Olen totaalisen masentunut ikääntymisestä

40-vuotias suomalainen nainenhan on halutuin,ainakin Afrikassa ja Turkissa.

Jep, synnytyksen jälkeistä masennusta veikkaan myös. Lääkäriin ap!

Vierailija kirjoitti:

Tuo 40v näyttää olevan monelle hankala. Mutta kun olet 50v, huomaat että aika on oikeasti hupenemassa ja sitten ottaa päähän, että tuhlasit aikaa. Olet nyt nuorempi ja hyväkuntoisempi kuin tulevaisuudessa, joten mieti että kriisi menee ohi. Nuoruus on ohi 45-vuotiaana. Hormonitoiminta loppunut 55-vuotiaana. Iho menettää kimmoisuuden, menneet tulee uniin, ystäviä kuolee. Silloin miettii, että 40-vuotiaana olisi voinut vielä tehdä vaikka mitä.

Noin yleisesti ottaen liikunta auttaa useimpia. Ehkä tutustut johonkin uuteen liikuntalajiin? Kiinnostu jostain. Älä anna tappiomielialalle valtaa.

No kyllä se nuoruus hieman aikaisemmin on ohi kuin 45-vuotiaana :D Silloin ollaan jo tukevasti keski-iässä oltu jo monta vuotta. Kyllä sen fyysisen rappeutumisen huomaa jo siinä neljänkympin korvilla ja kilometrit näkyvät naamasta. Luonnollista, mitäpä sitä kieltämään. Vaikka naiset kuolevat keskimäärin yli 80-vuotiaina, niin kyllä se paras ja dynaamisin ikä alkaa olla ohi siinä 70-vuotiaana viimeistään, jos ei syöpä tai sydänkohtaus yms. vie jo sitäkin ennen. Monet vie, vaikka kuinka olisi lääketiede kehittynyt. Eli kyllä se 40 v on jo reilusti yli puolen välin aktiivista elämää. Monet sairastuvat ja kuolevat heti kun pääsevät eläkkeelle 65 vuotiaina. Joten tsemppiä ap, ymmärrän ajatuksiasi.

Minun isävanhempani elivät n. 30 vuotta pidempään, kuin heidän kanssaan samoina vuosina syntyneet elivät keskimäärin. Tosin heidän elinaikanaan oli 2 maailmansotaa, isorokko, polio ja espanjantauti ynnä muita kulkutauteja, jotka laskivat eliniän keskiarvoa voimakkaasti. Joten en usko, että itse elän ihan 115 vuotiaaksi, vaikka oman ikäluokkani eliniänodote onkin 85 vuotta.

niin, kolmenkympin kriisi iskee epätoivoisella tytsillä kuin tuhat volttia.

Minä täytin just 40 ja pidän itseäni vielä nuorena😁 Ei ole kremppoja, kroppa on sutjakka ja oma jaksaminen hyvä. Ei todellakaan ole ikäloppu olo vielä.

Jos sulla on pieniä lapsia (?) niin se varmasti väsyttää. Samoin ylipaino, alkoholi. Itse laihdutin vuosi sitten 10 kg ja oma jaksaminen on kyllä merkittävästi parantunut sen jälkeen.

Monet 40-50 vuotiaat on mielestäni vielä tosi nuorekkaita, esim Mette Mannonen on kohta liki 50 v ja tosi tyttömäinen edelleen. Samoin uutisankkuri Maija, sukunimeä en muista. Ja vaikka Jenni Haukio, niin sirpsakka edelleen.

Minä en ainakaan ajatellut vielä vaipua epätoivoon!

Liian aikaisin aloitat vanhuusvalitukset jos jo nyt aloitat.

Kaikki on niin suhteellista. Itse olen todistanut sairaalassa tapausta jossa yli 90 mummo sanoi hoitajalle, että se nuori mieslääkäri joka oli käynyt aiemmin oli hyvä. Tämä "nuori" mieslääkäri oli lääkäri, joka oli ylittänyt jo 60 rajan itsekin. Mummosta hän oli nuori.

Aiheutamme itsellemme huonon olon sillä, että yritämme kontrolloida elämää. Emme voi kontrolloida elämää koskaan. Pitäisi vain yrittää elää tässä hetkessä murehtimatta menneitä tai tulevia. Jos asiat ovat hyvin nyt, niin nauti niistä äläkä murehdi tulevaa. Joku sanoisi, että asiat ovat hyvin jos hengität ja olet elossa huolimatta siitä mitä muuta elämässä saattaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan tosiaan kyseessä olla vaihdevuodet? Viime vuonna olin kyllä vielä raskaana. Nyt kuukautiset on tullut tiheään viime kuukaudet, kiertoväli on vain 16 päivää.

Ap

Vaihdevuosiin johtavat hormonimuutokset eli perimenopaussi alkavat monella jo 10 vuotta ennen varsinaista menopaussia. On todennäköistä, että ne on sinulla alkaneet tai alkamassa jo. Kierron lyheneminen on ekoja merkkejä.

Osa saa perimenopaussissa voimakkaitakin sekä mieliala- että fyysisiä oireita. Sitten on sellaisia kuin minä, joilla ainoa oire on ne vuotosekoilut eli ensin oli lyhempää kiertoa, nyt välillä kuukautiset kuukausia pois ja sitten 2 viikon jättivuoto.   Yhdistelmäehkäisypilleri tai hormonikierukka auttaa, jos apua tarvii, vaihdevuosien hormonikorvaushoito ei ole vielä ajankohtainen. 

Olen 40. Tajusin vasta taannoin että tästä se lähtee, tie kohti loppua. Omat vanhemmat ja sisarus ovat kuolleet, itselläni lääkekaapin sisältö kasvaa hiljalleen. Fyysinen rappeutuminen näkyy ja tuntuu kropassa. Haaveilu ei ole enää järkevää isoissa mittapuissa koska aikaa ei enää ole kuin rajoitetusti.

Olen jotenkin menettänyt toivoni. Kaipaan vanhoja aikoja vaikka eivät ne mitään hyviä olleet nekään, päinvastoin.

Ihmiset elävät nuorina ja elinvoimaisina ympärilläni. Näen vain rakastuneita ja kauniita ihmisiä, ihmisiä joilla on elämäniloa ja energiaa, suunnitelmia..

Keski-iän kriiisiä siis, monella on tuota. Mullakin oli vähän ennen neljääkymppiä. Osa kriiseilee yrittämällä vielä puristaa itsestään juhlimista, uran luontia, rakastumista, elämänmuutoksia, osa taas vaan ahdistelee ja masentelee ja suree surunsa nuoruuden lopusta hiljaa läpi.

Itse olin viimemainittuja. Vuoden-pari se ahdistus kesti. Sitten tuli rauha, kun hyväksyn täysin sen että haaveiden ja ulkoisen elämän rakentamisen aika on ohi. Mutta ei se mitään, sillä elämällä on myös henkinen ja sisäinen syvyyssuunta, josta saa parhaimmillaan paljno enemmän ja vakaampaa iloa kuin rakastumisista, urasaavutuksista tai hankinnoista koskaan. Rakastettu voi jättää, työ voi mennä, mukana talot ja autot, mutta hiljainen sisältä nouseva onni pelkästä olemassaolosta ei katoa.

Itselleni tulee myös joskus tuollaisia fiiliksiä. Tämä saattaa nyt kuulostaa todella pinnalliselta ja höpsöltä, mutta siihen auttoi viimeksi kasvohoito ja kulmien kestovärjäys ja siistiminen. Ylipäätään ulkonäön pitäminen fressinä ja uusien juttujen kokeilu. Tykkään myös testailla uusia meikkejä ja luen aiheesta blogeja ja katson YouTube videoita.

Ja siis olen akateemisesti koulutettu, jos asialla jotain merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40. Tajusin vasta taannoin että tästä se lähtee, tie kohti loppua. Omat vanhemmat ja sisarus ovat kuolleet, itselläni lääkekaapin sisältö kasvaa hiljalleen. Fyysinen rappeutuminen näkyy ja tuntuu kropassa. Haaveilu ei ole enää järkevää isoissa mittapuissa koska aikaa ei enää ole kuin rajoitetusti.

Olen jotenkin menettänyt toivoni. Kaipaan vanhoja aikoja vaikka eivät ne mitään hyviä olleet nekään, päinvastoin.

Ihmiset elävät nuorina ja elinvoimaisina ympärilläni. Näen vain rakastuneita ja kauniita ihmisiä, ihmisiä joilla on elämäniloa ja energiaa, suunnitelmia..

Keski-iän kriiisiä siis, monella on tuota. Mullakin oli vähän ennen neljääkymppiä. Osa kriiseilee yrittämällä vielä puristaa itsestään juhlimista, uran luontia, rakastumista, elämänmuutoksia, osa taas vaan ahdistelee ja masentelee ja suree surunsa nuoruuden lopusta hiljaa läpi.

Itse olin viimemainittuja. Vuoden-pari se ahdistus kesti. Sitten tuli rauha, kun hyväksyn täysin sen että haaveiden ja ulkoisen elämän rakentamisen aika on ohi. Mutta ei se mitään, sillä elämällä on myös henkinen ja sisäinen syvyyssuunta, josta saa parhaimmillaan paljno enemmän ja vakaampaa iloa kuin rakastumisista, urasaavutuksista tai hankinnoista koskaan. Rakastettu voi jättää, työ voi mennä, mukana talot ja autot, mutta hiljainen sisältä nouseva onni pelkästä olemassaolosta ei katoa.

Minusta kyllä tuntuu kuin elämäni olisi vasta alussa nyt 40-v. Sain juuri luovan työn käyntiin vuosien sairauslomalla olon jälkeen, säästän ensiasuntoa asp-tilille ym. Samaan aikaan tosin kroppa alkaa prakata - en voi enää istua pitkiä aikoja paikallani, kuten ennen. Sekin harmittaa, etten voi kolmikymppisen lailla enää haaveilla siitä ensivauvasta. En ole fyysisesti mikään Minna Tervamäki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on enemmän luonteesta kuin iästä kiinni, millaista elämää elää.

Itse olen 63v ja joka päivä on yhtä juhlaa edelleenkin.

Nautin elämästäni täysin rinnoin, vaikkei edes maallista mammonaa paljon ole kertynyt.

Luonnosta ja liikunnasta saan voimaa ja kai terveyttäkin.

Tsemppiä AP:lle 😊

Jos olet saanut enimmäkseen sattuman kaupalla nauttia hyvästä terveydestä, niin eiköhän siinä ole helppo olla "luonteeltaan" iloinen ja nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee myös joskus tuollaisia fiiliksiä. Tämä saattaa nyt kuulostaa todella pinnalliselta ja höpsöltä, mutta siihen auttoi viimeksi kasvohoito ja kulmien kestovärjäys ja siistiminen. Ylipäätään ulkonäön pitäminen fressinä ja uusien juttujen kokeilu. Tykkään myös testailla uusia meikkejä ja luen aiheesta blogeja ja katson YouTube videoita.

Ja siis olen akateemisesti koulutettu, jos asialla jotain merkitystä.

No ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee myös joskus tuollaisia fiiliksiä. Tämä saattaa nyt kuulostaa todella pinnalliselta ja höpsöltä, mutta siihen auttoi viimeksi kasvohoito ja kulmien kestovärjäys ja siistiminen. Ylipäätään ulkonäön pitäminen fressinä ja uusien juttujen kokeilu. Tykkään myös testailla uusia meikkejä ja luen aiheesta blogeja ja katson YouTube videoita.

Ja siis olen akateemisesti koulutettu, jos asialla jotain merkitystä.

Mihin koulutuksesti tässä liittyy?

up

tässä oli hyviä hajatelmia