Kaverin poika loisinut nurkissamme kohta kolme kuukautta
Toisella puolen Suomea asuva ystävä kysyi, voisiko hänen poikansa tulla asumaan meille työharjoittelunsa ajaksi. Pöljänä ihmisenä suostuin. Kysyivät vuokrasta ja sanoin, että ei toki tarvitse maksaa mitään, riitää kun hoidat välillä lapsia, teet lumitöitä jne. Kuvittelin, että kaverista voi olla jopa iloa meille. No, toisin on käynyt. Jätkä ei laita tikkua ristiin vapaaehtoisesti, ei ole tehnyt ainuttakaan kotityötä pyytämättä. Imuroi kyllä, jos imurin antaa kouraan tms., mutta tuntuu hassulta käskeä 22-vuotiasta aikuista vierasta miestä. Yhtään ruokaa ei ole ostanut jääkaappiin meillä, ei muruakaan, syö kyllä meidän ruokia kuin hevonen, niin kuin tietenkin tuonikäiset kaikki. Vielä pitäisi kuukausi jaksaa katsella miestä. Onko kokemuksia vastaavasta? Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Itse aion vain olla hiljaa ja kiroilla mielessäni, koska luulen, että asian ottaminen puheeksi vain katkaisisi välit kaveriini. Jos aikuinen mies ei itse tajua, että hänen pitäisi osallistua kotitöihin ja ruokakuluihin edes jollain lailla, paha siitä on mennä sanomaan. Olenko kohtuuton vaatimuksissani?
Kommentit (70)
Joo ja tiedän, että maailmassa on pahempiakin murheita kuin tämä meidän. Jotenkin vaan on sellainen hölmö olo, että olenko itse tässä jotenkin pihalla vai onko tämä vieraamme. Ulkopuolisen mielipide kiinnostaisi.
Koti on sun ja sinä määräät säännöt. Sen lauluja laulaa jonka leipää syö.
Kyllä tuonkin ikäistä kuuluu neuvoa, jos ei itse eikä vanhemmat ymmärrä.
Teoriassa kyllä joo. Mulla ja miehellä ei vain riitä sisua sanomaan tälle miehelle - joka on oikein fiksu, mukava ja hyväkäytöksinen - että olisi mukavaa, jos ostaisit jotain ruokaa itsekin - hänellä on tapana tulla kyllä ilmoittamaan, jos esim. leipä on vähissä tai jugurtti loppu ja kysyä, milloin laitatte ruokaa itsekin. Luulin jopa, että hän meillä laittaisi ruokaa ja leipoisi, kun kaveri kehui taitavaksi ruuanlaittajaksi ja leipojaksi. Olemme kyllä hienovaraisesti vihjailleet, esim. kyselleet hänen kuultensa, kukakohan veisi roskat, tyhjentäisi tiskikoneen, ulkoiluttaisi koirat tms. jos meillä kaikilla muilla on iltamenoja. Ei vain tunnu hoksaavan vihjettä millään, vaan täytyy sanoa suoraan: viitsisitkö tyhjentää tiskikoneen? Siihenkin saattaa sanoa: joo kohta, mä käyn ensin lenkillä. Ja sitten lähtee lenkille ilman niitä ulkoilutettavia koiria, joiden kyllä tietää kaipaavan ulkoilutusta joka päivä... :(
Ei sun tarvi kaveriisi ottaa asiasta yhteyttä. "Poika" on aikuinen mies, joten voit istuttaa hänet leppoisasti kaffepöytään ja iskeä nenän alle listan jossa on säännöt kirjallisena, tai kertoa suullisesti että nyt tehdään näin. Tuon ikäiset mieshenkilöt eivät vaan ole kovin huomaavaisia vaan oma napa lähinnä.
Jos alkaa vänistä "vittu mä mitään tee" (tuon ikäiset enää harvoin käyttäytyvät niin lapsellisesti, mutta olen törmännyt yhteen tuota vanhempaankin nurkissa loisijaan jonka mielestä muut olivat olemassa siivotakseen hänen jälkiään, silloin täytyi kyllä ulkoistaa...) niin sitten vaan purat lupauksen, sanot että nyt saa kyllä loppuharjoittelun ajaksi etsiä uuden kämpän ja sinun ei tarvitse kuunnella omassa kodissasi tuollaista käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Mun mielestä sä et voi kuin olla ja kestää vielä tuon kuukauden. Eli olisihan sun pitänyt heti alkuun sopia pelisäännöt paremmin. Ottaa vaikka vähän vuokraa joka kattaisi ruokamenoja tai sitten sun olis pitänyt heti alkuun mainita että ruokakustannuksiin sitten pitää osallistua ! Tottakai tuollaisella opiskelevalla nuorella on omia menoja vähäisistä varoistaan eikä varmasti vapaaehtoisesti mitään maksa. eihän kotiinkaan vissiin ole tarvinnut maksaa :)
Voi, miten mälsä tilanne. Tosin vuokran maksaminen ei tuohon asiaan olisi ollutkana mikään
Mun mielestä 22-vuotias on jo sen ikäinen, että sen kanssa pitäisi puhua asiasta suoraan ja just sen itsensä kanssa. Ei siis niin, että kantelet äidille, että poika ei tee mitään, vaan suora palaute sille, jonka käytöksen toivotaan muuttuvan. Ja suoralla en tarkoita rähjäämistä tai riitelemistä, vaan sitä, että jätätte roskapusseista puhelemisen ja ympäripyöreät vihjailut sikseen, ja sanotte, mitä haluatte nuorelta mieheltä.
"Mika, sä asut täällä ja mä haluan, että sä osallistut hommien hoitamiseen siinä missä muutkin. Kolme kuukautta on mennyt niin että sä olet ollut passiivisesti hoidossa täällä, ja se alkaa korveta." "Ota koirat mukaan lenkille." "Tyhjennä tiskikone." "On sun vuoro käydä kaupassa, älä unohda maitoa."
Tähän mennessä se on saanut olla laiska ja mukavuudenhaluinen, ja on ihan inhimillistä, että ihminen haluaa päästä helpolla. Jos se ei sovi sulle, kerro se. On kuitenkin enemmän sun kuin sen intressi muuttaa tilanne, joten...
Tsemiä, AP!
P.S. SUn kannalta on aika samantekevää, onko maailmassa isompia murheita kuin tämä, koska tää on se, joka koskettaa sun elämää ja harmittaa just sua.
Tuo rauhallinen keskustelu voisi toimia parhaiten. Luulenpa kyllä, että jäbä valittaa asiasta äidilleen, tekee minusta ja meistä niuhoja pihtareita, jotka eivät jaksa olla vieraanvaraisia edes muutamaa kuukautta... Minusta on niin outoa, että joku ei pelkää lainkaan olevansa vaivaksi muille. Hän esimerkiksi surutta pyytää meitä kuljettelemaan itseään milloin minnekin, kun tarvitsee kyytiä. Bussitkin täältä kulkevat, mutta hankalampaahan se on kuin henk.koht. taksi. Muutaman kerran ollaan kyllä sanottu, että bussi se ja se lähtee silloin ja silloin, emme ehdi kuskata. Mutta sellainen hyväksikäytetty olo tässä on. Omat pyykkinsäkin hän heitti iloisesti meidän pyykkikoriin ilman, että kysyi, olisiko se ok. Me sitten pyykätään kalsareita ja viikataan niitä hymyssä suin. Siitä kai pitää olla tyytyväinen, että kaveri tosiaan on meillä kuin kotonaan.
Varmaan tuo keskustelu olisi pitänyt käydä heti alussa. Nyt on kulunut jo niin paljon aikaa :/. Mutta toiste ei tälle nuorelle miehelle löydy sijaa majatalossamme, se on varma, ja syyt siihen keksitään vaikka mistä. ap
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 08:00"]Toisella puolen Suomea asuva ystävä kysyi, voisiko hänen poikansa tulla asumaan meille työharjoittelunsa ajaksi. Pöljänä ihmisenä suostuin. Kysyivät vuokrasta ja sanoin, että ei toki tarvitse maksaa mitään, riitää kun hoidat välillä lapsia, teet lumitöitä jne. Kuvittelin, että kaverista voi olla jopa iloa meille. No, toisin on käynyt. Jätkä ei laita tikkua ristiin vapaaehtoisesti, ei ole tehnyt ainuttakaan kotityötä pyytämättä. Imuroi kyllä, jos imurin antaa kouraan tms., mutta tuntuu hassulta käskeä 22-vuotiasta aikuista vierasta miestä. Yhtään ruokaa ei ole ostanut jääkaappiin meillä, ei muruakaan, syö kyllä meidän ruokia kuin hevonen, niin kuin tietenkin tuonikäiset kaikki. Vielä pitäisi kuukausi jaksaa katsella miestä. Onko kokemuksia vastaavasta? Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Itse aion vain olla hiljaa ja kiroilla mielessäni, koska luulen, että asian ottaminen puheeksi vain katkaisisi välit kaveriini. Jos aikuinen mies ei itse tajua, että hänen pitäisi osallistua kotitöihin ja ruokakuluihin edes jollain lailla, paha siitä on mennä sanomaan. Olenko kohtuuton vaatimuksissani?
[/quote]
Valitettavasti näitä "aikuisia" miehiä on Suomi pullollaan. Oikeasti aikuinen mies ei asuisi näin toisten nurkissa alkuunkaan.
Tee pojalle säännöt selväksi!
Nuo säännöt pitänyt sopia jo silloin heti alussa. Jos olet jo kolme kuukautta jaksanut katsella tuota käytöstä ja pyykätä iloisesti pojan kalsreita, niin mistä ihmeestä pojan pitäisi päätellä että homma ei ehkä olekaan ok? 22-vuotias on periaatteessa aikuinen, mutta jos hän on tähänkin asti asunut täyshoidossa kotona, niin ei hän ehkä ymmärrä että niihin kotitöihin voisi ehkä itsekin osallistua.
Lakkaa vihjailemasta ja kyselemästä ja sano suoraan. Suoraan sanomista ei ole mikaan etsäviitsisitsä, vaan toteat vaikka ruuan jälkeen poydästa noustessa, etta tyhjennäppä Jaska kone, että saadaan likaiset astiat sisään. Kun se on menossa lenkille, sano että ota koirat mukaan ja lykkäät vaikka hihnat kouraan.
Kun se sanoo, etta jogurtti on loppu, teet sille kauppalistan ja lähetät kauppaan, vaikka sitten rahan kanssa. Se on ehkä tottunut äitinsa kanssa asumaan ja passattavaksi, joten ei osaa välttämättä ajatella, että ei asu kotonaan, eikä osaa tarttua itsenäisesti tehtäviin, ellet ihan kunnolla ohjeista että koska ja mitä. Ei siin mitään kyselyä ja vihjailua, vaan selkeää tyonjohtoa.
Jos ei mitään ala tapahtua, ota yhteyttä hänan äitiinsä ja kysy, oliko tosiaan tarkoitus, että hän tulee sulle ylimääräiseksi lapseksi ilmaiseen täysihoitoon, vai oliko tarkoitus, että hän osallistuu kotitoihin ja ruokakuluihin. Että jos kyse oli täysihoidosta, niin ikävä kyllä teillä ei sitten voi oikein pidempään asua. Veikkaisin, että sen äitikin ymmärtää.
Ymmärrän ap:n harmituksen. Itse varmaan kuitenkin kärvistelisin vielä kuukauden, jos homma silloin joka tapauksessa päättyy.
Onko teillä omia lapsia? Jos on tuolalisia isompia, niin samat säännöt voi olla kaikille. Eli silloin voisi kaikille sanoa, että jokaisen tehtävä on vuorollaan tyhjentää tiskikone tai viedä koirat ulos tai viedä roskat tms. Kun olet jo kolme kk antanut asian mennä näin, niin on vähän vaikea enää tässä vaiheessa puuttua. Olet itse sanonut, että vuokraa ei tarvitse maksaa (näin olisin itsekin sanonut) ja kysyjä saattoi tällä tarkoittaa juurikin korvausta asumisesta ja ruoasta ja koko ylöspidosta.
7, juuri noin, myöhässä ollaan nyt... 8, hyviä huomioita. - Omat lapsetkin (10, 13 ja 15) ovat kyselleet, miksi tuon yhden ei tarvitse tehdä mitään, kun muilla on omat määrätyt kotityöt... Hekin pitävät tätä ulkopuolista miestä yhtenä "lapsena" ja kokevat epäreiluksi, kun hän vain makaa illat pitkät koneella tai telkkarin ääressä ja odottaa valmista sapuskaa pöytään. Olen heille terottanut, kun tämä poika ei ole ollut kotona, että tuolla lailla TE ette sitten käyttäydy vieraan luona, näette, miten hölmöä tuollainen käytös on. - Varmaan sitten, kun oma poika on 22, pidän häntä edelleen ihan lapsena ja ajattelen, että eihän voi vaatia, että hän itse tajuaisi tuollaisia asioita... Tämä poika kuitenkin asuu jo omassa asunnossa, on asunut jo vuosia, pitäisi tietää, mitä asumiseen kuuluu. Siksi ehkä nauttiikin tilanteesta, kun tietää, kuinka kallista ruoka on. Voi että minua tympäisee, kun pitää ajatellakaan tämmöisiä. :( Mutta kuukausittaiset ruokakulut ovat kasvaneet reilusti, ja me ei tosiaan olla miehen kanssa mitään varakkaita, vaikka molemmat töissä ollaankin.
No entäs jos mies ei vaan kehtaa lkaa tehdä mitään ruokia tai leipomisia teillä?
Siis tarkoitan, että ei toisen kotona ole niin helppo alkaa tehdä mitään juttuja voi kokea astuvansa toisen reviirille tms.
Entäs jos ihan sanoisit, että viitsisitkö tehdä ruokaa tai viedä roskat yms. Ihan ilman mitään epämääräisiä vihjailuja tai keskusteluja.
Tidennäköisesti tekee näutä asioita ihan mielellään, mutta ei tuon ikäinen mies varmasti ilkeä alkaa huseerata toisen kodissa ihan ominlupinensa.
Sitä paitsi jos alkaisi niin varmasti täällä olisi av- mamma ulisemassa mitsen nuori on käyttänyt sen ja sen tuotteen jääkaapista ilman lupaa,kun on kokannut. Ja ap olisi tarvinnut juuri sen elintarvikkeen juuri sille illalle suunnittelemaansa torttuun.
Joo en mäkään vuokraa pyytäisi, mutta ylläpidosta olisin sopinut etukäteen, että kuinka se hoituu, ruokitaanko me ja saadaan siitä X euroa vai laittaako itse omat eväänsä. Nyt jälkikäteen kärvistelisin kuukauden...
Kotitöihin kyllä käskisin. Ei lenkin jälkeen vaan välittömästi!
Voihan lol, tyyppi asuu kuin kotonaan. Äiti on ilmeisesti kotona tehnyt kaiken ja poika odottaa että sama homma jatkuu teillä. Että oikeen aikuisen miehen piikana pitäs olla... en voi ymmärtää ettei se itse tajua ollenkaan hävetä. Tosi noloa. Siinä kyllä teitte mokan ettette sopineet pelisääntöjä heti alussa, nyt kun on jo kuukausia mennyt niin on aika hankala nostaa asiaa puheeksi. Aika vmäiseen tilanteeseen ittenne saitte, pitäs miettiä tarkemmin mihin lupautuu eiks jee ap. :)
Miksi sä peset sen kalsarit? Missä välissä sen pitäisi ehtiä kalsarinsa pestä, jos sinä pyykkäät ne heti kun ne ilmaantuvat pyykkikoriin?
Ja 14 taas ap... Mietin tuota, kärvistelläkö vielä kuukausi vai nostaako kissa pöydälle. Tässä kohtaa voisi nyt olla sellainen breikki, kun on hiihtoloma ja poika matkustaa kämpilleen, niin sen jälkeen voisi pitää ryhtiviikon avajaiset eli ottaa vähän uusia käytäntöjä. Siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus myös joulun jälkeen, mutta eipä kyetty... vaikka silloin jo tilanne oli hyvin näkyvissä. Kuukausi tuntuu näin eteenpäin ajateltuna pitkältä ajalta. Tokihan sekin sitten menee omalla painollaan. Suuret kiitokset hyvistä, rakentavista kommenteista. Mukavaa, että sain vähän tuulettaa ajatuksia. Helpotti :) t. ap PS. Ottakaa muut opiksenne, jos teille tulee joskus vastaava tilanne...!
Sinähän tässä olet mokannut, kun et kertonut sääntöjä jo etukäteen, siis että oikeasti odotat maksua kaikesta vaikka muuta väität. Minä en olisi ottanut neljäksi kuukaudeksi suursyömäriä meille asumaan ilmaiseksi, enkä ainakaan olettanut että 22v tekee kotitöitä vieraassa paikassa PYYTÄMÄTTÄ.
Kuukausi menee vielä, kun ole tähänkin asti jaksanut, mutta laitat laiskurin töihin! Tuon ikäiselle pitää olla selvät ohjeet, ei hän muuten osaa eikä lue ajatuksiasi.
Minä hiukan ihmettelen, miksi sitä imuroimista ei lasketa kotityöksi. En usko, että nuoren ihmisen - olkoonkin aivan aikuinen - on helppo tajuta lapsiperheen kotityömäärää. Hänellä ei ole vertailukohtaa kuin ehkä oma lapsuudenkoti, jossa ehkä oli kerran viikossa tiskivuoro tai sitten oma kämppä, jossa hyvä jos kerran kuussa imuroi. Tämän lisäksi kun on erikseen sanottu, että maksua ei tarvita eikä harjoittelusta ilmeisesti makseta palkkaakaan, niin on aika ymmärrettävää, ettei toinen tajua ostaa kahvi- tai leipäpakettia.
Kuinka usein tämä vieras on imuroinut? Miten usein teidän lapsenne imuroivat? Imuroivatko ihan vain nähdessään, että on sotkuista vai onko erikseen määrätty vuoro, jolloin pitää imuroida?
Kyllä kotityöt on sellaisia, että siihen jokaisella on oma subjektiivinen käsityksensä. Jollekulle on sotkuista ja toiselle sama tilanne aivan siistiä. Siksi on ne vuorot.
Nyt loman jälkeen toteatte lyhyesti, että tällä viikolla x tyhjentää ja täyttää tiskikoneen maanantaina ja tiistaina, y keskiviikkona ja tämä vieras torstaina ja perjantaina. Lisäksi x pesee vessan, z vie koirat ulos ja vieras imuroi. Jos kerran häntä voi vähän verrata lapsiinne, niin sitten kanssa samat säännöt kuin lapsillannekin. Koirien ulkoitukseen tottakai pitää erikseen pyytää, koirat kun eivät kuulu automaattisesti kenenkään kotitöihin.
Jos ruokakustannuksista ei ollut puhetta alunperin, niin kokkailuvuoroista voisi olla. Mielestäni ei ole kohtuutonta pyytää, että vieras hoitaisi kerran viikossa tiskit, kerran viikossa kokkailun ja kerran viikossa imuroinnin. Tämän kun vielä "määrää" koko loppuoleskelun viikottaiseksi säännöksi, niin vieras ei pääse asiasta luistamaan. Tämän lisäksi jos on kotona, niin hyvin voi pyytää ripustamaan pyykit jonakin satunnaisena hetkenä tai viemään koirat ulos. Veikkaan, että viisihenkisen perheen tiskit, imuroinnit ja kokkailut ovat jotain aivan toista, mihin tämä mies on tottunut. Ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä kotitöiden määrästä.
Ruokarahaa en rupeaisi enää tässä vaiheessa vaatimaan, varsinkin kun ilmeisesti miehellä ei rahaa juurikaan ole. Näistä asioista olisi pitänyt sopia heti alkuun niin kuin monet ovat jo korostaneet. En toisaalta osaa oikein hyväksyä sitäkään, että toisen on henkensä pitimeksi joka ilta väsättävä kotitöitä, ulkoilutettava koiraa ja pyykättävä ihan pyytämättä ja jatkuvalla syötöllä. Jokin kultainen keskitie on oltava tuossakin asiassa.
Itse opin tästä aloituksesta kaksi asiaa:
1) Asiat on sovittava tarkasti etukäteen
2) En ota vieraita asumaan, jos en ole valmis kestämään siitä syntyvät taloudelliset tappiot
Minusta ei ole hyvä ajatus puhua mistään kotitöistä, joilla suorittaa asumiskustannuksia, koska silloin toisesta helposti tulee kotiorja tai vastaavasti ei tee riittävästi kustannusten eteen. Helpompaa on sopia jokin nimellinen summa, vaikkapa 150 euroa kk:ssa ja sitten lisäksi todeta, että tekee normaalisti kotitöitä eli välillä hoitaa tiskit, välillä imuroinnit. Näin kaikki tietävät, mitä kuuluu tehdä eikä kukaan voi arvioida, ettei toinen ole tehnyt tarpeeksi.