Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita masentuneita
05.11.2020 |
Miten päivänne kuluu? Jaksatteko tehdä kotihommia?
Kommentit (28)
Teen arkipäivisin töitä (etänä) ja pidän kodin siistinä. Käyn suihkussa. Ja kaupasta haen täytettä jääkaappiin, vaikka ruokahalu ei ole entisellään.
En ole kuullut "kavereistani" yli kuukauteen, vaikka he tietävät, ettei minulla ole heidän lisäkseen muuta sosiaalista elämää (parisuhdetta, muita kavereita, sukulaisia) ja tietävät senkin, että elän tällä hetkellä vaikeaa aikaa. Kyseenalaistan kaveruutemme.
Itken joka päivä kunnes päätä alkaa särkeä. Kidun henkisesti. Mietin kärsimyksen päättämistä päivittäin. Mielessäni on suunnitelma, joka alkoi muodostua kun löysin netistä mahdollisuuden hankkia tarvikkeet kivuttomaan loppuun. En jaksa kitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä! Jaksan aika hyvin kaikenlaista, mutta mielialat heittelevät kovasti. Se väsyttää. Olen nukkunut hyvin, mikä on positiivista parin kuukauden huonomman jakson jälkeen. Kannattelen tässä myös keskivaikeasti masentunutta tytärtäni, se on välillä äärimmäisen raskasta.
Oletko kokeillut sähköhoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä! Jaksan aika hyvin kaikenlaista, mutta mielialat heittelevät kovasti. Se väsyttää. Olen nukkunut hyvin, mikä on positiivista parin kuukauden huonomman jakson jälkeen. Kannattelen tässä myös keskivaikeasti masentunutta tytärtäni, se on välillä äärimmäisen raskasta.
Oletko kokeillut sähköhoitoa?
Googleta sähköhoidon sivuvaikutukset! Niistä pitäisi puhua enemmän.
"Mielestäni muistiongelmista ei puhuttu niin tosissaan, kuin mitä ne sitten olivat. Jäi sellainen mielikuva, että ne olisivat tilapäisiä. Alkuun kiinnitin huomiota, etten oikein muistanut hoitoaamun tapahtumia. Seuraavana päivänä heräsin tunteeseen, että oliko kaikki vain unta. Hoitojakson lopussa tunnistin yhä enemmän muistihäiriöitä. Muistin pitäisi korjaantua hoidon loputtua, mutta minulle ei ole käynyt niin. Lähimuistini temppuilee ja varsinkin viimeisen kahden vuoden tapahtumat ovat hämäriä. Olen joutunut katsomaan kartasta reittejä aivan tuttuihin paikkoihin ja saatan edelleenkin eksyä jossakin, missä olen viettänyt paljonkin aikaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/22/sahkohoito-ei-parantanut-masen…
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut "kavereistani" yli kuukauteen, vaikka he tietävät, ettei minulla ole heidän lisäkseen muuta sosiaalista elämää (parisuhdetta, muita kavereita, sukulaisia) ja tietävät senkin, että elän tällä hetkellä vaikeaa aikaa. Kyseenalaistan kaveruutemme.
Tuttua huttua... :-/
Aika harvalla normaalilla ihmisellä on kykyä taikka halua toimia vaikeasti masentuneen ”olkapäänä”, koska se on yksinkertaisesti pirun raskasta ja henkisesti kuormittavaa.
Aika moni on sillä tavoin rakennettu, että haluaa kuoria vain ”rusinat pullasta”, ihmissuhteissaankin.
Omaa ystäväpiiriä kannattaa arvioida aika ajoin, ja miettiä kaipaako oikeasti lähelleen ihmisiä, jotka ovat tukena ja turvana vain auringon paistaessa?
...
Tasapuolisuuden nimessä, myös omaa käytöstä kannattaa inhorealistisesti tarkastella, eli:
Osaanko itse/olenko osannut olla ystävilleni tukena, kun he ovat sitä tarvinneet??
Vierailija kirjoitti:
Vierailijaa kirjoitti:
Täällä! Jaksan aika hyvin kaikenlaista, mutta mielialat heittelevät kovasti. Se väsyttää. Olen nukkunut hyvin, mikä on positiivista parin kuukauden huonomman jakson jälkeen. Kannattelen tässä myös keskivaikeasti masentunutta tytärtäni, se on välillä äärimmäisen raskasta.
Oletko kokeillut sähköhoitoa?
En, en lähde kokeilemaan, että meneekö muisti lopullisesti. Olen lasteni ainoa huoltaja, ja mun on pysyttävä toimintakunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun on pitänyt pysyä kotona niin jaksan tehdä kotitöitä, mutta en jaksa opiskella. Kun normaalisti olen jaksanut käydä koulussa niin en ole jaksanut tehdä kotitöitä. Mukava asua siistissä kämpässä kerrankin, katsotaan sitten tenttien jälkeen tilannetta.
Jynkky kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut "kavereistani" yli kuukauteen, vaikka he tietävät, ettei minulla ole heidän lisäkseen muuta sosiaalista elämää (parisuhdetta, muita kavereita, sukulaisia) ja tietävät senkin, että elän tällä hetkellä vaikeaa aikaa. Kyseenalaistan kaveruutemme.
Tuttua huttua... :-/
Aika harvalla normaalilla ihmisellä on kykyä taikka halua toimia vaikeasti masentuneen ”olkapäänä”, koska se on yksinkertaisesti pirun raskasta ja henkisesti kuormittavaa.
Aika moni on sillä tavoin rakennettu, että haluaa kuoria vain ”rusinat pullasta”, ihmissuhteissaankin.
Omaa ystäväpiiriä kannattaa arvioida aika ajoin, ja miettiä kaipaako oikeasti lähelleen ihmisiä, jotka ovat tukena ja turvana vain auringon paistaessa?
...
Tasapuolisuuden nimessä, myös omaa käytöstä kannattaa inhorealistisesti tarkastella, eli:
Osaanko itse/olenko osannut olla ystävilleni tukena, kun he ovat sitä tarvinneet??
En siis oikeastaan edes kaipaa mitään olkapäätä tms., vaan ihan seuraa ja yhdessä tekemistä. Eli en aina nähdessä kaada tätä kaikkea paskaa heidän niskaansa, mutta en ole silti kaivattua seuraa ☺
Alue: Aihe vapaa
Täällä! Jaksan aika hyvin kaikenlaista, mutta mielialat heittelevät kovasti. Se väsyttää. Olen nukkunut hyvin, mikä on positiivista parin kuukauden huonomman jakson jälkeen. Kannattelen tässä myös keskivaikeasti masentunutta tytärtäni, se on välillä äärimmäisen raskasta.