Lue keskustelun säännöt.
33 vuotta sinkkuna ja neitsyenä
04.11.2020 |
Jossain ketjussa luin naisten ihmettelyä siitä, miksi yli kolmekymppiset miehet ovat aina rumia, kaljuja ja läskejä.
Itse olen 33-vuotias mies, joka pyöräilee ja on fyysisesti hyvässä kunnossa. Hiukset on tuuheat. Näytän mielestäni hyvältä ja minulla on yliopistotutkinto. En juo enkä polta lainkaan.
Olen kuitenkin ollut koko elämäni ilman parisuhdetta tai yhden yön juttuja. Nykypäivän yläasteikäisellä pojalla on enemmän kokemusta kuin minulla, mikä on aika hirvittävä ajatus. Petetyksi tulleille tiedoksi, että suhteessa olisin ehdottoman lojaali (jo senkin takia ettei kukaan huolisi minua tai suostuisi pettämään kanssani :).
Harva tuntuu ymmärtävän millaista tämä on, mikä on surullista.
Minulla ei ole mitään yhteyttä ihmiskuntaan, omaan lajiini. Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti.
Miksi valitan tästä täällä ja nyt?
Koska monesti sanotaan "ei se nyt niin kamalaa ole", "ei parisuhde korjaa koko elämää", "ei suhteet aina mitään herkkua ole" ja niin edespäin.
Toivoisin etten joutuisi kuulemaan näitä alentavia lauseita enää koskaan. Pidän niitä nimenomaan alentavina. Niissä aivan kuin yritetään kieltää inhimillinen tarpeeni rakkaudelle ja hyväksynnälle. Tulen niistä vain vihaiseksi, koska näiden sanoja itse olisi jo hysterian partaalla oltuaan 3kk yksin ja ilman seksiä. Ja tätä on nähty. Turha tulla kumppanin kainalosta huutelemaan että minä en tarvitse suhdetta. Ei se pitkä suhde välttämättä tunnukaan lopulta mitenkään normaalilta poikkeavalta olotilalta, mutta kokeilepa olla koko elämä ilman.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kiteytetty. Varsinkin tuohon on helppo samaistua, että yläasteelaisilla on enemmän kokemuksia, ja se on jokseenkin ihan helvetin surullista ja välistä vähän katkeroittaakin. Ja sekin on vähän hassua tosiaan miten parisuhteista toiseen hyppineet ihmiset sanovat, että ei parisuhde tai toisen ihmisen kanssa oleminen ole mitenkään hienoa, mutta olisi ihan hauska nähdä millaisia reaktioita tulisi jos kukaan ei koskaan heistä kiinnostuisi tai heitä rakastaisi edes hetkellisesti. Jotkut ihmiset eivät ole moksiskaan vaikka jäävät yksin, mutta minä ainakaan en täysin pysty siihen. Ajoittain olen todella tyytyväinen, että olen jäänyt yksin, mutta sitten taas tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa. Joskus tekisi mieli itkeäkin pahaa oloa pois, mutta en osaa, ja se kerryttää sitä psakaa oloa sisään.
Terveisin Naispelko27
Mene kouluun ja töihin, muuta pois äidin helmoista niin voi jonkun löytääkin. Mammanpojat ei ole kiinnostavia.
Ihan hyvä oletus taas, mutta olen töissä enkä asu mamman helmoissa. Nyt sitten varmaan olenkin ihan helvetin kiinnostava ja muutenkin täysin eri ihminen kuin vaikkapa vuosi sitten.
Terveisin Naispelko27
Miten sinä töitä onnistuit saamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Siis mikä sinulla oli haasteena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Kyllä tarvitsee, jos ei kelpaa ne epätoivoiset tyypit joita tyhjä profiili ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Kyllä tarvitsee, jos ei kelpaa ne epätoivoiset tyypit joita tyhjä profiili ei haittaa.
Vähän vaikea uskoa kun suurimmalla osalla naisista ei lue profiilissa mitään. Ei voi johtua muusta kuin siitä ettei tarvitse kun yhteydenottoja tulee muutenkin. Jos ne kaikki on huonoja miehiä niin varmaan muuttaisivat profiilejaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Mutta miksi se on aina mies jonka kuuluu mennä "naisten harrastuksiin", epämukavuusalueelle, jne?
Samaan aikaan naiset harrastavat mistä ovat kiinnostuneita eivätkä etsi miestä vaan ovat korkeintaan avoimia sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan.
Sinäkin voit miehenä harrastaa sitä mistä olet kiinnostunut ja olla korkeintaan avoin sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan. Miehillä ja naisilla on aivan samat säännöt, usko jo! Jos taas motiivi harrastamiselle on kumppanin löytäminen, ei sillä harrastamisen sisällöllä saa olla noin paljon merkitystä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on mentävä epämukavuusalueelle. On asuttava solussa tai yksiössä vuosia nuudeleita syöden jos haluaa velatta tehdä itsestään vaikkapa lääkärin. On varmasti hetkittäin "epämukavaa". Tarkoitus pyhittää keinot. Toki voit hengailla ampumaradalla iltaisin ja odottaa että elämäsi nainen astuu paikalle :) Nopeammin hänet löydät kun 'alistut' parisalsan saloihin.
Tämä miesten ja naisten epäsuhta parisuhdemarkkinoilla, joka sinua niin kovasti nyppii, ei muuten ole naisten vika. Operaatiosi osuu seinään heti alkumetreillä jos et tätä perusasiaa ymmärrä. Miesten ja naisten suhteet johtuu miehistä ja naisista.
En ole tavannut eläessäni montaakaan naista, jotka olisivat kiinnostavampia kuin ammunta. Aika paha jos häviää kasalle terästä ja puuta joka pamahtaa, mutta enhän minä voi heitä pakottaa skarppaamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Siis mikä sinulla oli haasteena?
No päästä edes treffeille. Saat muutamia yhteydenottoja, joista yksi herättää kiinnostusta. Vastaat ja saat ehkä vastauksen vielä, mutta yleensä yhden kahden viestin jälkeen homma jää siihen. Ja sama, jos itse otat johonkin yhteyttä. Saat ehkä yhden vastauksen joka kolmannelta henkilöltä. En etsi mitään 15-20 vuotiaita kaunottaria, joten senkin kortin voi jättää laskuista pois.
Olen ikävä kyllä ollut seuraamassa vierestä, kun kuvaton naisen (ystäväni) profiili keräsi hetkessä paljon kävijöitä ja noin 20 viestiä, vaikka profiili oli vielä huonosti täytetty tai ei mitenkään hyvin. Itse tein tuolloinkin mielestäni hyvän profiilin, mutta lopputuloksena vain 10 viestiä ja noin 3-4 järkevää yhteydenottoa henkilöiltä, joista monet tapasin vielä. Eipä siinä hirveästi voi lähteä karsimaan ketään pois. Muutama henkilö oli vielä sellainen, että olin ainoa, johon ottivat yhteyttä, joten kaipa tuo profiili oli silloinkin hyvä. Näillä eväillä ja realiteeteilla mennään. Ehkä joku osaa tuon jotenkin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kiteytetty. Varsinkin tuohon on helppo samaistua, että yläasteelaisilla on enemmän kokemuksia, ja se on jokseenkin ihan helvetin surullista ja välistä vähän katkeroittaakin. Ja sekin on vähän hassua tosiaan miten parisuhteista toiseen hyppineet ihmiset sanovat, että ei parisuhde tai toisen ihmisen kanssa oleminen ole mitenkään hienoa, mutta olisi ihan hauska nähdä millaisia reaktioita tulisi jos kukaan ei koskaan heistä kiinnostuisi tai heitä rakastaisi edes hetkellisesti. Jotkut ihmiset eivät ole moksiskaan vaikka jäävät yksin, mutta minä ainakaan en täysin pysty siihen. Ajoittain olen todella tyytyväinen, että olen jäänyt yksin, mutta sitten taas tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa. Joskus tekisi mieli itkeäkin pahaa oloa pois, mutta en osaa, ja se kerryttää sitä psakaa oloa sisään.
Terveisin Naispelko27
Mene kouluun ja töihin, muuta pois äidin helmoista niin voi jonkun löytääkin. Mammanpojat ei ole kiinnostavia.
Ihan hyvä oletus taas, mutta olen töissä enkä asu mamman helmoissa. Nyt sitten varmaan olenkin ihan helvetin kiinnostava ja muutenkin täysin eri ihminen kuin vaikkapa vuosi sitten.
Terveisin Naispelko27
Miten sinä töitä onnistuit saamaan?
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Tuurilla kai. Tai säälistä, ihan se ja sama minulle kun ei enää tarvitse asiasta sen suuremmin stressata.
Terveisin Naispelko27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kiteytetty. Varsinkin tuohon on helppo samaistua, että yläasteelaisilla on enemmän kokemuksia, ja se on jokseenkin ihan helvetin surullista ja välistä vähän katkeroittaakin. Ja sekin on vähän hassua tosiaan miten parisuhteista toiseen hyppineet ihmiset sanovat, että ei parisuhde tai toisen ihmisen kanssa oleminen ole mitenkään hienoa, mutta olisi ihan hauska nähdä millaisia reaktioita tulisi jos kukaan ei koskaan heistä kiinnostuisi tai heitä rakastaisi edes hetkellisesti. Jotkut ihmiset eivät ole moksiskaan vaikka jäävät yksin, mutta minä ainakaan en täysin pysty siihen. Ajoittain olen todella tyytyväinen, että olen jäänyt yksin, mutta sitten taas tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa. Joskus tekisi mieli itkeäkin pahaa oloa pois, mutta en osaa, ja se kerryttää sitä psakaa oloa sisään.
Terveisin Naispelko27
Mene kouluun ja töihin, muuta pois äidin helmoista niin voi jonkun löytääkin. Mammanpojat ei ole kiinnostavia.
Ihan hyvä oletus taas, mutta olen töissä enkä asu mamman helmoissa. Nyt sitten varmaan olenkin ihan helvetin kiinnostava ja muutenkin täysin eri ihminen kuin vaikkapa vuosi sitten.
Terveisin Naispelko27
Olet hyvä sanoittamaan tunteita. "tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa."
Mutta miksi käytät nimimerkkiä, joka herättää noin negatiivisia konnotaatioita. Miksi pelkäät naisia? Kertooko se traumaattisesta äitisuhteesta, suhteesta siskoihin, ystävänaisiin, kyvyttömyydestä kohdata naisia tasa-arvoisina työkavereina, ystävinä, miespuolisten ystävien kumppaneina...?
Nimimerkkini tulee siitä kun joskus vuosia sitten tein aloituksen jossa kerroin pelkääväni naisia. Siitä jäi sitten nimimerkikseni Naispelko22, johon sitten lisäilen numeroita ikäni mukaan. Ja naisia pelkään, koska olen elämäni aikana saanut naisilta niin paljon kuraa niskaani, että en kovinkaan herkästi lähesty naisia missään mielessä. Naissukupuoli on aikanaan tuhonnut itsetuntoni niin totaalisesti, että en jaksa sitä samaa paskaa käydä uudestaan läpi kun on viimeinkin edes jotain itsetunnonrippeitä saanut haalittua kasaan. Minulle naiset tuottavat pääasiassa ongelmia mielenterveyteen, koska en oikein pärjää heidän kanssaan jostain syystä, mutta siitä huolimatta aina ajoittain löydän itseni haaveilemassa naisystävästä tai muusta vastaavasta. Kun polla on pipi niin se on pipi...
Terveisin Naispelko27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Siis mikä sinulla oli haasteena?
No päästä edes treffeille. Saat muutamia yhteydenottoja, joista yksi herättää kiinnostusta. Vastaat ja saat ehkä vastauksen vielä, mutta yleensä yhden kahden viestin jälkeen homma jää siihen. Ja sama, jos itse otat johonkin yhteyttä. Saat ehkä yhden vastauksen joka kolmannelta henkilöltä. En etsi mitään 15-20 vuotiaita kaunottaria, joten senkin kortin voi jättää laskuista pois.
Olen ikävä kyllä ollut seuraamassa vierestä, kun kuvaton naisen (ystäväni) profiili keräsi hetkessä paljon kävijöitä ja noin 20 viestiä, vaikka profiili oli vielä huonosti täytetty tai ei mitenkään hyvin. Itse tein tuolloinkin mielestäni hyvän profiilin, mutta lopputuloksena vain 10 viestiä ja noin 3-4 järkevää yhteydenottoa henkilöiltä, joista monet tapasin vielä. Eipä siinä hirveästi voi lähteä karsimaan ketään pois. Muutama henkilö oli vielä sellainen, että olin ainoa, johon ottivat yhteyttä, joten kaipa tuo profiili oli silloinkin hyvä. Näillä eväillä ja realiteeteilla mennään. Ehkä joku osaa tuon jotenkin paremmin.
Normisetit, tutulta kuulostaa.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kiteytetty. Varsinkin tuohon on helppo samaistua, että yläasteelaisilla on enemmän kokemuksia, ja se on jokseenkin ihan helvetin surullista ja välistä vähän katkeroittaakin. Ja sekin on vähän hassua tosiaan miten parisuhteista toiseen hyppineet ihmiset sanovat, että ei parisuhde tai toisen ihmisen kanssa oleminen ole mitenkään hienoa, mutta olisi ihan hauska nähdä millaisia reaktioita tulisi jos kukaan ei koskaan heistä kiinnostuisi tai heitä rakastaisi edes hetkellisesti. Jotkut ihmiset eivät ole moksiskaan vaikka jäävät yksin, mutta minä ainakaan en täysin pysty siihen. Ajoittain olen todella tyytyväinen, että olen jäänyt yksin, mutta sitten taas tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa. Joskus tekisi mieli itkeäkin pahaa oloa pois, mutta en osaa, ja se kerryttää sitä psakaa oloa sisään.
Terveisin Naispelko27
Mene kouluun ja töihin, muuta pois äidin helmoista niin voi jonkun löytääkin. Mammanpojat ei ole kiinnostavia.
Ihan hyvä oletus taas, mutta olen töissä enkä asu mamman helmoissa. Nyt sitten varmaan olenkin ihan helvetin kiinnostava ja muutenkin täysin eri ihminen kuin vaikkapa vuosi sitten.
Terveisin Naispelko27
Miten sinä töitä onnistuit saamaan?
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Tuurilla kai. Tai säälistä, ihan se ja sama minulle kun ei enää tarvitse asiasta sen suuremmin stressata.
Terveisin Naispelko27
Oletko jossain työkokeilussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Kyllä tarvitsee, jos ei kelpaa ne epätoivoiset tyypit joita tyhjä profiili ei haittaa.
Vähän vaikea uskoa kun suurimmalla osalla naisista ei lue profiilissa mitään. Ei voi johtua muusta kuin siitä ettei tarvitse kun yhteydenottoja tulee muutenkin. Jos ne kaikki on huonoja miehiä niin varmaan muuttaisivat profiilejaan.
Minulla se tyhjä profiili johtuu siitä, kun iski ahdistus heti rekisteröinnin jälkeen. Ahdistus siitä, että "tässä minä olen väkisin etsimässä miestä itselleni", ja se ei ole itselleni luontaista. Siksi en ole lisännyt profiiliini mitään. Se, että sinä et keksi mitään muuta syytä, ei tarkoita etteikö muita syitä voi olla. Ja hei, mitä tulee tuohon viestien määrään, itse nuorempana olin laittanut ilmoituksen deittisivulle ja en saanut yhtään viestiä - kokonaiseen vuoteen. Sitten poistin tuon ilmoituksen.
Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Kyllä tarvitsee, jos ei kelpaa ne epätoivoiset tyypit joita tyhjä profiili ei haittaa.
Vähän vaikea uskoa kun suurimmalla osalla naisista ei lue profiilissa mitään. Ei voi johtua muusta kuin siitä ettei tarvitse kun yhteydenottoja tulee muutenkin. Jos ne kaikki on huonoja miehiä niin varmaan muuttaisivat profiilejaan.
Minulla se tyhjä profiili johtuu siitä, kun iski ahdistus heti rekisteröinnin jälkeen. Ahdistus siitä, että "tässä minä olen väkisin etsimässä miestä itselleni", ja se ei ole itselleni luontaista. Siksi en ole lisännyt profiiliini mitään. Se, että sinä et keksi mitään muuta syytä, ei tarkoita etteikö muita syitä voi olla. Ja hei, mitä tulee tuohon viestien määrään, itse nuorempana olin laittanut ilmoituksen deittisivulle ja en saanut yhtään viestiä - kokonaiseen vuoteen. Sitten poistin tuon ilmoituksen.
Nainen
The matrix
Sincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kiteytetty. Varsinkin tuohon on helppo samaistua, että yläasteelaisilla on enemmän kokemuksia, ja se on jokseenkin ihan helvetin surullista ja välistä vähän katkeroittaakin. Ja sekin on vähän hassua tosiaan miten parisuhteista toiseen hyppineet ihmiset sanovat, että ei parisuhde tai toisen ihmisen kanssa oleminen ole mitenkään hienoa, mutta olisi ihan hauska nähdä millaisia reaktioita tulisi jos kukaan ei koskaan heistä kiinnostuisi tai heitä rakastaisi edes hetkellisesti. Jotkut ihmiset eivät ole moksiskaan vaikka jäävät yksin, mutta minä ainakaan en täysin pysty siihen. Ajoittain olen todella tyytyväinen, että olen jäänyt yksin, mutta sitten taas tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa. Joskus tekisi mieli itkeäkin pahaa oloa pois, mutta en osaa, ja se kerryttää sitä psakaa oloa sisään.
Terveisin Naispelko27
Mene kouluun ja töihin, muuta pois äidin helmoista niin voi jonkun löytääkin. Mammanpojat ei ole kiinnostavia.
Ihan hyvä oletus taas, mutta olen töissä enkä asu mamman helmoissa. Nyt sitten varmaan olenkin ihan helvetin kiinnostava ja muutenkin täysin eri ihminen kuin vaikkapa vuosi sitten.
Terveisin Naispelko27
Miten sinä töitä onnistuit saamaan?
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Tuurilla kai. Tai säälistä, ihan se ja sama minulle kun ei enää tarvitse asiasta sen suuremmin stressata.
Terveisin Naispelko27
Oletko jossain työkokeilussa?
Työkokeiluja ja kuntouttavia on tullut tahkottua ihan riittämiin. Ja ihan oikeasti minulle maksetaan palkkaakin, vaikka vaikeahan sitä on uskoa. Että ihan "oikeissa" töissä olen ja elämä siltä osin suht mallillaan.
Terveisin Naispelko27
Itselläni ikää 28-vuotta ja ei mitään kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Nyt viime aikoina on tullut tunne, että tällä hetkellä on viimeiset ajat, jolloin asialle voisi vielä ehkä tehdä jotain. Saa tosin nähdä onko vuosien yksinäisyys ja kokemattomuus tehnyt tehtävänsä. Pakko se on kuitenkin edes yrittää, niin ei tarvitse sitten myöhemmin spekuloida, että olisiko jotain ollut tehtävissä.
Ajatella, kaikki ei saa kaikkea elämässä. On se hurjaa.
Mikä tän kaiken pointti on? Mitä te oikein haluatte? Että valtio pakkonaittaa teille muijan?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tän kaiken pointti on? Mitä te oikein haluatte? Että valtio pakkonaittaa teille muijan?
Ketjuun jo vastanneena (heteronaisena) täytyy kommentoida, että tämä on keskustelua aiheesta, ei mikään poliittinen kannanotto. Jos sinua ei kiinnosta keskustella, niin ei ehkä kannata viettää aikaa keskustelupalstalla.
Olet hyvä sanoittamaan tunteita. "tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa."
Mutta miksi käytät nimimerkkiä, joka herättää noin negatiivisia konnotaatioita. Miksi pelkäät naisia? Kertooko se traumaattisesta äitisuhteesta, suhteesta siskoihin, ystävänaisiin, kyvyttömyydestä kohdata naisia tasa-arvoisina työkavereina, ystävinä, miespuolisten ystävien kumppaneina...?