Miksi perheessä pitää olla säännöt?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:56"]

Tässä on mun mielestä isompi kysymys kuin sana. Kyllähän täälläkin on koko ajan keskustelua säännöistä ja joillain on sääntöjä, jotka koskevat läksyjen teon ajankohtaa, montako lelua saa olla kerrallaan, montako kaveria saa olla, kauanko on ruutuaikaa, paljonko pitää syödä jne. Ja sitten jos sääntöjä ei noudata, niin niistä tulee rangaistus.

Mä en ole kasvatuksessa lähtenyt säännöistä, vaan empatiakyvyn ja oman järjen käytön kasvatuksessa. Siis pyrin kasvattamaan lapsia niin, että he osaavat ottaa muut huomioon ja elää säädyllisesti, niin että se tulee sisäsyntyisesti eikä tarvitse keksiä sääntöä joka asiaan.

Kuten numero 19 sanoi, hänelle säännöt on viitekehys, jonka avulla elämä pysyy mallilla. Mä ajattelen aivan toisin, jos joudutaan rakentamaan säännöstöä, niin silloin on epäonnistuttu aiemmissa vaiheissa. Kyllä mä siis voin pitää mahdollisena, että läksyihin pitää rakentaa joku sääntö jos lapsi ei pysty itse huolehtimaan. Jos koulumenestys on hyvä ja lapsi hoitaa asiansa, niin en näe tarvetta säädellä läksyjenteon aikaa.

Mä sain täällä joskus haukut kun sanoin etten ole koskaan kokenut tarvetta rangaista lapsia. Siitä oli johtopäätös että lapsilla ei ole rajoja. Kyllä mä pitäisin asiaa nimenomaan just päinvastoin. Meillä on lasten käyttäytymiseen tiukat odotukset ja jos eivät itse osaa päätellä miten ollaan, niin aikuinen ohjaa.

Mun vanhemmat kasvatti meidät samaan tapaan. Ei meillö ollut sääntöä, että läksyt pitää tehdä ennen iltaruokaa. Meillä oli odotus, että koulu hoidetaan asiallisesti. Ei meillä ollut sääntöä kotiintuloajoille, vaan odotus että siitä sovitaan joka kerta erikseen ja vanhemmat tietävät missä lapsi on koko ajan. Ei meillä ollut sääntöä että lelut kerätään leikin jälkeen. Meillä oli odotus, että tavaroista ja paikoista pidetään huolta.

[/quote]

Ei tuo toimi. Pääsethän sä koulun läpi mutta et hyvillä arvosanoilla. 

Mitä jos ne lapsesi ei korjaa niitä leluja leikin jälkeen? Pitääkö muiden olla paskassa? 

[/quote]

No mun lapsuudenperheen lapsista kaikilla on akateeminen loppututkinto ja ihan normaalisti ollaan elämässä pärjätty.

Meillä ei lasten ollessa pieniä olleet lelut paskaisia, joten legorakennelma ei ollut kärsimystä muille. Mutta jos lapsi ei leluja kerännyt eivätkä ne ketään haitanneet, niin kyllä ne siinä odottivat seuraavaan päivään. Jos taas haittasivat, niin se jota haittaa pyytää toista siivoamaan lelut pois. Ja vanhempihan voi toki halutessaan käskeä lapsia. Eli meillä saattoi olla junarata vaikka viikon levällään leikkitilassa levällään, mutta kun minä olin aloittamassa imurointia komensin lapset korjaamaan lelut pois. Mä en nähnyt mitään lisäarvoa että ne olisi pitänyt siivota pois joka leikkivetken jäljiltä. Meillä ei siis ole mun mielestä keinotekoista sääntöä, että lelut pitää koko ajan kerätä pois. Saattaa mulla itsellänikin olla vaikka ompelutyö levällään jos on tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä.

Mutta koska tavaroista on syytä pitää huolta, niin en mä käytäisi työkaluja vesisateeseen levälleen koska ne menisivät pilalle.

Fiksujen lasten kanssa ei tarvita sääntöjä, mutta kaikki lapset ei ole fiksuja

Derp? Ei vain perheessä, vaan KAIKKEEN kaikkialla pitää olla sellainen sääntö joka kertoo sen mikä on oikein. Joku kaava tai laki tai pykälä. Miten muuten voitaisiin riitatilanteessa ratkaista kumpi on väärässä? Pitää olla se absoluuttinen totuus.

Jotkut kutsuu niitä säännöiksi, toiset toimintaperiaatteiksi tai -tavoiksi. Samasta asiasta on kyse. Jos teillä pestään hampaat ja mennään nukkumaan suurinpirtein samaan aikaan, se on ihan sama kutsuuko sitä säännöksi vai tavaksi, jostainhan se on kuitenkin se käytäntö teille tullut ja te olette sen lapsellenne opettaneet.