Mä en kestä olla lomalla ton kakaran kanssa.

Ihan sama mitä me täällä ehdotellaan. Kun mikään ei käy eikä onnistu, niin vaikea on auttaa.

Hei nyt oikeasti: 10-vuotias sanelee, mitä tehdään ja saa vielä marista, jos ei huvita? Kitinät poikki ja pentu pihalle vaikka yksin puuhaamaan! Lapsille pitää olla tylsää, ei ne muuten ikinä opi keksimään itselleen ajankulua!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 10:27"]Onko sulla rahaa uusiin huonekaluihin? Entä mitä vuosimallia autosi on? Tilaatko lehtiä? Koska ostit uusia vaatteita? Toivottavasti vastaat ei, jos tosissasi olet sitä mieltä ettei mihinkään harrastukseen ole varaa!

Ei meilläkään ole varaa lasten ensisijaisesti toivomiin jääkiekkoon ja ratsastukseen ja omaan poniin (HUH!), mutta onneksi sähly ja agility saivat lapsissa aikaan rakkauden harrastukseen, vaikka ykkösvaihtoehto torpattiin..

Etkö ymmärrä miten tärkeät harrastukset on lapselle jolla ei ole muutenkaan kavereita? Kerro joku harrastus mikä lasta kiinnostaisi, niin me mietitään miten se onnistuisi.

[/quote]

Huonekalut kirpparilta, sukulaisilta saatuja kaikki eri paria. Vaatteita olen ostanut itselleni viimeiksi vuosi sitten. Lapsi menee edelle. Hänellekin suurin osa vaatteista huutiksesta jne. Miehellä työsuhdeauto, minulla ei ole ajokorttia eikä meillä ole omaa autoa. Lehtiä en tilaa enkä osta.

Lapsen tarpeet menee kaiken muun edelle. Itse en myöskään harrasta koska lapsen asiat vievät niin paljon aikaa viikon aikana ja teen täyttä työpäivää klo 7-17 (aika työmatkoineen).

Lapsi haluaisi harrastaa parkouria mutta kurssit maksaa useamman satasen per vuosi ja ryhmät sellaiseen aikaan että poika joutuisi kulkemaan yksin sinne ja sellaisessa paikassa etten hänen hahmotushäiriön takia uskalla päästää sinne yksin julkisilla (liikennevälineen vaihto, paljon kadun ylityksiä jne). Jalkapalloa haluaisi myös harrastaa mutta sekin kallis. Kävi kokeilemassa mutta ei pystynyt keskittymään vaan sähelsi itsekseen. Valmentaja suorastaan heitti ulos vaikka kerroin pojan ongelmista etukäteen. Sai kenkää myös karatesta kun häiritsi (ei ymmärtänyt mitä tehdä).

Ap

Kyllä tuo pelaaminen ja sen hallinta lähtee jo kaukaa lapsuudesta. Tuttavaperheessä on 5-vuotias poika, joka saa ihan älyttömiä raivareita jos ei saa pelata tabletilla. Ja mitä tekevät vanhemmat. Antavat pojan sitten pelata, kun on muuten niin pahalla päällä. Ristus sentään. Vanhemmat sanovat mitkä ovat rajat, mutta jos antaa kaikessa periksi jo heti alussa, niin tilannetta on myöhemmin paha korjata. 

Ja kuten niin monta kertaa on todettu, mutta sanotaan vielä kerran: vanhemmuus on vaikea laji ja se ei vaan sovellu kaikille.

Vie soskuun ja anna huostaan. 

Missä päin Suomea asut? Mä asun Pohjanmaalla ja ihan samat ongelmat. Laita mailii xenical@luukku.com, jos haluut jutella tai vaikka jos asut lähellä, niin tavata lasten kanssa, munkaan pojalla ei oo kavereita.

Ymmärrän ap:ta. Samat perheneuvolat on käyty ja kaikki mahdollinen tehty, mutta kun ei niin ei. Ei sitä voi lasta väkipakolla kantaa jonkun koulukaverin luo leikkimään. Yksi kävi tässä pari kertaa, miksei sen jälkeen, ota selvää, en tiedä. Ahdistaa jo valmiiksi kesäloma. Laita ap mailia ja tulkaa vaikka kesälomalla meille, otan mielelläni sun pojan vaikka viikoksi lomalle, jos vaan saisin mun pojalle, 8 vuotta, kaverin. Ja vaikka itse käyn kotoaan hakemassa, jos on kulkemisen kanssa ongelmia.

Uo ajokorttisyyllistäminen on ihan turhaa. Itselläkään ei oo korttia, enkä sairauden takia edes sitä saa. Matkaa keskustaan 4 km eikä bussit kulje kuin arkisin. Reissaa siinä sit lomilla, taksilla kuljetaan kyllä paljon, mutta maksaahan se.

Jalkapalloseuraan on vaikea tuon ikäisenä mennä jos ei ole urheilutaustaa. Lätkän jälkeen varmaan kaikkein tavoitteellisinta toimintaa. Eri asia on, jos löytyy hönstäseura.. Nyt tutkiskelemaan erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi ammunta, sukellus (vapaasukellus on halpaa) frisbeegolf tai mäkihyppy :)

OT, mutta 4km ei ole pitkä matka ihan kävellen. Jos on joku perussairaus, joka estää tuon matkan kävelemisen, niin sitten ihmetyttää miksi ihmeessä kortiton ihminen asuu paikassa, jossa bussit kulkee vain arkisin.

Näitä lukee täällä yllättävän paljon miten ihmiset asuu jossain jumalan selän takana ja sitten valittavat kun on vaikea käydä missään.

Ihana 46, toivottavasti ap tarttuu kiinni! Tai joku muu :)

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 10:54"]OT, mutta 4km ei ole pitkä matka ihan kävellen. Jos on joku perussairaus, joka estää tuon matkan kävelemisen, niin sitten ihmetyttää miksi ihmeessä kortiton ihminen asuu paikassa, jossa bussit kulkee vain arkisin.

Näitä lukee täällä yllättävän paljon miten ihmiset asuu jossain jumalan selän takana ja sitten valittavat kun on vaikea käydä missään.

[/quote]

No kuule asutaan hyvistä syistä, joita en ala täällä kertoon. En nyt ihan 4 km päässä keskustasta koe asuvani jumalan selän takana. Tulipa taas kiva mieli tästäkin kommentista. 46

Nro 46. Kiitos mukavasta viestistäsi. Olisi ollut todella mukava saada pojalle ns. jokapäiväinen kaveri mutta asumme Helsingissä.

Ap

Ap, mikäli mikään neuvo ei sua nyt kiinnosta niin kerron, että parin vuoden sisään olette tilanteessa, että lapsesi ei asu luonasi...

btdt

Katso vähän sitä Supernanny ohjelma... Ja osta sen kirjan.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 10:23"]

Sukulaislapsia ovat siis sen verran vanhempia ettei heitä kiinnosta 10v:n kanssa oleminen. Mummot töissä tän viikon.

Perheneuvolassa käyty (huono itsetunto, arkuus jne) mutta ei siitä ollut mainittavaa apua. Koulupsykologilla käy edellä mainituista syistä sekä oppimisvaikeuksien rakia. Meidän koulussa ei jaella vanhempien yhteystietoja, joten aika hankala kysellä seuraa pojalle. Taloyhtiössämme ei asu samanikäisiä lapsia, yksi oli mutta muuttivat toiseen kaupunkiin.

Olen koko kouluajan yrittänyt auttaa poikaa löytämään kavereita mutta yleensä aletaan kiusaamaan pojan vaikeuksien takia. Ope ei tee mitään kun pojat on kuulemm poikia.

Neljä vuotta olen tehnyt töitä pojan eteen, unohtaen itseni.

Tekisin vaikka mitä mutta pojan ongelmien takia moni asia on hankalaa samoin meiltä kulkeminen ilman autoa (minulla ei ole ajokorttia) on todella hankalaa ja aikaavievää.

Ap

[/quote] Muuttakaa!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:02"]

Lapsi 10v. Ei ole kavereita eikä harrastuksia. Vanhemmat sanelee milloin pelaa ja milloin ei. Lomalla saa pelata aamulla jos herää ennen vanhempia. Kotityöt pitää tehdä ennen kun saa pelata. Kinuaa pelaamista jatkuvasti. Eilen ehdotin leffan vuokrausta, mutta ei herra jaksanut/halunnut/viitsinyt lähteä. Ei myöskään pelannut. Märisi ja raivosi huoneessaan.

Ap

[/quote]Ota piuhat irti ja kone naftaliiniin. Kerrot että nyt tehdään ne työt mitkä kuuluu, ulkoillaan, onko kavereita? Mennään uimaan, luetaan kirjaa ja kaiken tämän lisäksi saa pelata jonkun aikaa oli se sitten tunti tai kaksi kneties enemmän eri aikoina. Missä lapsen isä mahtaa olla? Onko kuvioissa?

Saisitko lastasi uimaan? Uiminen piristää.

Ap asuu Helsingissä, mutta kulkeminen on liian aikaavievää? Ei se ilman ajokorttia tuon helpommaksi muutu, valitettavasti. Valintoja, valintoja...

Onpa ikävää, että teillä ei ole varaa kustantaa lapselle mieluisaa harrastusta.

Meinasin myös ehdottaa uimahallia, luistelua  jne jotain fyysistä.

Itselläni myös melkein saman ikäinen poika, joka vaan pelais jos rajoja ei olisi.

Rajat on pakko olla, jos ei usko niin pleikkari menee talteen. SINÄ olet se joka määrää, ei lapsi. Otat nyt homman haltuun.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 11:28"]Nro 46. Kiitos mukavasta viestistäsi. Olisi ollut todella mukava saada pojalle ns. jokapäiväinen kaveri mutta asumme Helsingissä.

Ap

[/quote]

Jos asut Helsingissä, niin miten voit valittaa kulkemisen vaikeudesta???? Siellähän julkiset kulkee joka paikkaan.