Lue keskustelun säännöt.
Taas saa kuunnella tuttavien päivittelyä kun meidän perhe päätyi paikkakuntamme suurituloisten listalle
03.11.2020 |
Tai no mies oikeastaan, mutta sama asia. Ei voi ymmärtää tätä suomalaisten kateutta. Käydään suurennuslasin kanssa läpi kaikkien suurituloisten tiedot ja levitetään koko kansalle.🙄 Pelkästään se että verotiedot ylipäänsä julkaistaan on absurdia! Vastaavaa ei voisi kuvitella missään muussa kuin pohjoismaisessa kyttäys-yhteiskunnassa!
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Ap:han paljastui jo. Veropäivänä listataan vaan Suomeen veronsa maksavat. Jos ukko ei maksa tänne veroja, ei hän kyllä ole millään listoilla.
Siis eihän se ollut ap jolla oli ulkolainen mies, vaan eri tyyppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Meidän perhe”
”Tai no mies oikeastaan”Eli et ole itse edes päässyt mihinkään listalle ja kukaan ei sun tuloja päivittele.
No olen viime vuodet lähinnä hoitanut lapsia ja pyörittänyt arkea.
AP
Hellanduudelis taas, "meidän perhe" 🤣. Yhteinen tili varmaan jota mies hallinnoi kun " se nyt vaan on niin paljon fiksumpi, hihhii".
No kyllä se meilläkin on meidän perheen tulot vaikka mies ne 100% tuo. Ja kyllä, mies meidän yhteistä tiliämme pääasiassa hallinnoi koska hänen ammattinsa on talousasiat. Se ei meinaa että en olisi feministi tai että mies olisi millään lailla fiksumpi. Miehellä yksinkertaisesti kävi tuuri ja sai perustettua firmansa oikeaan aikaa oikeassa paikassa. Perheessä taas ei voi olla kahta supermenestyjää, vaan jos haluaa elää tasapainoista perhe-elämää on toisen vanhemman oltava hieman vähemmän kunnianhimoinen.
Jotenkin niin mautonta tuo naisten lyttääminen.Sitä vaan elämää ja monia eroja nähneenä pitää hieman naiivina tuota "meidän perhe" ja "meidän tulot". Ilman avioehtoa toki voi saada tasinkoa, mutta eihän tämä pitkään elätä jos omat tulot ovat huonot ja eläke sitä mukaa. Kyllä usein tarkoittaa elintason laskua väistämättä eron sattuessa. Taas naiset, joilla on oma ura tai muuta omaisuutta putoavat hyvinkin jaloilleen, eikä loppuelämä kulu exän uuden muijan elintason kadehtimisessa. Jännä sekin, että seuraavan naisen ei sitä ajatella ansaitsevan, vaikka itse oltu ihan samassa tilanteessa, jolloin aivan ok.
Me ollaan naimisissa ja tottakai meillä on avioehto ja kummallakin omat tilit, ja mun on todella vaikea tajuta näitä yhteistalouksia. Esim. miehellä on pari sijoitusasuntoa eikä mulle tulis mieleenkään sanoa että "meillä on sijoitusasuntoja", mä kun en ole sentin latilla niiden hankintaan tai ylläpitoon osallistunut. Samoin kuin talo jossa asutaan on miehen talo, en ole senkään hankintaan osallistunut.
Tosiasiahan se on että ei läheskään kaikki osaa tai älyä turvata tulevaisuuttaan mahdollisen eron jälkeen kun luotetaan sokeesti siihen mitä mies on alttarilla sanonut. Käyhän näitä välillä että se kulahtanut kotiäiti vaihdetaan nuorempaan joka tienaakin itse.
Siis miksi ihmeessä meillä ei olisi yhteistaloutta kun miehen tulot ovat miljoonissa ja minulla pyöreän 0? Naimisiinmennessä sovittiin että minä sovitan opiskeluni ja mahdollisen urani miehen uran ympärille, eli hänen uransa tulee minun urani edellä, sittemmin oli kätevämpää jäädä kotiäidiksi. Meillä naimisiinmennessä sovittiin että kaikki on yhteistä, avioehto jättää ulkopuolelle hänen yrityksensä, mutta 80% muusta tulee minulle. Minulla on myös omissa nimissäni muutama kiinteistö yms (miehen rahoilla ostettu, jos sen haluaa noin laittaa), mutta silti luen omaisuutemme ihan yhteiseksi.
Ei kai siellä listoilla sentään sinun nimeäsi silti lue?
No ei lue miehenikään kun emme maksa veroja Suomeen.
Miten Suomessa menee, jos on naimisissa eli omaisuus on yhteistä, niin näkyykö pääomatulot puoliksi kummallakin?Omaisuus ei ole yhteistä ellei se ole yhdessä hankittua, elatusvelvollisuus o puolisoa kohtaan. Jos ostat talon ja se on sun nimissä-se on sun. Jos sulla on pankissa milli-se on sun milli. Jos sulla on omalla fyffellä ostettuja osakkeita-osingot on sun.
Eli siis onko omaisuus hankittu yhdessä jos se on tullut sen jälkeen kun ollaan naimisissa? Jos ei niitä ole erikseen millään toisen perinnöllä ostettu?
Ei ole. Vaikka omaisuus olisi hankittu avioliiton aikana, se on täsmälleen sen, jonka nimissä se on. Minun arvo-osuustililläni olevat osakkeet ovat vain minun, vaikka olenkin ostanut ne avioliiton aikana palkkarahoillani (enkä siis esim. perintörahoilla).
Yhteistä on vain sellainen omaisuus, joka on ostettu molempien nimiin, esimerkiksi asunto, jos kauppakirjassa on molempien nimet.
Toinen juttu on sitten se, että avioliiton päättyessä varakkaampi puoliso voi joutua antamaan omasta omaisuudestaan tasinkoa köyhemmälle puolisolle.
Miksi ihmeessä yhteisestä sopimuksesta kotiin jäävä puoliso suostuisi siihen, että omaisuus laitettaisiin vain toisen nimiin? En minä ainakaan olisi suostunut.
Enkä ikinä olisi suostunut siihenkään, että minun olisi pitänyt anella rahaa omiin hankintoihini. Olen voinut käyttää sitä ihan yhtä vapaasti kuin toinenkin. Jos haluan lähteä lomalle, tilaan lentolipun, se on ilmoitusluontoinen asia. Jos ompelukone menee rikki ostan uuden ja saatan joskus mainita sivulauseessa, että kyllä nyt kelpaa ommella, kun uudessa koneessa on kaikki herkut. Kun pesukone hajoaa, tilaan uuden ja korkeintaan kysyn, että tilaanoo asennuksen myös vai hoidatko sinä sen.
Siitä yksinkertaisesta syystä, että me molemmat olimme yhtä mieltä siitä, että mies luo uraa ja minä hoidan siviilipuolen. Näin on elämämme sujunut erittäin hyvin, kumpikin on tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä ja melko mittava omaisuus on molempien nimissä plus minulle on koko ajan kerrytetty yksityistä eläkettä, joka sekin on jo nyt huomattavasti parempi kuin suomalainen keskivertoeläke. Enkä näe mitään syytä sillekään, että toinen ottaisi ja lähtisi, miksi haluaisi pois hyvästä elämästä? Ja jos niin kävisikin, ei minulla ole hätäpäivää.
Juuri näin, meillä hoidetaan samoin. Minulla on samanlainen kortti peruskäyttötiliimme josta voin ostaa ihan sanomattakin mitä haluan. Ei meillä mitään kuitteja ihmetellä, enkä usko että mies edes huomasi kun viime kuussa ostin uuden pesutornin. Miehellä on omia tilejään ja firmansa tili, minulla on omia säästötilejäni joita hoitaa ammattihenkilöt.
Mutta oletko sattunut huomaamaan mitä miehesi ostelee? Kannattaa vähän tsekkailla. Jos ne rahat ovat yhteiset nimittäin.
Kun rahaa on tarpeeksi, ei ketään kiinnosta. Mies varmasti ostelee ihan mitä tykkää, niinkuin aikuisen kuuluukin.
Mutta jos mieskin osti pesutornin?
Hän tuskin ostelee kodinkoneita kun ei hän niitä paljon käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Meidän perhe”
”Tai no mies oikeastaan”Eli et ole itse edes päässyt mihinkään listalle ja kukaan ei sun tuloja päivittele.
No olen viime vuodet lähinnä hoitanut lapsia ja pyörittänyt arkea.
AP
Hellanduudelis taas, "meidän perhe" 🤣. Yhteinen tili varmaan jota mies hallinnoi kun " se nyt vaan on niin paljon fiksumpi, hihhii".
No kyllä se meilläkin on meidän perheen tulot vaikka mies ne 100% tuo. Ja kyllä, mies meidän yhteistä tiliämme pääasiassa hallinnoi koska hänen ammattinsa on talousasiat. Se ei meinaa että en olisi feministi tai että mies olisi millään lailla fiksumpi. Miehellä yksinkertaisesti kävi tuuri ja sai perustettua firmansa oikeaan aikaa oikeassa paikassa. Perheessä taas ei voi olla kahta supermenestyjää, vaan jos haluaa elää tasapainoista perhe-elämää on toisen vanhemman oltava hieman vähemmän kunnianhimoinen.
Jotenkin niin mautonta tuo naisten lyttääminen.Sitä vaan elämää ja monia eroja nähneenä pitää hieman naiivina tuota "meidän perhe" ja "meidän tulot". Ilman avioehtoa toki voi saada tasinkoa, mutta eihän tämä pitkään elätä jos omat tulot ovat huonot ja eläke sitä mukaa. Kyllä usein tarkoittaa elintason laskua väistämättä eron sattuessa. Taas naiset, joilla on oma ura tai muuta omaisuutta putoavat hyvinkin jaloilleen, eikä loppuelämä kulu exän uuden muijan elintason kadehtimisessa. Jännä sekin, että seuraavan naisen ei sitä ajatella ansaitsevan, vaikka itse oltu ihan samassa tilanteessa, jolloin aivan ok.
Me ollaan naimisissa ja tottakai meillä on avioehto ja kummallakin omat tilit, ja mun on todella vaikea tajuta näitä yhteistalouksia. Esim. miehellä on pari sijoitusasuntoa eikä mulle tulis mieleenkään sanoa että "meillä on sijoitusasuntoja", mä kun en ole sentin latilla niiden hankintaan tai ylläpitoon osallistunut. Samoin kuin talo jossa asutaan on miehen talo, en ole senkään hankintaan osallistunut.
Tosiasiahan se on että ei läheskään kaikki osaa tai älyä turvata tulevaisuuttaan mahdollisen eron jälkeen kun luotetaan sokeesti siihen mitä mies on alttarilla sanonut. Käyhän näitä välillä että se kulahtanut kotiäiti vaihdetaan nuorempaan joka tienaakin itse.
Siis miksi ihmeessä meillä ei olisi yhteistaloutta kun miehen tulot ovat miljoonissa ja minulla pyöreän 0? Naimisiinmennessä sovittiin että minä sovitan opiskeluni ja mahdollisen urani miehen uran ympärille, eli hänen uransa tulee minun urani edellä, sittemmin oli kätevämpää jäädä kotiäidiksi. Meillä naimisiinmennessä sovittiin että kaikki on yhteistä, avioehto jättää ulkopuolelle hänen yrityksensä, mutta 80% muusta tulee minulle. Minulla on myös omissa nimissäni muutama kiinteistö yms (miehen rahoilla ostettu, jos sen haluaa noin laittaa), mutta silti luen omaisuutemme ihan yhteiseksi.
Siinä on taas yksi tuleva yllättyjä kun joutuu lakipykälien kanssa tekemisiin. Avioehtoa voidaan moittia ja pyytää kohtuullistamissovittelua. Jos miehesi päättää, että ehkä et kuitenkaan ole ansainnut valtaosaa keräämästään omaisuudesta, pistää vaan perusteettoman hyödyn kehiin ja niin edelleen. Oikeuskaan tuskin katsoo valtaosaa omaisuudesta sinun ansioksesi. Myös lapset voivat aikanaan moittia kohtuutonta jakoa.
Meillä on ihan pätevä avioehto jota tuskin oikeudessa kukaan ”kohtuullistaisi”. Mies ei ole Suomen kansalainen vaan maan jossa kotirouvilla on hyvät oikeudet esim miehelle voidaan määrätä vuotuinen elatusmaksu eron myötä.
Pai-na-jai-nen sun elämä. Otan osaa.
Kiitos osanotostasi. Olen kuitenkin todella onnellinen omaan elämääni. Minulla oli ihan valintamahdollisuus olla menemättä hänen kanssaan naimisiin, ei tämä mikään pakkoavioliitto ollut. Olen saanut opiskella mahtavissa paikoissa, matkustella, olla lasteni kanssa ja ei tarvitse miettiä että millä maksan lasteni elämän tai opinnot. Ei tämä kaikille sovi, joten onneksi jokainen saa valita.
Jokin elämässäsi on pielessä, kun onnea tarvitsee vakuutella ja selitellä muille ihmisillä. Ehkä puoliso pettää tms. Aidosti onnellinen ei yrittää vakuuttaa muille onneaan. Edes vauva-palstalla.
Ihme tuttavia teillä, jos tulojanne päivittelevät. Mulle ei ole kukaan koskaan edes maininnut asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Meidän perhe”
”Tai no mies oikeastaan”Eli et ole itse edes päässyt mihinkään listalle ja kukaan ei sun tuloja päivittele.
No olen viime vuodet lähinnä hoitanut lapsia ja pyörittänyt arkea.
AP
Hellanduudelis taas, "meidän perhe" 🤣. Yhteinen tili varmaan jota mies hallinnoi kun " se nyt vaan on niin paljon fiksumpi, hihhii".
No kyllä se meilläkin on meidän perheen tulot vaikka mies ne 100% tuo. Ja kyllä, mies meidän yhteistä tiliämme pääasiassa hallinnoi koska hänen ammattinsa on talousasiat. Se ei meinaa että en olisi feministi tai että mies olisi millään lailla fiksumpi. Miehellä yksinkertaisesti kävi tuuri ja sai perustettua firmansa oikeaan aikaa oikeassa paikassa. Perheessä taas ei voi olla kahta supermenestyjää, vaan jos haluaa elää tasapainoista perhe-elämää on toisen vanhemman oltava hieman vähemmän kunnianhimoinen.
Jotenkin niin mautonta tuo naisten lyttääminen.Sitä vaan elämää ja monia eroja nähneenä pitää hieman naiivina tuota "meidän perhe" ja "meidän tulot". Ilman avioehtoa toki voi saada tasinkoa, mutta eihän tämä pitkään elätä jos omat tulot ovat huonot ja eläke sitä mukaa. Kyllä usein tarkoittaa elintason laskua väistämättä eron sattuessa. Taas naiset, joilla on oma ura tai muuta omaisuutta putoavat hyvinkin jaloilleen, eikä loppuelämä kulu exän uuden muijan elintason kadehtimisessa. Jännä sekin, että seuraavan naisen ei sitä ajatella ansaitsevan, vaikka itse oltu ihan samassa tilanteessa, jolloin aivan ok.
Me ollaan naimisissa ja tottakai meillä on avioehto ja kummallakin omat tilit, ja mun on todella vaikea tajuta näitä yhteistalouksia. Esim. miehellä on pari sijoitusasuntoa eikä mulle tulis mieleenkään sanoa että "meillä on sijoitusasuntoja", mä kun en ole sentin latilla niiden hankintaan tai ylläpitoon osallistunut. Samoin kuin talo jossa asutaan on miehen talo, en ole senkään hankintaan osallistunut.
Tosiasiahan se on että ei läheskään kaikki osaa tai älyä turvata tulevaisuuttaan mahdollisen eron jälkeen kun luotetaan sokeesti siihen mitä mies on alttarilla sanonut. Käyhän näitä välillä että se kulahtanut kotiäiti vaihdetaan nuorempaan joka tienaakin itse.
Siis miksi ihmeessä meillä ei olisi yhteistaloutta kun miehen tulot ovat miljoonissa ja minulla pyöreän 0? Naimisiinmennessä sovittiin että minä sovitan opiskeluni ja mahdollisen urani miehen uran ympärille, eli hänen uransa tulee minun urani edellä, sittemmin oli kätevämpää jäädä kotiäidiksi. Meillä naimisiinmennessä sovittiin että kaikki on yhteistä, avioehto jättää ulkopuolelle hänen yrityksensä, mutta 80% muusta tulee minulle. Minulla on myös omissa nimissäni muutama kiinteistö yms (miehen rahoilla ostettu, jos sen haluaa noin laittaa), mutta silti luen omaisuutemme ihan yhteiseksi.
Siinä on taas yksi tuleva yllättyjä kun joutuu lakipykälien kanssa tekemisiin. Avioehtoa voidaan moittia ja pyytää kohtuullistamissovittelua. Jos miehesi päättää, että ehkä et kuitenkaan ole ansainnut valtaosaa keräämästään omaisuudesta, pistää vaan perusteettoman hyödyn kehiin ja niin edelleen. Oikeuskaan tuskin katsoo valtaosaa omaisuudesta sinun ansioksesi. Myös lapset voivat aikanaan moittia kohtuutonta jakoa.
Meillä on ihan pätevä avioehto jota tuskin oikeudessa kukaan ”kohtuullistaisi”. Mies ei ole Suomen kansalainen vaan maan jossa kotirouvilla on hyvät oikeudet esim miehelle voidaan määrätä vuotuinen elatusmaksu eron myötä.
Pai-na-jai-nen sun elämä. Otan osaa.
Kiitos osanotostasi. Olen kuitenkin todella onnellinen omaan elämääni. Minulla oli ihan valintamahdollisuus olla menemättä hänen kanssaan naimisiin, ei tämä mikään pakkoavioliitto ollut. Olen saanut opiskella mahtavissa paikoissa, matkustella, olla lasteni kanssa ja ei tarvitse miettiä että millä maksan lasteni elämän tai opinnot. Ei tämä kaikille sovi, joten onneksi jokainen saa valita.
Jokin elämässäsi on pielessä, kun onnea tarvitsee vakuutella ja selitellä muille ihmisillä. Ehkä puoliso pettää tms. Aidosti onnellinen ei yrittää vakuuttaa muille onneaan. Edes vauva-palstalla.
Eli aidosti onnellinen ihminen ei totea siihen kun toinen meinaa että elämä on ihan painajaismaista, että kiitos mutta olen onnellinen elämääni? No johan nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Meidän perhe”
”Tai no mies oikeastaan”Eli et ole itse edes päässyt mihinkään listalle ja kukaan ei sun tuloja päivittele.
No olen viime vuodet lähinnä hoitanut lapsia ja pyörittänyt arkea.
AP
Hellanduudelis taas, "meidän perhe" 🤣. Yhteinen tili varmaan jota mies hallinnoi kun " se nyt vaan on niin paljon fiksumpi, hihhii".
No kyllä se meilläkin on meidän perheen tulot vaikka mies ne 100% tuo. Ja kyllä, mies meidän yhteistä tiliämme pääasiassa hallinnoi koska hänen ammattinsa on talousasiat. Se ei meinaa että en olisi feministi tai että mies olisi millään lailla fiksumpi. Miehellä yksinkertaisesti kävi tuuri ja sai perustettua firmansa oikeaan aikaa oikeassa paikassa. Perheessä taas ei voi olla kahta supermenestyjää, vaan jos haluaa elää tasapainoista perhe-elämää on toisen vanhemman oltava hieman vähemmän kunnianhimoinen.
Jotenkin niin mautonta tuo naisten lyttääminen.Sitä vaan elämää ja monia eroja nähneenä pitää hieman naiivina tuota "meidän perhe" ja "meidän tulot". Ilman avioehtoa toki voi saada tasinkoa, mutta eihän tämä pitkään elätä jos omat tulot ovat huonot ja eläke sitä mukaa. Kyllä usein tarkoittaa elintason laskua väistämättä eron sattuessa. Taas naiset, joilla on oma ura tai muuta omaisuutta putoavat hyvinkin jaloilleen, eikä loppuelämä kulu exän uuden muijan elintason kadehtimisessa. Jännä sekin, että seuraavan naisen ei sitä ajatella ansaitsevan, vaikka itse oltu ihan samassa tilanteessa, jolloin aivan ok.
Me ollaan naimisissa ja tottakai meillä on avioehto ja kummallakin omat tilit, ja mun on todella vaikea tajuta näitä yhteistalouksia. Esim. miehellä on pari sijoitusasuntoa eikä mulle tulis mieleenkään sanoa että "meillä on sijoitusasuntoja", mä kun en ole sentin latilla niiden hankintaan tai ylläpitoon osallistunut. Samoin kuin talo jossa asutaan on miehen talo, en ole senkään hankintaan osallistunut.
Tosiasiahan se on että ei läheskään kaikki osaa tai älyä turvata tulevaisuuttaan mahdollisen eron jälkeen kun luotetaan sokeesti siihen mitä mies on alttarilla sanonut. Käyhän näitä välillä että se kulahtanut kotiäiti vaihdetaan nuorempaan joka tienaakin itse.
Siis miksi ihmeessä meillä ei olisi yhteistaloutta kun miehen tulot ovat miljoonissa ja minulla pyöreän 0? Naimisiinmennessä sovittiin että minä sovitan opiskeluni ja mahdollisen urani miehen uran ympärille, eli hänen uransa tulee minun urani edellä, sittemmin oli kätevämpää jäädä kotiäidiksi. Meillä naimisiinmennessä sovittiin että kaikki on yhteistä, avioehto jättää ulkopuolelle hänen yrityksensä, mutta 80% muusta tulee minulle. Minulla on myös omissa nimissäni muutama kiinteistö yms (miehen rahoilla ostettu, jos sen haluaa noin laittaa), mutta silti luen omaisuutemme ihan yhteiseksi.
Ei kai siellä listoilla sentään sinun nimeäsi silti lue?
No ei lue miehenikään kun emme maksa veroja Suomeen.
Miten Suomessa menee, jos on naimisissa eli omaisuus on yhteistä, niin näkyykö pääomatulot puoliksi kummallakin?Omaisuus ei ole yhteistä ellei se ole yhdessä hankittua, elatusvelvollisuus o puolisoa kohtaan. Jos ostat talon ja se on sun nimissä-se on sun. Jos sulla on pankissa milli-se on sun milli. Jos sulla on omalla fyffellä ostettuja osakkeita-osingot on sun.
Eli siis onko omaisuus hankittu yhdessä jos se on tullut sen jälkeen kun ollaan naimisissa? Jos ei niitä ole erikseen millään toisen perinnöllä ostettu?
Ei ole. Vaikka omaisuus olisi hankittu avioliiton aikana, se on täsmälleen sen, jonka nimissä se on. Minun arvo-osuustililläni olevat osakkeet ovat vain minun, vaikka olenkin ostanut ne avioliiton aikana palkkarahoillani (enkä siis esim. perintörahoilla).
Yhteistä on vain sellainen omaisuus, joka on ostettu molempien nimiin, esimerkiksi asunto, jos kauppakirjassa on molempien nimet.
Toinen juttu on sitten se, että avioliiton päättyessä varakkaampi puoliso voi joutua antamaan omasta omaisuudestaan tasinkoa köyhemmälle puolisolle.
Miksi ihmeessä yhteisestä sopimuksesta kotiin jäävä puoliso suostuisi siihen, että omaisuus laitettaisiin vain toisen nimiin? En minä ainakaan olisi suostunut.
Enkä ikinä olisi suostunut siihenkään, että minun olisi pitänyt anella rahaa omiin hankintoihini. Olen voinut käyttää sitä ihan yhtä vapaasti kuin toinenkin. Jos haluan lähteä lomalle, tilaan lentolipun, se on ilmoitusluontoinen asia. Jos ompelukone menee rikki ostan uuden ja saatan joskus mainita sivulauseessa, että kyllä nyt kelpaa ommella, kun uudessa koneessa on kaikki herkut. Kun pesukone hajoaa, tilaan uuden ja korkeintaan kysyn, että tilaanoo asennuksen myös vai hoidatko sinä sen.
Siitä yksinkertaisesta syystä, että me molemmat olimme yhtä mieltä siitä, että mies luo uraa ja minä hoidan siviilipuolen. Näin on elämämme sujunut erittäin hyvin, kumpikin on tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä ja melko mittava omaisuus on molempien nimissä plus minulle on koko ajan kerrytetty yksityistä eläkettä, joka sekin on jo nyt huomattavasti parempi kuin suomalainen keskivertoeläke. Enkä näe mitään syytä sillekään, että toinen ottaisi ja lähtisi, miksi haluaisi pois hyvästä elämästä? Ja jos niin kävisikin, ei minulla ole hätäpäivää.
Juuri näin, meillä hoidetaan samoin. Minulla on samanlainen kortti peruskäyttötiliimme josta voin ostaa ihan sanomattakin mitä haluan. Ei meillä mitään kuitteja ihmetellä, enkä usko että mies edes huomasi kun viime kuussa ostin uuden pesutornin. Miehellä on omia tilejään ja firmansa tili, minulla on omia säästötilejäni joita hoitaa ammattihenkilöt.
Mutta oletko sattunut huomaamaan mitä miehesi ostelee? Kannattaa vähän tsekkailla. Jos ne rahat ovat yhteiset nimittäin.
Kun rahaa on tarpeeksi, ei ketään kiinnosta. Mies varmasti ostelee ihan mitä tykkää, niinkuin aikuisen kuuluukin.
Näin. Meillä on autotalli puolillaan ihmeellisiä puutarhahärpäkkeitä (siis työkaluja), ne ovat miehen intohimo. Ja tuli meille yhtäkkiä biljardipöytäkin, ja avoauto. Mitä minä niiden perään kyselemään. Ääneen se on ihmetellyt, raaskisiko ostaa useamman kymmenen tuhannen euron kellon. Totesin, että mies tekee sen minkä miehen täytyy.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on siis keskituloinen perhe, kun toinen tienaa reilun 100k ja toinen ei kotiäitinä käytännössä mitään.
Meillä on myös keskituloinen perhe, kun kumpikin tienaa tasaisesti 55-65k. Näin ei tarvitse pelätä verotietojen julkaisua tai kateellisia ihmisiä, koska mitään perheverotusta ei ole olemassa :)
Meillä sama. Minä tienaan reilun keskituloisesti, mies jää nippa nappa listalta. Kätevää, ei olla näkyvissä listoilla ja kahdelle jaettuna verotus on kevyempää. Lisäksi, jos lusikat menisi jakoon, pärjäisin ihan ok omillanikin. En haluaisi olla vain miehen hyvän tahdon varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä metatöidentekijöitä.
Puolisoni kielsi tietojensa näkymisen listalla, hoitui helposti. Minun ei tulisi mieleenikään muuten puhua mieheni tuloista ’ perheemme tulot’ sanamuodoilla. Itse olen aivan keskituloinen mutta ymmärtänyt myös sen, että kovien tulojen takana on Usein paljon työtä- itse en halua sellaiseen oravanpyörään enkä vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä nyt ihan tarkkaan niin kauheesti päivitellään?
Mutta jos mieskin osti pesutornin?