Millainen vanhempi hyväksyy 18-22-vuotiaan omilleen muuton?

No Frank Fritzl ei ainakaan..

Mä muutin 250km päähän lapsuudenkodista opiskelemaan. Olisko pitänyt olla menemättä? Vai olisko vanhempien pitänyt muuttaa mukana, jättää maatila ja tulla vahtimaan mua 20v. aikuista ihmistä?

Naurettava ajatuskin.

Itse täytin juuri 22v, ja vajaa 20vuotiaana muutin omilleni. Vanhemmat tukevat vielä kyllä rahallisesti, mutta he enemmän halusivat että muutan omillenni. Ei oikein mun, siskon ja äidin henkilökemiat kohdanneet. Ja helpotti munkin elämää, kun luennoille menee täältä bussilla 7min, vanhempien luota 1h 35min.
Minusta olen pärjännyt ihan loistavasti. Joskus tarvitsen apua esim. jos pitää jotain porata seinään, mutta en ihmeemmin muuten. Minusta olisi outoa asua tämän ikäisenä vielä vanhempien helmoissa.

Täh? Muutin pois kotoa 19v ikäisenä. Oon loppuvuodesta syntynyt ja kirjoitin ylioppilaaksi 18 v. Aloitin samana syksynä yliopistossa ja muutin 19v ikäisenä vuokra-asuntoon. Kävin töissä ja opiskelin ja maksoin itse elämäni. Valmistuin yliopistosta kandiksi kolmessa vuodessa. Olin siis 22 v ammatissani vakio työpaikassa. Aloitin sitten lisää opintoja myöhemmin. Mitä sekoiluja pitäisi olla? Mies oli löytynyt jo tossa kohtaa. Nyt on kolme lasta ja ollaan 35v.

Täh? Muutin pois kotoa 19v ikäisenä. Oon loppuvuodesta syntynyt ja kirjoitin ylioppilaaksi 18 v. Aloitin samana syksynä yliopistossa ja muutin 19v ikäisenä vuokra-asuntoon. Kävin töissä ja opiskelin ja maksoin itse elämäni. Valmistuin yliopistosta kandiksi kolmessa vuodessa. Olin siis 22 v ammatissani vakio työpaikassa. Aloitin sitten lisää opintoja myöhemmin. Mitä sekoiluja pitäisi olla? Mies oli löytynyt jo tossa kohtaa. Nyt on kolme lasta ja ollaan 35v.

Saahan sitä muuttaa heti kun kokee olevansa valmis. Ite ajattelen että hyvä kun tuli lähdettyä sillon 19vuotiaana niin on tullut nyt 25-vuotiaana jo opittua kaikki perusjutut. Mutta kyllä oon samaa mieltä, että sen ikänen usein tarvii kyllä vielä tukea vanhemmilta. Välillä tuntuu että tarvin joskus vieläkin vaikka lähestyn kolmeakymppiä. Vaikka kun teen jonkun uuden ruoan mitä en ole kokeillut, niin äidille soitto :) En pitäis pahakseni vaikka täysi-ikäisyyden raja nostettais ylemmäs. Etenkin monet pojat tuntuu olevan ihan pentuja pitkään. Muuttavat vasta reilusti kahenkymopin jälkeen kotoa.

Itse muutin kotoa pois heti peruskoulun jälkeen toiselle puolelle suomea opiskelemaan

Ikis pliiis.. 

Mä sekoilin paljon nuorempana, yläasteella. 20vuotiaana olin jo omilla jaloilla ja sekoilut sekoiltu. Töihin 15-vuotiaana.

Tällä palstalla kirjoittelee usein eräs Ikis, jonka vanhemmat aikoinaan hyväksyivät tuon ja jopa sen, että heidän tyttärensä sai tuon ikäisenä jo lapsenkin. Vastaan siis, että Ikiksen vanhempien tyyppiset ihmiset. Toki aika monet muutkin.

Ap, mikäli itse olit epäkypsä asettumaan omillesi tuossa iässä, niin ole iloinen, että löytyy toisenlaisiakin nuoria.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:06"]

Saahan sitä muuttaa heti kun kokee olevansa valmis. Ite ajattelen että hyvä kun tuli lähdettyä sillon 19vuotiaana niin on tullut nyt 25-vuotiaana jo opittua kaikki perusjutut. Mutta kyllä oon samaa mieltä, että sen ikänen usein tarvii kyllä vielä tukea vanhemmilta. Välillä tuntuu että tarvin joskus vieläkin vaikka lähestyn kolmeakymppiä. Vaikka kun teen jonkun uuden ruoan mitä en ole kokeillut, niin äidille soitto :) En pitäis pahakseni vaikka täysi-ikäisyyden raja nostettais ylemmäs. Etenkin monet pojat tuntuu olevan ihan pentuja pitkään. Muuttavat vasta reilusti kahenkymopin jälkeen kotoa.

[/quote]

No voi, että pitää ihan mammalle soittaa kun tekee uutta ruokaa. Aika avuton kyllä kieltämättä olet, ehkä sun pitäis tosiaan hakea itsesi holhouksen alle. Varmaan se mamma ryhtyis sua holhoamaan ihan virallisesti, kun kerran joutuu jo nyt sitä tekemään epävirallisesti.

Mihin sekoiluun? Kaikki 18-vuotiaat eivät tosiaankaan sekoile. 

öö, menin 18 kesäisenä inttiin, sitten muutin kotkaan opiskelemaan kolmeksi vuodeksi pois kotoa. Sitten muutin pariksi vuodeksi takaisin kotiin. Sen jälkeen noin 23 vuotiaana muutin tyttöystäväni eli nykyisen vaimoni kanssa yhteen ja ollaan asuttu nyt 7 vuotta yhdessä omassa kämpässä. Normaalisti noin 18-20- vuotiaana tosiaan muutetaan kotoa. Itse tosiaan intin ja amiksen jälkeen olin töissä sen pari vuotta ennen kuin muutin pois kotoa, keräsin nääs pesämunaa. No työelämässä olen ollut 2005 vudesta lähtien, myös sitäkin ennen pätkissä keräten pesämunaa.

Mä muutin pois kotoa 15-vuotiaana, maalta Helsinkiin, mitähän ois viissataa kilsaa. Menin töihin ja iltalukioon ja maksoin itse kaiken. Ja siitä sit amk:hon ja sit yliopistoon ja koko ajan tein myös paskaduuneja.

Eikä harmita edes ne hanttihommat, kaikenlaista tuli nähtyä ja koettua. Nyt teen kaikenlaisia tekstejä, joten hyötykäyttöön tulee nekin kokemukset. Plus ettei opiskeluaikoina ollut erityistä rahapulaa, eikä tarvinnut olla kerjuulla. Niin ja tietty on oma kämppä jne, mut se nyt on vain maallista. Parhainta on juuri noi muistot kaikista hassuista tyypeistä ja duunipaikoista. Mut tietty olisinhan mä voinut turvallisesti istua illat kotona äipän lihapullia odotellen.

Terve taas, Ikis! Oletteko muuten huomanneet, että Ikis tekee aina vain aloituksen, muttei koskaan kommentoi ketjuihinsa mitään. Varmaan saa jotain kiksejä näitä vastauksia lukiessaan. Fetissinsä kullakin.

Miten niin? Eikö ole aivan normaali ikä muuttaa siinä 20 ikävuoden tienoilla? Monet naiset muuttavat yleensä jopa hieman aikaisemmin, miehet sitten siinä 20 tienoilla tai hieman yli. Ero johtuu lähinnä siitä, kun miehillä on asevelvollisuus.

J. Mengele

21 vuotiaana lähdin työelämään ja 22 vuotiaasta asti hoitanut vakavasti sairasta äitiäni kotonani siskoni kanssa. Miten äitini, joka ei muista mikä päivä on tai että pitäisi syödä kun on nälkä voisi huolehtia minusta? Kun ei pysty huolehtimaan itsestään?

Jaaa, minäpä muutin 15-vuotiaana omilleni kun aloitin lukion, ja hyvin olen tässä 8,5 vuotta pärjäillyt.