G: Onko täällä joku hyväksynyt lopulta ikuisen lihavuutensa? Mä en laihdu ikinä, n. 40kg ylipainoa.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin sokerinhimoista eroon syömällä riittävästi oikeaa ruokaa. Ihan totta. Oli koko ajan joku alitajuinen pelko päällä, että syön liikaa, mutta se ruuasta nipistäminen johti sitten herkkuhimoihin ja tuli vedettyä suklaalevyjä nälkäänsä. Nyt kun syön kunnolla, ei tee herkkuja mieli. Se ruoka on ystävä, se ei lihota. Jokaisen pitää syödä. Ja oikealla ruoalla viittaan nyt terveelliseen, normaaliin kotiruokaan, en pelkästään siihen kanaan ja riisiin. Herkkujakaan ei pidä kieltää, se "ei koskaan"-ajattelu vain kostautuu. Tärkeää on, ettei ruokaa korvaa herkuilla.

Mielestäni sokerista pitää olla kunnolla irti, ennen kuin voi herkutella kohtuudella. Ainakin itse jäin aina uudestaan koukkuun, kun riippuvuus oli vielä päällä. Vaatii ainakin kuukauden ilman.

Oma esimerkkipäivä eilen:

Aamupala: 1 dl kaurahiutaleita, n. 10 mantelia, mustikoita, 5 g voita, desi maitoa, kahvi jossa toinen desi maitoa

Lounas: 3 tacoa - pieni (halkaisija reilu 10cm?) maissilätty, täytteenä kanaa, avokadoa, juustoa, sipulia, tomaattia ja chilikastiketta

Välipala: rivi Fazerin suklaata, kahvi maidolla

Rankan treenin jälkeen sokeritonta proteiinijauhetta vedessä

Illallinen: 150g lohta, bataattia, porkkanaa, vihersalaattia, kermaviilikastiketta, lasi viiniä

Syön n. 1800 kcal päivässä ja laihdun. Treenaan 4 krt viikossa painoilla 45 min. 162cm, tällä hetkellä 60kg, laihtunut 12 kiloa näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan päivän syömiset. Rehellisesti.

Minä voin kertoa, en ole ap. 

Painoa 89,3. 17 kiloa tuli syöpälääkkeen aloittamisen jälkeen. 

Syömiset eilen:

Neljän viljan puuro, mansikoita, proteiinihippuja, caffe latte mantelimaidolla 381 kcal

Bolognesepasta yosa kaurapalasta 503 kcal

Kasvispihvi, perunamuusi, punajuurisalaatti, tomaattia 600 kcal

Välipalana puolikas nuudeli annos härkisrouheella, ja juureksilla, viinirypäleitä, 4 palaa tummaa suklaata, appelsiinimehu 100 ml, riisikakku 426 kcal

yhteensä 1919 kcal

liikunta eilen: kävely 1 h 40 min 500 kcal

tanssi 1 h 30 min 500 kcal

Kulutus fat secretin mukaan 2878

Ongelma on siinä että en paljon tuon 1900 alle voi laittaa kaloreita, en jaksa treenata muuten tanssia, joinakin päivinä tulee treeniä jopa 1500 kcal edestä.

Paino ei inahdakaan alas päin. Syöpälääke kyllä kerää nestettä aika paljon, iho menee ihan painaumille ihan jo vaatteista tai lakanoista tms. Myös osteopaatti jolla kävin ennen koronaa sanoi että on todella paljon turvotusta. Samoin sädetetty alue on kärsinyt kovin ja on ihan pinkeänä turvotuksesta. Lymfahoitajalle en nyt korona-aikaan halua mennä, enkä uimahalliin.

Nuo laskurit yliarvioivat ihan törkeästi liikunnan vaikutusta, samoin aktiivisuusrannekkeet/älykellot. Helpointa on laskea kokonaiskulutus ilman liikuntaa (eli esimerkiksi tdeecalculator.net sivustolla se sedentary-vaihtoehto), ja miinustaa siitä pari-kolmesataa kaloria. Silloin on varmasti pienellä kalorivajeella jo ennen lisättyä liikuntaa.

Itse olen 30-vuotias nainen 162 cm, paino tällä hetkellä 90 kg, pudotettu 28 kg. Kävelen keskimäärin 17000 askelta päivässä, voimatreeniä salilla kolmesti viikossa, lisäksi muutama aerobinen treeni. Tähtään päivässä 1700 kcal ruokailuun (enemmän voi syödä tarvittaessa, jos on vaikka tosi rankka päivä tai muuten vain kauhea nälkä). Paino putoaa tasaisesti puoli kiloa viikossa. Aktiivisuusranneke näyttää toki monina päivinä jotain 3000 kcal tms kulutusta, joka ei siis todellakaan pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt ihan samaa kuin ap. Olen 40 vuotias 165cm/98 kg. Olen ollut ylipainoinen aina, muistan että neuvolassa kouluunmenotarkastuksessa jo asiasta puhuttiin. 17-vuotiaana painoin 88 kg, tämän painoinen kuin nyt olen ollut kymmenkunta vuotta. 

Olen yrittänyt laihduttaa ties kuinka monta kertaa ja vaikka millä keinoilla: Painonvartijat, Cambridget, paastot, personal trainer, ruokapäiväkirja, monia verkkokursseja... Parhaimmillani olen laihtunut noin viisi kiloa, mutta motivaatio loppuu muutaman viikon jälkeen ja kilot tulevat takaisin samoin tein. 

Nyttemmin olen vain ruvennut ajattelemaan, että tämä jatkuva laihduttamisen ja painon ajattelu ei ole järkevää, olen tämän kokoinen lopun ikääni. Liikun kuitenkin muutaman kerran viikossa ja syön mielelläni ja päivittäin kasviksia, marjoja ja ruisleipää. Kaikki veriarvot ja verenpaine tsekattiin juuri perinpohjaisessa terveystarkastuksessa, kaikki kunnossa. Ei tavallaan ole mitään syytä (paitsi ulkonäkö ja ympäristön asenne) miksi pitäisi laihduttaa. Olen kyllästynyt koko touhuun.  

Ympäristön asenne ulkonäkööni, sehän se ajaa näihin laihdutus yrityksiin.(jotka epäonnistuu aina, kun se ei ole riittävä motivaatio)

Ap

Ap

No tilastollisesti suurin osa laihdutusyrityksistä epäonnistuu. Olen koittanut pitää tuon mielessä, jos päässäni kuvittelen joskus painavani taas 30 kg vähemmän.

Toistaalta taas suurin osa laihdutusyrityksistä tehdään väärin, hypätään huonolla ruokasuhteella ääripäästä toiseen jonkin dietin avulla sen sijaan, että pikku hiljaa tarttutaisiin ongelmiin ja muutettaisiin yksi asia kerralla matkalla kohti pysyvää muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Oma esimerkkipäivä eilen:

Aamupala: 1 dl kaurahiutaleita, n. 10 mantelia, mustikoita, 5 g voita, desi maitoa, kahvi jossa toinen desi maitoa

Lounas: 3 tacoa - pieni (halkaisija reilu 10cm?) maissilätty, täytteenä kanaa, avokadoa, juustoa, sipulia, tomaattia ja chilikastiketta

Välipala: rivi Fazerin suklaata, kahvi maidolla

Rankan treenin jälkeen sokeritonta proteiinijauhetta vedessä

Illallinen: 150g lohta, bataattia, porkkanaa, vihersalaattia, kermaviilikastiketta, lasi viiniä

Syön n. 1800 kcal päivässä ja laihdun. Treenaan 4 krt viikossa painoilla 45 min. 162cm, tällä hetkellä 60kg, laihtunut 12 kiloa näin.

Ok, minulla menisi levy suklaata ja 300g lohta. Vielä santsaisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Ei välttämättä ruokaa varsinaisesti, itse pidän painoa yllä karkeilla, suklaalla ja pullalla. Normaalin ruuan päälle ne. Eipä siinä tartte syödä kuin suklaalevy päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Tää on kyllä harmillinen väärinymmärrys.

Painan n. 108 kg/180 cm (N28) ja päiväkulutukseni on 2100-2500 kcal aktiivisuudesta riippuen. Käytännössä nyt vähäistä, koska korona ja ei jaksa.

Jos taas painaisin joku pari sataa kiloa, niin se päiväkulutus olisi yli 4000 kcal.

Joku 2300 kcal on hyvin helppoa ihan normisti ilman herkkuha syömällä saada, pari juustoleipää tai isompi pala vaikka juustoa salaatissa voi kuroa ne kalterit pari kolme aataa korkeammalle.

Oon hyväksynyt aina. Nyt petti sydän, kuulemma pitäisi syödä jotain muuta. Miksei voida vaan keksiä jotain tabuja, jotka liuottaa liian rasvan ja sokerin elimistössä pois?

Annan oman vinkkini: opettele nakertelemaan. Sama suomeksi: kaikki mitä suuhusi laitat syöt muurahaisen kokoisina suupaloina. Esim. Mieheni rakastaa sipsejä ja syö pussillisen illassa helposti elokuvaa katsellessa. Pyydän häneltä sipsin kerrallaan ja nakerran sitä pikkuhiljaa. Elokuvan loppuessa hän on syönyt koko pussin ja minä kolme tai neljä sipsiä. Sama nautinto ilman turhia kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Oon hyväksynyt aina. Nyt petti sydän, kuulemma pitäisi syödä jotain muuta. Miksei voida vaan keksiä jotain tabuja, jotka liuottaa liian rasvan ja sokerin elimistössä pois?

Niinpä, kuussa on käyty ja voi keskustella ihmisen kanssa, joka on maapallon toisella puolella. Mutta tuota ei saada kehitettyä?!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Laihdutuksen kannalta kenties parempi lenkkien sijaan lihaskuntoharjoittelu, esim joka toinen päivä vartin päivässä pistät jonkun youtube-treenin pyörimään. Tai joku sellanen rutiini, jota voit kuvitella ylläpitäväs koko loppuelämäsi. Isojen lihasryhmien (core, jalat) treenaamista joko kehonpainolla tai lisäten kahvakuulaa tai muita painoja mukaan. Se on parempaa rasvanpolttoliikuntaa ja lisäksi lihaskuntotreenin jälkeen tulee jälkipoltot eli aineenvaihdunta tehostuu tunneiksi/päiviksi. 

Itse vaihdoin lenkkeilyn lihaskuntoon ja tuloksia tullut :) Tsemppiä ihan hirveesti, toivottavasti saat mielenrauhan asian kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan päivän syömiset. Rehellisesti.

Minä voin kertoa, en ole ap. 

Painoa 89,3. 17 kiloa tuli syöpälääkkeen aloittamisen jälkeen. 

Syömiset eilen:

Neljän viljan puuro, mansikoita, proteiinihippuja, caffe latte mantelimaidolla 381 kcal

Bolognesepasta yosa kaurapalasta 503 kcal

Kasvispihvi, perunamuusi, punajuurisalaatti, tomaattia 600 kcal

Välipalana puolikas nuudeli annos härkisrouheella, ja juureksilla, viinirypäleitä, 4 palaa tummaa suklaata, appelsiinimehu 100 ml, riisikakku 426 kcal

yhteensä 1919 kcal

liikunta eilen: kävely 1 h 40 min 500 kcal

tanssi 1 h 30 min 500 kcal

Kulutus fat secretin mukaan 2878

Ongelma on siinä että en paljon tuon 1900 alle voi laittaa kaloreita, en jaksa treenata muuten tanssia, joinakin päivinä tulee treeniä jopa 1500 kcal edestä.

Paino ei inahdakaan alas päin. Syöpälääke kyllä kerää nestettä aika paljon, iho menee ihan painaumille ihan jo vaatteista tai lakanoista tms. Myös osteopaatti jolla kävin ennen koronaa sanoi että on todella paljon turvotusta. Samoin sädetetty alue on kärsinyt kovin ja on ihan pinkeänä turvotuksesta. Lymfahoitajalle en nyt korona-aikaan halua mennä, enkä uimahalliin.

Syöpälääkitys yleensä kerääkin nestettä, ja tärkeintä onkin nyt parantumisesti. Turvotusta ja raskasta oloa lisännee kuitenkin myös erittäin sokeri- ja hiilihydraattipitoinen ruokavaliosi. Ketoilla ei tarvitse, mutta nuo päivän ruokasi ovat ihan oikeasti pelkkää hiilaria.

Mä olen periaatteessa hyväksynyt sen että tulen luultavasti aina olemaan jollain tavalla ylipainoinen. Olen aina ollut lihava, kersanakin. 21-vuotiaana painoin tasan sata kiloa (pituus 165 cm). Aloitin dieetin ja sain painon tippumaan 89 kiloon. Olin tyytyväinen, vaikka olinkin edelleen lihava. Nyt loppukesästä kahdeksan vuotta myöhemmin painoinkin 117 kiloa. Siitä olen onneksi laihtunut viisi kiloa.

Mulla on omituinen suhde omaan painooni. Olen aina ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja raivostuttavan itsevarma tällaisilla syöttöporsaan mitoillakin. Siksi laihduttaminen ja sen haluaminen tuntuu musta jotenkin väärältä, kuin suurelta huudolta ulkopuolisille että "minä en pidä itsestäni!!" Tästä ajatusmallista olen yrittänyt päästä eroon. Voin rakastaa itseäni vaikka minkä painoisena, mutta juuri sen itsestään välittämisen vuoksi mun on liikuttava ja syötävä järkevästi. Mutta tosiaan olen luovuttanut ajatukseni normipainosta, se tuntuu aivan liian mahdottomalta tavoitella. Ensin kaksinumeroiseen lukuun, ja siitä sitten mahdollisesti alemmas jos on mennäkseen...

Paino ropisee kuin itsestään eikä nälässä tarvi olla, kun juoksee viidesti viikossa 7-8km lenkin. Todella helppoa laihdutusta. Ja olen kokeillut myös 5:2 ja pisteidenlaskua ja kalorinlskemista, hemmetin vaivalloista. Nyt on selkeää ja helppoa.

Olen itse tottunut.

Tuttavien ja sukulaisten on ollut vaikea ymmärtää syömisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen periaatteessa hyväksynyt sen että tulen luultavasti aina olemaan jollain tavalla ylipainoinen. Olen aina ollut lihava, kersanakin. 21-vuotiaana painoin tasan sata kiloa (pituus 165 cm). Aloitin dieetin ja sain painon tippumaan 89 kiloon. Olin tyytyväinen, vaikka olinkin edelleen lihava. Nyt loppukesästä kahdeksan vuotta myöhemmin painoinkin 117 kiloa. Siitä olen onneksi laihtunut viisi kiloa.

Mulla on omituinen suhde omaan painooni. Olen aina ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja raivostuttavan itsevarma tällaisilla syöttöporsaan mitoillakin. Siksi laihduttaminen ja sen haluaminen tuntuu musta jotenkin väärältä, kuin suurelta huudolta ulkopuolisille että "minä en pidä itsestäni!!" Tästä ajatusmallista olen yrittänyt päästä eroon. Voin rakastaa itseäni vaikka minkä painoisena, mutta juuri sen itsestään välittämisen vuoksi mun on liikuttava ja syötävä järkevästi. Mutta tosiaan olen luovuttanut ajatukseni normipainosta, se tuntuu aivan liian mahdottomalta tavoitella. Ensin kaksinumeroiseen lukuun, ja siitä sitten mahdollisesti alemmas jos on mennäkseen...

Tämähän se. Kunhan pysyy kaksi numeroisena, en minä tästä alemmas sitä saa.

Toisaalta mitä väliä enää tässä iässä, 35v.

Nuorena ehkä oli tärkeää.

Ap

Joo, olen hyväksynyt ikuisen lihavuuteni. Mutta rajansa sillä, kuinka paljon lihavuutta hyväksyn itselleni. Tärkeintä on olla toimintakykyinen, esim. pystyä tekemään kävelylenkkejä, selvitä arkiaskareista, että ei jätä mitään tekemättä ihan vain siksi kun ei näin lihavana voi.

Olen siis ollut lihava alle kouluikäisestä. Ihan nopeimman murrosiän kasvupyrähdyksen aikaan taisin olla puoli vuotta normaalipainon puolella, samoin ihan alkuun kun olin muuttanut omilleni opiskelemaan, olin pari vuotta melkein normaalipainoinen (mutta vain melkein).

Keskityn liikuntaan ja ruoan laatuun, eli että en pupella silkkaa vehnäjauhomössöä ja sipsiä. Kasviksia (muutakin kuin hedelmiä) vähintään se puoli kiloa päivässä, jne. Onneksi pidän melkein kaikesta ruoasta, myös ns. terveellisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen periaatteessa hyväksynyt sen että tulen luultavasti aina olemaan jollain tavalla ylipainoinen. Olen aina ollut lihava, kersanakin. 21-vuotiaana painoin tasan sata kiloa (pituus 165 cm). Aloitin dieetin ja sain painon tippumaan 89 kiloon. Olin tyytyväinen, vaikka olinkin edelleen lihava. Nyt loppukesästä kahdeksan vuotta myöhemmin painoinkin 117 kiloa. Siitä olen onneksi laihtunut viisi kiloa.

Mulla on omituinen suhde omaan painooni. Olen aina ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja raivostuttavan itsevarma tällaisilla syöttöporsaan mitoillakin. Siksi laihduttaminen ja sen haluaminen tuntuu musta jotenkin väärältä, kuin suurelta huudolta ulkopuolisille että "minä en pidä itsestäni!!" Tästä ajatusmallista olen yrittänyt päästä eroon. Voin rakastaa itseäni vaikka minkä painoisena, mutta juuri sen itsestään välittämisen vuoksi mun on liikuttava ja syötävä järkevästi. Mutta tosiaan olen luovuttanut ajatukseni normipainosta, se tuntuu aivan liian mahdottomalta tavoitella. Ensin kaksinumeroiseen lukuun, ja siitä sitten mahdollisesti alemmas jos on mennäkseen...

Tämähän se. Kunhan pysyy kaksi numeroisena, en minä tästä alemmas sitä saa.

Toisaalta mitä väliä enää tässä iässä, 35v.

Nuorena ehkä oli tärkeää.

Ap

Olen 53 vuotias nainen

Pituus170 paino 65

Pitäisikö minun antaa itseni lihoa..koska olen "vanha"

Olen nätti kurvikas nainen

vai että nuorempana..pyh

Minä. Olen luullakseni noin 30 kg ylipainoinen. En juurikaan ajattele koko asiaa tai koe siitä paineita. Olen ihan hyvässä kunnossa (jaksan liikkua, kävellä yms) ja en koe itseäni rumaksi. Ihan sama mitä painan, nautin elämästä.