Lue keskustelun säännöt.
33 vuotta sinkkuna ja neitsyenä
04.11.2020 |
Jossain ketjussa luin naisten ihmettelyä siitä, miksi yli kolmekymppiset miehet ovat aina rumia, kaljuja ja läskejä.
Itse olen 33-vuotias mies, joka pyöräilee ja on fyysisesti hyvässä kunnossa. Hiukset on tuuheat. Näytän mielestäni hyvältä ja minulla on yliopistotutkinto. En juo enkä polta lainkaan.
Olen kuitenkin ollut koko elämäni ilman parisuhdetta tai yhden yön juttuja. Nykypäivän yläasteikäisellä pojalla on enemmän kokemusta kuin minulla, mikä on aika hirvittävä ajatus. Petetyksi tulleille tiedoksi, että suhteessa olisin ehdottoman lojaali (jo senkin takia ettei kukaan huolisi minua tai suostuisi pettämään kanssani :).
Harva tuntuu ymmärtävän millaista tämä on, mikä on surullista.
Minulla ei ole mitään yhteyttä ihmiskuntaan, omaan lajiini. Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti.
Miksi valitan tästä täällä ja nyt?
Koska monesti sanotaan "ei se nyt niin kamalaa ole", "ei parisuhde korjaa koko elämää", "ei suhteet aina mitään herkkua ole" ja niin edespäin.
Toivoisin etten joutuisi kuulemaan näitä alentavia lauseita enää koskaan. Pidän niitä nimenomaan alentavina. Niissä aivan kuin yritetään kieltää inhimillinen tarpeeni rakkaudelle ja hyväksynnälle. Tulen niistä vain vihaiseksi, koska näiden sanoja itse olisi jo hysterian partaalla oltuaan 3kk yksin ja ilman seksiä. Ja tätä on nähty. Turha tulla kumppanin kainalosta huutelemaan että minä en tarvitse suhdetta. Ei se pitkä suhde välttämättä tunnukaan lopulta mitenkään normaalilta poikkeavalta olotilalta, mutta kokeilepa olla koko elämä ilman.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on 33-vuotias. MIKSI tässä ketjussa sössötetään 20-30-vuotiaista naisista? MIKSI aloittajalle ei kelpaa ikäisensä tai vanhempi nainen?
Miksi se ärsyttää sinua?
Tämä on vain arvaus, mutta en usko, että kyse on ärsytyksestä. Itseänikin ihmetyttää tuo, että jos mies ei ole edes 20+ vuotiaana kelvannut ikäisilleen naisille, niin mikä hänet saa kuvittelemaan että hän kelpaisi kun on vanhempi ja edelleen kokematon. Jos siinä jokin ärsyttää niin se, että se kostautuu sitten kiukutteluna ja uhriutumisena, kun ei saa naista. Sitten hoetaan naisten nirsoutta ja alffffaleukalentäjiä ja poljetaan jalkaa kuin pikkulapsi. Jos tilastoja katsoo, niin suurten ikäerojen parisuhteet ovat edelleen Suomessa melko harvinaisia. Yleisin ikäero on 2-3 vuotta niin, että mies on vanhempi. Jos 33-vuotias mies haaveilee esim. 25-vuotiaasta naisesta, niin se on jo kahdeksan vuoden ikäero eli ei mikään pikkujuttu.
Ja jotta ei tulisi syytteitä, että minua itseäni harmittaa kun ap ei olisi kiinnostunut minusta vaan hakee nuorempia niin totean jo nyt, että olin jo ap:n ikäisenä kouluikäisen lapsen äiti enkä olisi voinut kuvitellakaan parisuhdetta miehen kanssa, jolla on ensimmäinenkin parisuhde vielä kokematta ja joka mahdollisesti haluaisi lapsia tulevaisuudessa. Eli ei, näissä kommenteissa ei yleensä ole kyse siitä, että pelätään naisettomuuttaan valittavan miehen olevan pois omilta "markkinoilta".
eri
'
No jaa.
Itse olen yksi noista ikisinkkumiehistä. Ensimmäiset kaksi tapailu/seurustelusuhdetta alkoivat kun minulla oli ikää 36-42v. Neidot olivat 26v ja 27v, ja aloitteellisia minun suuntaani.
Oman ikäinen tai vanhempikin olisi käynyt oikein hyvin, mutta heillä vaikutti olevan kirjoittamaton sääntö että ei kokemattomia miehiä joilta puuttuu "seurustelu-CV".
Myös kaksi muuta tuntemaani myöhemmin pariutunutta ikisinkkumiestä löysivät onnensa naisten kanssa joihin oli tuotakin suurempi ikäero.
En sano etteikö ikäero olisi este, onhan se. Mutta jos oman ikäisille ei ikisinkkumies käy, niin onko muita vaihtoehtoja?
Tuo on vähän sama ilmiö kuin pienikokoinen mies ja suurikokoinen nainen. Suurikokoisten naisten mielestä pitäisi katsella pienikokoisia naisia, mutta nämä kun ovat suosittuja, ja pienikokoisten naisten mielestä pitäisi katsella suurikokoisia naisia. Lopulta ei auta muu kuin tavoitella niitä pieniä ja siroja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ensin kysyy. Sitten kun vastataan, he kuulemma tietävätkin paremmin!
Miksi sitten kyselette? Jos tiedätte miten homma toimii, teillähän on sata naista varmaan jonossa? Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Ei niissä kuule jutella/ihmiset ovat omissa seurueissaan/jos et ole kiinnostavan näköinen, et saa katsekontaktia mistä lähteä liikkeelle.
Miten niin "ei niissä kuule jutella", juurihan minä sanoin tavanneeni useitakin mielenkiintoisia ihmisiä niissä. Enkä pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajia/romanttisessa mielessä, vaan ihan muuten vaankin uusia kavereita ja tuttavuuksia. Nimenomaan on helppo alkaa jutella kun on joku yhteinen kiinnostuksenkohde ja puheenaihe, ja siitä ne jutut lähtee sitten luonnollisesti eteenpäin. Eikä todellakaan ole kaikki missään isoissa seurueessa, aina on porukkaa ihan yksinkin näkynyt, musiikin takia kun osa lähtee liikkeelle vaikka ei kavereita olisi tulossakaan. Toki mun käymät keikat on ehkä aika pienen piirin/alakulttuurin juttuja, mutta en usko että asia on ratkaisevasti erilainen isompienkaan bändien kohdalla. Isoja stadion-keikkoja toki väittelisin jos on halua jutella ihmisten kanssa.
Sinulla on luultavasti joko ulkonäköä, laajat sosiaaliset piirit ja hyvä omanarvontunto sekä itsetunto, jos olet mies. Alakulttuuripiireissäkin näkee niitä surullisia ikuisia sinkkuja, jotka eivät kiinnosta ketään omassa skenessään tai sosiaalisissa piireissään. Se jokin puuttuu tai jotain tarpeetonta on liikaa.
Niitä "surullisia ikuisia sinkkuja" tai muuten vain yksinäisiä on kyllä molemmissa sukupuolissa. Eikä ne löydä koskaan toisiaan jos eivät mihinkään lähde.
Itsetunto on asia jota voi harjoittaa. Ja laajoja sosiaalisia piirejä ei synny jos ei uskalla lähteä mistään liikkeelle.
Miksi liittää tuollainen ikävä sävy sinkuista puhuttaessa? Etenkin heistä, jotka sitä olleet pitkään? Tarkoittaako iki-sinkkuus automaattisesti sitä, että ihminen on vikoja täynnä oleva jämäpala vai mistä moinen asenne meitä kohtaan? En ymmärrä miksi seurustelevat ajattelevat että ovat jotenkin parempia vain koska seurustelevat. Ei minussa ole yhtään mitään vikaa, en vain löydä ketään eikä kiinnostus koskaan osu niin, että se olisi yksipuolista. En myöskään huoli ketään, koska joku on oltava. En käsitä kuinka toisille löytyy seuraa vaikka eivät laita tikkua ristiin ja vieläpä saavat juuri sen tyypin, jonka haluavatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Ei niissä kuule jutella/ihmiset ovat omissa seurueissaan/jos et ole kiinnostavan näköinen, et saa katsekontaktia mistä lähteä liikkeelle.
Miten niin "ei niissä kuule jutella", juurihan minä sanoin tavanneeni useitakin mielenkiintoisia ihmisiä niissä. Enkä pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajia/romanttisessa mielessä, vaan ihan muuten vaankin uusia kavereita ja tuttavuuksia. Nimenomaan on helppo alkaa jutella kun on joku yhteinen kiinnostuksenkohde ja puheenaihe, ja siitä ne jutut lähtee sitten luonnollisesti eteenpäin. Eikä todellakaan ole kaikki missään isoissa seurueessa, aina on porukkaa ihan yksinkin näkynyt, musiikin takia kun osa lähtee liikkeelle vaikka ei kavereita olisi tulossakaan. Toki mun käymät keikat on ehkä aika pienen piirin/alakulttuurin juttuja, mutta en usko että asia on ratkaisevasti erilainen isompienkaan bändien kohdalla. Isoja stadion-keikkoja toki väittelisin jos on halua jutella ihmisten kanssa.
Sinulla on luultavasti joko ulkonäköä, laajat sosiaaliset piirit ja hyvä omanarvontunto sekä itsetunto, jos olet mies. Alakulttuuripiireissäkin näkee niitä surullisia ikuisia sinkkuja, jotka eivät kiinnosta ketään omassa skenessään tai sosiaalisissa piireissään. Se jokin puuttuu tai jotain tarpeetonta on liikaa.
Niitä "surullisia ikuisia sinkkuja" tai muuten vain yksinäisiä on kyllä molemmissa sukupuolissa. Eikä ne löydä koskaan toisiaan jos eivät mihinkään lähde.
Itsetunto on asia jota voi harjoittaa. Ja laajoja sosiaalisia piirejä ei synny jos ei uskalla lähteä mistään liikkeelle.Miksi liittää tuollainen ikävä sävy sinkuista puhuttaessa? Etenkin heistä, jotka sitä olleet pitkään? Tarkoittaako iki-sinkkuus automaattisesti sitä, että ihminen on vikoja täynnä oleva jämäpala vai mistä moinen asenne meitä kohtaan? En ymmärrä miksi seurustelevat ajattelevat että ovat jotenkin parempia vain koska seurustelevat. Ei minussa ole yhtään mitään vikaa, en vain löydä ketään eikä kiinnostus koskaan osu niin, että se olisi yksipuolista. En myöskään huoli ketään, koska joku on oltava. En käsitä kuinka toisille löytyy seuraa vaikka eivät laita tikkua ristiin ja vieläpä saavat juuri sen tyypin, jonka haluavatkin.
Niin, et käsitä miksi et kelpaa. Minä käsitän oikein hyvin.
Ymmärrän ap sinua ihan hyvin.
Yksi mikä pisti silmääni oli tuo kohta kun "Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti." Vaikutat jotenkin masentuneelta ja tietysti masennuksesi osin johtuu myös yksinäisyydestäsi näin ainakin päättelin. Mutta jos työsi tuntuu ihan pakkopullalta niin onko sinulla mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa ja alaa? Olet kumminkin viellä nuorehko joten mielestäni se ei olisi mitenkään mahdotonta. Alan/työnvaihdon seurauksena on myös aina mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja näin löytää esim se kumppani. Entäs harrastukset? Mielenkiintosi kohteet? Kannattaa enemmän yrittää mennä ihmisten ilmoille ja tehdä juuri niitä asioita jotka sinua kiinnostaa ja joista nautit, jos on kavereita mene heidän kanssaan. Harvoin kukaan kumppania löytää kotoa istumalla, toki on nettideittailut ja kannattaa kokeilla muuta kuin tinder ym.
Voi olla että luettelin itsestäänselvyyksiä ja asioita joita sinulle on jo sössötetty lukemattomia kertoja.
En usko että tilanteesi on toivoton, älä vaivu kumminkaan viellä epätoivoon. On oikeasti ihmisiä jotka haluisivat paljon kumppanin mutta eivät tule ikinä löytämään ketään, ainakaan ketään tasapainoista joka kohtelisi hyvin. Itse olen tilanteessa jossa minun pitää vain hyväksyä asia että olen mitä luultavammin koko elämäni yksin, olen jo asian täysin hyväksynyt vuosia sitten ja en edes yritä/toivo tapaavani ketään. Toki varmasti joku minut saattaisi huolia, mutta kriteerini ovat kumminkin että maailmankatsomukselta ja moraalisilta arvoilta olisimme suurinpiirtein samoilla tasoilla, ei päihde eikä vakavia mt-ongelmia, väkivaltaa jne ja sellaisen henkilön tapaaminen on niin epätodennäköistä tilanteessani että turha käyttää aikaa sen pohtimiseen enempää. Olen onnistunut löytämään elämässä onneksi muuta sisältöä työstäni, ystävistäni ja ihan itsestäni. :)
Toivon sinulle ap kaikkea hyvää ja toivon että tapaat jonkun ja tulet olemaan onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Sitä sanotaan seuranhauksi eikä seuranlöydöksi ihan syystä. Miesten seuranhakuilmoituksiin vastataan aika harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua ihan hyvin.
Yksi mikä pisti silmääni oli tuo kohta kun "Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti." Vaikutat jotenkin masentuneelta ja tietysti masennuksesi osin johtuu myös yksinäisyydestäsi näin ainakin päättelin. Mutta jos työsi tuntuu ihan pakkopullalta niin onko sinulla mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa ja alaa? Olet kumminkin viellä nuorehko joten mielestäni se ei olisi mitenkään mahdotonta. Alan/työnvaihdon seurauksena on myös aina mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja näin löytää esim se kumppani. Entäs harrastukset? Mielenkiintosi kohteet? Kannattaa enemmän yrittää mennä ihmisten ilmoille ja tehdä juuri niitä asioita jotka sinua kiinnostaa ja joista nautit, jos on kavereita mene heidän kanssaan. Harvoin kukaan kumppania löytää kotoa istumalla, toki on nettideittailut ja kannattaa kokeilla muuta kuin tinder ym.
Voi olla että luettelin itsestäänselvyyksiä ja asioita joita sinulle on jo sössötetty lukemattomia kertoja.
En usko että tilanteesi on toivoton, älä vaivu kumminkaan viellä epätoivoon. On oikeasti ihmisiä jotka haluisivat paljon kumppanin mutta eivät tule ikinä löytämään ketään, ainakaan ketään tasapainoista joka kohtelisi hyvin. Itse olen tilanteessa jossa minun pitää vain hyväksyä asia että olen mitä luultavammin koko elämäni yksin, olen jo asian täysin hyväksynyt vuosia sitten ja en edes yritä/toivo tapaavani ketään. Toki varmasti joku minut saattaisi huolia, mutta kriteerini ovat kumminkin että maailmankatsomukselta ja moraalisilta arvoilta olisimme suurinpiirtein samoilla tasoilla, ei päihde eikä vakavia mt-ongelmia, väkivaltaa jne ja sellaisen henkilön tapaaminen on niin epätodennäköistä tilanteessani että turha käyttää aikaa sen pohtimiseen enempää. Olen onnistunut löytämään elämässä onneksi muuta sisältöä työstäni, ystävistäni ja ihan itsestäni. :)
Toivon sinulle ap kaikkea hyvää ja toivon että tapaat jonkun ja tulet olemaan onnellinen!
Vielä, ei viellä! Sori, oli ihan pakko, sattui niin pahasti silmään. Kirjoitat muuten niin hyvää tekstiä, että toivottavasti poistat tuon kammottavan viellä-sanan sanavarastostasi.
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua ihan hyvin.
Yksi mikä pisti silmääni oli tuo kohta kun "Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti." Vaikutat jotenkin masentuneelta ja tietysti masennuksesi osin johtuu myös yksinäisyydestäsi näin ainakin päättelin. Mutta jos työsi tuntuu ihan pakkopullalta niin onko sinulla mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa ja alaa? Olet kumminkin viellä nuorehko joten mielestäni se ei olisi mitenkään mahdotonta. Alan/työnvaihdon seurauksena on myös aina mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja näin löytää esim se kumppani. Entäs harrastukset? Mielenkiintosi kohteet? Kannattaa enemmän yrittää mennä ihmisten ilmoille ja tehdä juuri niitä asioita jotka sinua kiinnostaa ja joista nautit, jos on kavereita mene heidän kanssaan. Harvoin kukaan kumppania löytää kotoa istumalla, toki on nettideittailut ja kannattaa kokeilla muuta kuin tinder ym.
Voi olla että luettelin itsestäänselvyyksiä ja asioita joita sinulle on jo sössötetty lukemattomia kertoja.
En usko että tilanteesi on toivoton, älä vaivu kumminkaan viellä epätoivoon. On oikeasti ihmisiä jotka haluisivat paljon kumppanin mutta eivät tule ikinä löytämään ketään, ainakaan ketään tasapainoista joka kohtelisi hyvin. Itse olen tilanteessa jossa minun pitää vain hyväksyä asia että olen mitä luultavammin koko elämäni yksin, olen jo asian täysin hyväksynyt vuosia sitten ja en edes yritä/toivo tapaavani ketään. Toki varmasti joku minut saattaisi huolia, mutta kriteerini ovat kumminkin että maailmankatsomukselta ja moraalisilta arvoilta olisimme suurinpiirtein samoilla tasoilla, ei päihde eikä vakavia mt-ongelmia, väkivaltaa jne ja sellaisen henkilön tapaaminen on niin epätodennäköistä tilanteessani että turha käyttää aikaa sen pohtimiseen enempää. Olen onnistunut löytämään elämässä onneksi muuta sisältöä työstäni, ystävistäni ja ihan itsestäni. :)
Toivon sinulle ap kaikkea hyvää ja toivon että tapaat jonkun ja tulet olemaan onnellinen!
Vielä, ei viellä! Sori, oli ihan pakko, sattui niin pahasti silmään. Kirjoitat muuten niin hyvää tekstiä, että toivottavasti poistat tuon kammottavan viellä-sanan sanavarastostasi.
Olen aina miettinyt minkälaisia on ihmiset livenä, jotka jaksaa kiinnittää kaikkiin kirjoitusvirheisiin noin paljon huomiota, että tehdään viesti oikein asiasta. Huomautteletteko oikeassakin elämässä muille kaikesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täälläkin on näin monta ikisinkkua kumpaakin sukupuolta, niin miksi ette järjestä toisianne jotenkin yhteen. Jos facebookryhmä tuntuu liian rajulta, kun pitää heti omalla nimellä ja naamalla tunnustaa tilanne, niin kai nyt netistä löytyy anonyymejäkin keskustelupaikkoja jonne voisitte kokoontua ja yrittää tutustua toisiinne.
Teillä on todennäköisesti yhdistävänä tekijänä introverttius, ujous, huono itsetunto ym. tällaisia tekijöitä joiden takia teidän on vaikea tutustua enemmän ulospäinsuuntautuneisiin ihmisiin. Sitten vielä nolostelette tuota kokemattomuuttanne. Mutta kun molemmilla puolilla olisi sama tilanne, niin luulisi että siltä pohjalta voisi aika hyvin lähteä tutustumaan.
Nyt vaan mietitään mikä se sivu tai appi olisi, missä teidän olisi helppo tavata ja tutustua.
Minulla on tuohon kaksi syytä.
1)jos minusta ei olla kiinnostuttu tähänkään mennessä, niin mikä on muuttunut että kiinnostuttaisiin nyt?
2)itsekään en osaa luoda kiinnostusta ihmiseen, jos sellaista ei luonnostaan tule.Mitä enemmän aikaa kuluu, vuosia vierii, sitä mahdottomampaa on oppia taipumaan parisuhdekelpoiseksi jos ei mitään kokemusta toisen kanssa elosta ja olosta ole - riippumatta haluamisesta. Hyvänä vertauskuvallisena esimerkkinä voin kertoa, että esimerkiksi lapsena lasketelleena minulla ei ollut mitään pelkoja vetää koko rinnettä syöksylaskulla alas. Nyt noin 20 vuoden tauon jälkeen en uskalla edes lastenrinnettä laskea.
Jauhatko siitä laskettelustakin vähän väliä, että kyllä ne muut ihmiset sitten vaan laskettelee mutta minä en yhtään voi voi. Sitten kun sinulle sanoo että siinä olisi nyt lastenrinne ja siellä on muitakin aikuisia jotka ei osaa ja yhdessä voisitte harjoitella, niin sinä vaan toistelet että ei pysty ei pysty. Silti aina palaat puhumaan laskettelusta.
Nyt käsitit väärin. Minä puhuin siitä "harjoittelun puutteesta", pelosta ja urautumisesta osaamattomuuteen. Jos lähden toisen ihmisen kanssa parisuhteeseen, eikö se olisi häntä kohtaan väärin että en osaa olla siinä? Lähden mitään ilmoittamatta lappiin revontulia katselemaan tai jään ylitöihin. Sitten loukkaan toista monet kerrat kun en osaa ottaa huomioon - siksi kun olen vuosikymmenet tottunut tekemään näin ettei kenellekään tarvitse ilmoittaa, keneltäkään ei tarvitse kysyä. Ei parisuhde ole sitä että pidetään toista siinä roikkumassa, hups anteeksi ja ensiviikolla taas. Sitä minä tarkoitin, että se on todella vaikeaa vanhemmilla ikävuosilla alkaa opettelemaan. Jos sinusta tuntuu kivalta alkaa seurustelemaan tuollaisen ihmisen kanssa, niin voin kyllä harjoitella sinun kanssasi koska minä haluan saada sitten sen oikean parisuhteen onnistumaan.
Vaikutat ihan normaalijärkiseltä ihmiseltä, eikä tuo mitään astrofysiikkaa ole. Kaikki noita asioita joutuu uusissa parisuhteissa opettelemaan, että minkä verran täytyy huomioida että toisesta tuntuu hyvältä. Ne on sellaisia asioita mitkä jokainen pariskunta itse säätää sopivaksi. Ihan normaaleja keskusteluja niistä käydään, ei. E kenelläkään itsestään mene kohdalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Jos sinulla naisena käy flaksi tekemättä mitään, se ei tarkoita että muilla naisilla kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Tunnustan:
Tein kerran nettideitteihin (ajalla ennen Tinderiä) kokeeksi profiilin 40+ vuotiaana miehenä. Juuri sen takia, kun olin lukenut sitä jatkuvaa valitusta, kuinka miehille ei koskaan anneta flirttejä eikä naiset koskaan lähetä ensimmäistä viestiä. Etsin valokuvan netistä ja mies oli juuri sen näköinen kuin 40+ suomalainen mies voisi olla, sellainen "Biltema-miehen" tyyppinen eli vanttera, 170+ maantienvärinen mies. En kertonut ammattia enkä tuloja mutta laitoin korkeakoulutuksen ja että on kokopäivätöissä. Ja siihen hyvän, spontaanin, hauskan profiilitekstin. Profiili sai saman päivän aikana naisilta kaksi tai kolme viestiä ja koemielessä lähetettyihin flirtteihin vastauksena flirttejä.
Eikä siis varmasti ulkonäön ansiosta.
Koska koe oli moraalini rajoilla muutenkin, laitoin naisille pahoittelut siitä, että he olivat tietämättään osallistuneet kokeeseen ja poistin profiilin vielä saman vuorokauden puolella.
Mutta ei ihan oikeasti pidä väheksyä tekstin merkitystä. Se ei korvaa ulkonäön puutteita, jos toisella osapuolella on haussa tietyn näköinen tai pituinen ihminen, mutta jos ulkonäössä ei ole mitään häiritsevää, sillä on ratkaiseva rooli kiinnostuksen herättäjänä.
Toinen, mitä se ei kuitenkaan korjaa, on myös se että jos ihmisellä ei ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin työt, sali/juoksu ja kotona netissä oleminen, niin paraskaan teksti ei tee hänestä kiinnostavaa sellaisen naisen silmissä, joka hakee kumppania matkoille, elokuviin, muihin harrastuksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Tunnustan:
Tein kerran nettideitteihin (ajalla ennen Tinderiä) kokeeksi profiilin 40+ vuotiaana miehenä. Juuri sen takia, kun olin lukenut sitä jatkuvaa valitusta, kuinka miehille ei koskaan anneta flirttejä eikä naiset koskaan lähetä ensimmäistä viestiä. Etsin valokuvan netistä ja mies oli juuri sen näköinen kuin 40+ suomalainen mies voisi olla, sellainen "Biltema-miehen" tyyppinen eli vanttera, 170+ maantienvärinen mies. En kertonut ammattia enkä tuloja mutta laitoin korkeakoulutuksen ja että on kokopäivätöissä. Ja siihen hyvän, spontaanin, hauskan profiilitekstin. Profiili sai saman päivän aikana naisilta kaksi tai kolme viestiä ja koemielessä lähetettyihin flirtteihin vastauksena flirttejä.
Eikä siis varmasti ulkonäön ansiosta.
Koska koe oli moraalini rajoilla muutenkin, laitoin naisille pahoittelut siitä, että he olivat tietämättään osallistuneet kokeeseen ja poistin profiilin vielä saman vuorokauden puolella.
Mutta ei ihan oikeasti pidä väheksyä tekstin merkitystä. Se ei korvaa ulkonäön puutteita, jos toisella osapuolella on haussa tietyn näköinen tai pituinen ihminen, mutta jos ulkonäössä ei ole mitään häiritsevää, sillä on ratkaiseva rooli kiinnostuksen herättäjänä.
Toinen, mitä se ei kuitenkaan korjaa, on myös se että jos ihmisellä ei ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin työt, sali/juoksu ja kotona netissä oleminen, niin paraskaan teksti ei tee hänestä kiinnostavaa sellaisen naisen silmissä, joka hakee kumppania matkoille, elokuviin, muihin harrastuksiin jne.
Sanoisin, että varmaan naisena osasit tehdä naisia kiinnostavan tekstin. Suurimmalla osalla miehistä ei ole mitään hajua minkälainen on naisia kiinnostava esittely.
Minä kokeilin kerran tinderissä vaihtaa kuvan jonkun netistä löytämäni itseä komeampaan mieheen(ei kuitenkaan mikään malli ollut, ettei ollut liian ilmiselvät kuvat). Heti alkoi sadella tykkäyksiä, esittelyteksti oli siis sama kokoajan. Silloin tiesin, että ulkonäkö ei riitä itsellä tinderiin.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Tunnustan:
Tein kerran nettideitteihin (ajalla ennen Tinderiä) kokeeksi profiilin 40+ vuotiaana miehenä. Juuri sen takia, kun olin lukenut sitä jatkuvaa valitusta, kuinka miehille ei koskaan anneta flirttejä eikä naiset koskaan lähetä ensimmäistä viestiä. Etsin valokuvan netistä ja mies oli juuri sen näköinen kuin 40+ suomalainen mies voisi olla, sellainen "Biltema-miehen" tyyppinen eli vanttera, 170+ maantienvärinen mies. En kertonut ammattia enkä tuloja mutta laitoin korkeakoulutuksen ja että on kokopäivätöissä. Ja siihen hyvän, spontaanin, hauskan profiilitekstin. Profiili sai saman päivän aikana naisilta kaksi tai kolme viestiä ja koemielessä lähetettyihin flirtteihin vastauksena flirttejä.
Eikä siis varmasti ulkonäön ansiosta.
Koska koe oli moraalini rajoilla muutenkin, laitoin naisille pahoittelut siitä, että he olivat tietämättään osallistuneet kokeeseen ja poistin profiilin vielä saman vuorokauden puolella.
Mutta ei ihan oikeasti pidä väheksyä tekstin merkitystä. Se ei korvaa ulkonäön puutteita, jos toisella osapuolella on haussa tietyn näköinen tai pituinen ihminen, mutta jos ulkonäössä ei ole mitään häiritsevää, sillä on ratkaiseva rooli kiinnostuksen herättäjänä.
Toinen, mitä se ei kuitenkaan korjaa, on myös se että jos ihmisellä ei ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin työt, sali/juoksu ja kotona netissä oleminen, niin paraskaan teksti ei tee hänestä kiinnostavaa sellaisen naisen silmissä, joka hakee kumppania matkoille, elokuviin, muihin harrastuksiin jne.
Sanoisin, että varmaan naisena osasit tehdä naisia kiinnostavan tekstin. Suurimmalla osalla miehistä ei ole mitään hajua minkälainen on naisia kiinnostava esittely.
Minä kokeilin kerran tinderissä vaihtaa kuvan jonkun netistä löytämäni itseä komeampaan mieheen(ei kuitenkaan mikään malli ollut, ettei ollut liian ilmiselvät kuvat). Heti alkoi sadella tykkäyksiä, esittelyteksti oli siis sama kokoajan. Silloin tiesin, että ulkonäkö ei riitä itsellä tinderiin.
M38
Niinpä. Ja kun me yritämme kertoa, te vastaatte tyyliin "ei kaloilta kannata kysyä, millä niitä kannattaa pyydystää".
Minäkin olisin saanut varmaan kymmenen kertaa enemmän aloitteita ja flirttejä, jos olisin vaihtanut valokuvani, mutta mitä iloa siitä olisi ollut? Eihän ne olisi johtaneet todellisuudessa mihinkään. Mutta kirjoittamalla paremman, silti rehellisen profiilitekstin, sinun profiilisi voisi herättää paljon enemmän kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua... Eikö "seuranhausta" löydy ketään?
Naisena varmaan vaikea tajuta kun ei asian eteen tarvitse muuta tehdä kuin profiili ja sinnekään ei tarvitse edes kirjoittaa mitään.
Niinpä. Itsellä kai hyvä profiili miehenä, sillä osaan kirjoittaa varsin hyvin. Eräs nainen, johon otin yhteyttä, sanoi että on paras, jonka hän on lukenut. Vitsailin ja sanoin, että no oliko tuo toinen profiili, jota kävit katsomassa. Kuulemma lukenut lähemmäksi sata, sillä yhteydenottoja on tullut paljon. Ja sillä aikaa olen itse saanut jotain flirttejä vaan ja muutamia noin kahden rivin viestejä tai ehkä max. 5. Aloitusviesteihini vastataan noin ehkä joka kolmas kerta ja toista viestiä tulee enää harvemmin.
Tiesin haasteellisuuden jo kokemuksesta, mutta pakko nyt jotain yrittää. Ja joku miettii, että no ulkonäössä on pakko olla vikaa tai koulutuksessa tai jossain. Olen ihan hyvännäköinen mies, tumma, pituutta päälle 190, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja kivat harrastukset. Olen toki seurustellut joskus, mutta noi nettideittailut ja Tinderit on miehenä todella haasteellisia ja jopa ikäviä paikkoja. Varmasti myös osalle naisista.
Ap:lle ja kaikille tsemppiä kuitenkin! Kannattaa yrittää löytää kivoja harrastuksia ja mielekästä tekemistä, turhaan jäädä kotiin makailemaan ja miettimään yksinäistä elämää. Jos ei löydy ketään, sitten ei, mutta ainakin on yrittänyt ja elänyt elämäänsä.
Tunnustan:
Tein kerran nettideitteihin (ajalla ennen Tinderiä) kokeeksi profiilin 40+ vuotiaana miehenä. Juuri sen takia, kun olin lukenut sitä jatkuvaa valitusta, kuinka miehille ei koskaan anneta flirttejä eikä naiset koskaan lähetä ensimmäistä viestiä. Etsin valokuvan netistä ja mies oli juuri sen näköinen kuin 40+ suomalainen mies voisi olla, sellainen "Biltema-miehen" tyyppinen eli vanttera, 170+ maantienvärinen mies. En kertonut ammattia enkä tuloja mutta laitoin korkeakoulutuksen ja että on kokopäivätöissä. Ja siihen hyvän, spontaanin, hauskan profiilitekstin. Profiili sai saman päivän aikana naisilta kaksi tai kolme viestiä ja koemielessä lähetettyihin flirtteihin vastauksena flirttejä.
Eikä siis varmasti ulkonäön ansiosta.
Koska koe oli moraalini rajoilla muutenkin, laitoin naisille pahoittelut siitä, että he olivat tietämättään osallistuneet kokeeseen ja poistin profiilin vielä saman vuorokauden puolella.
Mutta ei ihan oikeasti pidä väheksyä tekstin merkitystä. Se ei korvaa ulkonäön puutteita, jos toisella osapuolella on haussa tietyn näköinen tai pituinen ihminen, mutta jos ulkonäössä ei ole mitään häiritsevää, sillä on ratkaiseva rooli kiinnostuksen herättäjänä.
Toinen, mitä se ei kuitenkaan korjaa, on myös se että jos ihmisellä ei ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin työt, sali/juoksu ja kotona netissä oleminen, niin paraskaan teksti ei tee hänestä kiinnostavaa sellaisen naisen silmissä, joka hakee kumppania matkoille, elokuviin, muihin harrastuksiin jne.
Sanoisin, että varmaan naisena osasit tehdä naisia kiinnostavan tekstin. Suurimmalla osalla miehistä ei ole mitään hajua minkälainen on naisia kiinnostava esittely.
Minä kokeilin kerran tinderissä vaihtaa kuvan jonkun netistä löytämäni itseä komeampaan mieheen(ei kuitenkaan mikään malli ollut, ettei ollut liian ilmiselvät kuvat). Heti alkoi sadella tykkäyksiä, esittelyteksti oli siis sama kokoajan. Silloin tiesin, että ulkonäkö ei riitä itsellä tinderiin.
M38
Niinpä. Ja kun me yritämme kertoa, te vastaatte tyyliin "ei kaloilta kannata kysyä, millä niitä kannattaa pyydystää".
Minäkin olisin saanut varmaan kymmenen kertaa enemmän aloitteita ja flirttejä, jos olisin vaihtanut valokuvani, mutta mitä iloa siitä olisi ollut? Eihän ne olisi johtaneet todellisuudessa mihinkään. Mutta kirjoittamalla paremman, silti rehellisen profiilitekstin, sinun profiilisi voisi herättää paljon enemmän kiinnostusta.
Itse en ole noin vastannut "teille". Olen kokeillut vaikka minkälaista profiilitekstiä, mutta tinder on vain niin ulkonäkökeskeinen paikka.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kiteytetty. Varsinkin tuohon on helppo samaistua, että yläasteelaisilla on enemmän kokemuksia, ja se on jokseenkin ihan helvetin surullista ja välistä vähän katkeroittaakin. Ja sekin on vähän hassua tosiaan miten parisuhteista toiseen hyppineet ihmiset sanovat, että ei parisuhde tai toisen ihmisen kanssa oleminen ole mitenkään hienoa, mutta olisi ihan hauska nähdä millaisia reaktioita tulisi jos kukaan ei koskaan heistä kiinnostuisi tai heitä rakastaisi edes hetkellisesti. Jotkut ihmiset eivät ole moksiskaan vaikka jäävät yksin, mutta minä ainakaan en täysin pysty siihen. Ajoittain olen todella tyytyväinen, että olen jäänyt yksin, mutta sitten taas tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa. Joskus tekisi mieli itkeäkin pahaa oloa pois, mutta en osaa, ja se kerryttää sitä psakaa oloa sisään.
Terveisin Naispelko27
Mene kouluun ja töihin, muuta pois äidin helmoista niin voi jonkun löytääkin. Mammanpojat ei ole kiinnostavia.
Ihan hyvä oletus taas, mutta olen töissä enkä asu mamman helmoissa. Nyt sitten varmaan olenkin ihan helvetin kiinnostava ja muutenkin täysin eri ihminen kuin vaikkapa vuosi sitten.
Terveisin Naispelko27
Täällä maaseudulla pienellä paikkakunnalla olen tehnyt huomion,että jotkut hakee sen naisen tuolta vähän kauempaa...on Filippiiniä, Thaimaalaista, Venäläistä tyttöystävää/vaimoa. Ihan nyt vaan tuli mieleen.
Monesti sanotaan että miehellä pitäisi olla kaveripiiri ym. sosiaalisia suhteita ennenkuin mitään tyttöystävää kannattaa edes harkita. Entäs sitten sellaiset henkilöt esim. minä jotka ovat sosiaalisesti osin erakkoja joille riittäisi se yksi ihminen kenen kanssa jakaa elämää koska useampi ihminen joiden kanssa pitäisi viettää usein aikaa saa väsyneeksi koska liialliset sosiaaliset tilanteet väsyttävät jne. Kaipaan toisen ihmisen kosketusta ja seuraa mutta tarvitsen myös omaa aikaa etten kuormitu liikaa.
Pitäisi löytää ilmeisesti samankaltainen ihminen niin homma sujuisi parhaiten mutta nämä ovat olleet treffipalstoilla harvassa, en tosin ole noin 2 vuoteen missään treffisivustolla ollut erinäisistä syistä niin voinnut jokunen mennä ohikin.