Mitä tekisit tilanteessani?

Olet 37v kahden lapsen äiti, naimisissa. Et ole koskaan pettänyt, ohimennen ihastuksia tullut pari pitkän seurustelun ja liiton (15v) aikana.

Törmäät erään sattuman kautta mieheen, joka on sinua vanhempi, 51v. Hän on eronnut mutta uudessa parisuhteessa, lapset jo aikuisia ja asuvat omillaan.

Ihastut, sitten rakastut tämän parin vuoden aikana, jona toimitte yhteisen ”projektin” parissa.
Viestittelet miehen kanssa ”projektiin liittyvää” ensin ja sitten muita asioita: mökkeilystä, harrastuksista, matkustelusta. Huomaatte olevanne hyvin samanlaisia. Juttu luistaa. Liiankin hyvin. Olette tasapuolisia viestittelyssä; kumpikin aloittaa viestittelyä yhtä paljon, kummankaan ”rooli” tässä ei korostu.
Sitten yhtäkkkiä mies sanoo, ettei enää voi viestitellä - paitsi projektista. Hyväksyt tämän ilman muuta ja sanot että ymmärrät. Et enää viestittele. Muuta kuin pakolliset siitä projektista (ja itket, itket ja itket yksin autossa, puutarhatöitä tehdessä, jne missä kukaan ei näe...).

Et olisi koskaan voinut kuvitella mitään tällaista henkistä yhteyttä, tämä on ollut jotain sellaista jota et ole tiennyt olevan.
Kotona et kerro mitään. Kaikki menee kuten ennenkin. Rakastat miestäsi.
Tuo toinen mies on myös suhteessaan varmasti onnellinen, ainakin vaikuttaa siltä: matkustelee, elää normaalia elämää.

Pidätte taukoa. Sitten näette. Maa tuntuu järisevän allasi vielä näiden parin vuoden jälkeenkin. Mies vaikuttaa siltä, että on ikävöinyt, tekee puolestasi asioita ja välittää.

Kerrotko hänelle vihdoin tunteistasi? Vai annatko olla - kenties ikuisesti?