G: Onko täällä joku hyväksynyt lopulta ikuisen lihavuutensa? Mä en laihdu ikinä, n. 40kg ylipainoa.

Mä hyväksyin muutamaksi vuodeksi, ei vaan ollut energiaa keskittyä omaan terveyteen. Lopulta koin niin ison järkytyksen vaa’alla, että sisuunnuin. Siinäkään vaiheessa en oikeastaan uskonut onnistuvani. Mutta vuotta myöhemmin painoin kuin painoinkin 46 kg vähemmän.

Lähtöpainoni oli 38kg ylipainon puolella. Mitään nahkoja ei jäänyt roikkumaan tai muutenkaan muistuttamaan läskeistä. Nyt tasapainoilen painonnousua vastaan. En ole pystynyt täysillä nauttimaan tuloksista, sillä olen ahdistavan tietoinen siitä, että jos palaan aiempiin tottumuksiini, kilot palaavat raketin lailla takaisin.

Minulla olikin väärä kuva onnistuneesta painonpudotuksesta. Media ja some täyttyy onnellisista onnistujista: näin pudotin jne. Ikäänkuin työ olisi siinä vaiheessa tehty ja saisi huokaista helpotuksesta. Tätä ei minulle ainakaan suoda, luontainen viehtymys syömiseen on niin suuri. Mutta varsinainen painonpudotus sujui paljon, paljon helpommin kuin olisin koskaan arvannut.

No on mustakin kieltämättä aika sairasta tajuta se, että painan enemmän kuin 209cm mies jonka tunnen. Tosiaan olen itse 168cm nainen ja painan 110kg... ei se fyysisesti tunnu mitenkään erityisen hirveältä, ei ole terveysvaivojakaan vielä kun liikkuminen on edelleen fyysisesti helppoa, verenpaine matala eikä rasvamaksaakaan, mutta se vaakaluku itsessään on järkyttävää katseltavaa, koska vaikka vielä ei olisi terveysvaivoja niin kyllä niitä vielä tämän kokoisena tulee.

50 kiloa on huono tavoite, sillä se ei kerro, minkä kokoinen olet silloin. Kun painoin 70 kiloa, käytin vaatekokoa 36-38, eli olin aika pieni. Painoin paljon kokooni nähden, sillä olin lihaksikas. Sinullekin olisi parempi miettiä painon sijaan, minkä kokoinen haluaisit olla. Silloin tavoite ei olisi saavuttamaton, eikä mahdoton toteuttaa, kuten tuo 50 kg selvästi on.

Mutta nyt, kun olet pyöreä, voit olla sitä ihan täysillä. Hanki kauniit vaatteet, jotka istuvat. Hoida hiuksesi, kasvosi ja yleinen ulkonäkösi kuntoon. Nosta pää pystyyn. Olet ihmisenä aivan yhtä arvokas pyöreänä kuin laihana. Luonteesi on kuitenkin tärkeämpi ihmissuhteissa. Keskity johonkin uuteen kivaan harrastukseen, joka vie ajatukset pois tuosta 50 kg pakkomielteestä. 

Ja kyllä, olen myös lihava nykyään. Lihoin, kun loukkasin jalkani ja jouduin lopettamaan urheilun. Söin terveellisesti, mutta en kulutukseni mukaan. Nykyään harrastan liikuntaa ja kuntoutuspunttista, koska se on kuitenkin mielestäni mukavaa. Varsinainen isoilla painoilla tehty punttitreeni on minulle nykyään mahdoton ja se harmittaa suuresti.

Muuten, 100 kcal päivässä on 6 kg vuodessa. Monet luulevat, että lihomiseen vaaditaan valtavasti vääränlaista syömistä. Loppujen lopuksi on kyse aika vähästä päivittäin. Samoin muutos toiseen suuntaan on myös pienestä kiinni. Viidessä vuodessa ehdit hyvin saavuttaa solakkuuden, kun aloitat pienestä. Viidessä vuodessa 100 kcal vähennyksellä ehdit saada pois 30 kg! :)

Vierailija kirjoitti:

50 kiloa on huono tavoite, sillä se ei kerro, minkä kokoinen olet silloin. Kun painoin 70 kiloa, käytin vaatekokoa 36-38, eli olin aika pieni. Painoin paljon kokooni nähden, sillä olin lihaksikas. Sinullekin olisi parempi miettiä painon sijaan, minkä kokoinen haluaisit olla. Silloin tavoite ei olisi saavuttamaton, eikä mahdoton toteuttaa, kuten tuo 50 kg selvästi on.

Mutta nyt, kun olet pyöreä, voit olla sitä ihan täysillä. Hanki kauniit vaatteet, jotka istuvat. Hoida hiuksesi, kasvosi ja yleinen ulkonäkösi kuntoon. Nosta pää pystyyn. Olet ihmisenä aivan yhtä arvokas pyöreänä kuin laihana. Luonteesi on kuitenkin tärkeämpi ihmissuhteissa. Keskity johonkin uuteen kivaan harrastukseen, joka vie ajatukset pois tuosta 50 kg pakkomielteestä. 

Ja kyllä, olen myös lihava nykyään. Lihoin, kun loukkasin jalkani ja jouduin lopettamaan urheilun. Söin terveellisesti, mutta en kulutukseni mukaan. Nykyään harrastan liikuntaa ja kuntoutuspunttista, koska se on kuitenkin mielestäni mukavaa. Varsinainen isoilla painoilla tehty punttitreeni on minulle nykyään mahdoton ja se harmittaa suuresti.

Muuten, 100 kcal päivässä on 6 kg vuodessa. Monet luulevat, että lihomiseen vaaditaan valtavasti vääränlaista syömistä. Loppujen lopuksi on kyse aika vähästä päivittäin. Samoin muutos toiseen suuntaan on myös pienestä kiinni. Viidessä vuodessa ehdit hyvin saavuttaa solakkuuden, kun aloitat pienestä. Viidessä vuodessa 100 kcal vähennyksellä ehdit saada pois 30 kg! :)

Ei sillä ole väliä enää nelikymppisenä. Haluan nämä nopeaa pois.

Tai sitten vaan hyväksyn nämä kilot ja jatkan samalla linjalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

50 kiloa on huono tavoite, sillä se ei kerro, minkä kokoinen olet silloin. Kun painoin 70 kiloa, käytin vaatekokoa 36-38, eli olin aika pieni. Painoin paljon kokooni nähden, sillä olin lihaksikas. Sinullekin olisi parempi miettiä painon sijaan, minkä kokoinen haluaisit olla. Silloin tavoite ei olisi saavuttamaton, eikä mahdoton toteuttaa, kuten tuo 50 kg selvästi on.

Mutta nyt, kun olet pyöreä, voit olla sitä ihan täysillä. Hanki kauniit vaatteet, jotka istuvat. Hoida hiuksesi, kasvosi ja yleinen ulkonäkösi kuntoon. Nosta pää pystyyn. Olet ihmisenä aivan yhtä arvokas pyöreänä kuin laihana. Luonteesi on kuitenkin tärkeämpi ihmissuhteissa. Keskity johonkin uuteen kivaan harrastukseen, joka vie ajatukset pois tuosta 50 kg pakkomielteestä. 

Ja kyllä, olen myös lihava nykyään. Lihoin, kun loukkasin jalkani ja jouduin lopettamaan urheilun. Söin terveellisesti, mutta en kulutukseni mukaan. Nykyään harrastan liikuntaa ja kuntoutuspunttista, koska se on kuitenkin mielestäni mukavaa. Varsinainen isoilla painoilla tehty punttitreeni on minulle nykyään mahdoton ja se harmittaa suuresti.

Muuten, 100 kcal päivässä on 6 kg vuodessa. Monet luulevat, että lihomiseen vaaditaan valtavasti vääränlaista syömistä. Loppujen lopuksi on kyse aika vähästä päivittäin. Samoin muutos toiseen suuntaan on myös pienestä kiinni. Viidessä vuodessa ehdit hyvin saavuttaa solakkuuden, kun aloitat pienestä. Viidessä vuodessa 100 kcal vähennyksellä ehdit saada pois 30 kg! :)

Surkein vinkki, kaikki ei vain sisuunnu.

Minä olen hyväksynyt. Mitat 167cm ja 100kg. Välillä saan 10kg pois, mutta muutamassa kuukaudessa ne tulee takaisin. Kaikki toitottaa, että elämäntapamuutos, joo sitäkin koitettu, ei onnistu.

Ei kaikkien tarvitse olla hoikkia. Minäkin olen sen verran vanha,34 vuotias, että ei sillä ylipainolla ole enää mitään väliä.

Paras on vain unohtaa paino ja elää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän miten pitää syödä, jotta laihtuu. Motivaatiota ei riitä noudattamaan kunnolliseen laihtumiseen asti.

Lopetin keväällä laihdutuksen, kesällä huomasin, että 4kg oli pudonnut vahingossa!

Nyt on marraskuu ja tänään puntari näytti, että 6kg on tullut lisää kesästä.

Eli kaksi lisäkiloa.

Pari vuotta sitten poltin 3kk tupakkaa ja paino putosi 10kg. Lopetin tupakan polton, ja pian oli paino noussut 15kg.

Ei tätä vaan jaksa.

Ap

Sinulla on psyyke hirveän stressaantunut. Kehosi reagoi siihen.

Miten saisit paremman mielen? Hyvän olon?

Tupakka vain ressaa.

Mielelle jotakin kivaa? Liikuntaa lukemista kivoja ohjelmia käsille tekemistä ihmisiä.

Mikä olisi sinua kiinnostavaa?

Etsi itseäsi kiinnostavia asioita. Mikä sinua voisikiinnostaa?

Ahmit jonain päivinä 10 000 kaloria. Se on sairasta se. 

Kun menet pitkään 1500 kalorilla, niin laihdut. Hoikaksi.

-Sinkkiş

Helppoa !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän miten pitää syödä, jotta laihtuu. Motivaatiota ei riitä noudattamaan kunnolliseen laihtumiseen asti.

Lopetin keväällä laihdutuksen, kesällä huomasin, että 4kg oli pudonnut vahingossa!

Nyt on marraskuu ja tänään puntari näytti, että 6kg on tullut lisää kesästä.

Eli kaksi lisäkiloa.

Pari vuotta sitten poltin 3kk tupakkaa ja paino putosi 10kg. Lopetin tupakan polton, ja pian oli paino noussut 15kg.

Ei tätä vaan jaksa.

Ap

Sinulla on psyyke hirveän stressaantunut. Kehosi reagoi siihen.

Miten saisit paremman mielen? Hyvän olon?

Tupakka vain ressaa.

Mielelle jotakin kivaa? Liikuntaa lukemista kivoja ohjelmia käsille tekemistä ihmisiä.

Mikä olisi sinua kiinnostavaa?

Etsi itseäsi kiinnostavia asioita. Mikä sinua voisikiinnostaa?

Leipominen, erilaisten reseptien kokeilu, syöminen! :D ap

No tavallaan olen hyväksynyt. Olen lupunut laihdutuskuureista, ja tavoitteeni oli aluksi vain pyrkiä siihen, etten enää liho. Sainkin painonnousuni pysähtymään lopulta 87 kiloon. Olen 165 senttiä pitkä.

Sen jälkeen olen tavoitellut hyyyyvin pieniä elämäntapamuutoksia - aluksi lähdin siitä, että päätin etten osta enää kotiin suklaata. Vielä 2v sitten mulla oli suoranainen pakkomielle suklaaseen, päivä oli pilalla jos ei ees pienen pientä suklaapatukkaa saanut. Vaikka aloin jo inhota suklaata, silti. Mut onnistuin lopulta siinä etten enää edes mennyt suklaahyllylle kaupassa. Vain töissä/sukuloimassa otan pari tarjottua suklaapalaa, silloin harvoin ku on.

Sen jälkeen olen hitaasti lisännyt salaatin määrää, vaihtanut monia tuotteita rasvattomiin, vähentänyt herkkuja.  Myös liikuntaa olen lisännyt, tällä hetkellä teen reipasta vauhdikasta liikuntaa pari kertaa viikossa (esim pyöräilyä, suunnistusta) tavanomaisen koirien päivittäisten lenkittelyjen ohessa. Kesälomalla pyöräilin, uin ja suunnistin melkein päivittäin, perus arjessa en ihan niin paljoa vielä jaksa.

Ihan tositosihitaasti siis. Mulla oli menossa lapsettomuushoidot kovilla hormoniannoksilla, enkä edes halunnut vaarantaa raskautumista alkionsiirtojen jälkeen, lääkäri sanoi että nyt ei kannata tehdä mitään nopeita painonpudotuksia. Tosin se nyt vaan sivujuonne, lasta ei hoidoillakaan tullut.

Nyt paino on kuin itsestään pudonnut 81 kiloon. Kenties saavutan vielä seiska-alkusen painon joskus? Mutta en koskaan usko saavuttavani kymmenen vuoden takaista painoani, omilleni muuttaessa 19 vuotiaana painoin vain 65kg. Lihoin omilleni muutettuani kymmenen kiloa vuoden sisällä... 

Nyt olen tyytyväinen jo siihen, jos tämän hetkinen saavutukseni pysyy. Jos paino putoaa elämäntapamuutoksiani jatkamalla, olen iloinen. Päätavoitteeni on kuitenkin vain olla enää lihomatta. 

Vierailija kirjoitti:

50 kiloa on huono tavoite, sillä se ei kerro, minkä kokoinen olet silloin. Kun painoin 70 kiloa, käytin vaatekokoa 36-38, eli olin aika pieni. Painoin paljon kokooni nähden, sillä olin lihaksikas. Sinullekin olisi parempi miettiä painon sijaan, minkä kokoinen haluaisit olla. Silloin tavoite ei olisi saavuttamaton, eikä mahdoton toteuttaa, kuten tuo 50 kg selvästi on.

Mutta nyt, kun olet pyöreä, voit olla sitä ihan täysillä. Hanki kauniit vaatteet, jotka istuvat. Hoida hiuksesi, kasvosi ja yleinen ulkonäkösi kuntoon. Nosta pää pystyyn. Olet ihmisenä aivan yhtä arvokas pyöreänä kuin laihana. Luonteesi on kuitenkin tärkeämpi ihmissuhteissa. Keskity johonkin uuteen kivaan harrastukseen, joka vie ajatukset pois tuosta 50 kg pakkomielteestä. 

Ja kyllä, olen myös lihava nykyään. Lihoin, kun loukkasin jalkani ja jouduin lopettamaan urheilun. Söin terveellisesti, mutta en kulutukseni mukaan. Nykyään harrastan liikuntaa ja kuntoutuspunttista, koska se on kuitenkin mielestäni mukavaa. Varsinainen isoilla painoilla tehty punttitreeni on minulle nykyään mahdoton ja se harmittaa suuresti.

Muuten, 100 kcal päivässä on 6 kg vuodessa. Monet luulevat, että lihomiseen vaaditaan valtavasti vääränlaista syömistä. Loppujen lopuksi on kyse aika vähästä päivittäin. Samoin muutos toiseen suuntaan on myös pienestä kiinni. Viidessä vuodessa ehdit hyvin saavuttaa solakkuuden, kun aloitat pienestä. Viidessä vuodessa 100 kcal vähennyksellä ehdit saada pois 30 kg! :)

Ei pidä paikkaansa. Kevyempi keho kuluttaa vähemmän kaloreita. Jos laihdut 10 kiloa, kroppasi kuluttaa vähemmän kuin 10kg sitten > laihtumisvauhti hidastuu. Käytännössä 100 kalorin vähennystä päivässä on vaikea laskea.

Vierailija kirjoitti:

No tavallaan olen hyväksynyt. Olen lupunut laihdutuskuureista, ja tavoitteeni oli aluksi vain pyrkiä siihen, etten enää liho. Sainkin painonnousuni pysähtymään lopulta 87 kiloon. Olen 165 senttiä pitkä.

Sen jälkeen olen tavoitellut hyyyyvin pieniä elämäntapamuutoksia - aluksi lähdin siitä, että päätin etten osta enää kotiin suklaata. Vielä 2v sitten mulla oli suoranainen pakkomielle suklaaseen, päivä oli pilalla jos ei ees pienen pientä suklaapatukkaa saanut. Vaikka aloin jo inhota suklaata, silti. Mut onnistuin lopulta siinä etten enää edes mennyt suklaahyllylle kaupassa. Vain töissä/sukuloimassa otan pari tarjottua suklaapalaa, silloin harvoin ku on.

Sen jälkeen olen hitaasti lisännyt salaatin määrää, vaihtanut monia tuotteita rasvattomiin, vähentänyt herkkuja.  Myös liikuntaa olen lisännyt, tällä hetkellä teen reipasta vauhdikasta liikuntaa pari kertaa viikossa (esim pyöräilyä, suunnistusta) tavanomaisen koirien päivittäisten lenkittelyjen ohessa. Kesälomalla pyöräilin, uin ja suunnistin melkein päivittäin, perus arjessa en ihan niin paljoa vielä jaksa.

Ihan tositosihitaasti siis. Mulla oli menossa lapsettomuushoidot kovilla hormoniannoksilla, enkä edes halunnut vaarantaa raskautumista alkionsiirtojen jälkeen, lääkäri sanoi että nyt ei kannata tehdä mitään nopeita painonpudotuksia. Tosin se nyt vaan sivujuonne, lasta ei hoidoillakaan tullut.

Nyt paino on kuin itsestään pudonnut 81 kiloon. Kenties saavutan vielä seiska-alkusen painon joskus? Mutta en koskaan usko saavuttavani kymmenen vuoden takaista painoani, omilleni muuttaessa 19 vuotiaana painoin vain 65kg. Lihoin omilleni muutettuani kymmenen kiloa vuoden sisällä... 

Nyt olen tyytyväinen jo siihen, jos tämän hetkinen saavutukseni pysyy. Jos paino putoaa elämäntapamuutoksiani jatkamalla, olen iloinen. Päätavoitteeni on kuitenkin vain olla enää lihomatta. 

Ok. Minulla ei ole aikaa vetkutteluun, haluaisin nopeasti alle 50kg tai sitten ei ollenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän miten pitää syödä, jotta laihtuu. Motivaatiota ei riitä noudattamaan kunnolliseen laihtumiseen asti.

Lopetin keväällä laihdutuksen, kesällä huomasin, että 4kg oli pudonnut vahingossa!

Nyt on marraskuu ja tänään puntari näytti, että 6kg on tullut lisää kesästä.

Eli kaksi lisäkiloa.

Pari vuotta sitten poltin 3kk tupakkaa ja paino putosi 10kg. Lopetin tupakan polton, ja pian oli paino noussut 15kg.

Ei tätä vaan jaksa.

Ap

Sinulla on psyyke hirveän stressaantunut. Kehosi reagoi siihen.

Miten saisit paremman mielen? Hyvän olon?

Tupakka vain ressaa.

Mielelle jotakin kivaa? Liikuntaa lukemista kivoja ohjelmia käsille tekemistä ihmisiä.

Mikä olisi sinua kiinnostavaa?

Etsi itseäsi kiinnostavia asioita. Mikä sinua voisikiinnostaa?

Leipominen, erilaisten reseptien kokeilu, syöminen! :D ap

Sellainen intohimo, joka ei liity syömiseen? Kai joskus on ollut sellainenkin?

Et sä sitä miestä saa, vaikka painaisit 40 kiloa. No niin, voit lopettaa laihdutushölinät.

Ylipainoisella on haiman ympärillä rasvaa, joten kylläisyydestä kertova hormoni ei erity verenkiertoon.

Kun syö makeaa ->verensokeri ylös ja keho huomaa tämän -> tykittää insuliinia. Verensokeri laskee nopeasti, tulee väsy ja nälkä.

Joten taas syö jotain makeaa ja ihmettelee miten ruoka ei pidä nälkää -> verensokeri ylös, taas kroppa tuuttaa insuliinia, verensokeri laskee.

Tadaa, taas nälkä.

Normaali ruoka ja liikunta ylläpitävät tasaista verensokeria, ei tuu noita huippuja ja laskuja. Energia imeytyy hitaammin.

Pahinta on sokeriset juomat, kuten appelsiinimehu, mehut yleensä, kaakao yms

Jos olet oikeast kyllästynyt ylipainoon ja valmis kokeilemaan jotain hieman epäkonventionaalisempaa niin tuolla on uusi keino jota lääketiede ei vielä vielä tunnusta mutta helppo, ilmainen ja nopea se ainakin on (ei siis ole leikkaus). Kyseinen asiaa kokeillut koki sen toimivaksi:

https://www.hyvaterveys.fi/keskustelu/31383/olen-120kg-minulta-katosi-r…

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Tämä viesti lähes 150: stä alapeukusta huolimatta on todella laadukas, ja voisin sen anedkdoottistaanalogiaa käyttää ammatissani hylöyksi . Itse opiskelen toista vuotta lääkiksessä ja joudun tulevassa ammatissani kohtaamaan ylipainoisia, joille on selitettävä kaikki kivet kääntäen laihtumisen tärkeys. En ala avaamaan dopamiinin vaikutusta motivaatioon ja sen resistenssiä, kiinnostuneet googlatkaa, mutta loppujen lopuksi kyse on aivojen tiedostavan kognition hegemonian lähtökohtainen ja endogeeninen menetys subliminaalille. Tiedostaminen ja itsekuri sekä tieto, että mitä pidemmälle pääset sitä helpompaa taival on. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Tämä viesti lähes 150: stä alapeukusta huolimatta on todella laadukas, ja voisin sen anedkdoottistaanalogiaa käyttää ammatissani hylöyksi . Itse opiskelen toista vuotta lääkiksessä ja joudun tulevassa ammatissani kohtaamaan ylipainoisia, joille on selitettävä kaikki kivet kääntäen laihtumisen tärkeys. En ala avaamaan dopamiinin vaikutusta motivaatioon ja sen resistenssiä, kiinnostuneet googlatkaa, mutta loppujen lopuksi kyse on aivojen tiedostavan kognition hegemonian lähtökohtainen ja endogeeninen menetys subliminaalille. Tiedostaminen ja itsekuri sekä tieto, että mitä pidemmälle pääset sitä helpompaa taival on. Tsemppiä.

Voi sinua poloista. Sinulla on vielä todella paljon opittavaa ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta. Korvantaustat sulla on vielä ihan litimärät. Kyllä jokainen lihava varmasti tietää että ylipaino ei ole hyväksi. Ihan varmasti.

Painan 96 kg ja 5kg laihtunut. En aio luovuttaa ja ikää 55vuotta.

Nopeasti tämä ei käy.

Pituutta 175cm.

20-25 on vielä pudotettava.