Lue keskustelun säännöt.
Miten niin 90-luvulla ei ollut allergioita tai erityislapsia?
03.11.2020 |
Kysyy 90-luvulla syntyneet allergisen erityislapsen äiti, jonka tuntee useitakin muitakin, vertaistukiryhmien kautta. Ette te ehkä yläasteella edes tienneet, että se hiljainen nurkassa istuva nörtti, joka on matikassa hyvä, on asperger-nuori, jonka lapsuus on ollut yhtä terapiaa. Ala-asteelta ette muista, kun silloin oli paljon pienluokkia ja nimenomaan 90-luvulla ja 2000-luvun alussa näitä yleistyi - nyt on purettu kaikki pois. Myös tavispoikani paras kaveri oli pienluokassa, kiva poika, ihan tavalliset koulut kävi muutaman pienluokkaluokan jälkeen. Ystävystyivät kun tämä poika tuli normiluokkaan. Kyllä hänen erityisyytensä huomasi, mutta ei lapset välttämättä kiinnitä siihen huomiota, heidän mielestään poika oli luultavasti vain vähän erikoinen. Mun paras kaveri oli tosi allerginen jo 70-luvulla, kalalle, sitrushedelmille yms. ja siitepölyallergista oli koko puolisoni suku jo 80-luvulla, ihan maaseudulla. Anoppi kertoi, että voi kun olisi tajunnut, että vanhimman lapsen maitorupi oli kala-allergiaa, heillä kun kala oli vielä usein pääasiallinen ruoka.
Kommentit (54)
Kyllä 90-luvulla todellakin oli allergioita. Silloinhan allergiasaneeraukset olivat paljon muodikkaampia. Nykyään ei enää käsketä luopumaan eläimestä vaikka siitä tulisi lieviä oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kesäistä nuhaa pidettiin minulla kesäflunssana ja olin vain "vilustunut".
=Heinänuha.
Siskollani todettiin kissa-allergia, kun allergiatesteissä oli tullut tulos kissalle allerginen. Lääkäri oli sanonut että kissamme heti piikille. Ei viety ja sisko pärjäsi ihan hyvin. Kissa oli ollut ihan pienestä lähtien.
No oli todellakin, mullakin oli adhd, toki se diagnosoitiin vasta paljon myöhemmin. Kaltaisiani on ollut kautta historian, kovaa kuria ja kepillä päähän ja jatkuvasti ongelmissa ja haukuttavana on olleet ne reppanat, ei mitään helppoa elämää vaan julmaa ja moni sortui alkoholismiin ja oli aikuisena vielä entistä enemmän väkivaltaisen tasapainottoman ihmisen maineessa.
Vierailija kirjoitti:
No onhan noita allergikkoja ja erityislapsia paljon enemmän nykyään. Jokaisesta pienestä käytöshäiriöstä pitää saada diagnoosi, että lapsen voisi sanoa olevan spesiaali eikä vain esimerkiksi yksinkertainen, tyhmä tai huonosti kasvatettu, kuten ennen vanhaan. Juuri tuossa muistelin, että omassa ala-asteluokassani taisi olla yksi tai kaksi allergikkoa 30+ lapsen joukosta. Nykyään allergikkoja löytyisi varmaan keskimäärin 10 tuon kokoisesta luokasta.
Se diagnoosi pitää saada, jotta saisi hoitoa ja apua. Ilman sitä jää hoidon ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Kyllä minä ainakin vuonna 1990 syntyneenä muistan tarkkisluokkalaiset. Eikö näitä enää muka ole? Vai onko tarkkislaiset integroitu muiden lasten joukkoon? Ala-asteella luokallani oli poika, joka oli niin pahasti kala-allerginen ettei voinut kalapäivinä tulla ruokalaan vaan joutui syömään yksin luokassa.
Olen syntynyt 1962, ja kyllä olen ollut allerginen . atooppinen iho, koko elämäni ajan, ja kyllä allergiat oli tiedossa. Oma isoäitini oli kärsinyt pahoin samasta vaivastakoko ikänsä, ja syntyi jo 1800-luvulla ( hän oli asunut perheessämme, kuoli ollessani vauva). Kävin itse erilaisissa allergiatesteissä jo 1970-luvulla, ja kokeilin erilaisia ruokavalioita yms. Ja lääkeaine-allergiani todettiin jo 1970-luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1940-luvulla syntynyt isäni on laktoosi-intolerantti, ja hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan se tarkoitti sitä, että maitotuotteita ei vaan syöty. Kun isä ja äiti aikoinaan muuttivat yhteen, isoäitini opetti äitiäni kokkaamaan tavallisimmat ruokalajit ilman maitoa. En tiedä, miten tuohon aikaan huolehdittiin kalciumin saannista, kai sekin jotenkin hoidettiin.
Äidin puolella sukua taas koko 1940 - 1960-luvuilla syntynyt serkuskatras on pahasti siitepölyallergista, vaan niin heidät vaan komennettiin pellolle heinätöihin lapsena, koska "pientä heinänuhaa" pidettiin normaalina ilmiönä. Myöhemmin ovat muistelleet, miten kamalaa se oli.
Ja ne erityislapset... jos olivat tarpeeksi pärjääviä, menivät jonnekin helppoihin duunaritöihin ja asuivat vanhempiensa kanssa koko elämänsä, jos eivät, niin laitettiin laitokseen. Masentuneet pärjäilivät miten pärjäilivät, ja jos eivät pärjänneet, niin menivät hir teen tai järveen tai kuka minnekin.
Kyllä näitä on ollut.
Kyllä minunkin adhd:ni on ihan läpi elämän ollut juttu, kun tällaiset aivot tuli. Ja elin jo 70-luvulla. Mua vain kutsuttiin poikatytöksi villiyden tähden. Ei silloin diagnosoitu adhd:ta. Korkeintaan MBD, ja siihenkin kuului kehitysvammaisuus, eli adhd:t jäi diagnoosien ulkopuolelle. Oman diagnoosini sain yli nelikymppisenä. En jaksa edes alkaa keskustelua, kun joku mainitsee että "Sitä on tosi monella nykyään." Aina sitä on ollut, ei vain perehdytty asiaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä allergioita ollut, silloin ei ole tarvinnut dokumenttia joka asiasta, jos maito ei ole sopinut on juonut vettä. Nykyään kun kouluruoka tulee isoista keskuskeittiöistä pitää olla jo niitä varten lääkärin todistus allergioista, tai mitään erityisruokaa ei tipu, helppohan se ennen oli koulu kohtaisesti keittää puurot ja vellit jokaiselle lapselle sopiviksi.
Ennen myös hyväksyttiin erilaisuutta, lapset olivat lapsia, leikkivät kaikki yhdessä, eivät mitään netti kiusaajia...
Kyllä allergioita oli, itsellänikin testattiin 80-luvulla ja koivu ja eläinpöly todettiin. Keliakiakin oli tiedossa mutta muista vatsaongelmista ei ainakaan yhtä näkyvästi puhuttu.
Ja erityislapset tiesi kyllä kaikki, ne oli tarkkailuluokilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä allergioita ollut, silloin ei ole tarvinnut dokumenttia joka asiasta, jos maito ei ole sopinut on juonut vettä. Nykyään kun kouluruoka tulee isoista keskuskeittiöistä pitää olla jo niitä varten lääkärin todistus allergioista, tai mitään erityisruokaa ei tipu, helppohan se ennen oli koulu kohtaisesti keittää puurot ja vellit jokaiselle lapselle sopiviksi.
Ennen myös hyväksyttiin erilaisuutta, lapset olivat lapsia, leikkivät kaikki yhdessä, eivät mitään netti kiusaajia...
On tainnut muistinmenetys iskeä jos ei muista koulukiusaamista. Sitä oli ihan joka koulussa. Erilaisuutta ei todellakaan hyväksytty.
Tarkkiksella oli käytöshäiriöiset, apukoulussa oppimisongelmaiset, toki osalla oli molempia ongelmia.
Ysärillä oli erityisopetusta nimillä ESY (=tarkkis) , EHA (mm. kehitysvammaiset) ja EMU (mukautettu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko ysärillä näin kamalasti ahdistusta? Kun joka toinen nuori on tänä päivänä ahdistunut. Kaikki ahdistaa. Itse asiassa aikuisiakin taitaa ahdistaa. Ahdistiko ihmisiä näin kamalasti silloin?
Kyllä mua ahdisti ysärillä teininä paljon enemmän kuin nykyään.
ja meinaatko että laman aikana ihmisiä EI ahdistanut? Ihmiset EI tappaneet itseään tai vaipuneet tolkuttomaan masennukseen?
Todellakin silloin oli asiat paljon huonommin kuin nyt, mutta apua ei ollut saatavilla.
Synnyin 80-luvulla ja rakennusmateriaalit sai aikaan astman, josta alkoi myös siitepölyallergiat, jotka edelleen johti myöhemmin ruoka-aineallergioihin. Suomen lääkärien allergiatietous oli todella heikko aina 2000-luvulle asti. Lapsena ja nuorena olin hukassa allergioiden kanssa, koska juuri kukaan ei osannut auttaa. Auroran johtavat lääkärit levittelivät vain käsiään. Aikuisiän saavutettuani olin oppinut itseni kautta allergioista ja tiesin niistä vielä 2000-luvun alussakin enemmän kuin koulutettu lääkäri. Tänäpäivänä lääkärit varmasti ovat jo paljon viisaampia ja siksi hoito on ehkä parempaa. Allergioista pidetään tänäpäivänä myös paljon enemmän meteliä, koska tietoisuus on lisääntynyt ja some on helppo kanava. Omalla kohdallani allergiaa ylläpitää koivu, leppä ja Etelä-Suomen huono ilmasto. Kun vietän aikaa etelässä tai vuoristossa, allergiat vähenevät ja saattaisivat jopa kokonaan kadota jos en enää palaisi Suomeen.
Homeopatia on ollut merkittävässä roolissa allergioiden hoidossa. Lääketeollisuuden valheita homeopatiasta ei kannata uskoa! He valehtelevat, koska pitävät homeopatiaa uhkana kemiallisten lääkkeiden myynnille. Hyvä homeopaatti on omalla kohdallani ollut paljon parempi kuin kemiallisia lääkkeitä määräävä lääkäri. Lapsuuden astma katosi kolmessa vuodessa homeopaattisilla lääkkeillä.
Elintarviketeollisuudella on tänäpäivänä vielä paljon opittavaa, etenkin EU:n alueella. Viljat, soija, mansikka ja pähkinät ovat yleisallergisoivia. Kauppojen hyllyt pursuavat tänäpäivänä gluteenittomia tuotteita, mutta tuoteselosteisiin tutustuessa törmää karuun todellisuuteen. Kuluttajia huijataan törkeällä tavalla, kun mm. soijaa ja vehnää kätketään koodien ja erikoisten nimien taakse ymmärtämättä, että tietämätön voi tämän takia menettää hengen. Jenkeissä on paljon luontaisesti gluteiinittomia tuotteita eli niissä ei ole lainkaan viljoja. Tärkkelys on tehty maissista. Soijaa ja pähkinöitä ei ole. Mansikka on korvattu vadelmalla, mustikalla tai karpalolla.
Keliakia ja allergia ei ole sama asia. Keliaakikko ei siedä gluteiinia, mutta viljoja kyllä. Allerginen ei siedä pisaraakaan kumpaakaan. Toisilla turpoaa nielu, joillakin ottaa sydämmestä ja joillekin tulee vain ihottumaa. Allergiaa on monenlaista, mutta olisi toivottavaa, että elintarviketeollisuus ottaisi huomioon meidät kaikki. Olemassa on paljon neutraaleita ruoka-aineita.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut somea, missä näistä olisi voinut puhua.
Oli toki. Purkit eli BBS:t. :)
Vierailija kirjoitti:
Ysärin alussa olin koulukeittiöllä töissä ja ei kyllä ollut paljon erityisruokavalioita, oli pari keliakiaa ja maidotonta, muutama munaton ja jokunen allergia, eikä ollenkaan kasvisruokailijoita.
Ei kai kasvisruokailijoita ollut, kun sellaista ruokavaliota ei hyväksytty.
Liittyisiköhän erityislasten diagnosointi ja se, ettei nykyään ole kouluissa vakiona ysärin tarkkishäiriköitä jotenkin toisiinsa? Lapset saa tukea jo varhaisessa vaiheessa, niin ei koulunkäynti mene persiilleen heti ensimmäisillä luokilla.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ysärillä näin kamalasti ahdistusta? Kun joka toinen nuori on tänä päivänä ahdistunut. Kaikki ahdistaa. Itse asiassa aikuisiakin taitaa ahdistaa. Ahdistiko ihmisiä näin kamalasti silloin?
Lama-ajan lapsi, 70-luvun lopulla syntynyt voi kertoa, että ei ehtinyt ahdistua, kun kaikki joi halpaa, Virosta tuotua viinaa, epäonnisimmat haisteli liimaa ja me ns. parempien perheiden lapset saatiin äidin tai isosisaruksen ostama halpa valkkaripullo perjantain iloksi.
Hienoa, että seuraavilla sukupolvilla on ollut paremmat valmiudet tunnistaa ongelmia, kertoa niistä avoimesti ja etsiä ratkaisukeinoja.
Minulla on varmastikin ollut silloin jo ja ihan lapsestakin saakka maitoyliherkkyys ja gluteenillekin ylihekkyyttä. Aivan kamalat ihottumat ja vatsakivut oli. Eipä siihen paljon puututtu. Mahavaivoihin suositeltiin vaan piimää.