Lue keskustelun säännöt.
G: Onko täällä joku hyväksynyt lopulta ikuisen lihavuutensa? Mä en laihdu ikinä, n. 40kg ylipainoa.
02.11.2020 |
Joskus ollut normaalipainoinen, mutta se vaati säännöllistä oksentelua ja askin tupakkaa päivässä.
Nyt kolme vuotta yrittänyt laihduttaa mutta kuitenki paino sen 98kg.
Ei enää jaksa yrittää.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy ei ole siis oikeastaan se, että ruoka on ihanaa, vaan se, että koet elämän kurjaksi. Tähän sun pitää keskittyä, jos mahdollista, asiantuntevan ihmisen kanssa. Ihminen joka syö elämän tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen, ei muuta tapojaan ja vaihda tylsyyden poistovälinettään ennen kuin ajatuskoneistossa jumissa oleva hammasratas pääsee pyörähtämään eteenpäin.
Itse en ole terapiatyyppiä, vaan tykkään lukea kirjoja. Paras lukemani kirja tähän aiheeseen liittyen on klassikko, Viktor Franklin teos Ihmisyyden rajalla.
Toivon sinulle voimia ja rikasta henkisen kasvun matkaa, loppuelämä on ihmisen parasta aikaa!
Minä olisin tyytyväinen, jos saisin edes 5 vuotta elää laihana., alle 50kg. Ei haittaa vaikka kuoiisin alle 40v,kunhan saisin tuon kokea. Silloin voisin elää täysillä.
Mutta kun tuo ei koskaan onnistu, niin halusin tehdä tämän kyselyn tänne.
ApKyllä se onnistuu. Älä luovuta, olet ansainnut tuon unelmaelämän. Elefantti syödään pieninä paloina ( sorry huono esimerkki, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan?) Elät jo nyt täysillä, lähde siitä. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi, joskus niihin kompastuu ja punainen lanka on solmussa, mutta siitä selvitään. Kukin omalla tavallaan ja kaikki ajallaan.
Sun unelma on olla 50- kiloinen. Miten saavutat sen tavalla, jossa hyväksyt itsesi MYÖS matkalla siihen unelmaan? Tiedät vastauksen, ehkä pelkäät sitä, mutta tiedät sen. Älä luovuta!
Toinen, Kasl Davisin Elämänilon kirja auttaa minua tänäänkin hyväksymään sen, ettei kaikki ole valmista ja hienoa, mutta elämä on silti aika hieno juttu. Voit hyväksyä ja olla itsellesi lempeä myös silloin kun kompuroit matkalla kohti unelmaa. Niinhän me kaikki tehdään. :)Aika kompurointia, päivän kalori saldo 3600.
ApJa huomenna on uusi päivä. Opit tästä päivästä jotain, ja huomenna voit tehdä siinä kohti toisella tavalla. Älä turhaan murehdi mennyttä, kaikilla meillä on omat heikkoudet ja huonot hetket.
Tiedät mitä haluat ja mikä on unelmasi. Pyri sitä kohti ja onnittele itseäsi pienestäkin onnistumisesta, älä ruoski itseäsi epäonnistumisesta. Elämä on maraton eikä pikamatka. :)
Haluan olla laiha reilusti alle neljäkymppisenä! Nyt on jo kiire tässä 35v mummo iässä!
Ei onnistu, niin ei onnistu. Mun elämä on ohi.
Saako nyt niitä vastauksia lihavilta, jotka ei enää edes yritä laihduttaa?
ApHaluat jotain, ja sabotoit heti perään unelmasi sanoen sen olevan mahdotonta?
Sinä päätät mitä teet elämälläsi.Minä olin lihava ja laihdutin 20 kiloa. Ei se hetkessä lähtenyt, mutta en ole tarvinnut muiden hyväksyntää omille valinnoille. Ole lempeä itsellesi, sitä kautta pääset eteenpäin elämässä ja tässä ristiriitaisessa suhtautumisessasi omiin unelmiisi. Tämä ei ole laihdutusohje, vaan omasta kokemuksestani syntynyt näkemys siihen tilanteeseen, kun en hyväksynyt painonnousua, vaan halusin elää elämää, joka tuntuisi hyvältä ja omalta.
Mun unelma unelma on eräs mies, mutta se jätti minut avopuolisonsa vuoksi. Nyt yritän, että jos laihtuisin, niin saisin miehen takaisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsiisus näitä ongelmia... Ap lienee jonkin sortin seko.Vain alle 50-kiloisena voi elää täysillä ja saada miehen, joka on hänet jättänyt puolisonsa tähden. Lapsillakaan ei ole väliä, voipi kuolla alle nelikymppisenä kunhan vain taivaasta puotoaisi laihtumisen lahja. *facepalm*
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus näitä ongelmia... Ap lienee jonkin sortin seko.Vain alle 50-kiloisena voi elää täysillä ja saada miehen, joka on hänet jättänyt puolisonsa tähden. Lapsillakaan ei ole väliä, voipi kuolla alle nelikymppisenä kunhan vain taivaasta puotoaisi laihtumisen lahja. *facepalm*
No voi voi, kaikilla ei ole täydellinen elämä, niinkuin sinulla!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy ei ole siis oikeastaan se, että ruoka on ihanaa, vaan se, että koet elämän kurjaksi. Tähän sun pitää keskittyä, jos mahdollista, asiantuntevan ihmisen kanssa. Ihminen joka syö elämän tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen, ei muuta tapojaan ja vaihda tylsyyden poistovälinettään ennen kuin ajatuskoneistossa jumissa oleva hammasratas pääsee pyörähtämään eteenpäin.
Itse en ole terapiatyyppiä, vaan tykkään lukea kirjoja. Paras lukemani kirja tähän aiheeseen liittyen on klassikko, Viktor Franklin teos Ihmisyyden rajalla.
Toivon sinulle voimia ja rikasta henkisen kasvun matkaa, loppuelämä on ihmisen parasta aikaa!
Minä olisin tyytyväinen, jos saisin edes 5 vuotta elää laihana., alle 50kg. Ei haittaa vaikka kuoiisin alle 40v,kunhan saisin tuon kokea. Silloin voisin elää täysillä.
Mutta kun tuo ei koskaan onnistu, niin halusin tehdä tämän kyselyn tänne.
ApKyllä se onnistuu. Älä luovuta, olet ansainnut tuon unelmaelämän. Elefantti syödään pieninä paloina ( sorry huono esimerkki, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan?) Elät jo nyt täysillä, lähde siitä. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi, joskus niihin kompastuu ja punainen lanka on solmussa, mutta siitä selvitään. Kukin omalla tavallaan ja kaikki ajallaan.
Sun unelma on olla 50- kiloinen. Miten saavutat sen tavalla, jossa hyväksyt itsesi MYÖS matkalla siihen unelmaan? Tiedät vastauksen, ehkä pelkäät sitä, mutta tiedät sen. Älä luovuta!
Toinen, Kasl Davisin Elämänilon kirja auttaa minua tänäänkin hyväksymään sen, ettei kaikki ole valmista ja hienoa, mutta elämä on silti aika hieno juttu. Voit hyväksyä ja olla itsellesi lempeä myös silloin kun kompuroit matkalla kohti unelmaa. Niinhän me kaikki tehdään. :)Aika kompurointia, päivän kalori saldo 3600.
ApJa huomenna on uusi päivä. Opit tästä päivästä jotain, ja huomenna voit tehdä siinä kohti toisella tavalla. Älä turhaan murehdi mennyttä, kaikilla meillä on omat heikkoudet ja huonot hetket.
Tiedät mitä haluat ja mikä on unelmasi. Pyri sitä kohti ja onnittele itseäsi pienestäkin onnistumisesta, älä ruoski itseäsi epäonnistumisesta. Elämä on maraton eikä pikamatka. :)
Haluan olla laiha reilusti alle neljäkymppisenä! Nyt on jo kiire tässä 35v mummo iässä!
Ei onnistu, niin ei onnistu. Mun elämä on ohi.
Saako nyt niitä vastauksia lihavilta, jotka ei enää edes yritä laihduttaa?
ApHaluat jotain, ja sabotoit heti perään unelmasi sanoen sen olevan mahdotonta?
Sinä päätät mitä teet elämälläsi.Minä olin lihava ja laihdutin 20 kiloa. Ei se hetkessä lähtenyt, mutta en ole tarvinnut muiden hyväksyntää omille valinnoille. Ole lempeä itsellesi, sitä kautta pääset eteenpäin elämässä ja tässä ristiriitaisessa suhtautumisessasi omiin unelmiisi. Tämä ei ole laihdutusohje, vaan omasta kokemuksestani syntynyt näkemys siihen tilanteeseen, kun en hyväksynyt painonnousua, vaan halusin elää elämää, joka tuntuisi hyvältä ja omalta.
Mun unelma unelma on eräs mies, mutta se jätti minut avopuolisonsa vuoksi. Nyt yritän, että jos laihtuisin, niin saisin miehen takaisin.
Ap
Taidat olla kännissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy ei ole siis oikeastaan se, että ruoka on ihanaa, vaan se, että koet elämän kurjaksi. Tähän sun pitää keskittyä, jos mahdollista, asiantuntevan ihmisen kanssa. Ihminen joka syö elämän tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen, ei muuta tapojaan ja vaihda tylsyyden poistovälinettään ennen kuin ajatuskoneistossa jumissa oleva hammasratas pääsee pyörähtämään eteenpäin.
Itse en ole terapiatyyppiä, vaan tykkään lukea kirjoja. Paras lukemani kirja tähän aiheeseen liittyen on klassikko, Viktor Franklin teos Ihmisyyden rajalla.
Toivon sinulle voimia ja rikasta henkisen kasvun matkaa, loppuelämä on ihmisen parasta aikaa!
Minä olisin tyytyväinen, jos saisin edes 5 vuotta elää laihana., alle 50kg. Ei haittaa vaikka kuoiisin alle 40v,kunhan saisin tuon kokea. Silloin voisin elää täysillä.
Mutta kun tuo ei koskaan onnistu, niin halusin tehdä tämän kyselyn tänne.
ApKyllä se onnistuu. Älä luovuta, olet ansainnut tuon unelmaelämän. Elefantti syödään pieninä paloina ( sorry huono esimerkki, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan?) Elät jo nyt täysillä, lähde siitä. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi, joskus niihin kompastuu ja punainen lanka on solmussa, mutta siitä selvitään. Kukin omalla tavallaan ja kaikki ajallaan.
Sun unelma on olla 50- kiloinen. Miten saavutat sen tavalla, jossa hyväksyt itsesi MYÖS matkalla siihen unelmaan? Tiedät vastauksen, ehkä pelkäät sitä, mutta tiedät sen. Älä luovuta!
Toinen, Kasl Davisin Elämänilon kirja auttaa minua tänäänkin hyväksymään sen, ettei kaikki ole valmista ja hienoa, mutta elämä on silti aika hieno juttu. Voit hyväksyä ja olla itsellesi lempeä myös silloin kun kompuroit matkalla kohti unelmaa. Niinhän me kaikki tehdään. :)Aika kompurointia, päivän kalori saldo 3600.
ApJa huomenna on uusi päivä. Opit tästä päivästä jotain, ja huomenna voit tehdä siinä kohti toisella tavalla. Älä turhaan murehdi mennyttä, kaikilla meillä on omat heikkoudet ja huonot hetket.
Tiedät mitä haluat ja mikä on unelmasi. Pyri sitä kohti ja onnittele itseäsi pienestäkin onnistumisesta, älä ruoski itseäsi epäonnistumisesta. Elämä on maraton eikä pikamatka. :)
Haluan olla laiha reilusti alle neljäkymppisenä! Nyt on jo kiire tässä 35v mummo iässä!
Ei onnistu, niin ei onnistu. Mun elämä on ohi.
Saako nyt niitä vastauksia lihavilta, jotka ei enää edes yritä laihduttaa?
ApHaluat jotain, ja sabotoit heti perään unelmasi sanoen sen olevan mahdotonta?
Sinä päätät mitä teet elämälläsi.Minä olin lihava ja laihdutin 20 kiloa. Ei se hetkessä lähtenyt, mutta en ole tarvinnut muiden hyväksyntää omille valinnoille. Ole lempeä itsellesi, sitä kautta pääset eteenpäin elämässä ja tässä ristiriitaisessa suhtautumisessasi omiin unelmiisi. Tämä ei ole laihdutusohje, vaan omasta kokemuksestani syntynyt näkemys siihen tilanteeseen, kun en hyväksynyt painonnousua, vaan halusin elää elämää, joka tuntuisi hyvältä ja omalta.
Mun unelma unelma on eräs mies, mutta se jätti minut avopuolisonsa vuoksi. Nyt yritän, että jos laihtuisin, niin saisin miehen takaisin.
ApTaidat olla kännissä?
En. Tämä keskustelu meni ihan sivuraiteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sellasiakin ihmisiä on, joita viehättää pehmeys.
Huomattavan ylipainoisena erottaa ystävällisen katseen ikävästä. Nämä kirjoitetut kommentit, joita täälläkin on, eivät varmaan olisi kohdattaessa näin ikäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kun on gallup, niin vastaan: En koskaan ole hyväksynyt itseäni läskinä. Se vaivasi minua aina ja vaivaa vieläkin. Painoindeksini oli alkuvuonna yli 40, eli olin sairaalloisen ylipainoinen. Nyt olen laihtunut kolmekymmentä kiloa ja olen enää "lievästi ylipainoinen", eli siinä ylärajoilla. Vielä olisi pudotettavaa parisenkymmentä kiloa. Paitsi ulkonäkö, ja se, etten saanut sopivia vaatteita "normiliikkeistä", minulle alkoi ilmaantua terveysongelmia: korkea verenpaine ja uhkaava kakkostyypin diabetes, joka ei onneksi ehtinyt paheta. Samoin polviniveleni alkoivat jo rutista.
Olen sinua parikymmentä vuotta vanhempi ja minun näkökulmastani ole vielä nuori!
Kerrot, että olet työtön ja motivaatio on ongelmasi. Sanot, että kunhan painosi on kaksinumeoinen, olet "tyytyväinen". No ei se ihan siltä kuulosta. Minäkin viimeksi (ennen lahduttamisen aloitusta) kävin puntarilla kun painoin 98 kiloa ja ajattelin, että ei vielä sentään sata! No niin, pari vuotta vielä ja sataan kymmeneen se kipusi.
Motivoisiko sinua yhtään tietoisuus siitä, että jos jatkat samaa rataa, painosi tulee kyllä nousemaan? Ja mitä isompi olet, sitä enemmän syöt. Ja ennen pitkää, terveysvaikutuksia seuraa. En tiedä, millainen on pidemmän tähtäimen suunnitelmasi. Haluatko työllistyä? Haluatko pysyä terveenä? Usko pois, se kaikki on helpompaa ilman ylenmääräistä painolastia.
Milloin viimeksi olet käynyt lääkärissä? Mielestäni kuulostat hieman masentuneelta. Voisit seuraavalla kerralla mainita lääkärille sellaisesta mahdollisuudesta. Kun mieleala on vireämpi, on helpompi huolehtia itsestään. Tsemppiä, mitä ikinä päätätkin.
Lääkärissä olen käynyt 5v sitten, synnytyksen jälkitarkastuksessa.
Ei ole mitään suunnitelmia, enää. Kunhan tuo nuorin on 18v, niin voin luovuttaa lopullisesti.Mulla ei ole mitään muuta unelmaa, kuin painaa alle 50kg,mutta sekään ei onnistu.
ApKuulostat tosiaan hieman masentuneelta. Olet oikeasti vielä nuori ja elämää on paljon edessäpäin. Lapset kasvavat ja jonain päivänä saatat olla isoäiti. Usko pois, se on hienoa aikaa sekin. Kivempi olla vireä mummo lapsenlapsille, mummo joka jaksaa touhuta mutta vanhemman velvollisuuksia ei ole. Pidä huolta itsestäsi. -Sama
Kiitos. Mutta tämänkin ikä tuntuu kamalalta, saati sitten että joutuisi "mummo ikään".
Inhottavaa, kun omia unelmia ei saavuta ja ikää vaan tulee lisää ja lisää
ApUnelmien eteen pitää olla valmis tekemään työtä.
Joo voin lenkkeillä, uida, käydä salilla mutta syömättä en pysty olemaan. Eli en pysty jättämään käden ja suun välistä työtä pois.
Ap
Ap
Ei tarvitse olla syömättä, mutta älä syö lihottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin alle 50kg 161-pituisella alkaa olla jo liian laiha. Ainakin itse samanpituinen saan kuulla siinä painossa, että "olet liian laiha". Ja kieltämättä siinä jo kylkiluut paistaa ja on aika luiseva olo.
Ja toisekseen, jos laihuus on unelmasi, ainoa este olet sinä itse. Lihottavat herkut pois ja kohtuullinen määrä tavallista ruokaa ja hyötyliikuntaa, niin muuta ei tarvita.
N 161/52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kun on gallup, niin vastaan: En koskaan ole hyväksynyt itseäni läskinä. Se vaivasi minua aina ja vaivaa vieläkin. Painoindeksini oli alkuvuonna yli 40, eli olin sairaalloisen ylipainoinen. Nyt olen laihtunut kolmekymmentä kiloa ja olen enää "lievästi ylipainoinen", eli siinä ylärajoilla. Vielä olisi pudotettavaa parisenkymmentä kiloa. Paitsi ulkonäkö, ja se, etten saanut sopivia vaatteita "normiliikkeistä", minulle alkoi ilmaantua terveysongelmia: korkea verenpaine ja uhkaava kakkostyypin diabetes, joka ei onneksi ehtinyt paheta. Samoin polviniveleni alkoivat jo rutista.
Olen sinua parikymmentä vuotta vanhempi ja minun näkökulmastani ole vielä nuori!
Kerrot, että olet työtön ja motivaatio on ongelmasi. Sanot, että kunhan painosi on kaksinumeoinen, olet "tyytyväinen". No ei se ihan siltä kuulosta. Minäkin viimeksi (ennen lahduttamisen aloitusta) kävin puntarilla kun painoin 98 kiloa ja ajattelin, että ei vielä sentään sata! No niin, pari vuotta vielä ja sataan kymmeneen se kipusi.
Motivoisiko sinua yhtään tietoisuus siitä, että jos jatkat samaa rataa, painosi tulee kyllä nousemaan? Ja mitä isompi olet, sitä enemmän syöt. Ja ennen pitkää, terveysvaikutuksia seuraa. En tiedä, millainen on pidemmän tähtäimen suunnitelmasi. Haluatko työllistyä? Haluatko pysyä terveenä? Usko pois, se kaikki on helpompaa ilman ylenmääräistä painolastia.
Milloin viimeksi olet käynyt lääkärissä? Mielestäni kuulostat hieman masentuneelta. Voisit seuraavalla kerralla mainita lääkärille sellaisesta mahdollisuudesta. Kun mieleala on vireämpi, on helpompi huolehtia itsestään. Tsemppiä, mitä ikinä päätätkin.
Lääkärissä olen käynyt 5v sitten, synnytyksen jälkitarkastuksessa.
Ei ole mitään suunnitelmia, enää. Kunhan tuo nuorin on 18v, niin voin luovuttaa lopullisesti.Mulla ei ole mitään muuta unelmaa, kuin painaa alle 50kg,mutta sekään ei onnistu.
ApKuulostat tosiaan hieman masentuneelta. Olet oikeasti vielä nuori ja elämää on paljon edessäpäin. Lapset kasvavat ja jonain päivänä saatat olla isoäiti. Usko pois, se on hienoa aikaa sekin. Kivempi olla vireä mummo lapsenlapsille, mummo joka jaksaa touhuta mutta vanhemman velvollisuuksia ei ole. Pidä huolta itsestäsi. -Sama
Kiitos. Mutta tämänkin ikä tuntuu kamalalta, saati sitten että joutuisi "mummo ikään".
Inhottavaa, kun omia unelmia ei saavuta ja ikää vaan tulee lisää ja lisää
ApUnelmien eteen pitää olla valmis tekemään työtä.
Joo voin lenkkeillä, uida, käydä salilla mutta syömättä en pysty olemaan. Eli en pysty jättämään käden ja suun välistä työtä pois.
Ap
ApEi tarvitse olla syömättä, mutta älä syö lihottavaa.
Ei onnistu, kokeiltu satoja kertoja.
Tämä on galluppi, monet vastaneet kysymykseen, kiitos siitä.
Nostan, jos saisi vielä vastauksia itse kysymykseen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tän provon kylväminen jo riitä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin alle 50kg 161-pituisella alkaa olla jo liian laiha. Ainakin itse samanpituinen saan kuulla siinä painossa, että "olet liian laiha". Ja kieltämättä siinä jo kylkiluut paistaa ja on aika luiseva olo.
Ja toisekseen, jos laihuus on unelmasi, ainoa este olet sinä itse. Lihottavat herkut pois ja kohtuullinen määrä tavallista ruokaa ja hyötyliikuntaa, niin muuta ei tarvita.
N 161/52
Joo tämähän se on ongelmani. Työttömällä on yksi unelma, joka on vain itsestä kiinni, eikä sekään onnistu. En näe enää syytä elää, siksi tein tämän aloituksen. Haluan vertaistukea niiltä lihavilta, jotka ovat hyväksyneet elämänsä ikuisesti obeesina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tän provon kylväminen jo riitä.
Harmillista että luulet niin, mutta minun kaltaisia ihmisiä on ja paljon. ap
Mulle syöminen on ainakin se ykkösnautinto. Seksiä en varsinaisesti kaipaa.
Jotkut hellyyden osoitukset olisi kyllä imartelevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, katsopa tv:stä Alastomat selviytyjät -ohjelmaa. Siinä ihmiset ovat kolme viikkoa yleensä lähes täysin ruuatta ja laihtuvat sinä aikana yleisesti 10–15 kiloa.
Eli jos pystyt varaamaan elämästäsi kolme kappaletta tuollaista kolmen viikon jaksoa, niin laihtumistavoitteesi on hoidettu. Ei pitäisi olla mahdoton homma.
Vierailija kirjoitti:
Ap, katsopa tv:stä Alastomat selviytyjät -ohjelmaa. Siinä ihmiset ovat kolme viikkoa yleensä lähes täysin ruuatta ja laihtuvat sinä aikana yleisesti 10–15 kiloa.
Eli jos pystyt varaamaan elämästäsi kolme kappaletta tuollaista kolmen viikon jaksoa, niin laihtumistavoitteesi on hoidettu. Ei pitäisi olla mahdoton homma.
Nyt kun pääsisi kolmeksi viikoksi jonnekin, missä ei ole ruokaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin alle 50kg 161-pituisella alkaa olla jo liian laiha. Ainakin itse samanpituinen saan kuulla siinä painossa, että "olet liian laiha". Ja kieltämättä siinä jo kylkiluut paistaa ja on aika luiseva olo.
Ja toisekseen, jos laihuus on unelmasi, ainoa este olet sinä itse. Lihottavat herkut pois ja kohtuullinen määrä tavallista ruokaa ja hyötyliikuntaa, niin muuta ei tarvita.
N 161/52
Joo tämähän se on ongelmani. Työttömällä on yksi unelma, joka on vain itsestä kiinni, eikä sekään onnistu. En näe enää syytä elää, siksi tein tämän aloituksen. Haluan vertaistukea niiltä lihavilta, jotka ovat hyväksyneet elämänsä ikuisesti obeesina.
ap
Itsekin kirjoitat, että haaveesi toteutuminen on sinusta kiinni. Miksi et anna haaveesi toteutua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, katsopa tv:stä Alastomat selviytyjät -ohjelmaa. Siinä ihmiset ovat kolme viikkoa yleensä lähes täysin ruuatta ja laihtuvat sinä aikana yleisesti 10–15 kiloa.
Eli jos pystyt varaamaan elämästäsi kolme kappaletta tuollaista kolmen viikon jaksoa, niin laihtumistavoitteesi on hoidettu. Ei pitäisi olla mahdoton homma.
Nyt kun pääsisi kolmeksi viikoksi jonnekin, missä ei ole ruokaa. Ap
Metsä kutsuu. Teltta, makuualusta, makuupussi, juomapullo, tulitikut ja puukko mukaan, mutta ei ruokaa. Joku syrjäinen erämaa-alue voisi olla hyvä.
Opi tunnistaan näläntunne, älä syö "kun tekee mieli". Laita vaikka vihko jääkaapin viereen ja kirjoita _kaikki_ ylös mitä sieltä laitat suuhun. Luulin pitkään että olen saanut jonkun aineenvaihduntasairauden, kun lihon vaan vaikken syö paljoa. Sitten huomasin miten paljon söin tiedostamatta.
Tsemppiä! Ei lihavuuteen tarvi tottua mutta joudut tekemään töitä laihtumisen eteen ja joskus näkemään nälkääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin alle 50kg 161-pituisella alkaa olla jo liian laiha. Ainakin itse samanpituinen saan kuulla siinä painossa, että "olet liian laiha". Ja kieltämättä siinä jo kylkiluut paistaa ja on aika luiseva olo.
Ja toisekseen, jos laihuus on unelmasi, ainoa este olet sinä itse. Lihottavat herkut pois ja kohtuullinen määrä tavallista ruokaa ja hyötyliikuntaa, niin muuta ei tarvita.
N 161/52
Joo tämähän se on ongelmani. Työttömällä on yksi unelma, joka on vain itsestä kiinni, eikä sekään onnistu. En näe enää syytä elää, siksi tein tämän aloituksen. Haluan vertaistukea niiltä lihavilta, jotka ovat hyväksyneet elämänsä ikuisesti obeesina.
apItsekin kirjoitat, että haaveesi toteutuminen on sinusta kiinni. Miksi et anna haaveesi toteutua?
Olen yrittänyt, satoja kertoja. Ei riitä itsekuri. ap
Haluat jotain, ja sabotoit heti perään unelmasi sanoen sen olevan mahdotonta?
Sinä päätät mitä teet elämälläsi.
Minä olin lihava ja laihdutin 20 kiloa. Ei se hetkessä lähtenyt, mutta en ole tarvinnut muiden hyväksyntää omille valinnoille. Ole lempeä itsellesi, sitä kautta pääset eteenpäin elämässä ja tässä ristiriitaisessa suhtautumisessasi omiin unelmiisi. Tämä ei ole laihdutusohje, vaan omasta kokemuksestani syntynyt näkemys siihen tilanteeseen, kun en hyväksynyt painonnousua, vaan halusin elää elämää, joka tuntuisi hyvältä ja omalta.