta se oli sen sijaan normaalia ja hyväksyttyä, melkein ihailtavaa etta lapsia tuli jo nuorena.
Niinhän se on nykyäänkin ainakin maaseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat kysymättä. Avioliittoon kuuluu seksi., jota tekee mieli ja josta Seurasi vauvoja.
Kondomi oli kai jo silloin olemassa ja e-pilleritkin?
Niiden hankkiminen ei ollut noin vaan normaalia. Meneppä kylän terkkarille hakemaan pillerit. Kohta kaikki tietää ja mikä häpeä. Ei kortsujakaan myyty joka kadunkulmassa.rahaa oli vähän ja kaupat huonommin auki ja ostaminen noloa.
E-pillereitä pyytäneelle 23-vuotiaalle oli lääkäri sanonut " ei sinulle vielä anneta kun olet niin nuori eikä sinulla ole kuin 3 lasta". Sai pillerit vasta sitten, kun 4. lapsi syntyi kuolleena ja syyksi pääteltiin liian tiheästi toistuneet raskaudet. Kortsuja oli saanut vain apteekista. Vasta 1970-luvulla aborttilain jälkeen alkoi ehkäisy olla vapaampaa.
Lapsi syntyi pikana naimisiinmenon jälkeen siksi, että oli jo hyvällä alulla siinä vaiheessa, kun mentiin naimisiin. Pakkoavioliitto lienee täysin tuntematon käsite nykynuorille, kuten myös susipari ja elävänleski.
.
Kortsuja oli kyllä 1970-luvulla hyvin saatavilla. Apteekeista ja kioskeista.
Vaikka ei kaupan makeishyllystä.
Ei vaan ollut meidän syrjäkylillä. Ei ollut kauppaa vaan kauppa-auto kerran viikossa ja apteekkikin oli 40 kilometrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat meni naimisiin kun äiti oli 20 ja isä 23. Molemmilla oli keskikoulut käyty ja työpaikka. Oppikouluun ei kumpikaan päässyt, koska isovanhemmat eivät halunneet maksaa, joten koulut oli loppu vaihtoehtojen puutteen vuoksi. Minä synnyin vuoden päästä juhannushäistä hyvin toivottuna lapsena. Vanhemmilla tulee kohta 50v hääpäivä.
Ohi aiheen:
Hmmm, minulle yhteiskoulun eli keskikoulun eli oppikoulun sekä lukion aikoinaan käyneelle on hämäävää, että puhut lukiosta oppikouluna.
Tein kuitenkin pientä tutkimusta netissä ja näköjään yhteiskoulu/keskikoulu + lukio = oppikoulu. Niin ne vanhat asiat vaan unohtuvat, kun ei tarvitse ajatella aktiivisesti. Minä muuten menin neljänneltä luokalta oppikouluun. Tiesin hyvin varhain, että haluan oppikouluun ja lukioon enkä kansalaiskouluun, kuten niin moni tuntemani lapsi halusi siihen aikaan.Tämä on nyt ihan ohi varsinaisen aiheen, ja joku saattaa syystäkin kyllästyä.
Mutta korjaanpa vähän edellistä, siltä varalta, että jotakuta nuorempaa lukijaa kiinnostaa.
Yhteiskoulu ei ole yhtä kuin keskikoulu.
Oppikoulu = keskikoulu + lukio.
Ja oppikouluja oli kolmenlaisia: yhteiskouluja (joissa oli oppilaina sekä tyttöjä ja poikia), tyttökouluja eli tyttölyseoita sekä poikakouluja eli poikalyseoita.
Ensin käytiin kansakoulua neljä vuotta, minkä jälkeen oli mahdollista pyrkiä oppikouluun. Kahdeksanvuotisessa oppikoulussa suoritettiin ensin keskikoulu ja sen jälkeen haluttaessa vielä lukio.
Oppikouluista erityisesti tyttölyseot saattoivat olla kahdeksan vuoden sijasta yhdeksänvuotisia, joten niistä ylioppilaaksi kirjoittaneilla oli koulunkäyntiä takana yhteensä 13 vuotta.
Ja anteeksi vielä tämä pitkä vuodatus, joka ei varsinaisesti liity ketjun teemaan.
Hyvä kirjoitus, koska tällä foorumilla aina kinataan näistä vanhoista koulumuodoista.
Täysin oikeaa tietoa kerrankin.🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat kysymättä. Avioliittoon kuuluu seksi., jota tekee mieli ja josta Seurasi vauvoja.
Kondomi oli kai jo silloin olemassa ja e-pilleritkin?
Niiden hankkiminen ei ollut noin vaan normaalia. Meneppä kylän terkkarille hakemaan pillerit. Kohta kaikki tietää ja mikä häpeä. Ei kortsujakaan myyty joka kadunkulmassa.rahaa oli vähän ja kaupat huonommin auki ja ostaminen noloa.
Bensa-asemien vessoissa oli kortonkiautomaatit.
Ei ollut bensa-asemia maalla niin kuin teillä kaupunkilaisilla.
Aikoinaan oli paikallisella bussiasemalla 30 henkilöä töissä. Nykyisin ei ole kuin tyhjä odotusaula, joka on joskus auki.
On niitä töitä joskus ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman väen kouluttamattomuus ei johdu naimisiinmenosta ja lapsenteosta vaan siitä, että siihen aikaan tarvittiin työvoimaa eikä niinkään vaadittu koulutusta. Jo suoraan keskikoulusta = nykyistä peruskoulun yläasteelta valmistunutta oli pyydetty töihin pankkiin. Ylioppilaat varsinkin kelpasivat siihen mihin myöhemmin merkonomit. Ei ollut peruskoulua kaikille vaan koulutus maksoi, eikä joka kirkonkylässä ollut edes lukiota tai ammattikoulua.
Ja miksikö mentiin naimisiin ja tehtiin lapsia nuorina? Ei silloin ollut ehkäisyä tarjolla niin kuin nykyään, eikä varsinkaan aborttia. Avioton lapsi oli suuri synti ja häpeä, joten oli mentävä naimisiin kun tyttö tuli raskaaksi.
4 : oppikoulu on aivan sama asia kuin keskikoulu. Tarkoittanet lukioa, joka vanhemmillasi jäi käymättä. Mutta kuten jo kirjoitin, oppikoulu riitti moniin työpaikkoihin ja nykyistä ammattikorkeakoulua vastaaviin opistoihin.
Lyllä minä ja kaverini saimme e-pillerit v 1968 lääkäriltä pyytämällä reseptin. Ainakin etelä-suomalaisissa kaupungeissa. Olimme 18 vuotiaita.
Lääkärit saivat kieltäytyä antamasta pillerireseptiä, jos nainen ei ollut naimisissa. Osa lääkäreistä ei antanut pillerireseptiä kenellekään. Oli hankalaa pikkupaikkakunnilla pohjoisessa.
Kunnalliset lastenvalvojat kulkivat 90-luvulle asti. Avioliiton ulkopuolisesta lapsesta tuli syntymän jälkeen kotiin kirje kunnasta. Seuraavaksi saapui sosiaalityöntekijä, joka tarkasti huushollin. Se oli kova paikka monelle. Eikä isän tunnustaminen vaikuttanut asiaan mitenkään. Viranomaisten kanssa toimiminen oli karua silloinkin. Ihmiset halusivat välttyä asioihinsa puuttumiselta. Ja lapsia haluttiin. Niitä oli yleensä kaikilla. Lasten katsottiin vaikuttavan myönteisesti ihmisiin. Perheelliset olivat iloisia, elämänmyönteisiä ja symppiksiä. Tietysti muutkin, mutta lapsettomuutta hiukan oudoksuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat meni naimisiin kun äiti oli 20 ja isä 23. Molemmilla oli keskikoulut käyty ja työpaikka. Oppikouluun ei kumpikaan päässyt, koska isovanhemmat eivät halunneet maksaa, joten koulut oli loppu vaihtoehtojen puutteen vuoksi. Minä synnyin vuoden päästä juhannushäistä hyvin toivottuna lapsena. Vanhemmilla tulee kohta 50v hääpäivä.
Ohi aiheen:
Hmmm, minulle yhteiskoulun eli keskikoulun eli oppikoulun sekä lukion aikoinaan käyneelle on hämäävää, että puhut lukiosta oppikouluna.
Tein kuitenkin pientä tutkimusta netissä ja näköjään yhteiskoulu/keskikoulu + lukio = oppikoulu. Niin ne vanhat asiat vaan unohtuvat, kun ei tarvitse ajatella aktiivisesti. Minä muuten menin neljänneltä luokalta oppikouluun. Tiesin hyvin varhain, että haluan oppikouluun ja lukioon enkä kansalaiskouluun, kuten niin moni tuntemani lapsi halusi siihen aikaan.Tämä on nyt ihan ohi varsinaisen aiheen, ja joku saattaa syystäkin kyllästyä.
Mutta korjaanpa vähän edellistä, siltä varalta, että jotakuta nuorempaa lukijaa kiinnostaa.
Yhteiskoulu ei ole yhtä kuin keskikoulu.
Oppikoulu = keskikoulu + lukio.
Ja oppikouluja oli kolmenlaisia: yhteiskouluja (joissa oli oppilaina sekä tyttöjä ja poikia), tyttökouluja eli tyttölyseoita sekä poikakouluja eli poikalyseoita.
Ensin käytiin kansakoulua neljä vuotta, minkä jälkeen oli mahdollista pyrkiä oppikouluun. Kahdeksanvuotisessa oppikoulussa suoritettiin ensin keskikoulu ja sen jälkeen haluttaessa vielä lukio.
Oppikouluista erityisesti tyttölyseot saattoivat olla kahdeksan vuoden sijasta yhdeksänvuotisia, joten niistä ylioppilaaksi kirjoittaneilla oli koulunkäyntiä takana yhteensä 13 vuotta.
Ja anteeksi vielä tämä pitkä vuodatus, joka ei varsinaisesti liity ketjun teemaan.
Kopioit sitten linkittämäni Oppikoulu-tekstin Wikipediasta tänne. :) :) :)
Käymääni koulua nimitettiin kolmella nimellä, ellei haluttu käyttää sen virallista nimeä: keskikouluksi, oppikouluksi ja yhteiskouluksi - ja kaikki nimet olivat täysin paikkansapitäviä.
Minä kävin oppikoulua, joka oli yhteiskoulu jo perustamisestaan 1905 lähtien. Olen ylpeä siitä, että olen käynyt kouluni Suomen ensimmäisessä maaseutuoppikoulussa, jossa tytöt ja pojat ovat opiskelleet yhdessä koulun perustamisesta asti.
70-luvulla meno oli jo hyvinkin vapaata ja vallatonta. Muistelen lämmöllä ja myös kauhulla kaikkea mitä tuli tehtyä 70-luvun alussa 16 -18v lukiolaisena. Hauskaa kyllä oli. Jälkikäteen kiitos vanhemmilleni, jotka antoivat tyttärensä vapaasti mennä.
E-pillerit hommasin alta 20v, naimisiin menin 25v parin vuoden yhteisasumisen jälkeen samoin tekivät ystävänikin. Ei tuolloin enää paljon susipareista puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myöhemmin tajunnut, miten hienoa esimerkkiä äitini on minulle antanut. Hän on syntynyt 1951. Moni hänen samanikäinen ystävänsä meni naimisiin 70-luvun aikana, osa jo parikymppisenä. Äitini oli ”jo” 31 v. kun vanhempani avioituivat, ja 34 v. kun minä synnyin.
Äitini sanoi, että hänelle oli aina tärkeää että on ammatti ja taloudellinen itsenäisyys. Hän ei päässyt oppikouluun, sillä siihen ei ollut taloudellisia edellytyksiä, enkä tiedä oliko pikkupaikkakunnalla edes lukiota. Mutta hän opiskeli kansakoulun päälle ammattitutkinnon, joka oli 2-3 v. (tarkalleen en muista). Tajusin myöhemmin, että luokallani oli paljon lapsia, joiden (etenkin) äideillä ei ollut mitään ammattipätevyyttä, vaan olivat menneet suoraan kansakoulusta jonnekin töihin. Jos joutuivat myöhemmin 90-luvulla irtisanotuiksi, heillä ei ollut muodollista pätevyyttä.
Äitini halusi ansaita elantonsa työllään, ja halusi, että hänellä on vakaa asema työelämässä ennen kuin hankkii lapsia. Hän ei halunnut koskaan olla miehestä riippuvainen. Käytti 70-luvulla pillereitä, eikä asennoitunut niin, että avioituu ensimmäisen seksikumppanin kanssa. Hänestä oli tärkeää löytää mies jonka kanssa on hyvä olla, ja aina on painottanut minulle, että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Todella hyviä elämänarvoja siirrettäväksi tyttärelle.
Suhtauduttiinko oikeasti jäätävästi yksin asuviin miehiin ja heidät arvioitiin automaattisesti homoiksi? Tuohon aikaan tuntuikin, että naimisiinmeno oli vain kulissia sille, ettei kukaan alkanut epäilemään. Nykyään ei ketään kiinnosta, paitsi ehkä vanhempaa sukupolvea, joka kohta kuolee pois. Erään sukulaismiehen ilme on jäänyt mieleen, kun kerroin että elän yksin. Ilme oli juuri sellainen kuin miettisi, että onko tuo homo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtauduttiinko oikeasti jäätävästi yksin asuviin miehiin ja heidät arvioitiin automaattisesti homoiksi? Tuohon aikaan tuntuikin, että naimisiinmeno oli vain kulissia sille, ettei kukaan alkanut epäilemään. Nykyään ei ketään kiinnosta, paitsi ehkä vanhempaa sukupolvea, joka kohta kuolee pois. Erään sukulaismiehen ilme on jäänyt mieleen, kun kerroin että elän yksin. Ilme oli juuri sellainen kuin miettisi, että onko tuo homo.
Ei kyllä ole minkäänlaista mielikuvaa. Sen kuitenkin tiedän, että naisia kohtaan sosiaalinen kontrolli on ollut tiukempaa kuin miehiä kohtaan. Ei ollut hyvä asia, että nuori naimaton nainen seurusteli useamman miehen kanssa, ei vaikka poikakaverit eivät olleet samanaikaisia vaan perätysten.
Jos nuori naimaton nainen tuli raskaaksi, se oli ilman muuta merkki naisen kevytkenkäisyydestä, ihan kuin miehellä ei olisi ollut siihen minkäänlaista tekemistä asian kanssa. Eikä naisen mainetta pelastanut sekään, että syntymättömän lapsen isä oli tytön vakituinen poikakaveri tai kihlattu. Kannattaa muistaa, että näihin aikoihin kihloihin meno tarkoitti sitä, että ollaan vakavasti aikeissa mennä naimisiin. Nykyään nuorten keskuudessa vaikuttaa siltä, että kihlautuminen ei ole niin sitova.
- Ai niin, äitini meni kihloihin neljäkymmentä vuotta sitten ja on yhä 80-vuotiaana kihloissa avopuolisonsa kanssa. Naimisiin asti he eivät ole vielä ehtineet. :D
"Oppikouluun pyrkivän opas" on minulla muistona nuoruudesta kirjahyllyssäni. Minä siis pyrin oppikouluun. Sen koulun nimi oli kuitenkin kunnallinen kokeilukeskikoulu, ja oli maksuton peruskoulun edeltäjä. Oli myös olemassa lyseo, jossa oli sekä keskikoulu että lukio. Siellä oli sekä tyttöjä että poikia. Olen sen verran nuorempaa ikäluokkaa, että en ole varma, mikä oli virallinen nimi. Lyseosta kuitenkin yleisesti puhuttiin, kun tarkoitettiin lukioa.
Keskikoulua me ensin kävimme ja saimme siitä päättötodistuksen, ja osa jatkoi lukioon. Siihen perustuu käsitys, että oli oppikoulu = keskikoulu, ja lukio oli sitten erikseen jatkoksi sille 5-vuotiselle keskikoululle.
Olihan se kauhea häpeä ostaa ehkäisyvälineitä. Oli niitä 1970-luvulla jo tavallissa kaupoissa, mutta 1960-luvulla "kiven alla" varsinkin ujoille maalaisihmisille. Totta sekin, että varmasti oli aivan erilaisia käytäntöjä lääkäreillä maaseudulla kuin kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtauduttiinko oikeasti jäätävästi yksin asuviin miehiin ja heidät arvioitiin automaattisesti homoiksi? Tuohon aikaan tuntuikin, että naimisiinmeno oli vain kulissia sille, ettei kukaan alkanut epäilemään. Nykyään ei ketään kiinnosta, paitsi ehkä vanhempaa sukupolvea, joka kohta kuolee pois. Erään sukulaismiehen ilme on jäänyt mieleen, kun kerroin että elän yksin. Ilme oli juuri sellainen kuin miettisi, että onko tuo homo.
Ei suhtauduttu, eikä arvioitu homoiksi. Eihän sitä käsitettä edes käytetty sillä tavalla kuin nykyään. Oli vain poikamiehiä eli vanhojapoikia ja vanhojapiikoja.
Naimisiin mentiin siksi, että parisuhde ilman avioliittoa oli syntiä.
Ennen rakastuttiin eikä analysoitu ja mietitty liikoja.
Nykyään suositaan myöhempää perheenperustamisikää, mutta tosiasiassa mahdollisimman nuorena saadut lapset on koko kuvaa katsoen parempi.
Vanhemmat ovat nuoria, jaksavia ja saavat terveitä lapsia. Nuori kroppa palautuu entiselleen, toisinkuin vanha.
Kun lapset on tehty ennenkun täyttää 25v tulevaisuudessa se paras aika on sitten lapsivapaata aikaa eli neljänkympin jälkeen. Vanha ja viisas pää jo tietää mitä elämältä haluaa ja osaa sen ottaa. Tuolloin alkaa usein varsinkin naisella hyvin vahva itsenäistymisvaihe, eikä silloin tarvisi enää lapsikatraan roikkua kintuissa.
Tiedän monia +30v lasten tekemisen aloittavia vanhempia ja heidän elämänsä onkin oikeastaan sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ajan tapa. Jos miettii vaikka lääketiedettä 100 vuotta taaksepäin, ei ihmisillä ollut niin paljon aikaa kuin tänä päivänä. 50-60-vuotiaat oli ihan mummoja. Sairaudet ja rankempi elämä. Nykyään voi elää kuin nuori ainakin kolmekymppiseksi, ennen parikymppinen oli jo ihan aikuinen, koulut käytynä ja kaikkea!
Oli hyvin tavallista ennen, kun tuli 50 vuotta täyteen syntymäpäivälahja oli keinutuoli. Eli vanhuus alkoi varhain. Niin sai äitinikin tuolin kyläläisiltä ja naapurien emännät tulivat laulamaan varhain aamulla onnittelulaulun tuvan ikkuna alle. Miehet toivat tuolin. Toisaalta useat naiset saivat lapsia siihen saakka, kun kykenivät, koska ehkäisykeinoja ei varmaan käytetty tai niitä ei ollutkaan siinä määrin mitä nykyisin.
Muistan omalta kotikylältä viisi naista, jotka saivat nuorimmat lapsensa 46- 47 vuotiaina. ( s. 1946 )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan tapa. Jos miettii vaikka lääketiedettä 100 vuotta taaksepäin, ei ihmisillä ollut niin paljon aikaa kuin tänä päivänä. 50-60-vuotiaat oli ihan mummoja. Sairaudet ja rankempi elämä. Nykyään voi elää kuin nuori ainakin kolmekymppiseksi, ennen parikymppinen oli jo ihan aikuinen, koulut käytynä ja kaikkea!
Mutta täysi-ikäiseksihän tultiin vasta parikymppisenä?
Niin?
Jotkut meni. Ei läheskään kaikki.
Linkki, muuten valehtelet.