Miksi perheessä pitää olla säännöt?

Minua pidetään tiukkana kasvattajana ja meillä on vain hyppysellinen "sääntöjä". Ja nekin on melko ympäripyöreät:

1) Ketään ei saa satuttaa (fyysisesti tai henkisesti)

2) Tavaraa ei saa hajoittaa

Meillä syödään 3-5 kertaa päivässä, riippuu siitä syökö joku jossain muualla kuin kotona ja joskus syödään lisävälipalaa, esim. jos on liikkunut.

Odotan, ettei ruokaa haukuta pahaksi, se on tuota ykkös-sääntöä. Tekijä voi pahastua, meillä jokaisella on mielitekomme eikä isossa perheessä kaikki tykkää siitä mikä on yhden lempparia.

Meillä joskus pikkuset nukkuu päiväunia mutta yhtälailla jokaisella on oikeus olla rauhassa. Jos silti määrään että klo 13-15 välinen aika on jotain hissuttelua niin ei siinäkään mikään järki olisi. Minusta kotona pitää ymmärtää kasvaa ottamaan toisia huomioon, joskus joku nukkuu ja vastaavasti johonkin toiseen väliin joku tekee läksyjä.

Sallin lapsille sen että menee koulun jälkeen kaverille ja tekee läksyt illalla harkkojen jälkeen tai kaverilla -se kaikki on kiinni siitä miten se toimii. Jos lapsi ei tee kaverilla läksyjä vaikka sanoo niin seuraavalla kerralla ei voi mennä kaverille tekemään läksyjä vaan ne tehdään kotona.. Kokemusta tämä on ja lapsi oppii tätä kokoajan itsekin, puhumalla asiasta yhdessä lapsi saa palautteen että asia on hyvä tai jossain petrataan.

Säännöt meillä kasvaa yksilön mukaan: joskus joku voi mennä johonkin pidemmälle leikkimään mutta jos ei ole asiallisesti niin sitä tilaa rajoitetaan. Ja taas koitetaan uudestaan hetken kuluttua.

Enkä voi sallia omille lapsille kaikille samoja sääntöjä: isoin saa elää leveämmin jos osaa toimia asiallisesti, pienemmät tulee aikaisemmin sisälle ja leikkii pienemmällä säteellä kuin isommat. Kun lapsi saa lisää oikeuksia, niiden mukana kasvaa myös vastuu toimia hyvin ja fiksusti. Ja menettämällä oikeuksiaan lapsi oppii itsekin miksi jotain tehdään.

Tunnen perheitä joissa saa olla vaan yksi kaveri kerrallaan kylässä tai perheitä joissa ollaan aina ajallaan tekemässä jotain -minulle tuo tuo mukanaan stressin, vaikka työpaikalla tai koulussa pitää olla ajallaan jossain niin minusta on väärin että kotona äiti vahtisi kellon tarkkaan miten paljon joka lapsi pelaa tietokonetta tai vahtii kulloisenkin lapsen asiat minuutilleen. Minusta tuo on negatiivista kasvattamista. Itse voisin vaikka lahjoa lapsille että siivoamalla huoneensa saavat lisää peliaikaa.

Tuossa fiksaatiomaisessa lapsien tietokoneen valvonnassa on lähinnä oma epätieto että tietokoneet voi olla myös hyvä asia ja siinä missä joku on taitava liikkumaan ja toinen taitava laskemaan niin joku on taitava veistämään puukolla ja joku olisi taitava tietokoneen käytössä. Se että vanhemmat kieltää tietokoneen lapseltaan voi olla myös seuraus siihen että lapsi isompana tahtoo pelkästään kaverilla pelata tai saattaa menettää mahdollisen työn: vaikka tuskin se sitä vanhempaa haittaa?

Minusta saattaa unohtua että jos lapsi elää monipuolista elämää ja osaa olla kohtelias ja toimii ihan yleisien sääntöjen mukaan niin se riittää. Jos lapsi liikkuu, ei lasta tarvitse käskyttää ulkoilemaan. Jos lapsi pelaa lautapelejä tai piirtää, niin tapahtuu. Minusta tuossa on takana monipuolisuus: jos lapsesi ei koskaan pelaa tietokonetta eikä se kiinnosta niin milloin siitä huolestua?

Entä jos lapsi liikkuu, käy koulun hyvin, on kavereitten kanssa niin pitääkö lasta oikeasti vahtia kuin haukka ettei pelaa koneella 20 minuuttia kauemmin?

Minulle äiti piti joskus sääntönä että telkkaria katsotaan vaan aika jonka hän sanoo: ja se oli hyvin epäreilua. Olin paljon ulkona, piirsin, olin kavereitten kanssa yms. ja tuo telkkarin katselu oli joku pakkomielle. Kun äiti oli töissä, katselin salaa telkkaria. Ja kun muutin omilleni niin telkkari oli auki taustalla kokoajan. Sitä se on vieläkin, eikä omat lapset sitä katsele siltikään! :)

Omissa säännöissä voi olla hyvä tarkoitus mutta onko niissä joku järki?

Ja mitään liikennesääntöjä tai koulunsääntöjä en sotkisi keskusteluun. Meillä mennään joustavasti tilanteen mukaan: mummoloissa on omat sääntönsä ja liikenteessä omansa, tarhassa omat säännöt ja kirjastossa omat. Silti meillä kotona olevista säännöistä tässä oli puhe ja meillä se menee niin että toimintaan vaikuttaa hetki jossa ollaan ja olemassa on oikeastaan se ettei ketään tai mitään hajoteta/satuteta.

Siistiä on kun siivotaan, ei siihen tarvita sääntöjä. Meidän perheessä kaikki tekee ja oman voinnin mukaan, ottaen toisia huomioon. Jotakuta ei liikaa väsytetä siivoamisella, joskus siivotaan vähempi ja toisinaan taas saatan koko viikon aina sopivan hetken tullen, joulusiivo voi olla valmis jo marraskuussa tai sitten jouluaattona laitan vaan himmennän valoja. Koti ei ole paikka jossa pädetään vaan paikka jossa on mukava asua. Jos pitää lapsen nukahtaa päiväunille ja yksi tulee koulusta kaverin kanssa (tarttee välipalaa ja läksyt tehd) ja pitäisi valmistautua seuraavan päivän reissuun niin ei se ole mitään elämää jos kello ohjaa mitä pitäisi olla tehtynä, mitä pitäisi tehdä parhaillaan ja pieni uhmaikäinen lapsi ei nukahda! :)

Mutta kun elämästä saa vaikean - ja huomatkaa: minua pidetään tiukkana kasvattajana! Eikä meillä ole kuin muutama ohje. Kaikki muu on vaan elämistä.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa hyvää tapaa elää perheenä. Se mikä sopii meille, ei välttämättä sovi teille - ja silti molempien perheiden lapsista kasvaa tasapainoisia, reiluisti toimivia ja vastuuta ottavia ihmisiä. Sääntö-sanakin tarkoittaa meille todennäköisesti eri asioita.

Minullakaan ei ollut lapsuudessani/nuoruudessani mitään sääntöjä. Niinpä keksin niitä itse. Valehtelin kavereille, että minulla on kotiintuloajat ja meillä on ruoka-aika, vaikka ei ollutkaan. Tuntui niin nololta, että kaikilla muilla oli "oikea perhe", mutta meillä ihan boheemi, vapaa kasvatus. Lapsi tarvitsee ja kaipaa rajoja, toinen sanoo niitä säännöiksi, toinen sopimuksiksi, kolmas joksikin muuksi.

Minä luulen, että muiden säännöistä ahdistuvat ovat niitä, jotka ovat sokeita omille säännöilleen ja kiinnittävät muiden säännöissä huomiota niihin, jotka poikkeavat huomattavasti omista.

Enemmän kuitenkin pidän nykyajan ilmiönä sitä, että mitään sääntöjä ei osata asettaa eikä nähdä sitä, että tietynlainen säännönalaisuus antaa tarvittavaa raamia elämään. Sitten ihmetellään kun lapsilla ja itsellä on pää pyörällä ja vaikeuksia rauhoittua tai ohjata omaa toimintaa.

Onko olemassa sellainen sääntö, että kenellekään ei saa asettaa mitään sääntöjä? Kuka sen säännön on määrännyt ja miksi?

Eli kyse on sanasta. Ap ei siedä tietyn sanan käyttöä asiasta, jota voisi kutsua vaikka toimintamalleiksi tai rutiineiksi.

Tuntuu ettei suurin osa erota sääntöjä ja tapoja keskenään. Olisi todella raskasta elää kodissa, tai missään muuallakaan, jossa olisi sääntöjä.

Terveessä kodissa ja kodinomaisessa yhteisössä ei tarvita sen kummempia sääntöjä, rutiineja, ohjeita ja toiveita kyllä. Säännöt perheessä on ihmisten kahlitsemista jonkun alaiseksi, ohjeet sen sijaan perheen arjen ja elämän toimivuuden edistämiseksi.

Lapsille voi ajatella tiettyjä sääntöjä asetettavan, mutta nekin pitäisi olla vain ohjeellisia.

Sääntöjen mukaan elävä perhe, voi jessus.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:16"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:08"]

Mutta kun ei se mene niin, että sinä et opeta lapsillesi sääntöjen merkitystä. En minä voi säännöiksi muuttua, kun sun lapset tulee kotoa ihmisten ilmoille.

[/quote]

Kyllä mun lapset noudattaa sääntöjä kodin ulkopuolella, siksi kotona voikin olla rennommin. Minä opetan lapset käyttäytymään hyvin silloin kun on siihen tarve.

ap

[/quote]

Onkohan sulle nyt ihan selvää mitä säännöt tarkoittaa? Sääntöhän sekin on, että käyttäydytään hyvin kun on tarve... Ei säännöt tarkoita välttämättä mitään kellontarkkaa aikataulua. Se tarkoittaa sitä, että on sääntö, ettei toisia saa lyödä. On sääntö, ettei ketään saa haukkua tai tahallaan mitään rikkoa. Ihan täysin perussettiä siis, nimeltään sääntöjä ;)

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:21"]

Elämä yhteisössä ilman sääntöjä kävisi melko mahdottomaksi. Ei kai kukaan halua asua ja elää sikolätissä.

Kaikki nuo muut säännöt koulii kansalaisia yhteiskuntakelpoisiksi, jotta voimme iloisella mielellä uurastaa, tehdä työtä ja maksaa verottajalle suurella kädellä..

Yhteislaulua....♫ "Reippaina käymme rekkain alle" - Hassisen Kone

[/quote]

Miten niin ilman sääntöjä eletään sikolätissä?

Meillä ei ole sääntöjä eikä sääntökokouksia ja silti lapset siivoavat huoneensa, pyykit tuleat pestyiksi ja joka iltapäivän päätteeksi meillä on tarjolla ruokaa.

Ymmärrän ap:ta. Ei meilläkään sääntöjä ole, mutta ei silti eletä pellossa. Mutta minulla on vain yksi sääntö: ketään ei saa loukata henkisesti eikä fyySisesti. 

meillä lapset tyhjentää astianpesukonetta. Ei se sääntö ole, vaan kotityö.

Mä kans näen, että sanalla sääntö on tässä keskustelussa aivan eri merkitys monellakin. Mä ajattelen myös, että sääntö/laki on tiukka ohje, josta ei poiketa. Tavat, rutiinit yms. taas sellaisia tavoitteita/elämänohjeita, joista voidaan poiketa tarpeen ja tilanteen mukaan.

Olen livenä tavannut tasan kerran ihmisen, joka puhuu kodin säännöistä. Ja siellä niitä ainakin kirjattiin jatkuvasti ylös. Eteisessä oli pari lappua seinällä koskien ulkovaatteita yms. Eri huoneille oli omat sääntönsä. Jääkaapin ovi oli täynnä sääntöjä ja leikkimökille, hiekkalaatikolle, keinulle yms. oli omat sääntönsä. Ruokailut, peseytymiset jne. myös.

Ja vieraille pidettiin aina puolen tunnin luento talon säännöistä ennen kuin astuttiin eteistä pidemmälle. Jostain syystä pelottaa edelleen, kun päädyn tuohon talouteen.

Kehitysvammatyössä tulee väkisinkin vastaan, että ihmiset eivät aina pärjää ilman sääntöjä. Sitten on taas monimutkaisempaan ajatteluun kykeneviä, jotka osaavat elää toisia kunnioittaen ja toiset huomioon ottaen jokaisessa tilanteessa erikseen olosuhteet huomioon ottaen ja soveltaen. Sitten on kaikenvärinen kirjo tästä väliltä. Minä tavoittelen tätä monimutkaisemman ajattelun päätä, mutta en ole riittävän älykäs ollakseni siinä aina hyvä, mutta hunningolle jää oma huusholli ja omat harrastukset, muut ihmiset eivät tästä kärsi.

Meillä on sääntöjä, tapoja, ohjeita ja jopa käskyjä välillä. Ihan on täyspäisiä lapsia, vanhin jo aikuinen ja näyttää siltä että hyvän kasvatuksen ja mallin on kotoa saanut.

Tässä on mun mielestä isompi kysymys kuin sana. Kyllähän täälläkin on koko ajan keskustelua säännöistä ja joillain on sääntöjä, jotka koskevat läksyjen teon ajankohtaa, montako lelua saa olla kerrallaan, montako kaveria saa olla, kauanko on ruutuaikaa, paljonko pitää syödä jne. Ja sitten jos sääntöjä ei noudata, niin niistä tulee rangaistus.

Mä en ole kasvatuksessa lähtenyt säännöistä, vaan empatiakyvyn ja oman järjen käytön kasvatuksessa. Siis pyrin kasvattamaan lapsia niin, että he osaavat ottaa muut huomioon ja elää säädyllisesti, niin että se tulee sisäsyntyisesti eikä tarvitse keksiä sääntöä joka asiaan.

Kuten numero 19 sanoi, hänelle säännöt on viitekehys, jonka avulla elämä pysyy mallilla. Mä ajattelen aivan toisin, jos joudutaan rakentamaan säännöstöä, niin silloin on epäonnistuttu aiemmissa vaiheissa. Kyllä mä siis voin pitää mahdollisena, että läksyihin pitää rakentaa joku sääntö jos lapsi ei pysty itse huolehtimaan. Jos koulumenestys on hyvä ja lapsi hoitaa asiansa, niin en näe tarvetta säädellä läksyjenteon aikaa.

Mä sain täällä joskus haukut kun sanoin etten ole koskaan kokenut tarvetta rangaista lapsia. Siitä oli johtopäätös että lapsilla ei ole rajoja. Kyllä mä pitäisin asiaa nimenomaan just päinvastoin. Meillä on lasten käyttäytymiseen tiukat odotukset ja jos eivät itse osaa päätellä miten ollaan, niin aikuinen ohjaa.

Mun vanhemmat kasvatti meidät samaan tapaan. Ei meillö ollut sääntöä, että läksyt pitää tehdä ennen iltaruokaa. Meillä oli odotus, että koulu hoidetaan asiallisesti. Ei meillä ollut sääntöä kotiintuloajoille, vaan odotus että siitä sovitaan joka kerta erikseen ja vanhemmat tietävät missä lapsi on koko ajan. Ei meillä ollut sääntöä että lelut kerätään leikin jälkeen. Meillä oli odotus, että tavaroista ja paikoista pidetään huolta.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:04"]

No kuule kun ei se nyt vaan mene niin, että jokainen tekee mitä tahtoo.

[/quote]

:D

No säännöt on sellaisia joita on toteltava tai tulee rangaistus, esim. liikennesäännöt. Urheilupeleissä on säännöt joita pitää noudattaa, tai häviää. Lautapeleissä ja leikeissäkin on sääntöjä joita on noudatettava jotta voi pelata. Ehkä se on sitten käyttäytymissääntö että ei saa lyödä tai hajottaa tavaroita. Mutta monet tarkoittavat perheessä olevilla säännöillä juuri tuollaisia noudatettavia "pakkosääntöjä" että joku asia on tehtävä tiettyyn aikaan, vaikka siitä ei olisi mitään haittaa vaikka tekisi eri aikaan.

Mun lapsettomat täti ja setä on kyllä kehittäneet kahdestaan aika hassuja tapoja, en tiedä onko ne sitten ihan sääntöjä, esim. sellainen että täti pitää tossuja jalassa sisällä, kun omakotitalossa joskus voi lattia olla kylmä, mutta sitten kun tule olohuoneen maton kohdalle, niin ne tossut pitää riisua siihen maton reunalle, eli matolle ei saa astua kuin sukkasillaan :) Tuntuu että kun ollaan lasten kanssa käyty heillä kylässä, ja lapset ovat siinä normaalisti jotain leikkineet, niin täti ja setä eivät toivu viikkoihin siitä kun ollaan järisytetty niin paljon heidän normaalia rutiiniaan. Ja meidän lapset eivät edes ole mitään kauheita riehujia.

Kuten sanottu, en usko mihinkään kotiintuloaikoihin, omilla aivoilla pitää osata ajatella että mihin aikaan olisi suotavaa kotiin tulla.

ap

Mua ainakin lapsena ahdisti, kun meillä ei ollut mitään sovittuja sääntöjä, vaan meidän vain odotettiin omilla aivoillamme osaavan päätellä, miten kuuluu olla. Sitten toruttiin, kun ei täytettykään näitä vanhempien odotuksia. Aina sai olla vähän kusi sukassa, osaanko nyt olla oikein vai tuleeko huutoa. Käskytkin oli aina ylimalkaisia, tyyliin olis kiva, jos siivoaisit tuon huoneen, koska vanhemmat halusivat kannustaa oma-aloitteisuuteen. En mä tuosta tajunnut, että oikeasti se tarkoittaa "laita tavarat paikoilleen ja petaa sänky, tai tulee huutoa - huutoa tulee myös, jos et tajua että tänään on vain imurointipäivä ja jos lapsen vajavaisella ymmärryksellä raahaat maton tuulettamaan sateeseen".

Mulle tuosta tuli vaan turvaton olo. Itse haluan mielummin omien lasten kanssa noudattaa kaikille selväksi tehtyjä sääntöjä, jotta lapset tietävät jo etukäteen mitä heiltä odotetaan ja mitä seuraa, jos ei tee niinkuin on sovittu. Esim. vaikka selkeä kotityölista ennemmin kuin nalkutusta siitä, että lapsi ei ole oma-aloitteisesti tajunnut tehdä jotain vanhemman itsestäänselvänä pitämää.

Siksi a

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

En kans ymmärrä. Meidän perheessä kotityöt jakautuu ja tulee tehdyksi ilman sääntöjäkin. Joskus on yritetty esim. jakaa vuoroja koiranulkoiluttamiseen, mutta jatkuvasti tulee päiviä kun jollain onkin menoa omana päivänään... Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

Miten se toimii tasapuolisesti niin että kukaan ei joudu tekemään yhtään enempää kuin toinen jos asioista ei sovita? Mitä jos toinenkaan ei halua asioita tehdä?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:56"]

Tässä on mun mielestä isompi kysymys kuin sana. Kyllähän täälläkin on koko ajan keskustelua säännöistä ja joillain on sääntöjä, jotka koskevat läksyjen teon ajankohtaa, montako lelua saa olla kerrallaan, montako kaveria saa olla, kauanko on ruutuaikaa, paljonko pitää syödä jne. Ja sitten jos sääntöjä ei noudata, niin niistä tulee rangaistus.

Mä en ole kasvatuksessa lähtenyt säännöistä, vaan empatiakyvyn ja oman järjen käytön kasvatuksessa. Siis pyrin kasvattamaan lapsia niin, että he osaavat ottaa muut huomioon ja elää säädyllisesti, niin että se tulee sisäsyntyisesti eikä tarvitse keksiä sääntöä joka asiaan.

Kuten numero 19 sanoi, hänelle säännöt on viitekehys, jonka avulla elämä pysyy mallilla. Mä ajattelen aivan toisin, jos joudutaan rakentamaan säännöstöä, niin silloin on epäonnistuttu aiemmissa vaiheissa. Kyllä mä siis voin pitää mahdollisena, että läksyihin pitää rakentaa joku sääntö jos lapsi ei pysty itse huolehtimaan. Jos koulumenestys on hyvä ja lapsi hoitaa asiansa, niin en näe tarvetta säädellä läksyjenteon aikaa.

Mä sain täällä joskus haukut kun sanoin etten ole koskaan kokenut tarvetta rangaista lapsia. Siitä oli johtopäätös että lapsilla ei ole rajoja. Kyllä mä pitäisin asiaa nimenomaan just päinvastoin. Meillä on lasten käyttäytymiseen tiukat odotukset ja jos eivät itse osaa päätellä miten ollaan, niin aikuinen ohjaa.

Mun vanhemmat kasvatti meidät samaan tapaan. Ei meillö ollut sääntöä, että läksyt pitää tehdä ennen iltaruokaa. Meillä oli odotus, että koulu hoidetaan asiallisesti. Ei meillä ollut sääntöä kotiintuloajoille, vaan odotus että siitä sovitaan joka kerta erikseen ja vanhemmat tietävät missä lapsi on koko ajan. Ei meillä ollut sääntöä että lelut kerätään leikin jälkeen. Meillä oli odotus, että tavaroista ja paikoista pidetään huolta.

[/quote]

Ei tuo toimi. Pääsethän sä koulun läpi mutta et hyvillä arvosanoilla. 

Mitä jos ne lapsesi ei korjaa niitä leluja leikin jälkeen? Pitääkö muiden olla paskassa? 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 16:09"]

No säännöt on sellaisia joita on toteltava tai tulee rangaistus, esim. liikennesäännöt. Urheilupeleissä on säännöt joita pitää noudattaa, tai häviää. Lautapeleissä ja leikeissäkin on sääntöjä joita on noudatettava jotta voi pelata. Ehkä se on sitten käyttäytymissääntö että ei saa lyödä tai hajottaa tavaroita. Mutta monet tarkoittavat perheessä olevilla säännöillä juuri tuollaisia noudatettavia "pakkosääntöjä" että joku asia on tehtävä tiettyyn aikaan, vaikka siitä ei olisi mitään haittaa vaikka tekisi eri aikaan.

Mun lapsettomat täti ja setä on kyllä kehittäneet kahdestaan aika hassuja tapoja, en tiedä onko ne sitten ihan sääntöjä, esim. sellainen että täti pitää tossuja jalassa sisällä, kun omakotitalossa joskus voi lattia olla kylmä, mutta sitten kun tule olohuoneen maton kohdalle, niin ne tossut pitää riisua siihen maton reunalle, eli matolle ei saa astua kuin sukkasillaan :) Tuntuu että kun ollaan lasten kanssa käyty heillä kylässä, ja lapset ovat siinä normaalisti jotain leikkineet, niin täti ja setä eivät toivu viikkoihin siitä kun ollaan järisytetty niin paljon heidän normaalia rutiiniaan. Ja meidän lapset eivät edes ole mitään kauheita riehujia.

Kuten sanottu, en usko mihinkään kotiintuloaikoihin, omilla aivoilla pitää osata ajatella että mihin aikaan olisi suotavaa kotiin tulla.

ap

[/quote]

Toihan on järkevää. Paskaa ei saa tuoda sisään. Jos meillä joku kävelisi muulla kuin eteisenmatolla kengät jalassa niin hän saisi nuolla sen puhtaaksi.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa puhdas koti? Normaalit ihmiset ei kävele kengät jalassa sisällä. Lelut siivotaan välittömästi leikkien jälkeen että muiden ei niistä tarvitse kärsiä. Nämä ovat ihan normaalia järkeä eikä mitään ihme sääntöjä

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:12"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

 Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

[/quote]

Niinhän se on muuallakin maailmassa. Miksi Suomella on lakeja? Jos kaikki aina toimisivat reilusti niin lakeja ei tarvittaisi.

[/quote]

Lait on ihan eri asia kuin se, että kotonaan saa olla rennosti pingottamatta ja koko ajan kelloon ja kalenteriin tuijottamatta.

ap

[/quote]Ap, sinä puhut aikatauluista, et säännöistä. Meillä ei saa lyödä eikä loukata ja yöllä nukutaan ja ruokaa syödään ja läksyt tehdään. Ja tiettynä aikana ei saa olla kavereita.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 17:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 16:09"]

No säännöt on sellaisia joita on toteltava tai tulee rangaistus, esim. liikennesäännöt. Urheilupeleissä on säännöt joita pitää noudattaa, tai häviää. Lautapeleissä ja leikeissäkin on sääntöjä joita on noudatettava jotta voi pelata. Ehkä se on sitten käyttäytymissääntö että ei saa lyödä tai hajottaa tavaroita. Mutta monet tarkoittavat perheessä olevilla säännöillä juuri tuollaisia noudatettavia "pakkosääntöjä" että joku asia on tehtävä tiettyyn aikaan, vaikka siitä ei olisi mitään haittaa vaikka tekisi eri aikaan.

Mun lapsettomat täti ja setä on kyllä kehittäneet kahdestaan aika hassuja tapoja, en tiedä onko ne sitten ihan sääntöjä, esim. sellainen että täti pitää tossuja jalassa sisällä, kun omakotitalossa joskus voi lattia olla kylmä, mutta sitten kun tule olohuoneen maton kohdalle, niin ne tossut pitää riisua siihen maton reunalle, eli matolle ei saa astua kuin sukkasillaan :) Tuntuu että kun ollaan lasten kanssa käyty heillä kylässä, ja lapset ovat siinä normaalisti jotain leikkineet, niin täti ja setä eivät toivu viikkoihin siitä kun ollaan järisytetty niin paljon heidän normaalia rutiiniaan. Ja meidän lapset eivät edes ole mitään kauheita riehujia.

Kuten sanottu, en usko mihinkään kotiintuloaikoihin, omilla aivoilla pitää osata ajatella että mihin aikaan olisi suotavaa kotiin tulla.

ap

[/quote]

Toihan on järkevää. Paskaa ei saa tuoda sisään. Jos meillä joku kävelisi muulla kuin eteisenmatolla kengät jalassa niin hän saisi nuolla sen puhtaaksi.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa puhdas koti? Normaalit ihmiset ei kävele kengät jalassa sisällä. Lelut siivotaan välittömästi leikkien jälkeen että muiden ei niistä tarvitse kärsiä. Nämä ovat ihan normaalia järkeä eikä mitään ihme sääntöjä

[/quote]

Ei kankaisilla sisätossuilla oltu missään ulkona paskassa kävelty. ap