Lue keskustelun säännöt.
Muita masentuneita
05.11.2020 |
Miten päivänne kuluu? Jaksatteko tehdä kotihommia?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Auringonpaistetta päivääsi! Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on parempi päivä, yleensä on vähän niin ja näin.
Tsemppiä sinulle!
Toivottavasti pian tuntuu paremmalta :)
Vierailija kirjoitti:
Tänään on parempi päivä, yleensä on vähän niin ja näin.
Tsemppiä sinulle!
Toivottavasti pian tuntuu paremmalta :)
Kiitos, toivotaan. Talo on sekaisin, mutta en jaksa paljoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on parempi päivä, yleensä on vähän niin ja näin.
Tsemppiä sinulle!
Toivottavasti pian tuntuu paremmalta :)
Kiitos, toivotaan. Talo on sekaisin, mutta en jaksa paljoa mitään.
Täällä myös masentunut. Koita laittaa asuntoa kuntoon ja siistiksi, siisti ja viihtyisä asunto on mieltä piristävä, pahinta on olla masentuneena sotkun keskellä, se ainakin ajaa mieltä alas entisestään. Voimia sinulle! ❤
Ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni olen kokenut, että olen jollain tapaa masentunut tänä syksynä. Yritän kuitenkin vähän pitää yllä rutiineja ja siisteyttä talossa, vaikka oikeasti mieli tekisi vain nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksan yleensä silloin kun mies ei ole kotona kyttäämässä.
Toisilla sitten meneekin vähän paremmin...
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006707393.html
Sosiaalityön erityisasiantuntijat valtio 3901 €/kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se masentaa kun mies löytää aina huomautettavaa jos oon siivonnut.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla sitten meneekin vähän paremmin...
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006707393.html
Sosiaalityön erityisasiantuntijat valtio 3901 €/kk
Niin menee ja niistä vaan pidetään, jotka on alansa huippuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla sitten meneekin vähän paremmin...
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006707393.html
Sosiaalityön erityisasiantuntijat valtio 3901 €/kk
KELA:lla paremmat palkat
Moi vaan.
Täällä yksi bi-polaari, jolla varsin rankka aallonpohja meneillään... :-|
Oloa ei yhtään helpota, että nyt alkaa konkretisoitua kevään mania-jakso, jolloin tuli hummattua kaikenlaiseen typerään aika iso tukku fyrkkaa :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt huomattavasti paremmin kun sain masennuslääkkeet. Tuntuu kuin värit olisivat jälleen palanneet elämääni. Elämä oli tätä ennen varsin synkkää ja harmaata.
Jos jotain positiivista on pakko näistä aallonpohjista hakea, niin ehkä se, että jyvät erottuu akanoista mitä ystäviin tulee.
Kun alan ns. sukeltaa, katkeaa yhteydenpito ystäviin yleensä melko pian.
En vain jaksa innostua ja myötäelää heidän ihania pullan paisto sessioitaan pikku Tiinan kanssa.
—> En siis kommentoi enkä reagoi tällaisiin Whatsapp viesteihin mitenkään.
Jonkin ajan päästä näillä monella uteliaisuus herää, ja alkavat pommittaa ”onkokaikkikunnossavastaapliis”-viesteillä.
Osa on niinkin uteliaita, että pelkkä ”en nyt jaksa”-vastaus ei riitä, vaan haluavat kuulla tarkemmin.
Jos ja kun otan näihin uteliaimpiin tapauksiin yhteyttä, ja vuodatan kurjuuttani, huomaan että he kiusaantuvat ja vaivaantuvat ensimmäisen 3 minuutin aikana.
-> kun uteliaisuus on tyydytetty, ei heitä kiinnosta tai heillä ei vaan ole kykyä toimia korvana, vaan aika nopeasti he kääntävät puheen itseensä, ja alkavat suitsuttaa sitä samaa ”eilenmuutenleivottiintaasTiinankanssa”-höttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän toki olevani itsekäs tässä, on aika paljon vaadittu että joku ”normaali” ymmärtäisi aidosti vaikeasta masennuksesta kärsivää ihmistä, saati jaksaisi kovin pitkään kuunnella.
Se mitä tarkoitin jyvillä ja akanoilla, lähimpinä ja rakkaimpina ystävinä pidän pientä joukkoa ihmisiä, jotka aallonpohjassa rypiessäni antavat minulle tilaa
(lue: ymmärtävät yskän ensimmäisestä ”ennytjaksa” vastauksestani)
Jaksan jotain pientä joskus. Sitäkin pitää suunnitella etukäteen pitkään. No, lika ja sotku parantaa vastustuskykyä.
Olen niin väsynyt että mietin olenko edes olemassa.
masentunut uusi termi laiskalle nykyään jopa muiden maksamat lääkärit hoitavat laiskuuttasi
Tekisin kotihommia, mutta pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena meni koti alta. Kaikki muu olikin mennyt jo aikaisemmin, säästöt, kaverit, kunnia ja ihmisarvo. Tätä majapaikkaa pitäisi varmaan siivota, kun sosiaaliohjaaja tulee huomenna käynnille, mutta ehkä siivoan vähän aamulla. Piti siivota jo eilen ja toissapäivänäkin, mutten ole saanut aikaiseksi.
En tunne itseäni masentuneeksi, vaikka varmaan ruksaisin kaikki masennuskyselylomakkeen kohdat. Olen vain alistunut tietoon siitä, että paljon ei ole jäljellä menetettävänä, jos mitään. Pari vuotta sitten olin kuukausikaupalla tauottoman pakokauhun vallassa, mutta nyt en enää piittaa. Ainoa asia, mikä surettaa, että oman saamattomuuteni vuoksi joudun kitumaan vielä vaikka vuosikymmeniä.
Mitä tähän päivään on kuulunut, kysyt. Olen nukkunut monet päiväunet. Eilisenkin sain kulumaan, mutten muista siitä oikein mitään. Ajantaju on tiessään. Aamuyöllä havahduin hurjaan nälkään ja huomasin, etten ollut syönyt koko päivänä. Kaikenlaista sitä sattuukin.
Vi*uttaa. Löysin sopivan lääkkeen, jonka teho kuitenkin hiipui vuodessa. Siis ei enää tehoa. Nyt taas jonkun uuden mömmön kokeileminen edessä. Oon vaan niin pettyny, kun oikeesti se lääke autto ja hehkumoin, et tätä syön hautaan asti ja niiiiin ihanaa olla melkeen normaali! Kunnes sitten pikkuhiljaa ne kaikki lääkkeen tuomat hyödyt alkoi karista yksi kerrallaan ja nyt oon samassa lähtöpisteessä kuin vuosi sitten.
Auringonpaistetta päivääsi!