Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Mies voi olla semmonen, että hänen asioista pitää aina innoissaan keskustella mutta jos kyse on minun asioistani niin hyvä että äännähtää, yleensä esittää ettei edes kuule mitä sanon. Ei siis ole kiinnostunut kuin itsestään. Lisäksi se, kuinka ämmämäisesti mies voi valittaa jatkuvasti asioista. Turhanpäiväsistä asioista riidanhakuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä suhteessa (olin jo aikuinen, eli ei mene teinisuhteen piikkiin) eniten yllätti, miten epäsopivan ihmisen kanssa sitä voikaan päätyä yhteen. Ja se miten typeräksi itse muutun rakastuneena.
Mutta ehkä ravistavin ja yllättävin kokemus tuossa oli se, kun tajusin että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Jotenkin olin kasvanut niin sellaiseen ajatusmaailmaan, että sinkkuus on vain sitä ettei "kelpaa kenellekään". Ja että sinkkuna olisi jotenkin onneton! Sinkkunakin voi olla toki onneton, mutta onnettomassa suhteessa sitä vasta onkin onneton.
Pohdin päivittäin: "Olenko mieluummin oikeassa kuin onnellinen?"
Vierailija kirjoitti:
Oma mustasukkaisuus tai epävarmuus. En tosin tiedä johtuuko tämä osittain miehestä, koska aiempien kumppanien kanssa ongelmaa ei ole ollut. Mutta yllättävä ongelma se on.
Mies on kehunut jotain tuttavanaisiaan minulle. Ei siis ulkonäköä, vaan mm. räiskyvän ihanaa luonnetta, itsevarmuutta ja intohimoa johonkin harrastukseen. Olen tullut epävarmaksi itsestäni, koska minulla ei ole intohimoa mitään asiaa kohtaan, enkä ole erityisen lahjakas missään ja muutenkin olen ihan tavis. Itsetuntoni on ollut ihan kunnossa kyllä kunnes mies alkoi kehua muita naisia minulle, silloin tapahtui muutos.
Mies on myös kannustanut minua hankkimaan lihaksia, olen siis aika hoikka. Olen aina ollut tyytyväinen kroppaani ja harrastanut liikuntaa, mutta en kehon muokkauksen takia vaan liikunnan ilosta.
Aiemmin itsevarmana ihmisenä tuli yllätyksenä, että muutama sivulauseessa heitetty kommentti voisi ottaa itsetunnon päälle näin pahasti.
Itse en kehu muita miehiä omalle miehelleni mitenkään enkä vihjaile että hänen pitäisi laihduttaa pömppiksensä pois, koska minusta se on vain kunnioittavaa kumppania kohtaan. Mikä tuollaisten kommenttien tarkoitus edes on, en ymmärrä.
Miehen ikävät kommentit ovat harvinaisia ja enemmän hän on aikojen saatossa kehunut minua seksikkääksi, fiksuksi jne. Mutta silti ne yksittäiset kommentit ovat jokainen jääneet mieleen niin elävästi, että muistan ne sanatarkasti vuosien jälkeenkin.
No, mun ex mieheni teki tuota, kehui lola odusogaa usein ja sitten esim ravintoloissa ulkomaalaistaustaisia naisia. Tuli selväksi, että minä olen vain tylsä suomalaisnainen. Kun sitten erottiin, niin samantien olikin tällainen nainen hällä. Erosivat ja seuraavakin on samaa laatua. Et kyllä niissä puheissa jotain perääkin voi olla, et tykkää sellaisista. En vaan ymmärrä miten kehtaa kumppanille puhua noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mustasukkaisuus tai epävarmuus. En tosin tiedä johtuuko tämä osittain miehestä, koska aiempien kumppanien kanssa ongelmaa ei ole ollut. Mutta yllättävä ongelma se on.
Mies on kehunut jotain tuttavanaisiaan minulle. Ei siis ulkonäköä, vaan mm. räiskyvän ihanaa luonnetta, itsevarmuutta ja intohimoa johonkin harrastukseen. Olen tullut epävarmaksi itsestäni, koska minulla ei ole intohimoa mitään asiaa kohtaan, enkä ole erityisen lahjakas missään ja muutenkin olen ihan tavis. Itsetuntoni on ollut ihan kunnossa kyllä kunnes mies alkoi kehua muita naisia minulle, silloin tapahtui muutos.
Mies on myös kannustanut minua hankkimaan lihaksia, olen siis aika hoikka. Olen aina ollut tyytyväinen kroppaani ja harrastanut liikuntaa, mutta en kehon muokkauksen takia vaan liikunnan ilosta.
Aiemmin itsevarmana ihmisenä tuli yllätyksenä, että muutama sivulauseessa heitetty kommentti voisi ottaa itsetunnon päälle näin pahasti.
Itse en kehu muita miehiä omalle miehelleni mitenkään enkä vihjaile että hänen pitäisi laihduttaa pömppiksensä pois, koska minusta se on vain kunnioittavaa kumppania kohtaan. Mikä tuollaisten kommenttien tarkoitus edes on, en ymmärrä.
Miehen ikävät kommentit ovat harvinaisia ja enemmän hän on aikojen saatossa kehunut minua seksikkääksi, fiksuksi jne. Mutta silti ne yksittäiset kommentit ovat jokainen jääneet mieleen niin elävästi, että muistan ne sanatarkasti vuosien jälkeenkin.
No, mun ex mieheni teki tuota, kehui lola odusogaa usein ja sitten esim ravintoloissa ulkomaalaistaustaisia naisia. Tuli selväksi, että minä olen vain tylsä suomalaisnainen. Kun sitten erottiin, niin samantien olikin tällainen nainen hällä. Erosivat ja seuraavakin on samaa laatua. Et kyllä niissä puheissa jotain perääkin voi olla, et tykkää sellaisista. En vaan ymmärrä miten kehtaa kumppanille puhua noin.
Olin yllättynyt, ettei minulla ollut minkäänlaista mustasukkaisuutta edellisessä suhteessa, vaikka kumppanin ympärillä pörräsi vastasukupuolen kavereita ja joistain jopa itse epäili että on jotain taka-ajatuksia. Aiemmin olen pitänyt itseäni hyvinkin mustasukkaisena ja olen ollut jopa sekoamispisteessä joidenkin ihastuksien kanssa, kun ovat edes puhuneet jonkun muun kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen saattoi ehkä olla sitä, etten "aikuisten oikeesti" ollut kuitenkaan niin kiinnnostunut ja meillä oli "ihan kivaa" vähänniinkuin kaverimielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mustasukkaisuus tai epävarmuus. En tosin tiedä johtuuko tämä osittain miehestä, koska aiempien kumppanien kanssa ongelmaa ei ole ollut. Mutta yllättävä ongelma se on.
Mies on kehunut jotain tuttavanaisiaan minulle. Ei siis ulkonäköä, vaan mm. räiskyvän ihanaa luonnetta, itsevarmuutta ja intohimoa johonkin harrastukseen. Olen tullut epävarmaksi itsestäni, koska minulla ei ole intohimoa mitään asiaa kohtaan, enkä ole erityisen lahjakas missään ja muutenkin olen ihan tavis. Itsetuntoni on ollut ihan kunnossa kyllä kunnes mies alkoi kehua muita naisia minulle, silloin tapahtui muutos.
Mies on myös kannustanut minua hankkimaan lihaksia, olen siis aika hoikka. Olen aina ollut tyytyväinen kroppaani ja harrastanut liikuntaa, mutta en kehon muokkauksen takia vaan liikunnan ilosta.
Aiemmin itsevarmana ihmisenä tuli yllätyksenä, että muutama sivulauseessa heitetty kommentti voisi ottaa itsetunnon päälle näin pahasti.
Itse en kehu muita miehiä omalle miehelleni mitenkään enkä vihjaile että hänen pitäisi laihduttaa pömppiksensä pois, koska minusta se on vain kunnioittavaa kumppania kohtaan. Mikä tuollaisten kommenttien tarkoitus edes on, en ymmärrä.
Miehen ikävät kommentit ovat harvinaisia ja enemmän hän on aikojen saatossa kehunut minua seksikkääksi, fiksuksi jne. Mutta silti ne yksittäiset kommentit ovat jokainen jääneet mieleen niin elävästi, että muistan ne sanatarkasti vuosien jälkeenkin.
No, mun ex mieheni teki tuota, kehui lola odusogaa usein ja sitten esim ravintoloissa ulkomaalaistaustaisia naisia. Tuli selväksi, että minä olen vain tylsä suomalaisnainen. Kun sitten erottiin, niin samantien olikin tällainen nainen hällä. Erosivat ja seuraavakin on samaa laatua. Et kyllä niissä puheissa jotain perääkin voi olla, et tykkää sellaisista. En vaan ymmärrä miten kehtaa kumppanille puhua noin.
Voi olla, että hän on itse monen ulkomaalaisnaisen mielestä tylsä suomimies, vähänkään pidemmän päälle. Huono asenne yleensä naisia kohtaan?2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikkea ei voikaan selvittää puhumalla. Ja että päin vastoin, keskusteluyritykset saattavat pahentaa tilannetta entisestään, vaikka esittäisi asiansa kuinka rakentavasti ja 'minusta tuntuu' -henkisesti tahansa.
Minulle esitettiin tekemäni virheet niinkin rakentavasti, kuin että "v*tuttaa aivan h*lvetisti se mitä teit silloin".
Tämä taas ei liity millään tavalla tuohon lainaamaasi tekstiin. Siinä kun nimenomaan oli kyse oikeasti rakentavista keskusteluyrityksistä, ei 'v---ttaa kun sä aina' -tyyppisestä avautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten on yllättänyt se, että miehellä ei tunnu olevan oma-aloitteellisuutta minkään asian suhteen. Olen miettinyt, että oliko näin alusta lähtien vai onko hän muuttunut suhteemme aikana tuollaiseksi tossukaksi, jota ei kiinnosta mikään.
Olen itse aktiivinen ja tykkään tehdä asioita. Pitkässä suhteessa toivoisi, että toiseltakin tulisi joskus ideota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikkea ei voikaan selvittää puhumalla. Ja että päin vastoin, keskusteluyritykset saattavat pahentaa tilannetta entisestään, vaikka esittäisi asiansa kuinka rakentavasti ja 'minusta tuntuu' -henkisesti tahansa.
Minulle esitettiin tekemäni virheet niinkin rakentavasti, kuin että "v*tuttaa aivan h*lvetisti se mitä teit silloin".
Tämä taas ei liity millään tavalla tuohon lainaamaasi tekstiin. Siinä kun nimenomaan oli kyse oikeasti rakentavista keskusteluyrityksistä, ei 'v---ttaa kun sä aina' -tyyppisestä avautumisesta.
No selvästikin tuo on jonkun mielestä ollut rakentavaa myös, miksi muuten toisi ongelmia tuohon malliin esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että rakkaus oikeasti häviää ja lopulta katoaa pois. Ja sitten huomaa olevansa jonkun totaalivieraan ihmisen kanssa ihmetellen miksi.
Jälkikäteen on ollut hyvä huomata, että ongelmien nostamisella pöydälle ei ole ollut mitään hyötyä. Ei hyvissä ajoin puhumisella, ei yrityksellä edes nostaa riidantekelettä. Kun jo silloin ei ole toista kiinnostanut.
Ei mikään toimi, jos yksin saa/joutuu tekemään työt ja panostamaan. Olipa kyseessä mikä tahansa juttu. Rakastamisesta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.
Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?
Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?
Entä mitä sinusta pitäisi sanoa tilanteessa, jossa sinusta ei ole kiva katsella toisen rippikuvia? Onko ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä lähestymistapa sinusta valehtelu?
Omassa suhteessani ei tarvitse tehdä asioita, jotka eivät kiinnosta. Ja saa myös suoraan sanoa, jos ei kiinnosta. Meiltä varmaan puuttuvat nämä "peruskäytöstavat". :)
Olisin huolissani siitä, jos puolison kuvien katselu ei kiinnosta. Silloin ei se puolisokaan kiinnosta ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsyys. Myös seksissä. Ei varmasti kaikilla ole tämä, mutta itse kuolen tylsyyteen parisuhteessa. Tästä syystä on parempi, että en parisuhteessa ole.
Köö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.
Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?
Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?
Entä mitä sinusta pitäisi sanoa tilanteessa, jossa sinusta ei ole kiva katsella toisen rippikuvia? Onko ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä lähestymistapa sinusta valehtelu?
Omassa suhteessani ei tarvitse tehdä asioita, jotka eivät kiinnosta. Ja saa myös suoraan sanoa, jos ei kiinnosta. Meiltä varmaan puuttuvat nämä "peruskäytöstavat". :)
Olisin huolissani siitä, jos puolison kuvien katselu ei kiinnosta. Silloin ei se puolisokaan kiinnosta ylipäätään.
Kumppani ei sanojensa mukaan halunnut katsoa meidän yhteisiä kuvia, koska ei kuulemma kestänyt niitä tunteita. Tuli vähän häh-fiilis kun itse en voinut lakata katsomasta ja tuli hyvä fiilis nähdä meidät yhdessä. Todellakin tuli tunne ettei taida kiinnostaa. Että häntä varmaan nolotti nähdä itseään tällaisen seurassa. Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten helppo se onkaan miellyttämishaluisena ajautua ihan sairaaseen suhteeseen, jossa kummallakaan ei ole kiva olla. Itsehän siinä on täysin sokea tilanteelle ja ajattelee vain, että kyllä tämä fiksataan, ei aina voi mennä kaikki putkeen ja kyllä keskustelemalla (=riitelemällä) kaikesta selvitään. Sitten kun kavereille avautuu asiasta niin nämä hämmästelee että eihän tollanen ole normaalia. Kumpikin on vaan jotenkin "lukinnut" itsensä siihen että tää suhdehan toimii vaikka väkisin, en edes näin jälkeenpäin tiedä mikä siinä muka oli sellaista että oli niin pakko toisissaan roikkua, vaikka kumpaakin ahdisti.
Se, miten kylmä mies voi ollakaan.Alussa näin ei tienkään ollut, tai en vain rakastumisen huumassa sitä tajunnut. Mies ei koskaan halaa, ota syliin tai kosketa. Seksi on sitä että tulee päälle ja kun himma on ohi niin menee suihkuun, ei puhettakaan että jatkaisi. On kyllä kohtelias kaikille muille paitsi minulle. Kotona vaan valittaa, on huonotuulonen ja aina stressaantuneen oloinen vaikka kaikki asiat on hyvin. Ei koskaan snonmitään positiivista, päinvastoin n sitä mieltä että minulla on huono maku kun en pukeudu/pidä smoista asioista kuin mistä hän pitää.
Ero on näin lähellä.
Oman tilan tarve. Luulin jotenkin, että kun on pitkässä parisuhteessa, niin sitä jotenkin hitsautuu yhteen niin että ei ole väliä onko jatkuvasti seurassa vai ei. No, eihän se ihan niin mennyt. Kaipaan välillä kovastikin omaa rauhaa ja omaa tilaa ilman miestä ja lapsia, vaikka heitä todella syvästi rakastankin. Kai se vaan on niin, että introvertti ei karvoistaan pääse.
Miten toinen unohtaa koko ajan kommunikoida, ei sano mitään, ei keskustele, ei huomioi. Kun asiasta sanoo, tulee ensin kiukuttelut ja sitten anteeksipyynnöt. Sen jälkeen vähän aikaa jaksaa yrittää kommunikoida ja "olla parempi", mutta taas unohtuu. En jaksa enää tätä kierrettä. En koe, että minua kuunnellaan tai että olen tärkeä. Keskusteluyhteys olisi tärkeä parisuhteen kannalta, mutta kun sitä ei ole niin ei sitten. Kaikki intiimikin on jäänyt, kun toinen keskittyy vain töihin ja puhuu vaan omista asioistaan ja töistä.
Olisi ärsyttävää erota tällaisen takia, mikä selviäisi puhumalla ja selvästi kykyä siihen on kun aina ajoittain sujuu oikeinkin hyvin. Parisuhteen pitää antaa enemmän kuin ottaa ja alan olemaan todella kyllästynyt tilanteeseen.
N33, 10 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miten toinen unohtaa koko ajan kommunikoida, ei sano mitään, ei keskustele, ei huomioi. Kun asiasta sanoo, tulee ensin kiukuttelut ja sitten anteeksipyynnöt. Sen jälkeen vähän aikaa jaksaa yrittää kommunikoida ja "olla parempi", mutta taas unohtuu. En jaksa enää tätä kierrettä. En koe, että minua kuunnellaan tai että olen tärkeä. Keskusteluyhteys olisi tärkeä parisuhteen kannalta, mutta kun sitä ei ole niin ei sitten. Kaikki intiimikin on jäänyt, kun toinen keskittyy vain töihin ja puhuu vaan omista asioistaan ja töistä.
Olisi ärsyttävää erota tällaisen takia, mikä selviäisi puhumalla ja selvästi kykyä siihen on kun aina ajoittain sujuu oikeinkin hyvin. Parisuhteen pitää antaa enemmän kuin ottaa ja alan olemaan todella kyllästynyt tilanteeseen.
N33, 10 vuotta yhdessä.
Ap meillä sama, mutta
10 v. katellut tätä puhumattomuutta ja yhdessä lähes tuo 33! Tilanne nyt ns. vaiheessa, mietin lähtöö.
Ota asia agendalle, pyydät miehen vakavaan keskusteluun! Kerrot dissaamisen tunteesta suhteessa ja kysyt mitä mies todellisuudeessa haluaa suhteeltanne?
Jos hän ei ymmärrä KOMMUNIKAATION merkitystä parisuhteessa, on teidän keskusteltava erosta. Ja tähän miehen on annettava suora vastaus, niin kuin sinunkin.
Terapia voi auttaa, haluatteko sitä?
Onko lapsia, haluatteko lapsia?
Mitä ylipäänsä haluatte elämältänne?
Jne. Jne.
Näistä on keskusteltava. Ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa, jos yhdessä jatkatte.
Kerro nämä miehellesi ja ellei hän halua edes kertoa omaa näkemystään, tee sinä omat johtopäätöksesi!
Se miten käsittämättömän vaikeaa miehen on PUHUA/KOMMUNIKOIDA.
Esim. seksiin liittyvät asiat lähes tabuja, vaikka mies on käynyt mm. seksilelukaupoissa, tumputtanut pornolle, kova flirttailemaan muille naisille… mutta kun pitäisi aikuisten oikeesti keskustella haluista ym. seksin alueella, niin ei onnistu.
Miksi mies on täysin lukossa? En ymmärrä?
Mies kiirehtii yhteenmuuttoa rakastumisvaiheessa ja sit yhteenmuutto lässähdyttää suhteen. Kun alkuhuuma mennyt, yhteen muutettu, niin miestä ei kiinnostakaan enää mun seura, paitsi sängyssä. Elellään kuin kämppikset. Kaikki semmoset pienet huomion osoitukset loppuneet; sohvalla ei ota koskaan enää kainaloon, ei suukota tai kosketa ohimennen. Kiusaantuu jos minä vaikka haluan suukottaa ohimennen. Ei kehu ulkonäköä tai mitään enää koskaan vaikka minä kehun miestä samalla tavalla kuin suhteen alussa. Ei tule kotiin tullessaan tervehtimään, saattaa suoraan vetäytyä omiin puuhiinsa. Tunnen olevani miehelle vain ”parisuhdestatus”, tärkeintä on ollut päästä parisuhteeseen ja kun se on onnistunut, ei tarviikaan panostaa enää hitustakaan.
Ko. asia on tapahtunut jokaisessa parisuhteessani. Tunnen itseni turhaksi ja arvottomaksi, ihmiseksi josta ei enää pidetä. Silti nää miehet haluaa olla mun kanssa parisuhteessa... Olenko vaan niin tylsä sitten..? Itse jatkan toisen huomioimista arjessa alkuhuuman jälkeenkin.