Huudatteko te lapsillenne?
Mä huudan välillä mun 10-vuotiaalle pojalle, joka on aika kovapäinen. Yleensä kyllä käytän lyhyitä, tiukkoja ohjeita, mutta joskus vaan menee hermo, enkä voi sille mitään.
Kommentit (44)
En huuda, ovat jo aikuisia. Kun esikoinen oli 2 vuotta ja kuopus vauva, huusin joskus, mutta lopetin sen.
Vierailija kirjoitti:
Huutaisin jos niitä olisi.
Tämä liittyikin aiheeseen..
Vierailija kirjoitti:
Huutaisin jos niitä olisi.
Mä oon joskus kateellinen teille lapsettomille
Huudan ja niin huutaa mieskin. Mielestäni se on aina epäonnistuminen, mutta kukapa olisi täydellinen vanhempi. Aina pyydetään huutamista anteeksi ja käsitellään se lasten kanssa, koitetaan ottaa opiksi.
Vierailija kirjoitti:
Huutaisin jos niitä olisi.
Ei minullakaan ole, mutta huudan muiden lapsille.
Harvoin. 10 vuoden aikana olen kilahtanut ehkä kolme kertaa. Ne on aika pelottavia tilanteita, itselleni. Huomaa ettei hallitse omaa käytöstään aivan täysin.
En tiennyt huutavani, kuin vasta myöhemmin, kun nuorin lapseni kertoi minulle. Se että mikä on totuus on sivuseikka, koska kuitenkin hän niin koki.
Isä
En huuda isommille. Minusta olisi aika vastenmielistä jos kouluikäisille vielä räyhäisin ja huutaisin. Tuohon ikään on pitänyt opettaa jo kuunteleminen ja perus käyttäytymisen normit. Asiat menevät kyllä perille ihan normaalilla äänellä.
3-5- vuotiaat vievät välillä niin hermoni että tulee korotettua ääntä koska "kiristäminen, lahjonta ja uhkailu" ei toimi. Elävät niin hetkessä ettei esimerkiksi "illalla herkutellaan jos nyt kauppareissu menee hyvin" jahjonnalla ole mitään merkitystä.
Ja eihän se huutaminenkaan mitään hyödytä. Täysin väärä tapa ratkoa ongelmat mutta siihen välillä sorrun näiden riiviöiden kohdalla.
En ole koskaan huutanut lapselleni ja hieno ihminen siitä kasvoi, kaikin puolin symppis ja reipas ja pärjäävä nuori aikuinen. Jos jotain olen elämässäni tehnyt hyvin, se on tuon lapsen kasvatus.
Johdonmukainen toki olin ja napakasti pidin rajat. Mutta siis ikinä en menettänyt hermojani ja huutanut.
Eli kommentit henkisestä väkivallasta poistettiin? SYYSTÄ ETTÄ?
Toivottavasti teille huudetaan pää punaisena loppuelämänne ajan
Huudan päivittäin. Viimeksi eilen huusin "syömään!"
välillä kun hermo menee enkä saa edes hetkeä yksin tai itsekseni kun joka paikkaan seurataan tai tungetaan lähelle. harvoin mutta ehkä kerran kuussa. en ole asiasta ylpeä, häpeän. ajattelen niin että lasten pitää nähdä myös oikeita tunteita, ei vain hyssyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan huutanut lapselleni ja hieno ihminen siitä kasvoi, kaikin puolin symppis ja reipas ja pärjäävä nuori aikuinen. Jos jotain olen elämässäni tehnyt hyvin, se on tuon lapsen kasvatus.
Johdonmukainen toki olin ja napakasti pidin rajat. Mutta siis ikinä en menettänyt hermojani ja huutanut.
Ihana lukea tällaisia kommentteja. Lasten kasvatus sen verran raskasta ja haastavaa hommaa että voit syystäkin onnitella itseäsi. ❤️
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt huutavani, kuin vasta myöhemmin, kun nuorin lapseni kertoi minulle. Se että mikä on totuus on sivuseikka, koska kuitenkin hän niin koki.
Isä
Tuo on myös henkistä väkivaltaa syyttää toista sellaisesta, mitä ei ole tehnyt. Ei kannata lasta opettaa siihen, sillä siitä on todella hankala aikuisena päästä eroon.
Valitettavastsi. Haluan kehittyä tässä asiassa. Erityisesti esikoinen saa minut välillä aivan raivon partaalle. Eihän huutamisesta mitään hyötyä ole ja harmittaa vaan jälkikäteen. En haluaisi huutaa, on vaan vaikea rauhoittua sitten kun se pinna palaa.
Lapselle voisi selittää jälkikäteen, että miksi on huutanut. Jos jotain on vialla, silloin yleensä huudetaan.
Joskus ei auta muu kuin huutaa. Lapset osaavat olla todella ikäviä tyyppejä ihan itse. Varmaan tässä huutaminen on sitä, että joskus menee hermo. Että ei huudeta aina ihan vaan aikuisen huutamisen tavasta.
Huutaisin jos niitä olisi.