Lue keskustelun säännöt.
33 vuotta sinkkuna ja neitsyenä
04.11.2020 |
Jossain ketjussa luin naisten ihmettelyä siitä, miksi yli kolmekymppiset miehet ovat aina rumia, kaljuja ja läskejä.
Itse olen 33-vuotias mies, joka pyöräilee ja on fyysisesti hyvässä kunnossa. Hiukset on tuuheat. Näytän mielestäni hyvältä ja minulla on yliopistotutkinto. En juo enkä polta lainkaan.
Olen kuitenkin ollut koko elämäni ilman parisuhdetta tai yhden yön juttuja. Nykypäivän yläasteikäisellä pojalla on enemmän kokemusta kuin minulla, mikä on aika hirvittävä ajatus. Petetyksi tulleille tiedoksi, että suhteessa olisin ehdottoman lojaali (jo senkin takia ettei kukaan huolisi minua tai suostuisi pettämään kanssani :).
Harva tuntuu ymmärtävän millaista tämä on, mikä on surullista.
Minulla ei ole mitään yhteyttä ihmiskuntaan, omaan lajiini. Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti.
Miksi valitan tästä täällä ja nyt?
Koska monesti sanotaan "ei se nyt niin kamalaa ole", "ei parisuhde korjaa koko elämää", "ei suhteet aina mitään herkkua ole" ja niin edespäin.
Toivoisin etten joutuisi kuulemaan näitä alentavia lauseita enää koskaan. Pidän niitä nimenomaan alentavina. Niissä aivan kuin yritetään kieltää inhimillinen tarpeeni rakkaudelle ja hyväksynnälle. Tulen niistä vain vihaiseksi, koska näiden sanoja itse olisi jo hysterian partaalla oltuaan 3kk yksin ja ilman seksiä. Ja tätä on nähty. Turha tulla kumppanin kainalosta huutelemaan että minä en tarvitse suhdetta. Ei se pitkä suhde välttämättä tunnukaan lopulta mitenkään normaalilta poikkeavalta olotilalta, mutta kokeilepa olla koko elämä ilman.
Kommentit (250)
Hermo on selvästi aiheesta pinnassa. Kireyden ja lyhytpinnaisuuden voi lisätä piirteisiin, jotka eivät ole parisudemarkkinoilla eduksi.
Sovitaan siis että sinä olet tehnyt kaikkesi sopivan kumppanin löytämiseksi. Miksi sinulla ei ole kumppania?
Naisten vika? Komeiden ja menestyneiden miesten vika? Instagramin vika? Romanttisten komedioiden vika? Yhteiskuntarakenteiden vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, et ole todellakaan yksin. Naisena joutuu vielä kuulemaan saarnoja nirsoudesta ja prinsessaharhoista.
Ihailtavaa että jaksat pysyä yhteiskunnassa kiinni, itse olen jo täysin luovuttanut ja syrjäytynyt. Miehillä kuitenkin osakkeet nousee kun ikää tulee mikäli puitteet on kunnossa kuten sinulla tuntuu olevan. Joten pidä pää pystyssä, kyllä se sopiva puoliso vielä löytyy.
T: ikisinkku n32 (olisin myös yhä neitsyt ilman parikymppisenä kokemaani väkivaltaa)
En olisi varma siitä auttaako pelkkä korkeakoulututkinto kovinkaan pitkälle. Sama pätee asuntoon, säästöihin, tms.
Melkein niiden puitteiden tulisi olla sellaiset jotta ap erottuisi taviksista. Eli tosi hyvä ammatti, hulppea asunto, tms.
Ehkä noin mikäli haluaa saada sen kauneimman ja upeakroppaisimman naisen. Tavisnaiselle kelpaa hyvin ap:n kaltainen mies, minullekin olisi kelvannut ihan perusjamppa jonka elämä ei pyöri päihteiden tai työnvälttelyn ympärillä.
-tuo ikisinkku n32
Tulkitsetko työttömyyden tarkoittavan automaattisesti työnvälttelyä?
Huoh. Työttömissä ei ole mitään vikaa mutta elämäntapatyöttömissä on (mikäli ei satu jakamaan samaa maailmankuvaa). Eikä sitä yleensä tarvitse arpoa kumpi on kyseessä, koska nämä jälkimmäiset ovat hyvinkin avoimia elämäntapansa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kuinka monta kertaa viikossa harrastat tai teet jotain sellaista, jonka yhteydessä voit tutustua ikäisiisi naisiin?
Mitä ihmettä koronan aikana muka voi tehdä?
Olen jo pitkään aloittanut useita harrastuksia per vuosi vain tutustuakseni naisiin ja tuntuu että kaikkialla, kuten uimahalleissa, on vain lapsia ja vanhuksia - 20-30v naiset loistavat poissaolollaan.
Tästä naisten katoamisesta melkein voisin tehdä oman ketjun, sitä olen ihmetellyt koko elämäni.Eli et edes tapaa naisia mutta silti olet katkera naisettomuudestasi? Korona on vähentänyt ihmisten tapaamisen mahdollisuuksia kahdeksan kuukauden ajan, ei kahdeksan vuoden. Sillä et siis pysty selittämään, miten olet päässyt yli kolmekymppiseksi ilman parisuhdetta.
Kolmekymppisiä naisia tapaa työelämässä, yhdistystoiminnassa, baareissa (koronan jälkeen), yhteisöllisissä harrastuksissa, opinnoissa, tänä vuonna heitä on vaikka kuinka paljon kansallispuistoissa ja muissa retkikohteissa. FB:n Korona-ajan sinkut -ryhmässä oli kuulemma keväällä paljon enemmän naisia kuin miehiä, en tiedä mikä tilanne on nyt ja onko se vielä olemassa.
Olen eri mieltä.
20-30v naisia tapaa baareissa ja Tinderissä. Ei muualla. Opinnoissa toki jos opiskelee, mutta sielläkin oli usein niin että koulusssa opiskellaan, baarissa pariudutaan.
Sinkkutapahtumissa he eivät käy, yhteisölliset harrastukset ovat perheellisten ja vanhempien naisten juttu. Kaupassa salilla, jne ollaan ostoksilla ja treenaamassa eikä pariutumassa. Retkeily on aika suosittua, mutta nuoret naiset ovat aina omissa porukoissaan.
Kyllä se on aika hyvin rajattu siten että pariutuminen rajataan paikkoihin joissa ratkoo ulkonäkö ja/tai sosiaalinen rohkeus että osaa lähestyä naisporukkaa ja hurmata. Jos on vähän ujompi ja hiljaisempi mies niin aika toivotonta on tuossa iässä.
Eli nyt (vasta) toit keskusteluun olennaisen informaation.
Olen sitä mieltä, että ihmisen kannattaa etsiä puolisoa, jonka kanssa on helppo olla. Hiljainen ihminen viihtyy parhaiten sellaisen kumppanin kanssa, joka joko on itsekin hiljainen tai jolle toisen hiljaisuus ei ole ongelma. Sen takia ei pidä yrittää muuttaa itseään liikaa. Sen sijaan ujous on piirre, joka kapeuttaa elämää ja jota voi vähentää. Se edellyttää epämukavuusalueelle menemistä mutta on sen arvoista. Kannattaa jututtaa niitä mummoja bussipysäkeillä ja vanhempia herrasmiehiä työkalukaupoissa ja perheenäitejä kaupan leluhyllyllä, kun miettii, mitä ostaisi lahjaksi kummipojalle. Kun oppii menemään sosiaalisiin tilaisuuksiin ujostelematta, niin elämä helpottuu kaiken kaikkiaan. Ja tiedän, mistä puhun, koska olen itse ollut lapsena ja nuorena ujo.
Kävin sen verran katsomassa, että FB:ssä tosiaan edelleen näyttää olevan ryhmä Korona-ajan sinkut eli KoSi. Siinä on 6.5 tuhatta jäsentä. Jos edelleen on enemmistö naisia, niin puhutaan siis tuhansista naisista (suljettu ryhmä, joten en pääse katsomaan). Miksi et kokeilisi sitä? Vai oletko jo kokeillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lasket sinkkuuden alkaneen syntymäsi hetkestä? Laske mieluiten aikuistumisesta. 33-vuotiaana olet ollut sinkku noin 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kuinka monta kertaa viikossa harrastat tai teet jotain sellaista, jonka yhteydessä voit tutustua ikäisiisi naisiin?
Mitä ihmettä koronan aikana muka voi tehdä?
Olen jo pitkään aloittanut useita harrastuksia per vuosi vain tutustuakseni naisiin ja tuntuu että kaikkialla, kuten uimahalleissa, on vain lapsia ja vanhuksia - 20-30v naiset loistavat poissaolollaan.
Tästä naisten katoamisesta melkein voisin tehdä oman ketjun, sitä olen ihmetellyt koko elämäni.Eli et edes tapaa naisia mutta silti olet katkera naisettomuudestasi? Korona on vähentänyt ihmisten tapaamisen mahdollisuuksia kahdeksan kuukauden ajan, ei kahdeksan vuoden. Sillä et siis pysty selittämään, miten olet päässyt yli kolmekymppiseksi ilman parisuhdetta.
Kolmekymppisiä naisia tapaa työelämässä, yhdistystoiminnassa, baareissa (koronan jälkeen), yhteisöllisissä harrastuksissa, opinnoissa, tänä vuonna heitä on vaikka kuinka paljon kansallispuistoissa ja muissa retkikohteissa. FB:n Korona-ajan sinkut -ryhmässä oli kuulemma keväällä paljon enemmän naisia kuin miehiä, en tiedä mikä tilanne on nyt ja onko se vielä olemassa.
Olen eri mieltä.
20-30v naisia tapaa baareissa ja Tinderissä. Ei muualla. Opinnoissa toki jos opiskelee, mutta sielläkin oli usein niin että koulusssa opiskellaan, baarissa pariudutaan.
Sinkkutapahtumissa he eivät käy, yhteisölliset harrastukset ovat perheellisten ja vanhempien naisten juttu. Kaupassa salilla, jne ollaan ostoksilla ja treenaamassa eikä pariutumassa. Retkeily on aika suosittua, mutta nuoret naiset ovat aina omissa porukoissaan.
Kyllä se on aika hyvin rajattu siten että pariutuminen rajataan paikkoihin joissa ratkoo ulkonäkö ja/tai sosiaalinen rohkeus että osaa lähestyä naisporukkaa ja hurmata. Jos on vähän ujompi ja hiljaisempi mies niin aika toivotonta on tuossa iässä.
Eli nyt (vasta) toit keskusteluun olennaisen informaation.
Olen sitä mieltä, että ihmisen kannattaa etsiä puolisoa, jonka kanssa on helppo olla. Hiljainen ihminen viihtyy parhaiten sellaisen kumppanin kanssa, joka joko on itsekin hiljainen tai jolle toisen hiljaisuus ei ole ongelma. Sen takia ei pidä yrittää muuttaa itseään liikaa. Sen sijaan ujous on piirre, joka kapeuttaa elämää ja jota voi vähentää. Se edellyttää epämukavuusalueelle menemistä mutta on sen arvoista. Kannattaa jututtaa niitä mummoja bussipysäkeillä ja vanhempia herrasmiehiä työkalukaupoissa ja perheenäitejä kaupan leluhyllyllä, kun miettii, mitä ostaisi lahjaksi kummipojalle. Kun oppii menemään sosiaalisiin tilaisuuksiin ujostelematta, niin elämä helpottuu kaiken kaikkiaan. Ja tiedän, mistä puhun, koska olen itse ollut lapsena ja nuorena ujo.
Ujous ja hiljaisuus, noissa paikoissa sama asia. Baarisssa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen, muuten on näkymätön. Huumorinkin pitää olla tietynlaista että sillä pärjää raflassa.
Naisen ei tarvitse miettiä tällaisia, koska naiselta ei vaadita rohkeutta, aloittteellisuutta, ja hyvää menoa.
Ok. Baarissa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen. Jos noin on, niin sitten varmaan on. En usko että sen paremmin sinä kuin minäkään voimme muuttaa suomalaista baarikulttuuria pelkästään tällä palstalla siitä keskustelemalla. Jos baarissa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen eikä mies ole sellainen, niin silloin hänen on varmaan parasta todeta, että baari ei todennäköisesti ole hänen kohdallaan se paikka, jossa naisiin voisi tutustua. Eikö niin?
Jälkimmäinen kappale olikin sitten sitä, mikä paljastaa katkeruuden ja karkottaa nopeasti naisen. Jos naiselta ei vaadita rohkeutta, aloitteellisuutta ja hyvää menoa, niin se ei liene naisten syy. Vai onko sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kuinka monta kertaa viikossa harrastat tai teet jotain sellaista, jonka yhteydessä voit tutustua ikäisiisi naisiin?
Mitä ihmettä koronan aikana muka voi tehdä?
Olen jo pitkään aloittanut useita harrastuksia per vuosi vain tutustuakseni naisiin ja tuntuu että kaikkialla, kuten uimahalleissa, on vain lapsia ja vanhuksia - 20-30v naiset loistavat poissaolollaan.
Tästä naisten katoamisesta melkein voisin tehdä oman ketjun, sitä olen ihmetellyt koko elämäni.Eli et edes tapaa naisia mutta silti olet katkera naisettomuudestasi? Korona on vähentänyt ihmisten tapaamisen mahdollisuuksia kahdeksan kuukauden ajan, ei kahdeksan vuoden. Sillä et siis pysty selittämään, miten olet päässyt yli kolmekymppiseksi ilman parisuhdetta.
Kolmekymppisiä naisia tapaa työelämässä, yhdistystoiminnassa, baareissa (koronan jälkeen), yhteisöllisissä harrastuksissa, opinnoissa, tänä vuonna heitä on vaikka kuinka paljon kansallispuistoissa ja muissa retkikohteissa. FB:n Korona-ajan sinkut -ryhmässä oli kuulemma keväällä paljon enemmän naisia kuin miehiä, en tiedä mikä tilanne on nyt ja onko se vielä olemassa.
Olen eri mieltä.
20-30v naisia tapaa baareissa ja Tinderissä. Ei muualla. Opinnoissa toki jos opiskelee, mutta sielläkin oli usein niin että koulusssa opiskellaan, baarissa pariudutaan.
Sinkkutapahtumissa he eivät käy, yhteisölliset harrastukset ovat perheellisten ja vanhempien naisten juttu. Kaupassa salilla, jne ollaan ostoksilla ja treenaamassa eikä pariutumassa. Retkeily on aika suosittua, mutta nuoret naiset ovat aina omissa porukoissaan.
Kyllä se on aika hyvin rajattu siten että pariutuminen rajataan paikkoihin joissa ratkoo ulkonäkö ja/tai sosiaalinen rohkeus että osaa lähestyä naisporukkaa ja hurmata. Jos on vähän ujompi ja hiljaisempi mies niin aika toivotonta on tuossa iässä.
Eli nyt (vasta) toit keskusteluun olennaisen informaation.
Olen sitä mieltä, että ihmisen kannattaa etsiä puolisoa, jonka kanssa on helppo olla. Hiljainen ihminen viihtyy parhaiten sellaisen kumppanin kanssa, joka joko on itsekin hiljainen tai jolle toisen hiljaisuus ei ole ongelma. Sen takia ei pidä yrittää muuttaa itseään liikaa. Sen sijaan ujous on piirre, joka kapeuttaa elämää ja jota voi vähentää. Se edellyttää epämukavuusalueelle menemistä mutta on sen arvoista. Kannattaa jututtaa niitä mummoja bussipysäkeillä ja vanhempia herrasmiehiä työkalukaupoissa ja perheenäitejä kaupan leluhyllyllä, kun miettii, mitä ostaisi lahjaksi kummipojalle. Kun oppii menemään sosiaalisiin tilaisuuksiin ujostelematta, niin elämä helpottuu kaiken kaikkiaan. Ja tiedän, mistä puhun, koska olen itse ollut lapsena ja nuorena ujo.
Ujous ja hiljaisuus, noissa paikoissa sama asia. Baarisssa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen, muuten on näkymätön. Huumorinkin pitää olla tietynlaista että sillä pärjää raflassa.
Naisen ei tarvitse miettiä tällaisia, koska naiselta ei vaadita rohkeutta, aloittteellisuutta, ja hyvää menoa.
Ok. Baarissa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen. Jos noin on, niin sitten varmaan on. En usko että sen paremmin sinä kuin minäkään voimme muuttaa suomalaista baarikulttuuria pelkästään tällä palstalla siitä keskustelemalla. Jos baarissa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen eikä mies ole sellainen, niin silloin hänen on varmaan parasta todeta, että baari ei todennäköisesti ole hänen kohdallaan se paikka, jossa naisiin voisi tutustua. Eikö niin?
Jälkimmäinen kappale olikin sitten sitä, mikä paljastaa katkeruuden ja karkottaa nopeasti naisen. Jos naiselta ei vaadita rohkeutta, aloitteellisuutta ja hyvää menoa, niin se ei liene naisten syy. Vai onko sinusta?
Aivan.
Mutta baari ja Tinder (jossa ratkaiseee ulkonäkö) ovat ainoat paikat joissa tietyn ikäisiin naisiin voi tutustua. Muut paikat ovat sellaisia joissa nuorehkot sinkkunaiset a) eivät käy b) käyvät mutta sillä asenteella että siellä ei olla tutustumassa miehiin.
Olen itse huomannut tuon. Melkein kirjaimellisesti kuin menisi tutustumaan kiinnostavaan naiseen, joka sitten vastaisi "sori en ole pariutumassa nyt, mutta lähetätkö Tinderin kautta tykkäyksen tai tuletko yrittämään mun ja mun kavereiden hurmaamista raflassa illalla ja mieluiten 24.00 jälkeen kun meillä on hyvä meininki?".
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kuinka monta kertaa viikossa harrastat tai teet jotain sellaista, jonka yhteydessä voit tutustua ikäisiisi naisiin?
Mitä ihmettä koronan aikana muka voi tehdä?
Olen jo pitkään aloittanut useita harrastuksia per vuosi vain tutustuakseni naisiin ja tuntuu että kaikkialla, kuten uimahalleissa, on vain lapsia ja vanhuksia - 20-30v naiset loistavat poissaolollaan.
Tästä naisten katoamisesta melkein voisin tehdä oman ketjun, sitä olen ihmetellyt koko elämäni.Eli et edes tapaa naisia mutta silti olet katkera naisettomuudestasi? Korona on vähentänyt ihmisten tapaamisen mahdollisuuksia kahdeksan kuukauden ajan, ei kahdeksan vuoden. Sillä et siis pysty selittämään, miten olet päässyt yli kolmekymppiseksi ilman parisuhdetta.
Kolmekymppisiä naisia tapaa työelämässä, yhdistystoiminnassa, baareissa (koronan jälkeen), yhteisöllisissä harrastuksissa, opinnoissa, tänä vuonna heitä on vaikka kuinka paljon kansallispuistoissa ja muissa retkikohteissa. FB:n Korona-ajan sinkut -ryhmässä oli kuulemma keväällä paljon enemmän naisia kuin miehiä, en tiedä mikä tilanne on nyt ja onko se vielä olemassa.
"Eli et edes tapaa naisia mutta silti olet katkera naisettomuudestasi?"
Olen tosissani yrittänyt etsiä naisia 15-vuotiaasta asti ja nyt sanotaan että en saa kokea turhautumista tästä koska olen siinä epäonnistunut.
No huhhuh.
Kuten aiemmin sanoin, olen aloittanut joka vuosi uusia harrastuksia pelkästään naisten etsimistä varten. Käyn kirjastossa, salilla, lumilautailemassa, kansalaisopistossa, kaikissa mahdollisissa tapahtumissa... Lista on loputon, en usko että moni on vetänyt touhun näin systemaattiseksi. Seuraavaksi sanot että "ei niitä etsimällä saa etsiä". Mutta siitä on turha syyttää että olisin kotona istunut.
Ongelmani on nimenomaan se, että kaikki nämä miljoonat harrastukset eivät ole tuottaneet mitään tulosta - suurimmaksi osaksi siksi, että siellä oli pelkästään vanhuksia, lapsia, miehiä ja pariskuntia. EI nuoria sinkkunaisia.
Väitän tämän johtuvan siitä, että sinkkunaiset ovat lähinnä kotona, koska tällainen metsästys on jätetty miehen harteille.
Ei tästä teidän kanssa väittelystä tule mitään. Haistan jo nyt miten tämä keskustelu tulee kiertämään kehää, kumpikaan ei ymmärrä toista kirjoittajaa, ja tuhlaan tässä koko päiväni.
Ilmoitan jo nyt että poistun ketjusta ennen neljää, joten jos haluaa saada viimeiset kiksit AP:n potkimisesta niin heittäkää jotain. Mutta pliis lopettakaa se "et edes yrittänyt joten syytä itseäsi, et saa kokea tunteita joita koet".
En minäkään täällä ole teitä naisia syyttämässä niistä tunteista mitä te koette vaikka en naisen mieltä ymmärräkään.
AP, luepa tämä postauksesi niinkuin lukisit jonkun muun kirjoitusta ja mieti miltä kuulostat! Ihme kiukuttelija. Poistut ennen neljää... what? Avaudut ongelmastasi vauva.fi -keskustelupalstalla ilmeisen toiveikkaana neuvojen saamisesta, neljäkymmentä ihmistä ilmoittautuu vapaaehtoisesti ilmaisiin talkoisiin, ja nyt ongelmasi käsittelyyn on käytetty yksi miestyöviikko (40h). Et kuitenkaan ole kiitollinen tai valmis ottamaan vastaan kritiikkiä? Kertoo persoonastasi ehkä enemmän kuin alkuperäinen postauksesi.
Katkeruudesta olisi heti päästävä eroon. Jos olet kovasti yrittänyt löytää harrastustoiminnasta naisseuraa, mutta siellä onkin vain vanhuksia ja pariskuntia, niin valitse hyvä mies eri harrastus. Ja toista kunnes löydät jotain joka kiinnostaa myös nuoria sinkkunaisia. Tanssikurssi, viininmaisteluilta, raakasuklaakurssi, jooga, kädentaidot, ranskan- tai espanjantunnit. Ei voi olla noin vaikeaa.
Missään ei ole myöskään luvattu että löydät varmasti kumppanin. Voi olla että se on sinun tapauksessasi erityisen haasteellista. Sekään ei ole kenenkään tai minkään vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Mutta miksi se on aina mies jonka kuuluu mennä "naisten harrastuksiin", epämukavuusalueelle, jne?
Samaan aikaan naiset harrastavat mistä ovat kiinnostuneita eivätkä etsi miestä vaan ovat korkeintaan avoimia sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan.
Kai se etsii joka kokee tarvetta etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Mutta miksi se on aina mies jonka kuuluu mennä "naisten harrastuksiin", epämukavuusalueelle, jne?
Samaan aikaan naiset harrastavat mistä ovat kiinnostuneita eivätkä etsi miestä vaan ovat korkeintaan avoimia sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan.
"Jos vuori ei tule Muhammedin luo, niin Muhammed menee vuoren luo."
Naiset eivät kaipaa samalla lailla parisuhdetta kuin miehet. Monella naisella on jo kokemusta seurustelusta ja sen ihanuudesta, joten uusiin suhteisiin ei ole kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kuinka monta kertaa viikossa harrastat tai teet jotain sellaista, jonka yhteydessä voit tutustua ikäisiisi naisiin?
Mitä ihmettä koronan aikana muka voi tehdä?
Olen jo pitkään aloittanut useita harrastuksia per vuosi vain tutustuakseni naisiin ja tuntuu että kaikkialla, kuten uimahalleissa, on vain lapsia ja vanhuksia - 20-30v naiset loistavat poissaolollaan.
Tästä naisten katoamisesta melkein voisin tehdä oman ketjun, sitä olen ihmetellyt koko elämäni.Eli et edes tapaa naisia mutta silti olet katkera naisettomuudestasi? Korona on vähentänyt ihmisten tapaamisen mahdollisuuksia kahdeksan kuukauden ajan, ei kahdeksan vuoden. Sillä et siis pysty selittämään, miten olet päässyt yli kolmekymppiseksi ilman parisuhdetta.
Kolmekymppisiä naisia tapaa työelämässä, yhdistystoiminnassa, baareissa (koronan jälkeen), yhteisöllisissä harrastuksissa, opinnoissa, tänä vuonna heitä on vaikka kuinka paljon kansallispuistoissa ja muissa retkikohteissa. FB:n Korona-ajan sinkut -ryhmässä oli kuulemma keväällä paljon enemmän naisia kuin miehiä, en tiedä mikä tilanne on nyt ja onko se vielä olemassa.
Olen eri mieltä.
20-30v naisia tapaa baareissa ja Tinderissä. Ei muualla. Opinnoissa toki jos opiskelee, mutta sielläkin oli usein niin että koulusssa opiskellaan, baarissa pariudutaan.
Sinkkutapahtumissa he eivät käy, yhteisölliset harrastukset ovat perheellisten ja vanhempien naisten juttu. Kaupassa salilla, jne ollaan ostoksilla ja treenaamassa eikä pariutumassa. Retkeily on aika suosittua, mutta nuoret naiset ovat aina omissa porukoissaan.
Kyllä se on aika hyvin rajattu siten että pariutuminen rajataan paikkoihin joissa ratkoo ulkonäkö ja/tai sosiaalinen rohkeus että osaa lähestyä naisporukkaa ja hurmata. Jos on vähän ujompi ja hiljaisempi mies niin aika toivotonta on tuossa iässä.
Eli nyt (vasta) toit keskusteluun olennaisen informaation.
Olen sitä mieltä, että ihmisen kannattaa etsiä puolisoa, jonka kanssa on helppo olla. Hiljainen ihminen viihtyy parhaiten sellaisen kumppanin kanssa, joka joko on itsekin hiljainen tai jolle toisen hiljaisuus ei ole ongelma. Sen takia ei pidä yrittää muuttaa itseään liikaa. Sen sijaan ujous on piirre, joka kapeuttaa elämää ja jota voi vähentää. Se edellyttää epämukavuusalueelle menemistä mutta on sen arvoista. Kannattaa jututtaa niitä mummoja bussipysäkeillä ja vanhempia herrasmiehiä työkalukaupoissa ja perheenäitejä kaupan leluhyllyllä, kun miettii, mitä ostaisi lahjaksi kummipojalle. Kun oppii menemään sosiaalisiin tilaisuuksiin ujostelematta, niin elämä helpottuu kaiken kaikkiaan. Ja tiedän, mistä puhun, koska olen itse ollut lapsena ja nuorena ujo.
Ujous ja hiljaisuus, noissa paikoissa sama asia. Baarisssa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen, muuten on näkymätön. Huumorinkin pitää olla tietynlaista että sillä pärjää raflassa.
Naisen ei tarvitse miettiä tällaisia, koska naiselta ei vaadita rohkeutta, aloittteellisuutta, ja hyvää menoa.
Ok. Baarissa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen. Jos noin on, niin sitten varmaan on. En usko että sen paremmin sinä kuin minäkään voimme muuttaa suomalaista baarikulttuuria pelkästään tällä palstalla siitä keskustelemalla. Jos baarissa pitää olla kuuluvaääninen ja suurieleinen eikä mies ole sellainen, niin silloin hänen on varmaan parasta todeta, että baari ei todennäköisesti ole hänen kohdallaan se paikka, jossa naisiin voisi tutustua. Eikö niin?
Jälkimmäinen kappale olikin sitten sitä, mikä paljastaa katkeruuden ja karkottaa nopeasti naisen. Jos naiselta ei vaadita rohkeutta, aloitteellisuutta ja hyvää menoa, niin se ei liene naisten syy. Vai onko sinusta?
Aivan.
Mutta baari ja Tinder (jossa ratkaiseee ulkonäkö) ovat ainoat paikat joissa tietyn ikäisiin naisiin voi tutustua. Muut paikat ovat sellaisia joissa nuorehkot sinkkunaiset a) eivät käy b) käyvät mutta sillä asenteella että siellä ei olla tutustumassa miehiin.
Olen itse huomannut tuon. Melkein kirjaimellisesti kuin menisi tutustumaan kiinnostavaan naiseen, joka sitten vastaisi "sori en ole pariutumassa nyt, mutta lähetätkö Tinderin kautta tykkäyksen tai tuletko yrittämään mun ja mun kavereiden hurmaamista raflassa illalla ja mieluiten 24.00 jälkeen kun meillä on hyvä meininki?".
Ikävää jos noin on. Aika monia ehdotuksia ja kysymyksiä tässä ketjussa on kuitenkin ollut, jotka liittyvät ihmisiin tutustumiseen ja omien sosiaalisten taitojen kehittämiseen, mutta hyvin vähän niihin tulee vastakaikua (alapeukutuksia lukuun ottamatta). Jos kuitenkin olet tunnistanut ongelman, niin seuraavaksi kannattaa varmaan miettiä, mitä se omalle toiminnallesi tarkoittaa. Ei kukaan voi pakottaa kolmekymppisiä naisia laittamaan seuranhakua päälle arkisissa tilanteissa, ihan kuten ei voi myöskään pakottaa kiinnostumaan ujolta vaikuttavista miehistä. Tuhlaat aikaasi ja elämääsi jos juutut vänkäämään siitä, onko se oikein vai väärin tai yrität muuttaa naisia. Mitä juuri SINÄ voit tehdä, jos haasteet ovat ne mitä olet kuvannut? Mitä vaihtoehtoja SINULLA on?
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Naiskavereilla on muuten todella vähän tekemistä naisystävän saamisen kanssa.
Enemmänkin on paras jos on paljon miespuolisia kavereita. Ne tyypit joilla on suhteellisesti paljon naispuolisia kavereita, juuri ovat ikisinkkuja, koska naiset ottaa kaveriksi seksuaalisesti "vaarattomia" miehiä.
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Vierailija kirjoitti:
Kävin sen verran katsomassa, että FB:ssä tosiaan edelleen näyttää olevan ryhmä Korona-ajan sinkut eli KoSi. Siinä on 6.5 tuhatta jäsentä. Jos edelleen on enemmistö naisia, niin puhutaan siis tuhansista naisista (suljettu ryhmä, joten en pääse katsomaan). Miksi et kokeilisi sitä? Vai oletko jo kokeillut?
Ei siitä taida apua olla, jos siellä noin paljon on sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Mutta miksi se on aina mies jonka kuuluu mennä "naisten harrastuksiin", epämukavuusalueelle, jne?
Samaan aikaan naiset harrastavat mistä ovat kiinnostuneita eivätkä etsi miestä vaan ovat korkeintaan avoimia sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan.
Sinäkin voit miehenä harrastaa sitä mistä olet kiinnostunut ja olla korkeintaan avoin sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan. Miehillä ja naisilla on aivan samat säännöt, usko jo! Jos taas motiivi harrastamiselle on kumppanin löytäminen, ei sillä harrastamisen sisällöllä saa olla noin paljon merkitystä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on mentävä epämukavuusalueelle. On asuttava solussa tai yksiössä vuosia nuudeleita syöden jos haluaa velatta tehdä itsestään vaikkapa lääkärin. On varmasti hetkittäin "epämukavaa". Tarkoitus pyhittää keinot. Toki voit hengailla ampumaradalla iltaisin ja odottaa että elämäsi nainen astuu paikalle :) Nopeammin hänet löydät kun 'alistut' parisalsan saloihin.
Tämä miesten ja naisten epäsuhta parisuhdemarkkinoilla, joka sinua niin kovasti nyppii, ei muuten ole naisten vika. Operaatiosi osuu seinään heti alkumetreillä jos et tätä perusasiaa ymmärrä. Miesten ja naisten suhteet johtuu miehistä ja naisista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Ei niissä kuule jutella/ihmiset ovat omissa seurueissaan/jos et ole kiinnostavan näköinen, et saa katsekontaktia mistä lähteä liikkeelle.
Huh! En voi kuin toivoa ettei se satuta mistä ei ole parempaa tietoa. Toisaalta voit aina miettiä ympärille katsellessasi kuinka mukava kokemus se on jonkun lähiövalaan kanssakaan suhteilu, mitä näkee paljon.
Miehen luonne se on mikä ratkaisee. Arkuus, estyneisyys, sosiaalinen jäykkyys ovat melkein rumaa ulkonäköäkin pahempia ominaisuuksia miehellä - ja niihin voi olla äärimmäisen hankala vaikuttaa.