Huudatteko te lapsillenne?

Vierailija kirjoitti:

En huuda isommille. Minusta olisi aika vastenmielistä jos kouluikäisille vielä räyhäisin ja huutaisin. Tuohon ikään on pitänyt opettaa jo kuunteleminen ja perus käyttäytymisen normit. Asiat menevät kyllä perille ihan normaalilla äänellä.

3-5- vuotiaat vievät välillä niin hermoni että tulee korotettua ääntä koska "kiristäminen, lahjonta ja uhkailu" ei toimi. Elävät niin hetkessä ettei esimerkiksi "illalla herkutellaan jos nyt kauppareissu menee hyvin" jahjonnalla ole mitään merkitystä.

Ja eihän se huutaminenkaan mitään hyödytä. Täysin väärä tapa ratkoa ongelmat mutta siihen välillä sorrun näiden riiviöiden kohdalla.

Vika on siinä, että sinulla on toimimattomat rangaistukset ja palkinnot käytössä. Rangaistuksen tai palkinnon pitää tulla heti ja voimalla. Silloin se toimii.

Naapureita voisi useat lapsiperheet ajatella IHAN OIKEASTI. Hirveitä möykkääjiä ihan turhaan ja häirikköjä. Joskus lapsiperheet aiheuttavat todellisia kotirauhanhäirintätilanteita vuosien ajan. Hirveitä naapureita löytyy lapsiperheistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.

Kannattaa jatkossa tehdä niin, että jos poika ei tottele sitä lyhyttä ja tiukkaa käskyä, niin et enää toista käskyäsi vaan kuritat kunnes saat uhman pois pojasta. Lapset pitää opettaa siihen, että uhmaaminen ja jankutus ei kannata, eli tottelun on tultava jo ensimmäisen käskyn jälkeen. Silloin päivittäinen elämä helpottuu kummasti eikä tule sitä tilannetta missä vanhemmalla hermo menee ja alkaa huutaa.

Tottakai huudan, koska remmin antaminen on nykyään kiellettyä. Ei voi muuta kuin huutaa ja haukkua pataluhaksi luuseriksi.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai huudan, koska remmin antaminen on nykyään kiellettyä. Ei voi muuta kuin huutaa ja haukkua pataluhaksi luuseriksi.

Jee, 80-luvun kasvatusmetodit takaisin...

Nyt kun lapset on 10 ja 12 niin ei ole tullut huudettua aikoihin kun osaavat keskustella ja ymmärtävät puhetta. Parivuotiaille ei mikään järkipuhe tehonnut vaan joskus ei auttanut muu kuin kova karjaisu, jos oli tekemässä jotain vaarallista ja kiellettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai huudan, koska remmin antaminen on nykyään kiellettyä. Ei voi muuta kuin huutaa ja haukkua pataluhaksi luuseriksi.

Kyllä ainakin vielä parikymmentä vuotta sitten remmin anto oli yleistä, vaikka laitonta se oli silloinkin. Eli enemmänkin taitaa olla kyse siitä, että mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä.

Nykyäänkin saa aivan laillisesti lapselta luulot pois, kun käskee sen vaikka tunniksi–pariksi nurkkaan seisoa jäpittämään naama seinässä kiinni. Ovat nöyrää tyttöä ja poikaa sen kokemuksen jälkeen... Mutta sosiaalisesti hyväksytty keino ei tietysti ole sekään, eli lienee poissa keinovalikoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.

Kannattaa jatkossa tehdä niin, että jos poika ei tottele sitä lyhyttä ja tiukkaa käskyä, niin et enää toista käskyäsi vaan kuritat kunnes saat uhman pois pojasta. Lapset pitää opettaa siihen, että uhmaaminen ja jankutus ei kannata, eli tottelun on tultava jo ensimmäisen käskyn jälkeen. Silloin päivittäinen elämä helpottuu kummasti eikä tule sitä tilannetta missä vanhemmalla hermo menee ja alkaa huutaa.

Heh heh, väkivaltaisten vanhempien kasvattina voin kertoa että lapsesta ei kurittamalla uhma lähde vaan koettu väkivalta vaan lisää sisäistä uhmaa. Se sitten purkautuu jossain vaiheessa pahasti. Isääni vedin itse lopulta turpaan kun fyysisesti pärjäsin sille ja välit on laitettu lopullisesti poikki. 

Korotan ääntä ja olen painokas, jos joskus meinaa mennä huudoksi saatan vaan sanoa että okei nyt mulla menee hermo ja meen toiseen huoneeseen tästä rauhoittumaan. Huutaakin voi monella lailla :D Lapset 6v ja 16v ja melkein aina normi puheääni riittää asioiden hoitamiseen. En myöskään hyväksy sitä että lapset itse huutavat tai kirkuvat. Toki on varmasti käynyt myös säkä mutta ajattelen et esimerkki on tärkeä tässä. Pikkulapset erikseen mutta heti kun ihminen oppii puhumaan on hänen omakin etunsa ettei asioita hoideta kiljumalla. Keskenään toki välillä elämöivät mut ei mulla kestä isojen kans pää jos sisällä huudetaan.

Kumppanin lapsilla (5v ja 8v) on tapana alkaa kirkua kun asiat ei mene heidän mielen mukaan. Toisinaan siis tapaan hänen lapsiaan ja hän minun vaikkei yhdessä asuta eikä tulla asumaan. En tiedä mistä lapsi oppisi asioiden hoitoa huutamalla ellei sitä kotona tehdä? Kumppanini on hyvin rauhallinen, eksä on kiekuja. Jos kotona on totuttu huutamaan niin siitä tulee tapa. Sekoaisin tuollaisessa arjessa.

Ketjun vanhemmat pahoinpitelee lapsiaan, ja se on kaikille ok. Sairasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.

Kannattaa jatkossa tehdä niin, että jos poika ei tottele sitä lyhyttä ja tiukkaa käskyä, niin et enää toista käskyäsi vaan kuritat kunnes saat uhman pois pojasta. Lapset pitää opettaa siihen, että uhmaaminen ja jankutus ei kannata, eli tottelun on tultava jo ensimmäisen käskyn jälkeen. Silloin päivittäinen elämä helpottuu kummasti eikä tule sitä tilannetta missä vanhemmalla hermo menee ja alkaa huutaa.

Heh heh, väkivaltaisten vanhempien kasvattina voin kertoa että lapsesta ei kurittamalla uhma lähde vaan koettu väkivalta vaan lisää sisäistä uhmaa. Se sitten purkautuu jossain vaiheessa pahasti. Isääni vedin itse lopulta turpaan kun fyysisesti pärjäsin sille ja välit on laitettu lopullisesti poikki. 

Kuritus ei ole väkivaltaa. Turpakäräjät ovat ihan erikseen ja toki voi vain valittaa jos teillä on sellaisia harrastettu.

Kuritus on rangaistus. Ja sellaisena tarpeellinen sillä ei ihminen yleensä kunnioita esivaltaa jollei kunnioituksen puutteesta seuraa mitään tuntuvaa. Aikuisellekin häkki heilahtaa jos ei viranomaisia kunnioita.

VAUVA-LEHDEN palstalla poistetaan kommentit, joissa LAPSILLE huutaminen todetaan henkiseksi väkivallaksi. 

Hyvää työtä modet ja Sanoma oy, way to go 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaisin jos niitä olisi.

Mä oon joskus kateellinen teille lapsettomille

Olen taas kateellinen perheellisille. Ei ole ketään kenelle huutaa. Pitää vaan huutaa omalle peilikuvalle.

Tapahtuu niin harvoin, etten edes muista milloin olisin huutanut. Lapset eivät myöskään huuda. En ihan ymmärrä vanhempia, jotka tappelevat lastensa kanssa tai saavat jotkut itkupotkuraivarit lastensa sanomisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.

Kannattaa jatkossa tehdä niin, että jos poika ei tottele sitä lyhyttä ja tiukkaa käskyä, niin et enää toista käskyäsi vaan kuritat kunnes saat uhman pois pojasta. Lapset pitää opettaa siihen, että uhmaaminen ja jankutus ei kannata, eli tottelun on tultava jo ensimmäisen käskyn jälkeen. Silloin päivittäinen elämä helpottuu kummasti eikä tule sitä tilannetta missä vanhemmalla hermo menee ja alkaa huutaa.

Heh heh, väkivaltaisten vanhempien kasvattina voin kertoa että lapsesta ei kurittamalla uhma lähde vaan koettu väkivalta vaan lisää sisäistä uhmaa. Se sitten purkautuu jossain vaiheessa pahasti. Isääni vedin itse lopulta turpaan kun fyysisesti pärjäsin sille ja välit on laitettu lopullisesti poikki. 

Kuritus ei ole väkivaltaa. Turpakäräjät ovat ihan erikseen ja toki voi vain valittaa jos teillä on sellaisia harrastettu.

Kuritus on rangaistus. Ja sellaisena tarpeellinen sillä ei ihminen yleensä kunnioita esivaltaa jollei kunnioituksen puutteesta seuraa mitään tuntuvaa. Aikuisellekin häkki heilahtaa jos ei viranomaisia kunnioita.

Ei väkivalllalla saa aikaan mitään aitoa kunnioitusta. Se on pelkoa, aivan eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.

Kannattaa jatkossa tehdä niin, että jos poika ei tottele sitä lyhyttä ja tiukkaa käskyä, niin et enää toista käskyäsi vaan kuritat kunnes saat uhman pois pojasta. Lapset pitää opettaa siihen, että uhmaaminen ja jankutus ei kannata, eli tottelun on tultava jo ensimmäisen käskyn jälkeen. Silloin päivittäinen elämä helpottuu kummasti eikä tule sitä tilannetta missä vanhemmalla hermo menee ja alkaa huutaa.

Heh heh, väkivaltaisten vanhempien kasvattina voin kertoa että lapsesta ei kurittamalla uhma lähde vaan koettu väkivalta vaan lisää sisäistä uhmaa. Se sitten purkautuu jossain vaiheessa pahasti. Isääni vedin itse lopulta turpaan kun fyysisesti pärjäsin sille ja välit on laitettu lopullisesti poikki. 

Kuritus ei ole väkivaltaa. Turpakäräjät ovat ihan erikseen ja toki voi vain valittaa jos teillä on sellaisia harrastettu.

Kuritus on rangaistus. Ja sellaisena tarpeellinen sillä ei ihminen yleensä kunnioita esivaltaa jollei kunnioituksen puutteesta seuraa mitään tuntuvaa. Aikuisellekin häkki heilahtaa jos ei viranomaisia kunnioita.

Ei väkivalllalla saa aikaan mitään aitoa kunnioitusta. Se on pelkoa, aivan eri asia. 

Kaikkien rangaistusten tarkoitus on tuottaa pelkoa. Jos rangaistus ei tuota pelkoa (eli ihmisellä ei ole syytä vältellä rangaistusta), niin rangaistus on tehoton ja toimimaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.

Kannattaa jatkossa tehdä niin, että jos poika ei tottele sitä lyhyttä ja tiukkaa käskyä, niin et enää toista käskyäsi vaan kuritat kunnes saat uhman pois pojasta. Lapset pitää opettaa siihen, että uhmaaminen ja jankutus ei kannata, eli tottelun on tultava jo ensimmäisen käskyn jälkeen. Silloin päivittäinen elämä helpottuu kummasti eikä tule sitä tilannetta missä vanhemmalla hermo menee ja alkaa huutaa.

Heh heh, väkivaltaisten vanhempien kasvattina voin kertoa että lapsesta ei kurittamalla uhma lähde vaan koettu väkivalta vaan lisää sisäistä uhmaa. Se sitten purkautuu jossain vaiheessa pahasti. Isääni vedin itse lopulta turpaan kun fyysisesti pärjäsin sille ja välit on laitettu lopullisesti poikki. 

Kuritus ei ole väkivaltaa. Turpakäräjät ovat ihan erikseen ja toki voi vain valittaa jos teillä on sellaisia harrastettu.

Kuritus on rangaistus. Ja sellaisena tarpeellinen sillä ei ihminen yleensä kunnioita esivaltaa jollei kunnioituksen puutteesta seuraa mitään tuntuvaa. Aikuisellekin häkki heilahtaa jos ei viranomaisia kunnioita.

Ei väkivalllalla saa aikaan mitään aitoa kunnioitusta. Se on pelkoa, aivan eri asia. 

Kaikkien rangaistusten tarkoitus on tuottaa pelkoa. Jos rangaistus ei tuota pelkoa (eli ihmisellä ei ole syytä vältellä rangaistusta), niin rangaistus on tehoton ja toimimaton.

Eikä ole. Jos otan lapselta rangaistukseksi puhelimen loppupäiväksi pois, se ei aiheuta pelkoa vaan on vaan hänelle harmitttava juttu. Väkivalta sen sijaan on oikeasti pelottavaa ja traumatisoivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.

Kannattaa jatkossa tehdä niin, että jos poika ei tottele sitä lyhyttä ja tiukkaa käskyä, niin et enää toista käskyäsi vaan kuritat kunnes saat uhman pois pojasta. Lapset pitää opettaa siihen, että uhmaaminen ja jankutus ei kannata, eli tottelun on tultava jo ensimmäisen käskyn jälkeen. Silloin päivittäinen elämä helpottuu kummasti eikä tule sitä tilannetta missä vanhemmalla hermo menee ja alkaa huutaa.

Heh heh, väkivaltaisten vanhempien kasvattina voin kertoa että lapsesta ei kurittamalla uhma lähde vaan koettu väkivalta vaan lisää sisäistä uhmaa. Se sitten purkautuu jossain vaiheessa pahasti. Isääni vedin itse lopulta turpaan kun fyysisesti pärjäsin sille ja välit on laitettu lopullisesti poikki. 

Kuritus ei ole väkivaltaa. Turpakäräjät ovat ihan erikseen ja toki voi vain valittaa jos teillä on sellaisia harrastettu.

Kuritus on rangaistus. Ja sellaisena tarpeellinen sillä ei ihminen yleensä kunnioita esivaltaa jollei kunnioituksen puutteesta seuraa mitään tuntuvaa. Aikuisellekin häkki heilahtaa jos ei viranomaisia kunnioita.

Ei väkivalllalla saa aikaan mitään aitoa kunnioitusta. Se on pelkoa, aivan eri asia. 

Kaikkien rangaistusten tarkoitus on tuottaa pelkoa. Jos rangaistus ei tuota pelkoa (eli ihmisellä ei ole syytä vältellä rangaistusta), niin rangaistus on tehoton ja toimimaton.

Eikä ole. Jos otan lapselta rangaistukseksi puhelimen loppupäiväksi pois, se ei aiheuta pelkoa vaan on vaan hänelle harmitttava juttu. Väkivalta sen sijaan on oikeasti pelottavaa ja traumatisoivaa. 

Jos rangaistus on tehokas, niin kyllä lapsi pelkää sen rangaistuksen saantia. Ihan niin kuin aikuinenkin pelkää vaikkapa kameratolpan räpsähdystä jos ajaa ylinopeutta.

Se on sitten aivan eri juttu, että nykyään on tullut muotiin ajatella, että rangaistukset ovat lapselle traumaattisia, poislukien se tavaran tai etuuden pois ottaminen, jota ainakin toistaiseksi vielä pidetään hyväksyttävänä.

Meillä ei koskaan huudettu kotona kun olin lapsi. Olen tästä ikuisesti kiitollinen äidilleni, en omissa ihmissuhteissakaan näin aikuisena koe tarvetta selvittää asioita huutamalla.

En, sen sijaan kun melutaso alkaa kasvaa olen alkanut kuiskia: jos viesti jää kuulematta, se saattaa kostautua: esim. : "Nyt on aika mennä käsienpesulle ja tulla syönään, jos ette ole viidessä minuutissa pöydässä telkkari pysyy kiinni seuraavat kolme päivää.". Hyvin on toiminut!