Lue keskustelun säännöt.
Miten niin 90-luvulla ei ollut allergioita tai erityislapsia?
03.11.2020 |
Kysyy 90-luvulla syntyneet allergisen erityislapsen äiti, jonka tuntee useitakin muitakin, vertaistukiryhmien kautta. Ette te ehkä yläasteella edes tienneet, että se hiljainen nurkassa istuva nörtti, joka on matikassa hyvä, on asperger-nuori, jonka lapsuus on ollut yhtä terapiaa. Ala-asteelta ette muista, kun silloin oli paljon pienluokkia ja nimenomaan 90-luvulla ja 2000-luvun alussa näitä yleistyi - nyt on purettu kaikki pois. Myös tavispoikani paras kaveri oli pienluokassa, kiva poika, ihan tavalliset koulut kävi muutaman pienluokkaluokan jälkeen. Ystävystyivät kun tämä poika tuli normiluokkaan. Kyllä hänen erityisyytensä huomasi, mutta ei lapset välttämättä kiinnitä siihen huomiota, heidän mielestään poika oli luultavasti vain vähän erikoinen. Mun paras kaveri oli tosi allerginen jo 70-luvulla, kalalle, sitrushedelmille yms. ja siitepölyallergista oli koko puolisoni suku jo 80-luvulla, ihan maaseudulla. Anoppi kertoi, että voi kun olisi tajunnut, että vanhimman lapsen maitorupi oli kala-allergiaa, heillä kun kala oli vielä usein pääasiallinen ruoka.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Siskollani todettiin kissa-allergia, kun allergiatesteissä oli tullut tulos kissalle allerginen. Lääkäri oli sanonut että kissamme heti piikille. Ei viety ja sisko pärjäsi ihan hyvin. Kissa oli ollut ihan pienestä lähtien.
Minulla oli kani, joka olisi pitänyt "heti hävittää ja tulla takaisin, jos se ei auta." Äiti oli jo hysteerisenä uskomassa lääkäriä, mutta isällä oli onneksi järki päässä. Myöhemmin paljastui, että kouluni oli umpihomeessa ja se purettiin vaurioiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnyin 80-luvulla ja rakennusmateriaalit sai aikaan astman, josta alkoi myös siitepölyallergiat, jotka edelleen johti myöhemmin ruoka-aineallergioihin. Suomen lääkärien allergiatietous oli todella heikko aina 2000-luvulle asti. Lapsena ja nuorena olin hukassa allergioiden kanssa, koska juuri kukaan ei osannut auttaa. Auroran johtavat lääkärit levittelivät vain käsiään. Aikuisiän saavutettuani olin oppinut itseni kautta allergioista ja tiesin niistä vielä 2000-luvun alussakin enemmän kuin koulutettu lääkäri. Tänäpäivänä lääkärit varmasti ovat jo paljon viisaampia ja siksi hoito on ehkä parempaa. Allergioista pidetään tänäpäivänä myös paljon enemmän meteliä, koska tietoisuus on lisääntynyt ja some on helppo kanava. Omalla kohdallani allergiaa ylläpitää koivu, leppä ja Etelä-Suomen huono ilmasto. Kun vietän aikaa etelässä tai vuoristossa, allergiat vähenevät ja saattaisivat jopa kokonaan kadota jos en enää palaisi Suomeen.
Homeopatia on ollut merkittävässä roolissa allergioiden hoidossa. Lääketeollisuuden valheita homeopatiasta ei kannata uskoa! He valehtelevat, koska pitävät homeopatiaa uhkana kemiallisten lääkkeiden myynnille. Hyvä homeopaatti on omalla kohdallani ollut paljon parempi kuin kemiallisia lääkkeitä määräävä lääkäri. Lapsuuden astma katosi kolmessa vuodessa homeopaattisilla lääkkeillä.
Elintarviketeollisuudella on tänäpäivänä vielä paljon opittavaa, etenkin EU:n alueella. Viljat, soija, mansikka ja pähkinät ovat yleisallergisoivia. Kauppojen hyllyt pursuavat tänäpäivänä gluteenittomia tuotteita, mutta tuoteselosteisiin tutustuessa törmää karuun todellisuuteen. Kuluttajia huijataan törkeällä tavalla, kun mm. soijaa ja vehnää kätketään koodien ja erikoisten nimien taakse ymmärtämättä, että tietämätön voi tämän takia menettää hengen. Jenkeissä on paljon luontaisesti gluteiinittomia tuotteita eli niissä ei ole lainkaan viljoja. Tärkkelys on tehty maissista. Soijaa ja pähkinöitä ei ole. Mansikka on korvattu vadelmalla, mustikalla tai karpalolla.
Keliakia ja allergia ei ole sama asia. Keliaakikko ei siedä gluteiinia, mutta viljoja kyllä. Allerginen ei siedä pisaraakaan kumpaakaan. Toisilla turpoaa nielu, joillakin ottaa sydämmestä ja joillekin tulee vain ihottumaa. Allergiaa on monenlaista, mutta olisi toivottavaa, että elintarviketeollisuus ottaisi huomioon meidät kaikki. Olemassa on paljon neutraaleita ruoka-aineita.
On varmaan mennyt eteenpäin allergioiden tuntemus. Muistan 90-luvulta yhden sukulaisvauvan, joka oli allerginen perunalle. Lääkäri intti vain pitkään, ettei perunalle voi kukaan (ilmeisesti ainakaan Suomessa) olla allerginen.
Muuten en nyt tiedä, miten kauppojen valikoimaa pitäisi muuttaa. Lapsellani on ärtyvän suolen oireyhtymä ja sen myötä FODMAP-ruokavalio. Kiellettyjen ruoka-aineiden lista on käsivarren pituinen. Kyllä minulle on ihan vain arkea syynätä läpi tuoteselosteita. Kyllä ne vehnät ym. täytyy aina merkitä jos niitä on. Suuri osa eineksistä on sellaisia, jotka eivät sovi. Mutta en nyt silti oleta, että muiden pitäisi syödä lapseni ruokavalion mukaisesti. Ei se minusta mitään huijausta ole.
Vierailija kirjoitti:
No onhan noita allergikkoja ja erityislapsia paljon enemmän nykyään. Jokaisesta pienestä käytöshäiriöstä pitää saada diagnoosi, että lapsen voisi sanoa olevan spesiaali eikä vain esimerkiksi yksinkertainen, tyhmä tai huonosti kasvatettu, kuten ennen vanhaan. Juuri tuossa muistelin, että omassa ala-asteluokassani taisi olla yksi tai kaksi allergikkoa 30+ lapsen joukosta. Nykyään allergikkoja löytyisi varmaan keskimäärin 10 tuon kokoisesta luokasta.
Kumpikohan on lapselle kivempi, saada diagnoosi ja selvitys mistä sopeutumisvaikeudet loppuu, mahdollisesti terapiaa ja tukikeinoja, vai leimautuminen tyhmäksi ja huonosti kasvatetuksi? Kummalla lapsella luulet olevan paremmat mahdollisuudet pystyä elämään osana yhteiskuntaa, sen jota tuetaan vai sen, jolle sanotaan että "olet tyhmä, sinusta ei ikinä tule mitään". Ihan syystä ne diagnoosit hankitaan.
Allergiat on kyllä lisääntyneetkin, mutta ennen niistä ei vaan välitetty. Jos jostain ruuasta tuli maha kipeäksi niin sitä oli silti pakko syödä tai edes maistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää, että omasta lapsuudestani muistan pojan, jonka ei tarvinnut käydä edes koulua. Hän käveli ympäriinsä, ei puhunut mitään, heilutteli käsiään, ei kiinnittänyt kehenkään huomiota. Oli sellainen paremman perheen poika. Häntä pidettiin kai lähinnä kehitysvammaisena ja vähän hulluna, mutta harmittomana, ei koskaan tehnyt kellekään mitään pahaa ja ei koskaan poikennut siitä kotitieltään, saattoi kävellä tuntikausia. Kehitysvammaisen tasolla varmaan olikin, mutta aikuisena tajusin, että hänhän oli todennäköisesti autistinen. Vaikeasti vammaisethan saivat vapautuksen koulunkäynnistä vielä 80-luvulla, joten siksi näitä ei muisteta, koska ei heitä kouluissa ollut. Myös mieheni kotiseudulla oli mieheni ikäinen mies, joka ei ollut kuulemma koskaan käynyt koulua. Hänkin oli siellä tunnettu harmiton "kylähullu".
Vammaisille oli omia kouluja laitosten yhteydessä.
Asuin sellaisen naapurissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei silloin ollut sitä tai tätä ilmiötä" tarkoittaa usen "en tiedä, että silloin oli sitä tai tätä ilmiötä".
Tai "sitä ei tutkittu eikä siitä puhuttu". Omasta lapsuudesta muistan monta tyyppiä, joista näki kilometrin päähän että jotain psyykkistä tukea olisi tarvittu. Osasta ei tullut "mutään" ja sen tiesi jo silloin. Olen 70-luvulla syntynyt.
Meillä apukouluun pääsi tai joutui jos kävi hyvä tuuri.
Eräskin poika oli saanut aivovaurion, ja joutui tavalliseen luokkaan muiden hammasteltavaksi. Ehkä hän suoriutui älyllisesti, mutta olisi tarvinnut tukea monessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko ysärillä näin kamalasti ahdistusta? Kun joka toinen nuori on tänä päivänä ahdistunut. Kaikki ahdistaa. Itse asiassa aikuisiakin taitaa ahdistaa. Ahdistiko ihmisiä näin kamalasti silloin?
Tietenkin. Silloinhan siitä alettiin puhua. Tai puhuttiin jo 70 -luvullakin, mutta eri nimillä.
80-luvulla kukaan ei ollut olevinaan ahdistunut kun kaikilla oli rahaa, yleisen käsityksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyin 80-luvulla ja rakennusmateriaalit sai aikaan astman, josta alkoi myös siitepölyallergiat, jotka edelleen johti myöhemmin ruoka-aineallergioihin. Suomen lääkärien allergiatietous oli todella heikko aina 2000-luvulle asti. Lapsena ja nuorena olin hukassa allergioiden kanssa, koska juuri kukaan ei osannut auttaa. Auroran johtavat lääkärit levittelivät vain käsiään. Aikuisiän saavutettuani olin oppinut itseni kautta allergioista ja tiesin niistä vielä 2000-luvun alussakin enemmän kuin koulutettu lääkäri. Tänäpäivänä lääkärit varmasti ovat jo paljon viisaampia ja siksi hoito on ehkä parempaa. Allergioista pidetään tänäpäivänä myös paljon enemmän meteliä, koska tietoisuus on lisääntynyt ja some on helppo kanava. Omalla kohdallani allergiaa ylläpitää koivu, leppä ja Etelä-Suomen huono ilmasto. Kun vietän aikaa etelässä tai vuoristossa, allergiat vähenevät ja saattaisivat jopa kokonaan kadota jos en enää palaisi Suomeen.
Homeopatia on ollut merkittävässä roolissa allergioiden hoidossa. Lääketeollisuuden valheita homeopatiasta ei kannata uskoa! He valehtelevat, koska pitävät homeopatiaa uhkana kemiallisten lääkkeiden myynnille. Hyvä homeopaatti on omalla kohdallani ollut paljon parempi kuin kemiallisia lääkkeitä määräävä lääkäri. Lapsuuden astma katosi kolmessa vuodessa homeopaattisilla lääkkeillä.
Elintarviketeollisuudella on tänäpäivänä vielä paljon opittavaa, etenkin EU:n alueella. Viljat, soija, mansikka ja pähkinät ovat yleisallergisoivia. Kauppojen hyllyt pursuavat tänäpäivänä gluteenittomia tuotteita, mutta tuoteselosteisiin tutustuessa törmää karuun todellisuuteen. Kuluttajia huijataan törkeällä tavalla, kun mm. soijaa ja vehnää kätketään koodien ja erikoisten nimien taakse ymmärtämättä, että tietämätön voi tämän takia menettää hengen. Jenkeissä on paljon luontaisesti gluteiinittomia tuotteita eli niissä ei ole lainkaan viljoja. Tärkkelys on tehty maissista. Soijaa ja pähkinöitä ei ole. Mansikka on korvattu vadelmalla, mustikalla tai karpalolla.
Keliakia ja allergia ei ole sama asia. Keliaakikko ei siedä gluteiinia, mutta viljoja kyllä. Allerginen ei siedä pisaraakaan kumpaakaan. Toisilla turpoaa nielu, joillakin ottaa sydämmestä ja joillekin tulee vain ihottumaa. Allergiaa on monenlaista, mutta olisi toivottavaa, että elintarviketeollisuus ottaisi huomioon meidät kaikki. Olemassa on paljon neutraaleita ruoka-aineita.
Jokainen allerginen tai muuten erityisruokavalioinen osaa lukea tuoteselosteet kaikista ostamistaan tuotteista. Ja tavallisimmat allergisoivat ainesosat merkitään mm. lihavoimalla.
Et taida tietää mistä puhut tai sitten olet liian luottavainen. Tälläinen luottavaisuus vei joitakin vuosia sitten mm. englantilaisen alaikäisen tytön hengen, kun hän luuli, ettei seesaminsiemeniä ollut leivässä.
Tässä muutamia esimerkkejä:
EU-alueella osa elintarvike- ja myös lääkevalmistajista merkitsee tuotteisiin vain sanan "tärkkelys". He eivät ilmoita mistä tärkkelys on tehty. Tärkkelys on EU-maissa usein tehty vehnästä, mutta se voi olla myös maissia tai perunaa. Jenkeissä lähes aina tärkkelys on maissia, koska se on vähemmän allergisoiva aine.
Rasvahappojen mono- ja diglyseridit voi olla lähes mistä tahansa rasvasta. Usein valmistajat jättävät pois maininnan mistä rasvasta on kyse. Soijalle allerginen voi saada vakavat oireet.
Tuotteita on käsitelty samoissa tiloissa missä on käsitelty mm. vehnää ja soijaa, mutta siitä ei ole laitettu varoitusta tuotteisiin. Erittäin allergiselle tämä on vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyin 80-luvulla ja rakennusmateriaalit sai aikaan astman, josta alkoi myös siitepölyallergiat, jotka edelleen johti myöhemmin ruoka-aineallergioihin. Suomen lääkärien allergiatietous oli todella heikko aina 2000-luvulle asti. Lapsena ja nuorena olin hukassa allergioiden kanssa, koska juuri kukaan ei osannut auttaa. Auroran johtavat lääkärit levittelivät vain käsiään. Aikuisiän saavutettuani olin oppinut itseni kautta allergioista ja tiesin niistä vielä 2000-luvun alussakin enemmän kuin koulutettu lääkäri. Tänäpäivänä lääkärit varmasti ovat jo paljon viisaampia ja siksi hoito on ehkä parempaa. Allergioista pidetään tänäpäivänä myös paljon enemmän meteliä, koska tietoisuus on lisääntynyt ja some on helppo kanava. Omalla kohdallani allergiaa ylläpitää koivu, leppä ja Etelä-Suomen huono ilmasto. Kun vietän aikaa etelässä tai vuoristossa, allergiat vähenevät ja saattaisivat jopa kokonaan kadota jos en enää palaisi Suomeen.
Homeopatia on ollut merkittävässä roolissa allergioiden hoidossa. Lääketeollisuuden valheita homeopatiasta ei kannata uskoa! He valehtelevat, koska pitävät homeopatiaa uhkana kemiallisten lääkkeiden myynnille. Hyvä homeopaatti on omalla kohdallani ollut paljon parempi kuin kemiallisia lääkkeitä määräävä lääkäri. Lapsuuden astma katosi kolmessa vuodessa homeopaattisilla lääkkeillä.
Elintarviketeollisuudella on tänäpäivänä vielä paljon opittavaa, etenkin EU:n alueella. Viljat, soija, mansikka ja pähkinät ovat yleisallergisoivia. Kauppojen hyllyt pursuavat tänäpäivänä gluteenittomia tuotteita, mutta tuoteselosteisiin tutustuessa törmää karuun todellisuuteen. Kuluttajia huijataan törkeällä tavalla, kun mm. soijaa ja vehnää kätketään koodien ja erikoisten nimien taakse ymmärtämättä, että tietämätön voi tämän takia menettää hengen. Jenkeissä on paljon luontaisesti gluteiinittomia tuotteita eli niissä ei ole lainkaan viljoja. Tärkkelys on tehty maissista. Soijaa ja pähkinöitä ei ole. Mansikka on korvattu vadelmalla, mustikalla tai karpalolla.
Keliakia ja allergia ei ole sama asia. Keliaakikko ei siedä gluteiinia, mutta viljoja kyllä. Allerginen ei siedä pisaraakaan kumpaakaan. Toisilla turpoaa nielu, joillakin ottaa sydämmestä ja joillekin tulee vain ihottumaa. Allergiaa on monenlaista, mutta olisi toivottavaa, että elintarviketeollisuus ottaisi huomioon meidät kaikki. Olemassa on paljon neutraaleita ruoka-aineita.
On varmaan mennyt eteenpäin allergioiden tuntemus. Muistan 90-luvulta yhden sukulaisvauvan, joka oli allerginen perunalle. Lääkäri intti vain pitkään, ettei perunalle voi kukaan (ilmeisesti ainakaan Suomessa) olla allerginen.
Muuten en nyt tiedä, miten kauppojen valikoimaa pitäisi muuttaa. Lapsellani on ärtyvän suolen oireyhtymä ja sen myötä FODMAP-ruokavalio. Kiellettyjen ruoka-aineiden lista on käsivarren pituinen. Kyllä minulle on ihan vain arkea syynätä läpi tuoteselosteita. Kyllä ne vehnät ym. täytyy aina merkitä jos niitä on. Suuri osa eineksistä on sellaisia, jotka eivät sovi. Mutta en nyt silti oleta, että muiden pitäisi syödä lapseni ruokavalion mukaisesti. Ei se minusta mitään huijausta ole.
Tuossahan puhutaan neutraaleista ruoka-aineista. Itsekin ihmettelen miksi jokainen valmistaja tunkee valikoimiinsa mm. mansikkaa, eikä vaihtoehtona ole vadelmaa tai mustikkaa. Mansikka on voimakkaasti histamiinipitoinen eli koivuallerginen voi saada oireita. Koivuallergia on Suomessa todella yleistä. Luulisi, että jo kilpailun takia valmistajat tekisivät erilaisia tuotteita, eivätkä matkisi toisiaan. Jos Valiolla on mansikkajogurtti, niin miksi Ingman ei voi tuoda markkinoille vadelmaa? Turha yrittää vedota kustannuksiin. Suomen metsät on täynnä mustikkaa ja puolukkaa, ja vadelma kasvaa Suomessa siinä missä mansikka. Myös raparperi, karviainen ja hilla on hyviä vaihtoehtoja. Viinimarjat ja omena saattaa tehdä koivuallergisille ristiallergiaa.
Koko ikänsä tyhmäksi haukuttuna, 25vuotiaana tykyvyttömyyseläkkeelle joutuneena adhd:na olen turhautunut ja vihainen siitä, miten puhutaan että hankitaan väkisin lapsille diagnoosia. Minullakin voisi olla toisenlainen elämä ja paremmat taidot jos olisin saanut diagosin 12vuotiaaan enkä 38vuotiaana!
mm. Lukihäiriöni on pahentunut ja samoin laaja-alainen oppimuskyvin höiriö joka on usein adhd:n "kylkiäinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointti taitaa kuitenkin olla se että nykyään allergiat ovat lisääntyneet voimakkaasti ja niitä on lähes joka perheissä.
Yhdelle tutulle piti hakea 70-80 luvun taitteessa "allergia maidot" ruotsista koska Suomessa ei ollut tarjontaa.
90-luvulla allergiat olivat jo tuttuja. Keliakia osattiin diagnosoida jo pienemmissäkin kunnissa ja allergioihin löytyi jo apua. (Toki maitorupeen ei taideta vieläkään puuttua ruokavalion, vaan kortisonin kautta.
Itse riemuitsin 2016 neuvolassa kun viimein keksin lapseni vaikean atopian räjähtävän suklaasta, että viimein pääsisimme kortisonikierteestä! Terveydenhoitaja aivan kiirehti sanomaan että "nykyohjeistuksen mukaan ei suositella välttämään vaan siedättämään!" Katsoin niin hölmistyneenä koska tiesi tarkalleen kuinka vaikea atopia lapsella oli ja puhuttiin niinkin tärkeästä ruoka-aineesta kuin suklaa.
Tai sitten vaan oli ok, että sillä lapsella on märkärupea, matitorupea tai nenä vuotaa aina.
Oma vanhempani on synty 40-luvun lopussa ja hän kärsi allergioista koko lapsuutensa maatalossa. Heinä ja eläimet olivat pahimpia.
Samalla tavalla voisi sanoa, että kuukautishäiriöt ovat alkaneet vasta 2000-luvulla, kun niitä tutkitaan ja on myönnetty, että runsaat kuukautiset tai endometrioosi eivät ole "normaalia" naisen elämään kuuluvaa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan noita allergikkoja ja erityislapsia paljon enemmän nykyään. Jokaisesta pienestä käytöshäiriöstä pitää saada diagnoosi, että lapsen voisi sanoa olevan spesiaali eikä vain esimerkiksi yksinkertainen, tyhmä tai huonosti kasvatettu, kuten ennen vanhaan. Juuri tuossa muistelin, että omassa ala-asteluokassani taisi olla yksi tai kaksi allergikkoa 30+ lapsen joukosta. Nykyään allergikkoja löytyisi varmaan keskimäärin 10 tuon kokoisesta luokasta.
Aina huvittaa tämä ajatus siitä, että diagnoosi tekisi lapsesta vanhempien mielestä jotenkin paremman. Onkohan tässä takana joku sellainen, että tätä mieltä olevat ihmiset itse kaipaavat huomiota, tavalla ei niin väliä?
Diagnoosien tarkoituksena on tietenkin löytää lapselle tukea oppimiseen. Toisin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, nykyään on vaikeaa saada töitä ilman koulutusta. Siksi koulun merkitys on korostunut. Jos putoaa koulun rattailta jo lapsena, tulevaisuus ei ole niin hehkeä.
Mun vanhemman lapseni kohdalla on juuri alkanut selvitys mahdollisesta keskittymishäiriöstä (ilman ylivilkkautta). Olisiko parempi, että asiaa ei selvitettäisi ja lapseni saisi alisuoriutua koulussa miten parhaiten taitaisi vain, jotta joku av-mamma ei ajattelisi, että mahdollinen diagnoosi tekisi lapsestani erityisemmän?
Lisäksi monet ADHD/ADD/As-lapset ovat keskimääräistä älykkäämpiä, joten Suomella ei ole varaa hukata tätä potentiaalia, joka saadaan kuntoutuksella ja ympäristön ja toimintatapojen kehittämisellä käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1940-luvulla syntynyt isäni on laktoosi-intolerantti, ja hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan se tarkoitti sitä, että maitotuotteita ei vaan syöty. Kun isä ja äiti aikoinaan muuttivat yhteen, isoäitini opetti äitiäni kokkaamaan tavallisimmat ruokalajit ilman maitoa. En tiedä, miten tuohon aikaan huolehdittiin kalciumin saannista, kai sekin jotenkin hoidettiin.
Äidin puolella sukua taas koko 1940 - 1960-luvuilla syntynyt serkuskatras on pahasti siitepölyallergista, vaan niin heidät vaan komennettiin pellolle heinätöihin lapsena, koska "pientä heinänuhaa" pidettiin normaalina ilmiönä. Myöhemmin ovat muistelleet, miten kamalaa se oli.
Ja ne erityislapset... jos olivat tarpeeksi pärjääviä, menivät jonnekin helppoihin duunaritöihin ja asuivat vanhempiensa kanssa koko elämänsä, jos eivät, niin laitettiin laitokseen. Masentuneet pärjäilivät miten pärjäilivät, ja jos eivät pärjänneet, niin menivät hir teen tai järveen tai kuka minnekin.
Kyllä näitä on ollut.
Lisäksi lapsia kuoli tapaturmaisesti aiemmin enemmän. Nämä usein olivat niitä vilkkaita ja ehtiviä tapauksia, jotka liiallisen riskinoton takia joutuivat pulaan.
Allergiat varmaan lisääntynyt kun ihan järjetöntä desinfiointia kotona, kas kun ei kylvetä käsidesissä kolmesti päivässä. Ja ennen vanhaan oli vaan "vilkkaita", normaaleja lapsia, nyt kaikilla on ADHD. Surullista on että moni saa sen diagnoosin vaikka oikea syy on se, että on syntynyt vuoden loppupuolella ja siten kehityksessä muita vähän eri ajassa.
Mutta joo, onhan noita ollut aina.
Jokainen allerginen tai muuten erityisruokavalioinen osaa lukea tuoteselosteet kaikista ostamistaan tuotteista. Ja tavallisimmat allergisoivat ainesosat merkitään mm. lihavoimalla.