Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua! Talokaupat tehty ja ero kai tulossa :(
15.02.2014 |
Olen onnistunut keittämään iseni melkoiseen liemeen; teimme viime vuoden puolella talokaupat, jossa maksoimme heti 10% kauppahinnasta, mutta omistusoikeus ei vielä siirtynyt meille. Sen olisi tarkoitus tapahtua lähiaikoina. Tiedän, että jos talokaupat perutaan, niin menetämme tuon käsirahan, joka tässä tapauksessa on 60 000 €. Ja tuo talo sijaitsee vieläpä aivan eri paikkakunnalla kuin nyt asumme.
Mutta nyt on alkanut näyttää siltä, että on ero tulossa. Meillä on yksi lapsi, joka aloittaa syksyllä koulun uudessa kaupungissa, jonne olisi tarkoitus muuttaa. Mies ottaa viikonloppuisin viiniä lipitettyään AINA puheeksi, että kuinka meillä ei ole riittävästi seksiä ja "läheisyyttä" eikä kuulemma muutenkaan mitään. Viikonloputkin ahdistavat jo, kun tietää aina että taas se kärttäminen ja inttäminen alkaa.
Lapsesta mies on sanonut sen verran, että katsotaanpas sitten, kumman luona lapsi Haluaa Asua. Siis eiväthän nämä ole mitään lapsen "haluamisen" asioita vaan lapsen etu pitäisi olla etusijalla! Meillä on paljon ikäeroa, mies on minua vanhempi, Jotenkin en jaksa uskoa, että tyttölasta määrättäisiin viisikymppisen isän luo asumaan.
Pelottaa. Mies on nimitin ollut aiemmin aviossa, jossa sai erossa huippuasianajajan avulla taisteltua heidän silloin 5 -vuotiaan tyttären asumisen itselleen. Menivät hovioikeudenkin kautta eikä korkein oikeus antanut äidille enää valituslupaa, olen lukenut kaikki paperit läpi. Sokerina pohjalla tässä on se, että tyttö ei "halunnut" tavata muutaman kilometrin päässä asuvaa äitiään yli kahteen vuoteen! Äiti yritti tavata lastaan jopa koulun pihalla, lapsen saatua kännykän sen numeroa vaihdettiin kuulemma aina, kun äiti sai sen jostain tietää jne. Siis sehän on vieraannuttamista! Nyt tuo tyttö on parikymppinen jo ja ihme kyllä täysijärkinen.
Siis täysi kulissiliittohan tämä kai on, mutta en uskalla lapsen takia erota. En tiedä mitä tehdä! Kai sitten vain myydään nykyinen talo ja muutetaan uuteen, uudelle paikkakunnalle, kauemmas minun työmahdollisuuksistani (=pk-seutu). Nyt en ole työelämässä, sillä miehen tulot mahdollistavat sen. Olen nyt tajunnut senkin, että olen päätynyt käytännössä kotirouvaksi vaikka olen korkeakoulutettu. (Myös tuo ex-vaimo oli ikänsä kotona). Ahdistaa, kun olen taloudellisesti riippuvainen miehestä, en saa itse päättää asioistani, en saa tytön mieliksi esimerkiksi nukkua tytön huoneessa tytön kanssa kahdestaan kun mies alkaa raivota siitä jos nukumme eri huoneissa jne. Olen käynyt psykiatrillakin, ja hän on varovasti yrittänyt sanoa, että käytännössä olen vanki. Mutta kun on lapsi, niin asiat kummasti mutkistuvat!!
Mitä SINÄ tekisit jos olisit minä? :( Ei hitsi mikä sotku!
Kommentit (73)
Vakuutan, että en ole provo, valitettavasti tämä on täyttä totta! Kuulostaako tämä tilanne todella jo niin pahalta, että tulee tunne, että tällaista ei voi uskoa olevankaan? :(
Itsekin kirjoitin ajatukseni ilmoille ensimmäistä kertaa, ja näin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaisi aika hirveälle elämälle jos jollain tuollaista on...
Ala säästää rahaa, että sinulla on myös rahaa huippujuristiin. Asuntorahojen menettäminen on mielestäni pieni juttu verrattuna vapaudenriistoon tai lapselta toisen vanhemman riistoon.
AP jatkaa
Todennäköisesti ero joskus tulee, vaikka muuten meillä onkin ihan rauhallista, ei tapella eikä räyhätä. Taitaa olla vain ajan kysymys. Kun se SEKSI on kuulemma liian vähäistä. Ei ole kuulemma parisuhdetta, ja kun kaikilla muilla on seksiä kuulemma monta kertaa viikossa, on mies lukenut jostakin. Saisi painua sekseineen hornantuuttiin. Kun sitä kuitenkin silloin tällöin on. Taitaa olla joku seksihullu koko ihminen.
Ja sen vain sanon, että jos tästä liemestä saan joskus itseni kuiville, niin en kyllä ota riesakseni enää ensimmäistäkään miestä seksinsä kanssa enkä ilmankaan! En ole vielä edes neljääkymmentä, mutta kyllä minulle avioliitot ja kaikenkarvaiset parisuhteet riitti.
Olisi ihanaa ostaa vaikkapa kerrostalokolmio itselle ja tytölle, mennä takaisin työelämään (tiedän, että vanhassa työpaikassa minut otettaisiin aika varmasti ilomielin vastaan) ja laittaa oma koti. Ilman yhtäkään miestä. Saisi päättää itse nukkumisensa, kävelyllä käyntinsä, saisi jonakin päivänä hakea valmisruokaa jos ei huvita laittaa "kunnon" ruokaa yms kivaa.
Tietysti antaisin tytön tavata isäänsä.
Anteeksi lukijat, tämä on nyt tällaista tajunnanvirtaa, kun itsekin yritän analysoida rehellisesti tilannettani. Olisi ihana, jos täällä pystyisi avautumaan näin anonyymisti ja saisi palautettakin.
Minusta kuulostaa omituiselta sekin, että haluat nukkua tytön huoneessa, ei ole normaalia. Olisi kiva kuulla miehen versio, tuntuu ettet ole ihan terve ja sympatiat voisivat kääntyä miehen puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sun kannattaa etsiä itsellesi työpaikka, lapsi hoitoon. Olet vahvemmilla kun sulla on omat tulot.
AP oikaisee nukkumisasiaa
Siis en vakituisesti halua nukkua tytön huoneessa, vaan kerran harjoittelimme tytön kanssa siellä nukkumista, sillä tyttö ei uskalla vielä nukkua omassa huoneessaan, vaan nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa. Minä lähdin siis sinne tytön seuraksi totuttelemaan omassa huoneessa yöpymistä. Ei todellakaan mikään vakituinen järjestely.
Tämä oli vain esimerkki siitä, miten tilanteemme tuntuu olevan jotenkin tulenarka, koska mielestäni kyseessä ei ollut mikään niin iso asia (siis se omassa huoneessa äidin kanssa nukkumaan opettelu), että siitä olisi meteliä tarvinnut nostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kärttäminenhän on ihan kuin minun kynästäni, tosin mies tekee sen ilman viiniä ja motkottaa koska nukun eri huoneessa.
No mitäpä jos otat vähän aktiivisemman roolin makuuhuoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suokaa nyt anteeksi, mutta varma tapa pilata avioliitto on lopettaa seksi yksipuolisella päätöksellä. Kun se loppuu, kaikki muukin loppuu pikkuhiljaa. En nyt muuten ota kantaa omituiseen tilanteeseesi.
Mikä siinä seksissä nyt on niin vaikeaa? Luulitko, että jos mies haluaisi pelkän kämppiksen, hän olisi valinnut sinut? Onko sinulla mielestäsi oikeus pakottaa toinen selibaattiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap olen suunnilleen samassa tilanteessa. ja olen yrittänyt pakottaa itseni seksiin miehen kanssa, joka on jo yhden taukopäivän jälkeen kuin ammuttu karhu. sitten seksiä, että mies leppyisi ja minulla entistä pahempi olo ja seksi kiinnostaa entistä vähemmän.
eroa tehdään. mies myös meni edellisen avioliittonsa lopun oikeusteitse niin osituksessa, lapsiasioissa jne.
ajattelen juuri noin, että haluan oman elämäni takaisin, eikä yhtään miestä seksinensä kuvioon enää ikinä.
Onko se sitten AP:n vika, jos hänelle riittäisi seksiä kerran vuodessa ja mies haluaisi sitä joka päivä?
t. ei AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 jatkaa ja siis meilläkin tuo sama, ettei minkään syyn takia saisi joskus nukkua eri huoneissa tai koskaan ei saisi asettaa lapsia edelle tmv. ja mies ei itse vaivaantunut seuraamaan edes esikoisensa penkkareita, kun oli muka kiireitä, vaikkei mitään oikeasti ollutkaan.
hänelle lastenkin suhteen tärkeintä on siis oikeudet, ei se, miten asiat oikeasti hoitaa.
Minulla oli mieheni kanssa kireät välit samasta syystä. Seksin vähäisyys sai miehen todella vihaiseksi. Päätin antaa suhteellemme mahdollisuuden ja ryhdyin virittelemään seksiä aina tilaisuuden tullen. Sovimme yhden viikonpäivän, jolloin aina harrastetaan seksiä, ja lisäksi aina kun huvittaa. Uskokaa pois, miehelleni jo pelkästään tieto siitä, että varmasti saa ainakin kerran viikossa on ollut iso rauhoittava tekijä. Lisäksi olen itsekin innostunut asiasta ja teen aloitteita pari kertaa viikossa keskimäärin tuon "vakiopäivän" lisäksi. Olemme taas onnellisia eikä juuri tule riitoja. Suosittelen kaikille!
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 16:56"]ap olen suunnilleen samassa tilanteessa. ja olen yrittänyt pakottaa itseni seksiin miehen kanssa, joka on jo yhden taukopäivän jälkeen kuin ammuttu karhu. sitten seksiä, että mies leppyisi ja minulla entistä pahempi olo ja seksi kiinnostaa entistä vähemmän.
eroa tehdään. mies myös meni edellisen avioliittonsa lopun oikeusteitse niin osituksessa, lapsiasioissa jne.
ajattelen juuri noin, että haluan oman elämäni takaisin, eikä yhtään miestä seksinensä kuvioon enää ikinä.
[/quote]
Etkö nuorenakaan halunnut seksiä? Halusiko sinä alun perinkin seksittömän liiton? Mikä siinä mättää? Onko mies huono sängyssä? En tajua! En tuomitse, mutten vaan tajua.
Oletkohan ollut liian kimtti? Mitä jos saisit vaan kunnon raivarit ja sanoisit että tällainen peli ei vetele ja mies ei sinua kiristä. Lppeta pelkääminen.
toinen vaihtoehto : mene sossuille puhumaan perhetilanteesta ja peloistasi miestä kohtaaan. Saat mustaa valkoselle ja tukijoukkkoja.
Ala etsiä töitä. Älä mieti mitä mahd. virheitä olet menneisyydessä tehnyt (liitto juuri tuon miehen kanssa, talokaupat tms.), et voi niitä kumminkaan perua. Katso omaa elämääsi eteenpäin, ihan omana itsenäsi, ei miehesi vaimona. Mitä mahdollisuuksia silloin näet? Käytä niitä.
Muuttakaa sinne uuteen taloon. Ala säästää salatilille jokainen mahdollinen euro. Kun saat tarpeeksi ja tyttö on muutaman vuoden vanhempi, on helpompi tehdä ratkaisuja.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan niin paljon toivonut kuin nyt että olisit provo. Voi olethan?!