Kamala miten yhtäkkiä huomasin että romanttinen vaihe suhteessa loppui, nyt on enemmän ”kaverillinen” olo miestä kohtaan

Alkuhuuman katoaminen ei tarkoita, että seksuaalinen vetovoima katoaisi. Sitä vain ei tehdä enää kaiken aikaa, eikä se ole päällimmäisenä mielessä. Yhdessä tehdään jo kaikkea muutakin. Silti seksiä on esim kaksi kertaa viikossa, eikä vain siksi, että "pitää antaa", vaan koska pitää toista haluttavana.

Sitten taas pienen lapsen äiti ei ihan hormonaalisistakaan syistä ole halukas, on ihan luonnon säätelemä juttu. Plus väsymys ja univelka.

Jos se puoliso malttaa olla kärttämättä ja pakottamatta, ja tekee osansa lapsen hoidossa, niin se sieltä seksi elpyy, kun lapsi on isompi. Mutta tässä kohtaa miehellä voi mennä ihan metsään ja överiksi, ja sellaista voi olla suhteessa vaikea korjata jälkeen päin.

Ette te karhuemollekaan mene sanomaan, että ei tuo sun pentu kyllä niin tärkeä ole, mä olisin oikeastaan se tärkein tässä. Huonostihan siinä käy.

Jos nyt ap itsekin katselisi sen pikkulapsiajan yli, niin voi taas huomata, että se oma mies onkin aika namu.

Mulle kävi näin heti kun tulin raskaaksi. Oltiin tunnettu siinä vaiheessa vasta puoli vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua kaikille miehille jotka liitossa ja naisella lapsi :-)

Nyt sitten vain henkistä kasvua ja opettelemista rakastamiseen, rakastumisen jälkeen.

Pildeä kyllä kannattaa antaa entiseen tahtiin niin mieskin jaksaa rakastaa.

Ai NAISELLA on lapsi?!?

Eihän se lapsi välttämättä yhteinen ole, ja lapsi tuskin miehen haluihin vaikuttaa yhtä paljon.

Vaihtoon vaan. Ja jos sulle olisikin ok että suhde ihan normaalisti tasoittuu, niin miehille ei ole. Pakko päästä nylkyttää vähintään kolmesti päivässä. Jos et anna, mies kyllä löytää märkähaaran joka patjaksi suostuu

Vierailija kirjoitti:

Sama käynyt monta kertaa. Monet miehet, tai no ihmiset ylipäätään, ei tajua, että se kipinän ylläpito vaatii tekoja myös jokaiselta itseltään. Pientä flirttiä, huomioimista ym.

Mun nykyinen mies on tajunnut tämän. Joka päivä hän vähän taputtelee, pikkuisen vihjailee, kertoo että haluaa, ja mitä tekisikään minulle jos saisi. Näin on mennyt seitsemän vuotta, ja edelleen saa. Ollaan jo keski-ikäisiä, niin kyllä se häneltäkin on ihan tietoinen valinta pitää kipinää yllä. Minun silmissä hän on edelleen kuuma.

Mutta siis jos mulle sanottaisiin, että anna nyt vaan pildeä, tai mies lähtee, niin olisin mieluummin ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että alkuhuuma on mennyt ohi, ja nyt olet huomannut, ettei toinen sytytäkään sinua.

Minusta tuo ei ole normaalia. En ole kokenut mitään tuollaista koskaan, ja jos minulla olisi tuollaiset fiilikset (tai tietäisin että kumppanillani on minua kohtaan), lopettaisin suhteen.

Erotiikka, läheisyys ja seksuaalisuus ovat se syy, miksi ylipäätään parisuhteessa olen.

Täysin normaalia. Kyllä se alkuhuuma ja ihastumisvaihe menee aina jossain vaiheessa ohi. Tilalle toki tulee sitten vähän pysyvämmät tunteet ja se rakkauskin, toivottavasti. Toisilla vaan se tasoittumisvaihe on lievempi kuin toisilla ja tokihan myös jotkut huomaa, että sitä rakkautta ei kertakaikkiaan vaan kehkeytynyt.

Aloittajahan kuitenkin sanoo rakastavansa miestään, joten tässä nyt lienee vaan se tasoittumisvaihe meneillään, kun siirrytään siitä ihastumisvaiheesta pysyvämpien tunteiden pariin. Uskoisin, että tässä tapauksessa tuo seksihalujen katoaminenkin on vain väliaikaista ja johtuu juuri siitä muutosvaiheesta. En siis olisi ap:n tapauksessa lainkaan huolissani tilanteesta, kyllä ne seksihalutkin sieltä vielä palailee ajan kanssa ja saattaa taas jonkun ajan päästä lemmenleikit maistua kovastikin.

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin huuma. Luuleeko joku sen kestävän kymmeniä vuosia, kenties. Vai mikä olisi sopiva aika?

Ainakin kymmenen vuotta kestää heittämällä oman kokemukseni mukaan. Jos se on maksimimäärä, sitten ei auta kuin viettää loppuelämä useammassa tällaisessa vuosikymmenen pätkäsuhteessa. Parisuhde ilman seksiä, halua, intohimoa ja erotiikkaa ei ole minkään arvoinen.

HEH, niin naiivia, niin naiivia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua kaikille miehille jotka liitossa ja naisella lapsi :-)

Nyt sitten vain henkistä kasvua ja opettelemista rakastamiseen, rakastumisen jälkeen.

Pildeä kyllä kannattaa antaa entiseen tahtiin niin mieskin jaksaa rakastaa.

Ai NAISELLA on lapsi?!?

Kyllä. Mies on lapseton, naisella lapsi. Ei siis yhteinen. Mikä tässä niin vaikeeta on ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua kaikille miehille jotka liitossa ja naisella lapsi :-)

Nyt sitten vain henkistä kasvua ja opettelemista rakastamiseen, rakastumisen jälkeen.

Pildeä kyllä kannattaa antaa entiseen tahtiin niin mieskin jaksaa rakastaa.

Ai NAISELLA on lapsi?!?

Kyllä. Mies on lapseton, naisella lapsi. Ei siis yhteinen. Mikä tässä niin vaikeeta on ymmärtää?

Monesta yhteisestäkin lapsesta mies on sitä mieltä, että se on naisen projekti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että alkuhuuma on mennyt ohi, ja nyt olet huomannut, ettei toinen sytytäkään sinua.

Minusta tuo ei ole normaalia. En ole kokenut mitään tuollaista koskaan, ja jos minulla olisi tuollaiset fiilikset (tai tietäisin että kumppanillani on minua kohtaan), lopettaisin suhteen.

Erotiikka, läheisyys ja seksuaalisuus ovat se syy, miksi ylipäätään parisuhteessa olen.

Pakko kommentoida tähän sen verran että, ap:han tuossa alussa mainitsee että alkuhuuma on ohi. Jotain outoa tuossa sinun kirjoituksessa kyllä on?? Oletko parhaillaan pitkässä suhteessa jossa himo kestää ja kestää, kun sanot ettet itse ole koskaan tuollaista kokenut? Koska kyllä todellakin on normaalia se että alkuhuuma katoaa ja tilalle tulee jotain muuta. Asiat kehittyvät parisuhteessa myös seksin kohdalla niinkuin muittenkin asioitten.

Olin itse 30 vuotta naimisissa, ja voin sanoa että liitto ei todellakaan pyörinyt pelkän seksin ympärillä, vaan myös arkiasioitten. Eikä myöskään tämä uusi suhteeni pyöri pelkästään eroottisuuden ympärillä, vaan myös kaiken muun joka kuuluu arkielämään.

Tarkoitan, etten ole koskaan aikuisiälläni ollut tilanteessa, jossa en haluaisi seksiä useampaan viikkoon. Mikäli kumppanini ei tuota vertaa herättäisi halujani, olisin selvästikin väärän ihmisen kanssa. Ei todellakaan ole normaalia tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että alkuhuuma on mennyt ohi, ja nyt olet huomannut, ettei toinen sytytäkään sinua.

Minusta tuo ei ole normaalia. En ole kokenut mitään tuollaista koskaan, ja jos minulla olisi tuollaiset fiilikset (tai tietäisin että kumppanillani on minua kohtaan), lopettaisin suhteen.

Erotiikka, läheisyys ja seksuaalisuus ovat se syy, miksi ylipäätään parisuhteessa olen.

Onnea vain vaihtamaan suhdetta kahden vuoden välein koko loppuelämäsi ajan!

Jos sinulla tulee jo kahden vuden jälkeen sellainen olo, ettet halua seksiä kumppanisi kanssa useampaan viikkoon, joko sisäerityksessäsi tai parisuhteessasi on jotakin vikaa.

Kiinnostaisi kyllä tietää: te, joille on parisuhteessa täysin normaalia olla haluamatta seksiä kumppaninne kanssa moneen vikkoon, oletteko kertoneet tästä taipumuksestanne jo seurusteun alkuvaiheessa, jotta toinen voi arvioida, sovittelo ylipäätään yhteen? Vai onko tämä teille ensimmäinen pitkä parisuhde, joten yksinkertaisesti oletatte sen olevan normaalia ja väistämätöntä?

Mikä on suhteen "romanttinen vaihe"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että alkuhuuma on mennyt ohi, ja nyt olet huomannut, ettei toinen sytytäkään sinua.

Minusta tuo ei ole normaalia. En ole kokenut mitään tuollaista koskaan, ja jos minulla olisi tuollaiset fiilikset (tai tietäisin että kumppanillani on minua kohtaan), lopettaisin suhteen.

Erotiikka, läheisyys ja seksuaalisuus ovat se syy, miksi ylipäätään parisuhteessa olen.

Pakko kommentoida tähän sen verran että, ap:han tuossa alussa mainitsee että alkuhuuma on ohi. Jotain outoa tuossa sinun kirjoituksessa kyllä on?? Oletko parhaillaan pitkässä suhteessa jossa himo kestää ja kestää, kun sanot ettet itse ole koskaan tuollaista kokenut? Koska kyllä todellakin on normaalia se että alkuhuuma katoaa ja tilalle tulee jotain muuta. Asiat kehittyvät parisuhteessa myös seksin kohdalla niinkuin muittenkin asioitten.

Olin itse 30 vuotta naimisissa, ja voin sanoa että liitto ei todellakaan pyörinyt pelkän seksin ympärillä, vaan myös arkiasioitten. Eikä myöskään tämä uusi suhteeni pyöri pelkästään eroottisuuden ympärillä, vaan myös kaiken muun joka kuuluu arkielämään.

Tarkoitan, etten ole koskaan aikuisiälläni ollut tilanteessa, jossa en haluaisi seksiä useampaan viikkoon. Mikäli kumppanini ei tuota vertaa herättäisi halujani, olisin selvästikin väärän ihmisen kanssa. Ei todellakaan ole normaalia tuollainen.

Ai tarkoitit? Olisit sitten sanonut niin. Uteliaisuuttani kysyn että, kuinka usein vaihdat kumppania, tai kumppani sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että alkuhuuma on mennyt ohi, ja nyt olet huomannut, ettei toinen sytytäkään sinua.

Minusta tuo ei ole normaalia. En ole kokenut mitään tuollaista koskaan, ja jos minulla olisi tuollaiset fiilikset (tai tietäisin että kumppanillani on minua kohtaan), lopettaisin suhteen.

Erotiikka, läheisyys ja seksuaalisuus ovat se syy, miksi ylipäätään parisuhteessa olen.

Pakko kommentoida tähän sen verran että, ap:han tuossa alussa mainitsee että alkuhuuma on ohi. Jotain outoa tuossa sinun kirjoituksessa kyllä on?? Oletko parhaillaan pitkässä suhteessa jossa himo kestää ja kestää, kun sanot ettet itse ole koskaan tuollaista kokenut? Koska kyllä todellakin on normaalia se että alkuhuuma katoaa ja tilalle tulee jotain muuta. Asiat kehittyvät parisuhteessa myös seksin kohdalla niinkuin muittenkin asioitten.

Olin itse 30 vuotta naimisissa, ja voin sanoa että liitto ei todellakaan pyörinyt pelkän seksin ympärillä, vaan myös arkiasioitten. Eikä myöskään tämä uusi suhteeni pyöri pelkästään eroottisuuden ympärillä, vaan myös kaiken muun joka kuuluu arkielämään.

Tarkoitan, etten ole koskaan aikuisiälläni ollut tilanteessa, jossa en haluaisi seksiä useampaan viikkoon. Mikäli kumppanini ei tuota vertaa herättäisi halujani, olisin selvästikin väärän ihmisen kanssa. Ei todellakaan ole normaalia tuollainen.

Ai tarkoitit? Olisit sitten sanonut niin. Uteliaisuuttani kysyn että, kuinka usein vaihdat kumppania, tai kumppani sinut?

Minähän nimenomaan sanoin, ettei tuo (viikkojen seksihaluttomuus vasta kolmen vuoden jälkeen) ole normaalia.

Kolme vuotta on aika hyvin, yleensä naisilla tunteet kylmenee noin vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta on aika hyvin, yleensä naisilla tunteet kylmenee noin vuodessa.

Alun uuden suhteen energia naamioi yhteensopimattomuuden. Tämän vuoksi on tärkeää, ettei suhteessa hankita lapsia tai asuntolainaa ensimmäisen parin seurusteluvuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että alkuhuuma on mennyt ohi, ja nyt olet huomannut, ettei toinen sytytäkään sinua.

Minusta tuo ei ole normaalia. En ole kokenut mitään tuollaista koskaan, ja jos minulla olisi tuollaiset fiilikset (tai tietäisin että kumppanillani on minua kohtaan), lopettaisin suhteen.

Erotiikka, läheisyys ja seksuaalisuus ovat se syy, miksi ylipäätään parisuhteessa olen.

Onnea vain vaihtamaan suhdetta kahden vuoden välein koko loppuelämäsi ajan!

Ei tarvitse vaihtaa, kun ottaa kumppanin, jolla on normaalisti toimiva seksuaalisuus. Miehen ei tarvitse huolia traumatisoitunutta tai aseksuaalia kumppania, vaikka sellaisia tänne paljon kirjoitteleekin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin heti kun tulin raskaaksi. Oltiin tunnettu siinä vaiheessa vasta puoli vuotta.

Abortoitko sikiön kuitenkin?

AP, kuinka pieni lapsi teillä on? Imetätkö? Tämä ei käy oikein ilmi aloituksestasi, ja sillä on aika paljon merkitystä tulkintojen kannalta.

Missään vaiheessa ei pidä hyväksyä, että romanttisesta vaiheesta siirrytn jonkinlaiseen kaverivaiheeseen, vaan seksin ja erotiikan täytyy kulkea koko ajan mukana. Mutta jos teillä on pieni lapsi ja energiat ovat vähissä, se täytyy ottaa huomioon.