Millainen vanhempi hyväksyy 18-22-vuotiaan omilleen muuton?

Mäkin muutin 16vuotiaana kotoa pois omaan vuokra asuntoon. Eikä tuntunu mitenkään ihmeelliseltä. En ole koskaan ollu mikään ryypiskelijä, joka keikkuu illat yöt kylillä rilluttelemassa. Sillä välin kun muut teinit pelleili kylillä siideriä juoden ja tupakkaa vetäen, niin minä kotona kahtelin telkkua, luin kirjaa, kävin lenkillä yms.

Opiskelin, maksoin omat laskuni ja menoni. Vanhemmilta en juurikaan pyytänyt raha avustusta, toki joskus oli pakko muutamaa kymppiä pyytää mutta hyvin harvoin. En polttanut, juonut, shoppaillut turhaan, niin kyllä sitä rahaakin paremmin jäi kun mietti mihin niitä käyttää.

Auto hommattiin mulle 18vuotiaana kun sain kortin, vakuudet ja verot oon siitä lähtien maksanu autosta ihan itte. Sen myönnän, että vanhemmat osti mulle mun ensimmäisen auton, eihän mulla ollu varaa mitenkään sellaseen. Ja se varmasti on ymmärrettävääkin. Harvalla noin nuorella on rahaa ite ostaa autoa.

Eli yhteenvetona. Kyllä niitä ihan järkeviäkin nuoria on, mutta mun mielestä on ihan ymmärrettävää se, että nuorena ei järki paljoa päätä pakota, eikä aina tarvikaan, nuorena sitä yleensä ollaan tyhmiä ja mennään ja lujaa! Ja virheitä tulee tehtyä, mutta niistä on aina opittava. Kun ikää tulee, niin tulee sitä järkeäkin ja asioita nähdään ihan eri tavalla :)

Toivon että poika asuu kotona opiskelu ajasta ainakin osa. Asutaan stadissa joten ei tarvitse muuttaa muualle siis kauas. Käy sekin jos menee opiskelijamurjuun. 

Ei kai se, että muuttaa omilleen, poista vanhempien apua ja välittämistä? Molemmat lapsemme ovat muuttaneet omilleen n. 19v. Hyvin ovat pärjänneet ja tarvittaessa me vanhemmat ollaan autettu missä milloinkin; opiskeluaikana vähän rahallisestikin.

Nyt ovat aikuisia ja välit hyvät edelleen. Olen ollut tyytyväinen, että ovat halunneet itsenäistyä ajoissa.

Näissä keskusteluissa on aina vähän tahatonta huumoria, "kyllä minä olin itsenäinen jo 10v muutin toiselle puolelle suomea ja opiskelin 7 tutkintoa kahdessä vuodessa ja en sekoillut, kyllä olin järkevä ja älykäs, kertaakaan en opistotukea nostanut jos nostin niin sijoitin osakkeisiin, nyt 30v ja 4 lasta ja hyvään sukuun nainut"

Samaa henkeä kuin mummojen muisteloissa "kun minä olin nuori niin hiihdettiin 72km kouluun ilman sauvoja"

Kaikkein kauheinta on jos muuttaa lapsuudenkodista suoraan avo- tai avioliittoon, ilman että asuu kuukauttakaan yksin. Ei ole mitään mahkuja opetella itsenäistä elämää, tärkeitä asioita itsestään, vastuun ottamista omista asioistaan, esim rahasta jne. Vanhempi, joka hyväksyy tuollaisen, ei ole hyvä vanhempi.

Mitä sanot, Ikis? 

Tällainen, jota pidetään lapsen ollessa pienempi liiaksikin lapsensa elämään puuttuvana, huolehtivana ja läsnäolevana. Olen läsnä nyt, annan pikkuhiljaa lapselle omaa tilaa ja en koe myöhemmin, että jotain olisi jäänyt kesken tai uupumaan. Meillä on vahva suhde, joka kantaa. Lapsi saa siivet selkäänsä. Luotan siihen jo nyt, kun 10-vuotiaani on hyvin fiksu. Vaistoni sanoo, että hän selviää.

10-vuotiaani hallitsee rahankäytön ja säästämisen, hän osaa kokata ja leipoa jo jonkun verran. Hän suunnittelee elämäänsä monen vuoden päähän. Opiskelee määrätietoisesti. Nauttii vanhempiensa tuomasta turvasta.

29.

No kyllähän moni jää perheensä kanssa asumaan vanhempiensa lähistölle ja avun tarve on läpi elämän, vanhemmat hakevat lapsenlapsia ja jatkuvasti tarvitaan rahaa tai hoitoapua tai muuta apua.

Eli pelkkä muuttohon ei ole mitenkään tae siitä että olisi niin kutsutusti omillaan.

muutin 16 vuotiaana pois opiskelujen perässä... ei mitään ongelmia...

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 21:50"]

18-vuotias tarvitsisi vielä sekoiluihinsa vanhempiensa valvontaa. Täysi-ikäisyyttä pitäisi nostaa!

[/quote]Sellainen vanhempi joka on kasvattanut vastuuntuntoisen ja elämässään pärjäävän nuoren. Vastuuttoman pullamössön kasvattanut ei tietenkän ymmärrä tätä. Meidän vanhin tytär muutti 18 vuotiaana ensin toiselle paikkakunnalle (töihin) ja sen jälkeen ulkomaille (töihin), ennen kuin täytti 19. Ihan hyvin on pärjännyt, ei ole tarvinnut lähettää edes rahaa perään, kerran tosin ostettiin lentoliput että tuli käymään vanhassa kotona kylässä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:08"]

Mä sekoilin paljon nuorempana, yläasteella. 20vuotiaana olin jo omilla jaloilla ja sekoilut sekoiltu. Töihin 15-vuotiaana.

[/quote]Ei tuo sekoilu ole mitenkään välttämätöntä. Fiksummat osaa aikuistua ilman sekoilua.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 01:11"]

Kaikkein kauheinta on jos muuttaa lapsuudenkodista suoraan avo- tai avioliittoon, ilman että asuu kuukauttakaan yksin. Ei ole mitään mahkuja opetella itsenäistä elämää, tärkeitä asioita itsestään, vastuun ottamista omista asioistaan, esim rahasta jne. Vanhempi, joka hyväksyy tuollaisen, ei ole hyvä vanhempi.

Mitä sanot, Ikis? 

[/quote]No voi pahus. Minusta ei siis koskaa tule kunnon kansalaista, koska muutin lapsuuden kodista 19 vuotiaana yhteen silloisen tyttöystäväni, eli nykyisen vaimoni kanssa.

t. herra 43

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 00:29"]

Näissä keskusteluissa on aina vähän tahatonta huumoria, "kyllä minä olin itsenäinen jo 10v muutin toiselle puolelle suomea ja opiskelin 7 tutkintoa kahdessä vuodessa ja en sekoillut, kyllä olin järkevä ja älykäs, kertaakaan en opistotukea nostanut jos nostin niin sijoitin osakkeisiin, nyt 30v ja 4 lasta ja hyvään sukuun nainut"

Samaa henkeä kuin mummojen muisteloissa "kun minä olin nuori niin hiihdettiin 72km kouluun ilman sauvoja"

[/quote]Tai sitten suurin osa omilleen muuttaneista kokee että on pärjännyt ihan hyvin. Itse olen ihmetellyt miten helppoa elämä oli silloin kun itse muutti omilleen.

Moi ikis!

Vaikka sinä ja sinun lapsesi eivät pärjäisi, niin kyllä tavalliset ihmiset ihan hyvin, monet jopa 16-17-vuotiaina kun lähtevät opiskelemaan. Mutta ne ovatkin yleensä amiksia, lukio on melkein joka kunnassa ja lukiolaiset voivat käydä yleensä koulunsa kotoa.

Mielestani ihan omituinen kysymys. Suomessahan on ihan normaalia etta esiteinit ryyppaavat ja naivat, miksi sitten 20-vuotias ei olisi kypsa muuttamaan omilleen?

"Mun nuoruudessani vain mammanpojat ja onnettomat vanhatpiiat asuivat kotonaan 21-22-vuotiaina. Kaikki muuttivat lukion jälkeen omilleen. (90-luvulla)."

Ja ennen vanhaan lapset hankittiin 13-vuotiaina ja kuoltiin 50-vuotiaina.

Nyt eletään vuotta 2014, ei mitään 90-luvun lama-aikaa. Nykyään on täysin yleistä että lapsi saattaa asua kotona vanhemmaksi kuin 18-vuotiaaksi. Jestas sentään.

en lukenut ketjua,mutta jos ap,n lapsi sekoilee niin ei se tarkoita,että kaikkien muksut sekoilee.Mä olen itse muuttanut 17v kotoa pois ja esikoiseni 19v muuttaa heti kun pääsee intistä ja saa duunipaikan,olisi jo muuttanut,ennen inttiä,mutta ei saanut töitä

Semmoset vanhemmat jotka ei osaa päästää irti ja joiden lapset ei itsenäisty on kotona 22v ! Oikeasti... väsyneitä alotuksia...

tyhmä aloitus. Tyttäreni muutti heti lakkiaisten jälkeen siis 19v. toiselle paikkakunnalle 150 kilsaa kotoa. Ikävöin kyllä aluksi, mutta kertaakaan en ilmaissut etten hyväsyisi. Hyvin on pärjännyt!