Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Se miten mies pystyy valehtelemaan aivan mistä tahansa asiasta, ilme ei värähdäkään kun vetää pokerilla.
Narsisti, psykopaatti...? Kannattaisi lähteä, ellet ole jo sitä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiu kirjoitti:
Se että mies sano et haluaa seksiä mut kun suhde etenee häviää miehen halut ja edelleen syyttää yleisesti naisia kun eisaa tarpeeksi.
Lisäksi se et miehil on tosi paljo mieliala, alko ja peli-raha ongelmia.Miehel, ei miehil. Sillä jos nyt haluat näistä puhua, niin naisilla on monenkertaisesti mielialaongelmia.
joo mutta ne johtuu yleensä miesten kanssa elämisestä.
Randomizer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pahinta on parisuhteen asioista PUHUMATTOMUUS.
Kaikesta muusta, kaikkien muiden kanssa töissä ja vapaa-ajalla mies kyllä puhuu kuin ruuneperi!
Mutta, kun pitäis puhua esim. parisuhteen tilasta ja seksiin liittyvistä tarpeista, EI PUHU, väistelee, pakenee jatkuvaan tekemiseen, juomiseen jne.Yleensä näissä keskustelun välttämisissä on kyse siitä, että keskustelu ei suju sen toisen osapuolen kanssa. Jos toinen esimerkiksi jyrää kaikessa yli eikä kuuntele toista, syyttelee, uhriutuu tms niin eipä sellaisen kanssa tee mieli keskustella jos on jo monta kertaa yrittänyt eikä asiat sillä tunnu paranevan. On tietysti mahdollista myös että ne kokemukset huonoista keskusteluista ovat jo edellisistä suhteista tai vaikka jo lapsuudesta lähtöisin (vanhempien käymät parisuhdekeskustelut tai muuten vaan lapsena koetut vakavat keskustelut).
Exällä oli periaate, että parisuhteesta ei keskustella eikä mistään muustakaan. Kuulemma silloin on suhde ohi jos täytyy parisuhteesta puhua. Joten kun hän eron jälkeen oli valmis puhumaan suhteestamme niin se oli jo myöhäistä. En minä ala keskustella mistään parisuhteesta exäni kanssa. Tosiaan sitä puhumattomuutta kannattaa pitää yllä ihan kaikessa niin puoliso etsii muualta juttukaverin ja häipyy yhtäkkiä ilmoittaen erosta. Kaikki tulee kummasti yhtäkkiä kun ei halua kommunikoida mitenkään millään tavalla.
Kommenttina oli, että pariterapia on tekohengitystä ja parisuhteen tilasta on turha puhua. Meillä juuri tämä keskustelemisesta kieltäytyminen on ongelma. Oma ajatus on, että parisuhdetta huolletaan, kehitetään ja toisen ajatuksiin ja arvoihin tutustutaan keskustelemalla myös parisuhteesta. Toinen osapuoli taas on samoilla linjoilla kuin kommentoija. Avaisitko minulle, miten ongelmia selvitetään ja luodaan toimintamalleja jos parisuhteesta ei puhuta. Onko ainoa vaihtoehto ero tai onnellinen parisuhde ilman ristiriitoja? Jos ei toimi, niin töitä sen eteen ei tehdä? Haluaisin ymmärtää oman puolison saman tyyppistä ajatusta, koska itselleni se on käsittämätön.
Vierailija kirjoitti:
On yllättänyt miten huonoja naiset ovat puhumaan suhteen ongelmista ja tekemään töitä niiden korjaamiseksi. Asioita ei osata nostaa pöydälle, vaan kärsitään hiljaisuudessa kunnes ilmoitetaan, että ei tämä toimi ja se on sitten siinä. Muutenkin odotetaan, että se toinen osapuoli on suoraan paketista täydellinen ja osaa ihan sanomatta tehdä ja sanoa kaiken oikein, että suhde maagisesti vaan toimii ilman että tehdään yhdessä asioita sen toimimisen eteen. En tiedä onko tällainen kuva parisuhteista tullut jostain Disney-elokuvista vai mistä.
Tämä on varmasti ihan tottakin.
Toisaalta: perinteisesti naisen puhuminen ongelmista on mielletty "nalkuttamiseksi" (jolloin ratkaisu: olisi akka vaan hiljaa, niin ei olisi mitään ongelmaa). Tai nainen puhuu, sitä ei mielletä nalkuttamiseksi vaan jotenkin filtteroidaan puhe pois, ja sitten onkin valtava yllätys kun nainen lähtee, aikanaan ongelmista itsekseen puhuttuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki erimielisyydet ja riidat. Mies ei ole sopuisa luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on moniakin. Itsehän kuvittelin, että lapsen isä innokkaasta sitoutumisesta johtuen olisi loisto perheenisä, niin mitä vielä. Minulle tuli täydellisenä yllätyksenä monen vuoden haluttomuus, jonka aikana mies saattoi katsella kuitenkin pornoa. Samaan aikaan hän kielsi minua kuitenkin otattamasta huomenlahjakuvia ja tämä kirpaisee edelleen. Sen jälkeen kun kuulin maksullisista käymisestä, niin elämältä katosi lopultakin pohja.
Mies antoi minun ottaa vastaan työpaikan tältä paikkakunnalta, ennen kuin jäi kiinni kaikesta. Nyt kärvistelen kahden vaiheilla, että etsinkö uuden asunnon vai jäänkö vanhaan. Miehen mielestä kun ongelmia ei ole, ja hänelle on kriisivaiheet täysin epäselviä. Hän ei ymmärrä miten en shokkitilanteessa pystynyt käymään asioita läpi.
Lisäksi tuli yllätyksenä miten paljon mies voi kontrolloida huomaamattaan. Laskut on avattu ennen kuin saan ne, oma aika nipistetään sotkemalla tahallaan koko kämppä, kuulustellaan menoja jne.. ja marmatetaan jos tulen suklaalevyn kanssa kaupasta "meidän piti laihduttaa". Tämä kuluttaa aivan loppuun.
Jätä se sika.
Se miten julmia ihmiset on. Ja miten ne voi jättää toisen mitään puhumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut kaverin jo 20v. Suhteemme ei kehity enään mihinkään. Olemme kuin muumiot tunnetasolla. Viisari ei juurikaan värähdä. Henkisellä tasolla kohtaamiksemme on impotenttistä. Koen naisena hänen seurassa pelkoa ja hätää siitä mitä on tulossa. En koe olevani nainen laisinkaan hänen seurassa. Sydämeni on tyhjä. Ponnisteluni ovat valuneet hiekkaan. Mies on ollut suhteessa vain omaan äitiinsä. Soitot jokaisena päivänä jopa useammin, puhetta tulee solkenaan. Koen että mies ei ole kehittynyt omana yksilönä. En voi kuin olla hämilläni. Kaipaan läheisyyttä ja naisena olemista. Haluan irti tästä alentavasta suhteesta. Ehdotukseni terapiasta ovat kuin vettä hanhen niskaan. Etsin sitä oikeaa kaikesta huolimatta. Toivo paremmasta kumppanista elää mielessäni. Uskon että tapaan vielä sellaisenkin. Vertaistukiryhmiä samankaltaisessa elämäntilanteessa elävillä toisi lohtua arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon työtä se vaatii.
COMPILATION PART 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miten julmia ihmiset on. Ja miten ne voi jättää toisen mitään puhumatta.
Monet on myös sokeita omalle käytökselleen. Omassa tapauksessani se johtui siitä toisen julmuudesta, jota en enää jaksanut. Hän varmaan omasta mielestään vain "keskusteli" asioista ja toi suhteen ongelmia esille, minulle ne oli pelkkää painostusta, vikojeni luettelointia ja syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kiu kirjoitti:
Se että mies sano et haluaa seksiä mut kun suhde etenee häviää miehen halut ja edelleen syyttää yleisesti naisia kun eisaa tarpeeksi.
Lisäksi se et miehil on tosi paljo mieliala, alko ja peli-raha ongelmia.Miehel, ei miehil. Sillä jos nyt haluat näistä puhua, niin naisilla on monenkertaisesti mielialaongelmia.
Naiset onneksi hoidattavat ongelmansa.
Turhan monesta miehestä tulee sanomalehden valitettava pikku-uutinen tai Alibi-lehden suosikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiu kirjoitti:
Se että mies sano et haluaa seksiä mut kun suhde etenee häviää miehen halut ja edelleen syyttää yleisesti naisia kun eisaa tarpeeksi.
Lisäksi se et miehil on tosi paljo mieliala, alko ja peli-raha ongelmia.Miehel, ei miehil. Sillä jos nyt haluat näistä puhua, niin naisilla on monenkertaisesti mielialaongelmia.
Naiset onneksi hoidattavat ongelmansa.
Turhan monesta miehestä tulee sanomalehden valitettava pikku-uutinen tai Alibi-lehden suosikki.
Monet naiset eivät kuitenkaan tajua pysyä parisuhteista erossa, vaikka eivät selvästikään ole pääkopaltaan tarpeeksi kunnossa vaikka nappia naamaan survotaankin ja käydään jossain terapiassa. Odottavat sen parisuhteen olevan joku lisä siihen hoitosuunnitelmaansa ilmeisesti, tai sitten kuvittelevat väärin asian olevan kunnossa kun "hei käynhän mä terapiassa ja syön lääkkeitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.
Pikkulapsiarjessa? Eli pitääkö tästä lukea rivien välistä, että sinä olit haluton pitkään, ja sitten ihmettelet miten ihmeessä miehestäkin tuli haluton?
Olipa oudosti ajateltu. Tuolla tyylillä saa aina kunnon riidan aikaiseksi. Eri
Oliko? Suuri osa ihmisistä vierastaa totuutta kyllä, että ehkä semmoiselle tuntuu oudolta kun mennään suoraan ongelman ytimeen.
Vierailija kirjoitti:
Se, etten onnistunut semmoista saamaan, vaikka lapsena pidin asiaa itsestään selvänä. Paperillakin olisin mitä mainioin kumppani, mutta kun yritys puuttuu ja taidan loppujen lopuksi viihtyä yksin paljon paremmin, niin yksin sitten ollaan. Kukaan ei tule miehelle suhteita ehdottelemaan.
Ei se mitään, enää.
Ei suhteet ala sormia napsauttamalla kun näet itseäsi miellyttävän ihmisen. Pitää jutella ja tutustua, mutta ei myöskään heti olettaa, että olet toiselle henkilölle se ainoa asia maailmassa. Ei kukaan halua katsella surkuttelijoita, ja sitä paitsi saatat ohittaa monta tilaisuutta kun keskityt elämäsi ikäviin puoliin.
Hommaa itsesi paikkoihin, jossa ihmiset joutuu kohtaamaan sinut ja viettämään edes hetken aikaa. Älä puhu eksistä, älä ole seksistinen, ja ole toisen seurassa aidosti siksi, että pidät hänestä. Se kyllä haistetaan, jos vaan haluat "kenet tahansa".
Se, että mies ei puheistaan huolimatta sisimmässään ollutkaan koti- tai perheihminen.
Puhui niin ilmeisesti vain miellyttääkseen ja saadakseen parisuhteen. Tai sitten ei silloin edes tuntenut itseään ja ajatteli onnen tulevan, kun vain hyppää jonkun ulkoisesti miellyttävän kelkkaan.
No seinäänhän tolla kuviolla ajetaan viimeistään kun on lapsia. Nyt pääsee sitten elämään kulkurielämäänsä.
Minut on yllättänyt tapa, jolla mieheni jättää minut yksin juuri silloin, kun eniten kaipaisin tukea tai edes kainaloa.
Mies kohtelee minua näissä tilanteissa siten kuin hän toivoisi itseään kohdeltavan. Väsyneenä tai pahantuulisena hän haluaa vetäytyä ja ajattelee, että minua tulee kohdella samoin.
Parisuhteesta, samoin kuin muistakin ihmissuhteista, olen oppinut sen, että ihmistä ei kannata kohdella kuten toivoisi itseään kohdeltavan, vaan tavalla, joka sopii sille toiselle. Minulta meni pitkään tämän oivaltamiseen ja pitkään kohtelin itsekin muita tavalla, jota itse arvostan ja ihmettelin, miksei se läheskään aina toimi.
Se, mihin tilaan suhde on 30v:n jälkeen tullut. Puhutaan vain perusasiat juuri ja juuri. Ei riitaa, muttei paljon muutakaan. Kämppissuhde. Ei hellyyttä, ei läheisyyttä ei seksiä enää muutamaan vuoteen, miehen ongelmien takia. Lapset pian aikuisia, katsotaan sitten.
Kaipaan huomiota ja rakkautta, psyykkisesti ja fyysisesti.
Olipa oudosti ajateltu. Tuolla tyylillä saa aina kunnon riidan aikaiseksi. Eri