Nielurisaleikkaus ja yksin lapsen kanssa

Itse olin nielurisaleikkauksessa 36-vuotiaana ja 2 viikkoa aivan taju kankaalla kivun vuoksi. Panacodilla sai kipua vähän pois, että pystyin niellä vähän ruokaa. Laihduin 4 kg, mies hoiti aivan yksin lapset ja kodin.

Kauhea leikkaus, 2 päivässä ei tapahdu vielä minkäänlaista toipumista.

Samansuuntaiset kokemukset myös muilla tuntemillani leikatuilla. Kauhea myös lapsille.

En halua pelotella, olen vain realisti.

Osta paljon jäätelöä pakkaseen varmuuden vuoksi! Näin neuvottiin ihan sairaalassakin.

Jaa, suurin osa kommentoivista ei tiedä mitään. Aikuisten nielurisaleikkaus ei todellakaan ole pikkujuttu, kuten lapsilla.

Suomessa on kuollut aikuinen ihminen leikkauksen jälkeiseen verenvuotoon. Eli ei todellakaan saa rehkiä tai nostella mitään.

Vaikka henki ei lähtisikään, niin verenvuodon takia useat on joutunut menemään ambulanssilla sairaalaan.

En ymmärrä näitä taju kankaalla -vastauksia. Itse olin nielurisojen poiston jälkeen kivulias ja väsynyt, mutta en mitenkään taju pois. Ihan toimintakykyinen olin vaikka sattuihan se toki.

Mulla leikattiin aikuisena. Ihan järkyttävän kipeä olo oli pitkään, nelisen viikkoa. Pitää ottaa tosi rauhallisesti, ettei vaan repeä. Särkylääkkeiden varassa mä olin nelisen viikkoa. Ruuaksi soseutettuja keittoja, erilaisia vellejä. Pahimpinä päivinä veden juontikin oli ihan hel-etillistä, jo ruokalusikallinen alas saatuna oli tuskaa. Soseutettu banaanikin kirveli kurkkua. Kun peitteet alkaa irtoamaan, niin silloin on kipeimmät päivät. Mä en itse olisi jaksanut hoitaa neljään viikkoon ketään. Kannattaa hankkia hoitaja lapselle. Ulos uskalsin lähteä vasta viidennen viikon jälkeen.

Itse siirsin leikkausta siihen että muksut ovat jo isompia. Toipuminen on tosi yksilöllistä. Googleta ja lue kokemuksia, jotkut ovat kirjoittaneet blogeissaan niistä.

Jääpaloja pakkaseen valmiiksi. Kannattaa ottaa jäätelöä ja jääpaloja sairaalassa.

Oli kyllä kamalat ajat leikkauksen jälkeiset neljä viikkoa. En olisi uskonut. Paljon pahempi kuin sektio. En olisi mennyt nielurisaleikkaukseen, mutta pakko oli.

Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti ette ikinä joudu kunnon leikkaukseen jos nielurisaleikkaus vie viikoiksi voimat ja kipuja niin ettei pysty mitään tekemään. Jos isoin kipu elämässä on ollut kurkkukipu niin huh huh.

Minusta tämä on ihan kurantti kysymys ja huolenaihe.

Nielurisaleikkauksen jälkeen nielu on kipeä, mutta kipulääke auttaa. Ensimmäisinä päivinä ja suunnilleen viikon kohdalla, kun ruvet ovat terävimmillään, kipulääkettä kannattaa ottaa ihan maksimimäärä. Yleensä kombo näille päiville on Panacod ja joku tulehduskipulääke. Panacod ummettaa, joten jotain mahan pehmikettä kannattaa varata. Lisäksi Panacod voi tehdä joillekin pahoinvointia, sitä voi helpottaa ottamalla yhden kerrallaan ja syödä jotain sen kanssa.

Juoda kannattaa paljon ja usein. Jäävesi on hyvästä. Syödä voit kaikkea, mikä on maksimissaan huoneenlämpöistä ja rakenteeltaan sellaista, mitä voisit antaa pienelle vauvalle. Pehmeää, sosemaista. Esim. kanafilee menee blenderissä oikein hyvin muruiksi :) Löysää muusia lisäksi. Mielikuvitus kehiin!

Kaupassa käynti ja ulkoilu on oma lukunsa. Sairaalahoitoa vaativan jälkivuodon saa 5% leikatuista. Riski on suurimmillaan ensimmäisenä vuorokautena leikkauksen jälkeen ja reilun viikon kuluttua, silloin kun ruvet nielusta irtoilevat. Vuotoriskiä voi itse pienentää välttämällä kuumaa suihkua/saunaa, karkeaa ja lämmintä ruokaa, nielun rupien kuivumista sekä välttämällä verenpaineen nousua. Kevyet askareet eivät verenpainetta merkittävästi nosta, mutta reippaampi liikkuminen ja raskaampi ponnistelu kyllä. Ja välillä vuoto tulee, vaikka olisi ollut kuinka varovainen. Jos näin käy, sinulla kannattaa olla suunnitelma, miten toimit lapsen kanssa. Pahimmillaan joudut uudelleen leikkaussaliin kipikapin.

Pari viikkoa olet sairaslomalla ja toipilas, ja siihen kyllä kannattaa varautua.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti ette ikinä joudu kunnon leikkaukseen jos nielurisaleikkaus vie viikoiksi voimat ja kipuja niin ettei pysty mitään tekemään. Jos isoin kipu elämässä on ollut kurkkukipu niin huh huh.

Mulle on tehty sekä sektio että nielurisaleikkaus. Sektio oli miljoona kertaa helpompi kokemus minulla. Eikös sektio ole aika iso leikkaus?

Jos äitisi tulee pariksi päiväksi, selviät kyllä. Saisitko ketään puhelimen päähän, jos tulee tarve.

Mulla leikattiin nielurisat vähän alle parikymppisenä nuorena ja kyllä se ihan kova leikkaus oli. Olin sairaalassa 2 yötä ja sen jälkeen menin äidin luokse toipumaan, kun en olisi ensimmäisiä päiviä oikein pärjännyt yksin. Oli päällä kunnon kipulääkitys ja täysi tokkura. Itse en olisi pystynyt heti huolehtimaan lapsesta, kun en pystynyt itsestänikään.

Mulla ei riittänyt kahden viikon toipilasaika, meni yli neljä viikkoo. Suihkussa käynnin jälkeen oli tosi kipeä olo. Kävin suihkussa kolmen päivän välein, yleensä käyn pari kertaa päivässä. Saunaan vasta parin kuukauden päästä leikkauksesta, tää on tosi! Mulla varmaan parantui tosi hitaasti se haava.

Multa poistettiin kitarisat ja nielurisat. Ekan päivän olin vähän tokkurassa.

Lapsella meni kaksi päivää ja sitten alkoi puuhailla rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä taju kankaalla -vastauksia. Itse olin nielurisojen poiston jälkeen kivulias ja väsynyt, mutta en mitenkään taju pois. Ihan toimintakykyinen olin vaikka sattuihan se toki.

Mä en ymmärrä, miten voi olla aikuinen ihminen, joka ei ennen ole törmännyt sellaiseen ihmeeseen, että ihmiset reagoivat eri tavalla, kipukynnys on erilainen ja oireetkin vaihtelevat.

Mulle tehtiin nielurisaleikkaus 16v:nä ja huoneessa oli samanikäinen toinen nielurisapotilas. Itse olin aluksi niin kipeä että itkin. Pääsin vasta parin päivän päästä kotiin ja sielläkin oli kyllä niin kipeä ekat päivät, että nukuin lähes koko ajan lääkepäissäni. Se toinen tyyppi menetti eka päivänä leikkauksen jälkeen tajuntansakin, ja oli kyllä paljon kipeämpi muutenkin. Oli sairaalassa 3 tai 4 vrk leikkauksen jälkeen.

Eipä tullut mieleen huudella hänelle, että kotiin vaan sinäkin, kun muhun ei satu enää!!

Varustautuisin sinuna siihen, että oletkin melko voimaton vielä parin päivän jälkeen, eikä viisivuotiaan kanssa välttämättä ole helppoa silloin. Eikö lapsi voisi mennä mummolaan muutamaksi päiväksi, jos äitisi voi olla luonasi vain pari päivää? Kuka vie lapsen päiväkotiin jos olet kipulääkepöhnässä?

Kiitos asiallisista vastauksista ja vinkeistä :)

Äitini on tavoitettavissa myös sitten kun täältä meiltä lähtee.

Kiva kuulla että osalla leikkaus mennyt hyvin ja parantuminen ollut nopeaa sekä taas harmi kuulla että jotkut todella kärsinyt leikkauksen jälkeen, varmasti riippuu ihmisestä kuinka paraminen etenee ja joku sanoikin että ollaanhan me kaikki erilaisia ja näinhän se on ei siis käydä väittelemään tästä asiasta, iloitaan siitä että jollain on mennyt hyvin eikä vähätellä niiden tuntemuksia joilla leikkaus on ollut ehkä jopa traumaattinen kokemus, kuka tietää.

Itsellä on parikymppisenä leikattu nielurisat ja meitä oli kolme potilasta huoneessa joille kaikille tejhtiin sama leikkaus.Minä ja se toinen toivuttiin nopsaan.Ja yön yli sairaalassa jälkeen päästiin kotiin.Se kolmas oli niin kipee ja heikossa hapessa et en ees tiijä kuinka kauan joutu sairaalassa sit olemaan.

Vaikka periaatteessa toivuin nopeasti niin puhuminen oli pitkään hankalaa.2 viikkoa sain saikkua ja mun oli pakko soittaa lisää,kun puhuminen oli vaikeaa ja työskentelin päiväkodissa.3 viikkoa leikkauksesta alko olla jo shut ok ja palasin töihin.

Toivottavasti sä pääset helpolla ja pystyt lapsen hoitamaan 👍

Minulta on leikattu samaiset risat. Ekana iltana olin niin kipeä lääkkeistä huolimatta, etten olisi lapsista pystynyt huolehtimaan. Pikku hiljaa vointi parani vaikka syöminen ja juominen oli tuskaa, ruokailu alkoi ensin veteen liuotettavan lääkkeen nauttimisella, että edes pystyi siis syömään. Viikossa olo oli jo ihan ok kunnes ruvet kurkussa irtosivat (kuuluu asiaan), taas ruokailu oli tuskaa pari päivää, sitten loppu olikin helpompaa. Se pari viikkoa meni toipumiseen. Mutta kyllä kannatti, loppui kurkkukivut ja sairastelut. Selviät siis lapsen kanssa, jos äitisi on pari ekaa päivää apuna. Aika rauhallisesti kyllä pitää olla, ettei haavat ala vuotaa, ei siis liikuntaa eikä tehokasta siivoamista.

Vierailija kirjoitti:

Minulta on leikattu samaiset risat. Ekana iltana olin niin kipeä lääkkeistä huolimatta, etten olisi lapsista pystynyt huolehtimaan. Pikku hiljaa vointi parani vaikka syöminen ja juominen oli tuskaa, ruokailu alkoi ensin veteen liuotettavan lääkkeen nauttimisella, että edes pystyi siis syömään. Viikossa olo oli jo ihan ok kunnes ruvet kurkussa irtosivat (kuuluu asiaan), taas ruokailu oli tuskaa pari päivää, sitten loppu olikin helpompaa. Se pari viikkoa meni toipumiseen. Mutta kyllä kannatti, loppui kurkkukivut ja sairastelut. Selviät siis lapsen kanssa, jos äitisi on pari ekaa päivää apuna. Aika rauhallisesti kyllä pitää olla, ettei haavat ala vuotaa, ei siis liikuntaa eikä tehokasta siivoamista.

Minun leikkaus päiväkirurgisena toimenpiteenä eli ei osastolle ollenkaan.