Minulla on keino tuhota lasteni ja äitini välit äitini oman toiminnan ansiosta ja avulla, jos haluan
Nauhoitan keskusteluani äitini kanssa, jossa hän vaahtoaa, miten lapseni käyttäytyi huonosti jossain tilanteessa, jossa minä olin lapseni kanssa kaksistaan ja jossa lapsi käyttäytyi ns. huonosti (mikäli kyseessä olisi aikuinen ja sillä mittarilla mitattaisiin).
Tekisin siitä tallenteen ja soittaisin lapselle.
Lapsi takuulla kauhistuisi, kun kuulisi, miten mummi ei tosiaankaan rakasta heitä, eikä ole terveen ihmisen tavoin esim. huolissaan siitä, miten lapsi loukkaantumisestaan selviytyi.
Kommentit (227)
Eikö teiltä nyt oikein onnistukaan tuo äitini kehuminen..?
Ap
Ensin on bassoa bumtsibumtsibum
sitten on pianoa digadigadingdong.
Sitten on kitaraa tittidittidii
kaunista laulua tyttydyttydy.
Oi kuinka on
tuo levy verraton.
Se vuosi vuoden jälkeen paranee!
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu luulee kaikkea kasvatusta väkivallaksi. Totta kai penskoille pitää sanoa joka ikisestä väärästä toimesta, että oppivat käyttäytymään.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että ettekö te vielä aikuisenakaan ymmärrä, milloin ette käyttäydy oikein, vaikka suuttumuksenne olisikin oikeutettua..? Kun teidän mielestänne 11v ei tiedä sitä? Luonnehäiriöisyytenne taisi juuri valottua.
Vai oppiiko sen maagisesti 18-vuotispäivänään? Vai milloin te sen opitte?
Ap
Lapselliset, tyhmät, epäkypsät av-läiset 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu luulee kaikkea kasvatusta väkivallaksi. Totta kai penskoille pitää sanoa joka ikisestä väärästä toimesta, että oppivat käyttäytymään.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että ettekö te vielä aikuisenakaan ymmärrä, milloin ette käyttäydy oikein, vaikka suuttumuksenne olisikin oikeutettua..? Kun teidän mielestänne 11v ei tiedä sitä? Luonnehäiriöisyytenne taisi juuri valottua.
Vai oppiiko sen maagisesti 18-vuotispäivänään? Vai milloin te sen opitte?
Ap
Sulla menee kasvatus ja väkivalta sekaisin.
Kasvatus on sulle väkivaltaa ja väkivalta on kasvatusta.
Tarvitset terapiaa, paljon paljon terapiaa... et taida olla ihan äitimateriaalia ellet hoida tuota omaa päätäsi kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu luulee kaikkea kasvatusta väkivallaksi. Totta kai penskoille pitää sanoa joka ikisestä väärästä toimesta, että oppivat käyttäytymään.
Tuollaisesta sanomissta ei ole lapsen TUNNETAIDOILLE mitään hyötyä. Tärkeintä on antaa lapselle mahdollisimman terveet tunnevälineet, koska MIKSI kukaan aikuinen paiskoisi jotain astioita seinään vihaisena, jos hänellä olisi sisällään rakkautta ja oman äitinsä välittäminen? Ei se auta siinä paskaakaan, että joku s a a t a n a n vampyyri on siinä sanonut, että TOI OLI VÄÄRIN! Aivan kuin se lapsellinen vanhempi kantelisi siinä omasta sisaruksestaan! Ketä kiinnostaa?
Anna sille lapselle tunnetaitoja, eli käytännössä rakkautta ja tukea, mutta ethän sä osaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu luulee kaikkea kasvatusta väkivallaksi. Totta kai penskoille pitää sanoa joka ikisestä väärästä toimesta, että oppivat käyttäytymään.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että ettekö te vielä aikuisenakaan ymmärrä, milloin ette käyttäydy oikein, vaikka suuttumuksenne olisikin oikeutettua..? Kun teidän mielestänne 11v ei tiedä sitä? Luonnehäiriöisyytenne taisi juuri valottua.
Vai oppiiko sen maagisesti 18-vuotispäivänään? Vai milloin te sen opitte?
ApSulla menee kasvatus ja väkivalta sekaisin.
Kasvatus on sulle väkivaltaa ja väkivalta on kasvatusta.
Niin, se on henkistä väkivaltaa, jos suuttumisesta rangaistaan lasta. Ja jos vanhempi ei tippaakaan mieti, että miten lapsi selviytyy.
Kehtaakin enemmän miettiä itseään ja omia tuntojaan!!! Äitini teki just niin. Olin kuulemma loukannut häntä ja pahasti. Aivan yhtä hyvin mä voisin sanoa omalle lapselleni myöhemmin tuosta niin. Että heittämällä ne tavarat loukkasit minua.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu luulee kaikkea kasvatusta väkivallaksi. Totta kai penskoille pitää sanoa joka ikisestä väärästä toimesta, että oppivat käyttäytymään.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että ettekö te vielä aikuisenakaan ymmärrä, milloin ette käyttäydy oikein, vaikka suuttumuksenne olisikin oikeutettua..? Kun teidän mielestänne 11v ei tiedä sitä? Luonnehäiriöisyytenne taisi juuri valottua.
Vai oppiiko sen maagisesti 18-vuotispäivänään? Vai milloin te sen opitte?
ApSulla menee kasvatus ja väkivalta sekaisin.
Kasvatus on sulle väkivaltaa ja väkivalta on kasvatusta.Niin, se on henkistä väkivaltaa, jos suuttumisesta rangaistaan lasta. Ja jos vanhempi ei tippaakaan mieti, että miten lapsi selviytyy.
Kehtaakin enemmän miettiä itseään ja omia tuntojaan!!! Äitini teki just niin. Olin kuulemma loukannut häntä ja pahasti. Aivan yhtä hyvin mä voisin sanoa omalle lapselleni myöhemmin tuosta niin. Että heittämällä ne tavarat loukkasit minua.
Ap
Ap
Siis ei sanonut noin nyt, vaan aikaisemmin on sanonut niin syyttäessäni minun satuttamisesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset terapiaa, paljon paljon terapiaa... et taida olla ihan äitimateriaalia ellet hoida tuota omaa päätäsi kuntoon.
Täh
N vaikuttaa ainoastaan rakkaus, ei mikään tyhmä terapia. Meinaan se tie on kuljettu niin korkealle, kuin rakkauden alla voi. Enää on jäljellä rakkauden saaminen. En odota sitä terapiasta. Koska eivätpä ole asiaa muuttaneet. Sen tuntemista siis. Miten voisivatkaan? Ei se ole vapaaehtoinen ihmissuhde, missä sinut hyväksytään täysin.
Ap
Ap, kaksi tärkeää asiaa:
1. Lopeta yhteydenpito äitiisi.
2. Mene terapiaan, ja käy siellä ainakin muutama vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaksi tärkeää asiaa:
1. Lopeta yhteydenpito äitiisi.
2. Mene terapiaan, ja käy siellä ainakin muutama vuosi.
En lopeta, se ei muuttaisi mitään. Menneessä ja siinä, minkä hän on tuhonnut ja aiheuttanut.
Olen ollut 2 kertaa kelan korvaamassa psykoterapiassa. Eivät he osaa korjata mun rikottuja kokemuksia.
Ap
Sen lisäksi olen maksanut terapiaa omalla kustannuksellani, ollut pari- ja perheterapiassa, psykodraamakurssilla ja psykologilla. Siitä ei ole kysymys, ettikö apua ois haettu. Mutta auttajat eivät vain osaa auttaa.
Ap
Haluan antaa äidilleni osoituksia hänen vioistaan äitinä. En siksi, ettei ihmisissä saisi olla vikoja, vaan siksi, etten kestä sitä, kun hän lulee itse olleensa täysin viaton äiti. Ja että mikään minun (hänestä johtuva) kärsimykseni ei millään tasolla johdu hänestä.
Ap
Mä en voi tajuta, miten voi olla niin narsistinen äiti-ihminen, jolle ei MIKÄÄN oman lapsen kärsimys nostata MINKÄÄN TASOISIA syyllisyyden tunteita! Että on minun vikani, minun huonouttani, epäkypsyyttäni, osaamattomuuttani...! Äitini on siis aivan täysin persoonallisuushäiriöinen kieltäesssään oman osuutensa.
Ap
Joka ikinen kerta kun kerrot äitisi tekemistä kauheuksista ne on normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu luulee kaikkea kasvatusta väkivallaksi. Totta kai penskoille pitää sanoa joka ikisestä väärästä toimesta, että oppivat käyttäytymään.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että ettekö te vielä aikuisenakaan ymmärrä, milloin ette käyttäydy oikein, vaikka suuttumuksenne olisikin oikeutettua..? Kun teidän mielestänne 11v ei tiedä sitä? Luonnehäiriöisyytenne taisi juuri valottua.
Vai oppiiko sen maagisesti 18-vuotispäivänään? Vai milloin te sen opitte?
ApSulla menee kasvatus ja väkivalta sekaisin.
Kasvatus on sulle väkivaltaa ja väkivalta on kasvatusta.
Hyvin sanottu, just näin.
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen kerta kun kerrot äitisi tekemistä kauheuksista ne on normaalia elämää.
No ei ole normaalia elämää tuollainen, ettei mummi yhtään mieti, miten lapsi selvisi tunnetasolla tilanteesta. Tietenkin sun häiriintyneen tunnetaidoissa se ei ole mikään puute, koska olet tunnevammainen ja tunnekylmä.
Mut mä arvostan toisten tunteista välittämistä ja todellakin haluan pahaa ihmisille, jotka talovat toisten tunteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaksi tärkeää asiaa:
1. Lopeta yhteydenpito äitiisi.
2. Mene terapiaan, ja käy siellä ainakin muutama vuosi.
En lopeta, se ei muuttaisi mitään. Menneessä ja siinä, minkä hän on tuhonnut ja aiheuttanut.
Olen ollut 2 kertaa kelan korvaamassa psykoterapiassa. Eivät he osaa korjata mun rikottuja kokemuksia.
Ap
Miten niin ei muuttaisi mitään se että lopetat yhteydenpidon äitiisi? Tietenkin se muuttaisi. Sinun on lopetettava roikkuminen tuossa ihmissuhteessa.
Mene nyt vain uudestaan sinne psykoterapiaan ja etsit uuden terapeutin. Mikään muu ei nyt tilanteessasi auta. Näiden asioiden kanssa tehdään töitä vuosia, ja se vaiva täytyy vaan nähdä.
Sen jälkeen voisin nauhoittaa joitain väh
N tulehtuneempien tilanteiden ”jälkipuinteja” äitiini päin, kun lapsi on tehnyt esim. jotain teinityhmää. Ja siis mä en soita äidilleni saadakseni tukea syyttää lasta, en tietenkään, KOSKAAN, vaan kestää itse sitä, ettei lasten kanssa ole aina helppoa.
Jos äitini sitten mollaa miten väärin teini teki niin kjäh kjäh kjäh 🤝🤝🤝